Jätetään tuomitsematta

Syytetty on todettu syylliseksi henkeen ja terveyteen kohdistuviin rikoksiin, törkeisiin talousrikoksiin ja useiden viranomaisohjeiden laiminlyönteihin. Syytetty jätetään tuomitsematta, koska tuomarilla on käsi väsynyt ja tuomitsemisohjeet olisivat vasta kirjan seuraavalla sivulla. Tässä tiivistelmä kotimaisesta kilpailutuksesta, oli puhe sitten vanhustenhoidosta, tietojärjestelmistä tai mistä vaan.

Epäreilu kilpailu on yritysten haitta

Minua voi kaikessa rauhassa kutsua kapitalistisiaksi, sillä olen yrittäjä ja Kokoomuksen jäsen. Juuri siksi että olen yrittäjä, haluan että yritykset saavat toimia samalla viivalla. Epäreilu kilpailutus haittaa koko yrityskenttää. Minä en tee mitään kauppoja julkisen sektorin kanssa, luojan kiitos, mutta näen jatkuvasti hyvin läheltä miten sairasta se toiminta on. Kas, jos minä ryssin oikein huolella jonkun asiakkaani tietojärjestelmän ja vika osoittautuu minun firmani tekemäksi, voin olla aivan varma että uusia kauppoja ei synny. Se on pelin henki – virheistä joutuu vastaamaan. Julkisella sektorilla tämä ei toteudu ja tätä perustellaan kiireellä sekä EU-pykälillä. Edellinen on huono tekosyy ja jälkimmäinen suora valhe. Jopa meppimme ovat kritisoineet Suomen huonoa kykyä lukea EU:n kilpailutussäännöt loppuun asti. Me katsomme vain hintaa, vaikka sen pitäisi olla vain yksi tekijä, eikä suinkaan tärkein.

Tietenkin virheitä sattuu kaikille ja ensisijaisesti ne korjataan. Ei ensimmäisestä puuttuvasta i:n pisteestä nosteta haloota. Sadistisiin hoitopalveluihin erikoistunut Esperi sen sijaan ohitti ensimmäiset puolen tuhatta varoitusta parin vuoden ajan kunnes päätyi tähän tilaan. Jo puolivälissä tätä farssia olisi pitänyt firman pisteytykseen tulla miinus julkiselle sektorille. Nämä voisivat mennä esimerkiksi näin.

  1. Toistuvia pikkuvirheitä – laskunmaksu jäihin kunnes virheet on korjattu.
  2. Vähän isompi virhe – yritys saa miinuspisteitä kilpailutuksessa mutta saa osallistua kilpailutukseen kunnes virheet on korjattu.
  3. Iso virhe – yritys ei saa osallistua kilpailutukseen kunnes virheet on korjattu ja asia varmistettu kolmannen osapuolen tarkituksessa, jossa kolmannen osapuolen valitsee julkinen taho ja tarkistuksen maksaa yritys.
  4. Toistuvat isot virheet tai isot virheet jätetty korjaamatta pitkään – kuten edellinen, mutta sulkuaika kilpailutukseen jatkuu vielä kolme vuotta virheiden korjaamisen jälkeen.

Edelliset eivät tietenkään poista korvausvelvollisuutta, mutta ne tiedämme jo tehottomiksi, ja niistä on helppo livetä oikeusteitse. Sen sijaan sulkeminen pois kilpailusta on jäätävän paha riski yrityksen taloudelle. Tähän kun lisätään esim. Tanskan malliset julkiset tarkastusraportit ja pisteytykset, alkaa yrityksillä vähitellen olemaan pientä intressiäkin asioiden hoitamiselle. Todennäköisesti tarvitaan vielä lisätarkistuksia jotta yrityksen omistajat eivät vaan perusta toista yritystä kiertämään edelliselle asetettua kieltoa.

Vain yksi intressi

Yrityksen tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen, ei enempää eikä vähempää. Kautta historian yritykset ovat tehneet paljon hyvää, löytäneet uusia ratkaisuja vanhoihin ongelmiin, uusia toimintatapoja ja lisääntynyttä tehokkuutta. Yrittäminen ei ole ongelma, mutta ostajan pitää muistaa yrityksen tarkoitus. Niin kauan kun voiton tuottaminen ei häiriinny sopimuksen laiminlyönnistä lainkaan, ei yrityksellä ole mitään syytä noudattaa sopimusta. Kun taas voitot ovat uhattuna huonosta asianhoidosta, on yrityksellä kaikki intressi hoitaa sovitut tehtävät.

Niin simppeliä tämä kaikki on: yritys pyrkii löytämään parhaan tavan voiton tuottamiseen. Ei parasta tapaa vanhusten hoitoon, ei parasta tapaa IT-järjestelmän toteutukseen tai Kela-taksikyytien ajoon, vaan ainoastaan paras tapa voiton tuottamiseen. Ei tuo ole moraalitonta tai liioittelua. Se on yritystoiminnan kulmakivi. Jos julkishallinto ei edes sitä tajua, olen hieman huolissani.

Julkisen sektorin hankinnat hälytystilassa

Kuulimme äskettäin pitkän keskustelun julkisen sektorin rakentamisen huonosta tilasta – katot romahtavat, homevaurioita uusissa ja vanhoissa kouluissa, sairaaloissa, poliisilaitoksissa sun muissa. Tietojärjestelmissä hädät ovat samaa tasoa: vääriä reseptejä, suojattomia järjestelmiä ja töiden jumiutumista terveyskeskuksista ministeriöihin. Pieni lisäetsintä paljasti samat ongelmat hankituissa kotoutuspalveluissa, joilla harva oppii kieltä, työllistyy tai muutoinkaan kotoutuu. Esimerkkejä verorahoilla tehdyistä huonoista hankinnoista löytyy.

Pykälissä ei ole pelastus

Olen valmis hieman ynnäämään havaintoja: julkiselta sektorilta puuttuu kyky tehdä hankintoja. Tämä ei ole tieto- tai rakennustekniikkaongelma, vaan hallinnollinen ongelma. Yksi osa on jo pari vuotta sitten Sirpa Pietikäisen esiin nostama havainto tavastamme laiminlyödä EU:n kilpailutuspykäliä. Katsomme pelkkää hintaa, vaikka pitäisi katsoa myös laatua ja muita tekijöitä. Olemme niin sokeutuneet ajatukselle että halvin on aina parasta, ettemme välitä lainkaan mitä rahalla saa. Sitten kun työtä pitäisi suunnitella, koordinoida tai valvoa, siihen ei ole resursseja, tai sitten valvonta ulkoistetaan myös, toki halvimmalle konsultille joka terkee tarkastukset yksinomaan sähköpostien ja piirrosten perusteella.

Julkiset tarjouskilpailut ovat melkoisen mustaa magiaa. Kärjistäen sanoen niitä ei voita yritys joka kykenee tekemään parasta kohtuulliseen hintaan, vaan yritys jolla on eniten juristeja etsimässä jokaisen porsaanreiän mitä käytettävissä on. Konsulttitoimistolta tilattu tarjouspyyntö on sata kertaa pidempi kuin asiaan vaaditaan ja kisassa pärjää vain syvällä juridisella osaamisella. Rakennusfirman ei tarvitse osata erottaa vasaraa sirkkelistä, tärkeintä on ymmärtää viidennen pykälän toisen klausuulin kolmannen sivulauseen konditionaalin antavan epäsuorasti mahdollisuuden poiketa viidennentoista pykälän toisen kappaleen vastuulausekkeen toimeenpanon valvonnasta. Tekijän valinnassa painotetaan kaikkea muuta kuin tekemisen taitoa.

Nyt kun olemme hukuttaneet niin rakennus-, koodaus- kuin koulutustaidonkin byrokratian pohjattomaan suohon, mitä ratkaisuksi tarjotaan? Lisää pykäliä tietenkin! Vaan kun enemmän ei tarkoita parempaa. Komppaan väkevästi ykkösaamun puhujia. Emme tarvitse uutta lakia kertomaan että naulojen pitää pysyä kiinni seinässä tai että putket eivät saa vuotaa. Ne monet lisäpykälät jotka olemme tehneet ovat johtaneet juuri tähän ilmiöön, joka tiivistyy keskustelun sitaattiin ”ei sen tarvi olla hyvä, kunhan menee tarkastuksesta läpi”. Aivan itse, aivan omin kätösin olemme kuoppamme kaivaneet. Ja kun olet kuopan pohjalla, ongelmia on itse asiassa kaksi. Ensinnäkin toki se, että olet pohjalla etkä pinalla. Toinen ongelma on, että kuoppaa pitkään kaivettuasi et todennäköisesti osaa enää muuta tehdäkään.

Valvonnasta apua?

Olen pettynyt itseeni, kun en saa blogauksen päätteeksi selvää ehdotusta asian parantamiseen. Yksi radiokeskustelijoiden ehdotus rakennuspuolelle oli tarkastajien ottaminen isoihin projekteihin täysipäiväisesti. Tästä voisi ehkä rakentaa idean. Kun ostetaan jotain isoa – taloa tai ohjelmistoa – projektia pitäisi valvoa täysipäiväisesti valtion palkkalistoilla oleva henkilö. Ei konsultti, ei ulkoistettu palvelu, vaan vahvasti ostajan etua ajava ja merkittävän osaamisen omaava henkilö. Kyllä rekrymarkkinoilta vielä rakennustarkastajia tai IT-ammattilaisia löytää.

Ehkäpä ensimmäinen asia voisi olla vaikkapa jostain yliopistosta parin osaavan tutkijan rekrytointi selvittämään ongelman laajuutta. Ja ehkäpä äänestäjien kannattaisi olla vaalien alla varovaisia toiveissaan. Byrokratian aiheuttaman ongelman paikkaaminen lisäbyrokratialla ei ehkä olekaan oikotie onneen.