Vinkkejä avustusten pyytäjille

Moi, olen Kyuu ja olen se ”avustuksista päättävä henkilö” jolle sadat eri järjestöt ja toimijat soittavat vuosittain. Solidaarisuus, hyvän työn tukeminen ja lahjoitusten antaminen kuuluvat sekä minun että firmojeni ydinarvoihin, joten minua kiinnostaa asia vahvasti. Kerronpa tässä vinkkejä ja kokemuksia kaikille avustusten, tuki-ilmoitusten, sponsorointien yms. hakijoille.

Suullinen ei aina riitä

Yrittäjäjärjestöt, kuluttajaviranomaiset, tutkivat journalistit ja monet muut ovat vuosikausia rummuttaneet puhelimessa tehtyjä sopimuksia vastaan. Pidän itsekin puhelinsopimuksia kelvottomina. On tietenkin ok soitella ensin, mutta asian sopimiseksi puhelu on monella tapaa ongelmallinen. Varaudu aina toimittamaan kirjallinen materiaali sitä pyydettäessä. Jos vastauksesi on ”tämä on nyt vaan tällainen puhelinkamppis” niin sitten olette tehneet jotain todella typerästi. Miten minun pitäisi lukea rivien välistä sitä, että haetaan rahaa tavalla, josta ei ole mitään kirjallista materiaalia olemassa? Minäpä kerron: se kuulostaa huijaukselta. Varmistakaa että saatavilla on vähintään aanelonen jossa kerrotte ketä olette, mitä teette, mistä rahoituksenne koostuu, paljonko rahaa haette ja mitä sillä rahalla tehdään.

Tutustu yrityksen tietoihin

Tiedä kenelle soitat ennen kuin soitat. Yhä useampi yritys kertoo kotisivuillaan miten avustusasioita käsitellään. Jos et ole valmis yhtä minuuttia käymään sivuilla tarkistamassa taustoja, siitä jää todella huono kuva. Aivan liian usein joudun kysymään ensin että oletteko lukeneet yritystemme avustusten jakoperiaatteita ja vastaus on kieltävä. Kas, yritys joka kirjoittaa näistä asioista kotisivuilleen on yritys joka välittää aiheesta, eli toisin sanoen on yritys joka hyvin suurella todennäköisyydellä myös löysää kukkaronnyörejä hyvän asian äärellä. On melkoisen korkean asteen laiskuutta olla hyödyntämättä tällaista tilaisuutta.

Logot lehdessä ovat arvottomia

Moni järjestö kerää rahaa tekemällä omaa lehteä, jonka sisällöstä kolme neljäsosaa on firmojen logoja. Lehden jako on pieni, lukemisen insentiivi olematon, kohdeyleisö väärää ja sisällön signaali-kohinasuhde surkea. Toisin sanoen, firman logon saamisella semmoiseen lehteen ei ole mitään arvoa, ainakaan positiivista. Itse asiassa koko julkaisulla jonka sisältö on lähinnä logoja ei ole mitään arvoa. En väheksy toiminnasta kertovan lehden merkitystä sinänsä tai sen asiajuttujen arvoa, mutta jos lehden pääsisältö ja -arvo ovat mainokset, touhu on typerää. Jos haluatte rahan antajalle mainosarvoa tarjota, antakaa heille printattava tai someen/nettisivuille pistettävä sertifikaatti ”Maijan Marketti oy on tukenut Landen Lapsikylää vuonna 2021”. Sillä on edes vähäsen arvoa. Ei ole mitään järkeä painaa vuosittain varmaan miljoonia sivuja logoja joita kukaan ei näe. Lisäksi tämä on turhaa rahanmenoa, kaikki pois järjestön hyvän työn tukemisesta.

Välimallin ratkaisu ovat logolliset hyötytuotteet, esim. järjestön logolla varustetut postikortit ja ensiapulaukut ovat tulleet itselle tutuksi. Näissäkin haluan olla varma, että rahasta ei mene leijonaosa muualle kuin kohteeseen.

En maksa välikäsille

Merkittävä osa sinänsä erinomaista hyvää tekevien järjestöjen rahoituksesta menee erinäisille välifirmoille, joista n. puolet ovat epäilyttäviä, n. puolet vieläkin ikävämpiä ja muutama harva kestää päivänvaloa. Jälkimmäisistä esimerkkinä voisi olla Invatieto oy, joka on Invalidiliitto ry:n omistama. Huomattavasti enemmän kysymyksiä herättää esim. Printmix oy, jonka toiminnasta on hyvin vähän tietoa saatavilla ja kaikki se vähä herättää suurta huolta minussa. Epäilen, että heidän kautta ostetun lehti-ilmoituksen euroista menee kovin, kovin vähän rahaa itse tarkoitukseen. Ilmoitusten ostajia suosittelen aina kysymään keneltä lasku tulee ja jos se ei ole itse järjestö tai järjestön täysin omistama yritys, älä osta. Järjestöjen toimijoita puolestaan ehdotan pohtimaan miltä tällainen puliveivaus näyttää ulospäin. Etenkin em. yrityksen julkinen maine on alle ala-arvoisen – miksi pilata samalla järjestönne mainetta?

On muutakin kuin rahaa

Järjestöjä on moneen junaan joten tämä ei päde kaikkiin, mutta laajalti joka tapauksessa. Etenkin uudemmat, joustavammat ja vähemmän veikkaus yms. hämäräperäisistä rahoituksista riippuvat järjestöt ovat oppineet etsimään toiminnassaan tarpeellisia resursseja laajalti. Raha on toki aina tarpeellista, mutta muutakin tarvitaan. Kaupan alalla pyörivänä olen nähnyt paljon käyttötavaraa lahjoitetun todella tarpeelliseen käyttöön. Järjestötyössä moni käytetty, väärällä paketilla varustettu tai esim. värivirheellinen tuote on täydessä arvossaan. Oma lukunsa on käytetty hyväkuntoinen tietotekniikka, jota lahjoitan aktiivisesti moneen kohteeseen. Luova ja ennakkoluuloton ajattelu auttaa järjestöä saamaan toimintaansa tukemiseksi paljon enemmän, paljon helpommin.

Tiedosta järjestösi arvo

Kuten yllä totesin, logot unohdettujen lehtien sivuilla ovat turhia, monet muut pikkujutut voivat olla kivoja – mutta mikä on tärkeintä? Sen pitäisi olla järjestön ydintoiminta. Se mitä järjestönne tekee on se mitä te myytte. Sen on oltava ydinsanoma: lasten liikkuminen, vammaisten avustaminen, hädänalaisten tukeminen, yms. Jos tämä ydintoimintanne ei riitä vetoamaan lahjoittajiin, sitten on jotain paljon isompaa vialla kuin avustusten hakuprojekti. Kyse voi olla myös siinä miten toimintaanne esittelette. Onko viestinne sellainen joka aukeaa järjestönne sisällä, mutta ei ulkopuolisille? Käytä avuksesi kavereita, perheenjäseniä, somea ja muuta. Testaa ajoittain uppoaako sanomanne halutulla tapaa. Varmista myös sidosryhmiesi maine laajemminkin kuin mainosmyyjän osalta, mistä aiemmin puhuin. Avainkumppanisi ovat osa omaa mainettasi, halusit tai et.

Kun järjestön ja toiminnan arvo on tiedossa, on sangen helppoa pyytää tukea toiminnalleen ilman kovinkaan ihmeellisiä krumeluureja tai vastapalveluksia. Tämä on minulla kaiken ytimessä. Talouden salliessa aion vastakin lahjoittaa niin rahaa kuin muitakin apuja sellaiseen toimintaan josta näen olevan hyötyä ihmisille. Vastuullisuus, tasa-arvoinen lähestymistapa, inhimillisyys ja avoimuus ovat hyviä keinoja saada minut lahjoitustuulelle. Vastaavasti kaupallisuus, vastuuttomuus, kyseenalaiset kumppanit ja sekaantuminen urheiluun ovat hyviä tapoja saada kieltävä vastaus.

Hyväntekeväisyys ei ole monopoli, onneksi

Jo tuhat ja yksi kertaa ylikäsitelty, markkinoinniltaan vähän epäonnistunut ns. verovälttelykampanja on sammuttanut aika monen poliitikon järjenjuoksun, tuttuun tapaan. Esimerkiksi sinänsä fiksu ja aktiivinen Iiris Suomela (vihr) on todennut, että jos joku lakkaa tukemasta em. poliittiseen kampanjaan ryhtyneitä hyväntekeväisyysjärjestöjä, kyse on uhrien rankaisemisesta. Iiris hyvä, tämä on sitä pölhöpopulismia josta meidän pitäisi päästä eroon.

Hyvä ei ole tavaramerkki

On totta, että tässä kampanjassa on mukana puhtaasti poliittisten ryhmittymien lisäksi myös poliittisesti ohjattuja järjestöjä, joiden tehtäväksi on kirjattu erinäisiä hyväntekeväisyyden muotoja. Siten voidaan esittää teoria, että avustuksen poistaminen näiltä järjestöiltä vähentää heidän resursseja hyväntekeväisyyteen. Totuus on paljon monimutkaisempi, sillä palasia raha-avustuksen ja hyväntekeväisyyden välillä on hurjasti, mutta tuossa väitteessä voi olla totuuden jyvää. Yksiulotteisesti katsoen osa Iiriksen väitettä on faktaa.

Sen sijaan vaatii aika paljon röyhkeyttä väittää, että jos vaikkapa yritys poistaa avustuksen kohteelta A, se tarkoittaa että yritys ei enää auta ketään tai mitään. Useimmiten se vain tarkoittaa avustuksen siirtoa kohteelle B. Ensinnäkin, millään yhdellä järjestöllä ei ole monopolia hyväntekeväisyyteen tai sen tiettyyn muotoon. Toisekseen, missään ei ole sanottu että poliittisesti ohjattu hyväntekeväisyysjärjestö olisi tehokkain tapa hoitaa hyväntekeväisyyttä. Väittäisin että merkkejä täysin päinvastaisestakin on aivan riittämiin, esimerkiksi palkkiokeskustelujen muodossa (aiheesta myös puolueellisempi Suomen Uutisten näkökulma).

Tämä johtaa siihen, että avustuksen poistaminen em. kampanjaan kuuluvalta laitokselta voi jopa parantaa hyväntekeväisyyttä tarvitsevien uhrien asemaa, vähentää välissä olevia turhia kuluja ja suunnata suuremman määrän apua sinne missä sitä tarvitaan. Korostan toki konditionaalia, tämä ei ole sanottua ja päinvastainenkin voi olla totta. Kallistun kuitenkin positiiviseen puoleen, sillä keskustelu on jo herännyt hyväntekeväisyysjärjestöjen rahavirroista, poliittisista sitoumuksista ja kampanjoista sekä avustusten nettotehokkuudesta. Mitä enemmän tehdään hyvää ja mitä vähemmän ostetaan kampaviinereitä, sen parempi. Tämä on keskustelu jota on kaivattu jo pitkään.

Järjestötkin paisuvat

Suomeen, kuten moniin muihinkin maihin, on syntynyt monia hyväntekeväisyysjärjestöjä vuosikymmenten varrella. Osasta on muodostunut yhteiskunnallisia instituutioita, joiden asema on lähes pyhä, kiistaton. Mikään ihmisen luoma organisaatio ei kuitenkaan ole immuuni inhimillisyyden ikäville puolille ja pahinta onkin jumittuminen asemaan, jossa itsetutkiskelua ei tarvitse tehdä. Kun sekä valtiojohto että organisaation oma johto uskoo sokeasti omaan paremmuuteensa, ei rakentavaa kritiikkiä yksinkertaisesti esiinny. Pahimmillaan Suomessakin järjestöt käyttävät hurjia summia palkatakseen juristeja tilkkimään heihin liittyvien ikävien uutisten paljastumista. Siitä on hyvän tekeminen kaukana.

Maassamme on lukuisia järjestöjä, jotka tekevät hyvää. Tässä kampanjassakin on järjestöjä, joita voi kehua hyvän tekemisestä. Millään heistä ei kuitenkaan ole siihen monopolia. Ottakaamme tästä skismasta tilaisuus tutkia hyvän tekemisen muotoja ja sen tekijöitä. Etsikäämme tältä kentältä tapoja tehdä niin paljon hyvää kuin mahdollista.