Persujen kytköksistä ääriryhmiin on kirjoitettu tusinoittain artikkeleja, useissa medioissa samalla kun persujen nuorisojärjestöä savustetaan pois yhteistyöstä. Ei savua ilman tulta, pätee vanha sanonta nytkin. Leikittelen nyt kuitenkin ajatuksella: voisiko jokin muukin tyyli toimia, jos tavoite on toimia ääriryhmiä vastaan?
Varoitus: tämä teksti on poliittista spekulointia, eli siis ajatusleikki. Ei totuus.
Pohjakysymys 1: mikä on persujen suhtautuminen asiaan?
Perussuomalaiset ovat yhtenä maamme de facto protestipuolueista aina keränneet joukkoonsa jos jonkinlaista tallaajaa. Soinin aikana heitä tuli varsin monesta suunnasta, eikä se selvästikään tuntunut Soinia myöskään haittaavan. Tämä on ihan puhtaasti sivustakatsojan arvio, mutta mielestäni Halla-ahon puheenjohtajakaudella jäsenyyden rimaa on korotettu ylemmäs ja ongelmatapauksista on pyritty ainakin joskus hankkiutumaan eroon. Nuorisojärjestön potkiminen oli mielestäni yksi osa tätä. Kysyin myös itseltäni: miksi näin? Arvelisin, että Soinille jokainen maahanmuuttoa vastustava oli yhtä harmaata paskiaisten massaa. Halla-aho mahdollisesti ymmärtää, että on olemassa parlamentaarista reittiä muutosta ajavia ja natsilippua liehutellen muutosta ajavia, eivätkä nämä kaksi kuulu samaan veneeseen. Halla-ahon aikana on mahdollisesti osattu kiinnittää huomiota oikeaan asiaan. Toimia on siis tehty uusnatsien potkimiseksi pois, joskin nähdäkseni toimia olisi voitu tehdä paljon enemmän.
Pohjakysymys 2: onko suunta oikea?
Rakentaen edellisen oletuksen varaan, voidaan kysyä onko persujen suunta oikea. Jos linja on siis se, että uusnatsit ja muut väkivaltaan vannovat on opittu tunnistamaan ja heitä on hitusen verran siivottu jäsenistöstä pois, onko se linja hyvä? Väitän, että se on. Edelleen, se voisi tapahtua paljon aktiivisemmin ja määrätietoisemmin, mutta nähdäkseni pieni askel parempaan on aina parempi kuin ei askelta ollenkaan. Tämä johtaa punaiseen lankaani: jos suunta on oikea mutta nopeus väärä, miten voisimme tukea tätä suuntaa? Miten pääsisimme tästä siihen, että pienen askeleen sijaan otettaisiinkin suurempi askel parempaan?
Väite 1: eristäminen ei auta (varauksin)
Otetaanpa ensin varaus: persujen eristäminen on ihan perusteltu teko – ei tosin ääriaineisten vastustamiseksi, vaan esim. vasemmiston ydinäänestäjien aktivoinnissa ennen kuntavaaleja. Vastakkainasettelu ja väkevät viholliskuvat ovat perinteinen keino poliittisen aktiivisuuden lisäämiseen, puolueessa kuin puolueessa. Tähän syyllistyy tällä hetkellä jokainen eduskuntapuolue, keinot vain vaihtelevat. Eristäminen ei kuitenkaan auta, mikäli tavoitteena on (onko?) parlamentarismin tukeminen ääriryhmien kustannuksella. Toki vähintään yhtä typerää olisi polvistua Halla-ahon eteen ja kiittää kaikesta hyvästä työstä. Strateginen valinta voisi olla jonkinlainen tuki jatkuvuudelle.
Väite 2: strateginen linjaus jättää riittävästi tulkinnanvaraa
On mahdotonta esimerkiksi vihreiden aktiivilta sanoa mitään persuille, jota ei luettaisi tarkalla suurennuslasilla ennen muuta omien parissa. On siis tärkeää käyttää sellaista sanomaa, jossa huomioidaan miltä sanoma kuulostaa joka suuntaan. Yksi mahdollinen tapa voisi olla kenties yhdistävän ajatuksen rohkaisu, ottamatta kantaa muihin aiheisiin. Jos olisin vaikkapa vihreiden ohjeistamispäällikkö neiti Möttönen Sipoosta, saattaisin sanoa esim. näin.
Puheenjohtaja Halla-aho on ilmaissut pitävänsä väkivaltaisia ääriryhmiä ongelmana. Poliitikassamme on paljon, hyvin paljon asioita, josta olemme eri mieltä, mutta tämä ei ole yksi niistä. Ääriliikkeet ovat meidän kaikkien ongelma. Rohkaisenkin nyt perussuomalaisia myös toimimaan sanojensa mukaan. Ymmärrämme, ettei se tapahdu yön yli, mutta muistutamme samalla, että työn voi aloittaa nyt ja heti. Meidän ei tarvitse olla samaa mieltä poliittista linjauksista, mutta meidän on oltava yhtä mieltä demokratian pelisäännöistä. Niihin eivät kuulu katupartiot, kaatuneiden diktatuurien liput tai väkivallalla flirttailu. Puheenjohtaja Halla-aho, voinemme ainakin tästä olla samaa mieltä?
Ajatuksena siis on, että asiaa pitäisi lähestyä määrätietoisesti, mutta jättäen tilaa muutokselle parempaan päin. Täydellisen demonisoinnin sijaan yritetään etsiä pieniä yhdistäviä tekijöitä, pientä yksimielisyyttä, jonka päälle voidaan ajan myötä rakentaa terveempiä viestintäsuhteita.
Bonuskysymys 3: valitse yksi
Perussuomalaisten vastustajien on nähdäkseni tehtävä tämä valinta, ja se voi ratkaista paljolti demokratiamme suuntaa.
- Tehdään kaikkemme väkivaltaisten ääriliikkeiden vastustamiseksi.
- Tehdään kaikkemme perussuomalaisten vastustamiseksi.
Ääriliikkeistä voi löytyä yhteinen yhteiskunnallinen vihollinen, mutta riittävän yhtenäisyyden saavuttaminen edellyttää yhteistyötä poliittisen vihollisen kanssa.
P.S. Ei, minua ei kiinnosta lukea kommenteissa tuhannetta kertaa siitä että mites ne muiden puolueiden kytkökset siihen ja tähän ihmiseen,aatteeseen tai ryhmään. Yksi ongelma kerrallaan.
