Ylen tuore juttu lapsivihamielisyydestä ei varsinaisesti ollut uutinen, mutta hyvä muistutus. Juttu herätti myös hurjasti monentasoista keskustelua. Ongin itse muutaman kulman asiaan.
Lapsenkorvikkeiden yleisyys
Yhä useampi haluaa perheeseen mieluummin koiran tai kissan kuin lapsen. Moni myös aivan avoimesti sanoo, että valinta on juuri näiden välillä. Lemmikkien määrän kasvu on hurjaa. Syiden spekuloinnin jätän muille, mutta selvä havainto tässä on. Tästä irtoaa myös väkisinkin toinen havainto. Jos julkaistaan uutinen lapsen pahoinpitelystä tai kuolemasta, ja sitten toinen koiran pahoinpitelystä tai kuolemasta, haluatteko arvata kumpi näistä herättää enemmän tunteita? Tunne vaikuttaa kuitenkin pinnalliselta, esimerkiksi boikotteja koiria tai kissoja kaltoin kohtelevien maiden suuntaan ei näy. Psykologinen tutkimus aiheesta on kiehtovaa. Tästä lukisin mieluusti lisää, sillä tutkimusta tehdään lähinnä USA:ssa.
Väärinymmärretty lapsi
Tässä aiheessa siteeraan lastenpsykologian eksperttejä, kuten monesti mainitsemani Liisa Keltikangas-Järvinen ja Ville Ojanen. He, monen muun rinnalla, muistuttavat tuon tuosta että lapsi ei ole pieni aikuinen. Kuitenkin olemme rakentaneet päiväkodit, koulut, ja yhä useammat osat yhteiskuntaa tälle virheelliselle oletukselle. Näemme lapset pikkuaikuisina koulusta harrastuksiin, vaatetuksesta viestintävälineisiin. Sitten kummastumme ja suutumme kun lapset eivät käyttäydykään kuten aikuiset. Toisin sanoen, me aikuiset teemme typeriä oletuksia väärällä tiedolla ja kun huomaamme virheemme, syytämme siitä uhrejamme.
Anakronismi on ajatonta
Ylen uutisjutun kommenteista näkyi useampiakin tapauksia ns. moraalisaarnan jakajista. Kyllä, lasten kännykän käyttö voi olla erittäin ongelmallista ja vanhempien osalta räikeää huolimattomuutta. Kyllä, lasten kännykän käyttö voi myös olla hyödyllistä, kuten eräässä esimerkissä luontokuvaston keräämistä koulutehtävänä. On aina yhtä typerää katsoa ns. vanhojen ja viisaiden julistavan miten lapset ja nuoret ovat hunningolla. Tuota on muuten tehty jo useiden tuhansien vuosien ajan. Koskakohan opimme siitä tavasta irti? Vai onko lasten fiksun kasvamisen edellytyksenä se, että he joutuvat aikansa käsittelemään fossiilien valitteluja?
Kasvatuskipuja
On valitettavan totta, että lasten käytöstavoissa on ongelmia. Se on sitten makuasia haluatko syyttää tästä yhteiskunnan yleistä kiirettä, suorituspaineita, opettajien vallan poistamista vai mitä. Leijonaosa lapsista toki käyttäytyy fiksusti ja heistä myös kasvaa merkittävästi meitä fiksumpi sukupolvi. Syystä tai toisesta pahoihin haasteisiin joutuneita yksilöitä on kuitenkin enemmän ja heille tehdään vähemmän. Samalla kun hallitus pohtii lapsiystävällisen maan luontia, siihen pitäisi sisällyttää myös määrätietoisempien rajojen ylläpitoa. Lapsi tarvitsee rajat ja säännöt, sillä ne luovat myös hänelle turvallisen kasvuympäristön.
Kiina ja vähän muutkin tekevät tuhoa
Kiinan hallinnon yksi tehokkaimpia aseita länsimaita vastaan on somepalvelu Tiktok. Jos palvelua käyttää länsimaissa, se jakaa lapsille ja nuorille hengenvaarallista materiaalia yhtä syöttöä. Jos palvelua käyttää Kiinalle ystävällismielisessä maassa, se jakaa heille neuvoja hyvinvointiin, liikkumiseen, ravintoon, ym. Psykologit ja maailmanpolitiikan tutkijat näkevät ongelman, mutta jostain syystä emme tee mitään. Pienemmässä mittakaavassa samassa kelkassa on myös etenkin yhdysvaltalainen Meta (ent. facebook), jonka liiketoimien on todettu useissa tutkimuksissa johtaneen lasten itsemurhien kasvuun. Korostettakoon kuitenkin, että sinänsä sosiaalinen media ja verkkoviestintä eivät ole lapsille ja nuorille vaaraksi, jos vain palvelut ovat turvallisia ja vastuullisia.
Jutun juureen tämä edellä mainittu liittyy kahdella tavalla: toisaalta some saa lapset käyttäytymään entistä huonommin ja siten aikuiset reagoimaan heihin entistä voimakkaammin. Toisaalta samaiset somet myös opettavat aikuisille lapsivihaa. Tämä, ja monet muut johtaa Ylen jutun ilmiöön. Kommenttien perusteella ilmiö on vielä verrattain harvinaista, mutta yhä yleistyvää. Se on vaarallinen suunta, jonka korjaamiseksi tarvitaan yhä enemmän toimia.