Toini myrsky-riepotti puolta Suomea summittain ja ohikulkija Juha Sipilää määrätietoisesti. Edelliseen emme voi vaikuttaa, mutta jälkimmäiseen voimme. On tärkeää, että tällaiset teot voidaan ymmärtää ja käsitellä, vaikka on kiistattoman selvää ettei hyökkäävää käytöstä voi millään varauksinkaan hyväksyä.
Sipilä jätti pahan maun
Suomessa on melko paljon ihmisiä, jotka omaavat täysin absoluuttista vihaa, ehkäpä kostonhimoakin ex-pääministeriä kohtaan. On ex-alaisia, on läheisiään menettäneitä, on perheenjäseniinsä kohdistuvaa äärimmäistä väkivaltaa kokeneita. En aio kaivautua menneisiin sen enempää, mutta voidaan nähdäkseni spekuloida että seassa on myös ihmisiä, jotka eivät koe että heillä on mitään menetettävää enää. Se ei tietenkään objektiivisesti ole totta, mutta vihan kokemus voi olla täysin valloittavaa.
Vihan sokaisema ihminen on usein vaaraksi itsensä lisäksi muille ja siksi ymmärrys on kriittisen tärkeää. Jos emme ymmärrä, emme voi auttaa. Tarvitaan sekä halu ymmärtää että halu auttaa ja molemmat ovat kortilla. Suomessa on tapana – ehkä todella hyvänäkin tapana – että uudet päättäjät eivät lähde määräänsä enempää lyömään edeltäjiään. Maassamme on aika vähän ex-päättäjiä, joiden teot ovat niin absoluuttisen tuhoisia, että minkään asteisille isoille totuuskomissioille olisi käyttöä. Minulla ei ole etäisestikään tarpeeksi kompetenssia sanoa, pätisikö tällainen täysin spekulatiivinen teoria edes tässä kohtaa. Tuskin.
Vaikuttaa saa jos vaikuttaa haluaa
Ainoa taho, joka voi vaikuttaa ex-päättäjien imagoon ovat ex-päättäjät itse. Edelleenkään, yhtään mikään ei oikeuta hyökkäystä Sipilän kimppuun, mutta halutessaan hänellä olisi avaimet vähentää em. vihaa ja pelkoa. Juha Sipilä on erittäin ylpeä mies, jolla on vaikeuksia myötätunnon kanssa ja joka ei myönnä virheitään tai hyväksy muiden tunteita. On päivänselvää, että virheetöntä päättäjää ei ole. On mahdollista, että toinen olisi tehnyt hänen saappaissaan samat virheet. Sen sijaan on hyvin mahdollista, että toinen olisi omannut ymmärrystä tilanteelle ja sen sivuvaikutuksille.
Mieleeni tulee eräs toinen historian haastavien aikojen ministeri, eräs Iiro Viinanen, joka on myöhemmissä haastatteluissa pohdiskellut jopa nöyrästi tapahtumia ministeriajaltaan. Myös hän joutui väkijoukon yllättämäksi kerran, mutta otti hatun kouraansa ja selvensi tilannetta parhaansa mukaan, välttäen väkivallan. En ole häntä nostamassa sen paremmin sankariksi kuin laskemassa pahikseksi, mutta noteeraan sen, että hän ei ole itse nostamassa sädekehää oman päänsä ylle. Se on jotain, mihin Sipilä ei pysty. Jos hän pystyisi, se voisi edes pieneltä osin vähentää tuskaa monissa ihmisissä, mukaan lukien hänessä itsessään.
Tapsan terveisin
Ainakin Tapio Rautavaaran sanomaksi on usein laitettu hyvää suomalaista perusneuvoa: pitää olla nöyrä muttei nöyristellä. Vastuullinen ihminen kantaa vastuunsa, ymmärtää tekonsa seuraukset, olivat ne suunniteltuja tai eivät. Hän ei syytä itseään asioista joihin ei voinut vaikuttaa, ei ruoski itseään siitä ettei osannut ennustaa, mutta hyväksyy osansa tapahtuneessa. Jos ei anteeksipyyntöön asti veny, hän edes yrittää kuunnella, ymmärtää, pahoitella ja avata omaa näkökulmaansa hukkumatta itserakkauteen.
On täysin mahdollista, että Sipilää vastaan hyökännyt kaveri olisi tehnyt samoin, vaikka entisen päättäjän asenne olisi ollut vähemmän ylpeä. Edelleen, vielä kolmannen kerran, huono asenne ei koskaan oikeuta väkivallan käyttöön. Täysin tästä riippumatta, lakimme ei kiellä entisiä tai nykyisiä päättäjiä käyttäytymästä fiksusti.
