Meitä asiakkaita ”jymäytetään” monellakin tavalla pyrkiessämme terveellisiin ruokatottumuksiin.
Aluksi kananmuna, n 20-30 vuotta sitten oli kolesterolipommi, piti vältellä. Sitten vihreiden kansanedustaja E Pulliainen kirjoitti kirjan kananmunan ravitsevuudesta sekä miten kanan elinolosuhteet vaikuttavat munien makuun. Seuraavaksi sitten alkoi vuosien myötä tulla monenlaisia kananmunalajikkeita, oli häkkimunaa, lattiakanan munaa, onnellisen kanan munia ja luomumunia. Munituskanan elinkaarihan on melko lyhyt, aikuisikää tuskin vuottakaan, rehustus on ns väkirehua tuotannon maksimoimiseksi. Luomukanankaan tilanne ei juurikaan tehotuotannosta eroa, paitsi munan hinta; maussakaan ei suuria eroja.
Meidän kanat ovat mielestäni ehdottoman onnellisia kanoja. 9-10 kuukautta elävät laiduntaen vapaasti ulkona kukon/kukkojen johdolla. Viljan lajittelujäte on perus rehua. Lisänä kuivattua, sitten liotettua leipää, rouhittua kuivakalaa (oma pyynti so särkikalaa). Talvikuukausiksi kuivaan kerppuja (vadelma, maitohorsma, lupiini yms kasviksia). Väkirehua meidän kanamme eivät saa.
Sulan kauden laidunnus tapahtuu vapaasti laiduntaen, munimassa käyvät sitten kanalassa.
Munien laatu on aivan erinomainen, mm keltuainen on kirkkaan keltaista ja maku, ainakin asiakkaiden mukaan aivan uskomattoman hyvä. Itse en juurikaan tiedä, koska kaupan munia en suostu syömään.
Joku voisi tituleerata luomumuniksi mutta niin ei ole, vaan kyseessä on pihakanan munia(itse antamani termi).
Onnellisia kanoja siis kaiketi kanamme ovat; päätellen siitäkin, että jo, että vanhimmat, yli kymmenvuotiaat, munivat edelleen.
Hyvä teille. Täällä kerrostalossa on aika paljon hankalampi pitää kanoja, onnellisia tai onnettomia.
Pienenä paljon maaseudulla vietin aikaa ja kyllähän ne vapaat kanat olivat aika elävä seurakunta katsottavaksi, etenkin kun niitäkin taisi olla aikas monta sataa siellä, Suomen munapääkaupunki Laitilassa.
Sittemmin ostan vapaita itsekin. Kun ei niitä itse saa pidettyä.
Kalle, ootkos mun kommenttini heittänyt roskiin, taisi olla keskenkin sillin, vielä kysyinkin, että mitenkäs kesken lauseen.
Aikanaan sanottiin, ”mene munalla töihin”, se oli silloin. Onkos ne munat myös onnellisia.
On niitä ollut meilläkin, siis kanoja ja munia ja kukkoja, joskus.
Enhän minä kenenkään kommettia deletoi
Ei ollut kommentteja tarkastusjonossakaan. Tietyissä tilanteissa kommenttoi voi jäädä haaviin, esim. jos siinä on paljon linkkejä maailmalle (roskapostittajien suosio). Siitä ei ollut kyse.. olisiko jäänyt lähtemättä tai mennyt eri paikkaan?
Omavaraistaloudessa maalla 50-luvulla kanat kuuluivat elinpiiriin ja kananmunat jokapäiväiseen ruokavalioon. Kana oli vieläpä varsin helppo hoidettava muiden eläimien ohella. Kanoilla oli hyvin tilaa tepasteluun navetan parvella, josta kesällä pääsivät omia portaita halutessaan myös ulkotarhaan. Niillä oli pesät jossa osasivat käydä munimassa. Nukkumapaikkana niille oli orsi.
Vapaita olimme me lapsetkin eli saimme laajentaa elinpiiriämme vähitellen iän karttuessa ja keksimme itse omat leikkimme ja teimme omat leikkikalummekin itse.
Kyllä kanan pitää päästä kuopsuttaan jotenka taitaa nuot Kallen kanat olla enempi onnellisia kun savat sellaista tehdä .
Joka kanalle on luonnollisinta puuhaa terv tepivaari