Laajalti ehdotetaan, että Elina Lepomäki muistutti sote-kritiikissään lähinnä keisarin vaatetuksesta. Ykkösaamussa ihmeteltiin miksi Lepomäkeä kritisoitiin omien toimesta vain ilmaisun tyylistä, muttei lainkaan asiasta. Tässä voi olla jujun juoni: hallitus on epäonnistunut projektin tiedotuksessa, ainakin verrattuna kriitikoihin.
Kepu ei kaupunkia tunne
On aivan turha odottaa että Sipilän jalot puheet ihmisten hyvinvoinnista uppoaisivat millään muotoa leijonaosaan kansasta. Maakunta sitä, maakunta tätä – sori vaan, mutta keskiverto kaupunkilaiselle tuo puhe on täysin onttoa. Kepu on aina ollut sangen addiktoitunut hallintohimmeleihin eikä se sotestakaan mitään muuta halua. Täten ehdotan että paras tiedotus mitä Sipilä voi tehdä on olla hiljaa ja antaa jonkun muun puhua – ehkäpä jonkun joka osaa ilmaista asioita onton uhkailun lisäksi muillakin tavoilla. Sori Juha, jalan polkeminen maahan vihaisena ei ole sitä parempi.
Sinisiin kuuluu ehkä lähivuosikymmenten paras kulttuuriministeri, mutta tosiasiassa heiltä puuttuu kansan mandaatti – kuten myös selkeä poliittinen linja. He koittavat sanoa olevansa persujen kevytversio, vaikka ottivatkin mukaan persujen rankimman ultrakonservatiivisiiven. Vaikka joukosta pari osaavaa poliitikkoa löytyykin, en vain näe heillä olevan uskottavuutta mitä tilanne kaipaisi. Demokratian kannalta toki toivon että tilanne kehittyy, kaikki puoluekentän ravistelu on sangen tervettä.
Orpo vai ei?
Petteri Orpo on periaatteessa se taho jolla on vielä riittävästi uskottavuutta ja omaa lehmää ojassa, mutta totta puhuen hän ei ole parhaimmillaan kansalle puhuessaan. Fiksu veto häneltä voisi olla asian delegointi eduskuntaryhmälle, joka puolestaan voisi etsiä oikean puolestapuhujan sotesuunnitelmille. En lähde nimillä spekuloimaan, mutta tiedän sopivan esiintymiskykyisiä ja asiantuntevia nimiä löytyvän useammankin kappaleen. Jonkun eduskuntaryhmän jäsenen tulisi ottaa mitä pikimmiten tehtäväksi sotemuutoksen markkinoinnin ja tiedotuksen kansalle. Tässä ei haeta päättävää elintä, vaan viestintäkykyistä toimijaa.
Tavoite on nähdäkseni selvä: ei enempää tai vähempää kuin saada hallituksen soteprojekti kuulostamaan hyvältä keskivertokansalaisen korvissa. Terävää argumentointia, asioiden kuvaamista selkeästi ja heikkojen vasta-argumenttien kumoamista kohteliaalla jämptiydellä. Myös diplomatiaa pitää löytyä, kykyä ottaa vastaan palautetta ja punnita näkökulmia. Skenaarioita pitää esitellä, huolenaiheita kuulla ja murheisiin vastata ilman kysyjän nöyryyttämistä. Median kanssakin sopii tulla toimeen.
En ole vakuuttunut sote-ehdotuksen loistavuudesta, mutta toivoisin silti monipuolisempaa ja ennen kaikkea laadukkaampaa viestintää. Jos hallitus ei edes siihen kykene, on sotesoppa kiehumassa varsin heikolla liekillä.