Romutuspalkkio: vähennetäänkö päästöjä vai palkitaanko varakkaita?

Herää mieleen kysymys, halutaanko kaavaillulla romutuspalkkiolla oikeasti vähentää liikennepäästöjä, vai ollaanko vain tekemässä tulonsiirtoa varakkaille.

Jos romutuspalkkio – kuten edelliselläkin kerralla – kohdistetaan vain uuden auton hankintaan, kyse on päästöjen pienennyksen nimiin verhotusta tulonsiirrosta varakkaille, niille, joilla on varaa ostaa uusi auto.

Jos romutuspalkkiolla halutaan oikeasti pienentää liikennepäästöjä, ratkaisevaa palkkion myöntämisessä pitäisi olla päästöjen pieneneminen eikä auton rekisteröimättömyys.

Jos X g/km päästävän auton vaihtaa autoon, jonka päästöt ovat X-60 g/km, päästöt vähenevät 60 g/km täysin riippumatta siitä, minkä ikäinen hankittava auto on.

Mielestäni pitäisi harkita jotain seuraavan kaltaista palkkiomallia.

Jotta palkkion voi saada, auton on nuorennuttava vähintään 10 vuotta. Jotta palkkion saa täysimääräisenä, päästöjen on pudottava vähintään 60 g/km. Tästä alaspäin jokainen 5 g/km pienentää palkkiota kymmenyksellä, jolloin alimman palkkion (10 % maksimista) saa, jos päästöt alenevat 15 g/km. Jos samalla halutaan pudottaa autokannan ikää, kaavaan voidaan lisätä ikäkerroin, joka kasvattaa päästöpudotuksen perusteella laskettavaa kerrointa kymmenyksellä jokaista lisävuotta (yli kymmenen vuoden) kohden.

Lopputulos olisi jotain seuraavan kaltaista:

Kaavion kertoimella kerrotaan romutuspalkkion maksimiarvo. Vuodet eivät siis tarkoita romutettavan auton ikää, vaan vanhan ja uuden auton ikäeroa.

Tämä nyt hiomattomana ajatuksena.

14 vastausta artikkeliin “Romutuspalkkio: vähennetäänkö päästöjä vai palkitaanko varakkaita?”

  1. Auton valmistaminen tuottaa päästöjä ja siksi se olisi käytettävä mahdollisimman loppuun ennen romutusta ja siinäkin vaiheessa kelvolliset osat olisi pyrittävä käyttämään uudelleen. Nopea siirtyminen sähköautoihin tuottaa paljon ylimääräistä saastetta ja pelkästään sähköautojen akut ovat suuri ongelma kuten sähkön tuottaminen ydinvoimalla.
    Vanha kansa otti talteen kuluneista saappaistaan varret uusiokäyttöön.

  2. Niilon kanssa samaa mieltä; auto on käytettävä loppuun ja sitten jäljelle jäämät talteen. Autosta muuten jää melkoinen määrä käyttökelpoista, jälleen myytävää tuotetta ja se tulisi hyödyntää.
    Vaikka autoni onkin (vain) -95 vuosimallia, kyllä usein romuttamolla tulee poikettua erinäisten pikkunippelien etsinnässä.

  3. No, tuore hallituksen esitysluonnos vie näemmä homman lähes äärimmäisyyksiin.

    Romutuspalkkio aiotaan todellakin suunnata vain uuden auton ostajalle. Tähän varattaisiin 8.000.000 euroa. Lisäksi varattaisiin 6.000.000 euroa suoraa rahallista tukea täyssähköauton ostajille.

    Tämä on suora miljoonien eurojen tulonsiirto varakkaille ja erityisesti varakkaille kaupunkilaisille.

    Täyssähköautot ovat huomattavan kalliita ja niiden käyttöalue rajoittuu lähinnä suurkaupunkeihin sekä niiden välittömään ympäristöön.

  4. Olisi kylllä mielenkiintoista nähdä järjellinen selitys sille, miten päästöt muka vähenevät enemmän uuden auton hankinnalla kuin käytetyn auton hankinnalla, jos romutettavan ja hankittavan auton päästöjen erotus on molemmissa tapauksissa yhtä suuri.

  5. Kyse on ideologiahypetyksestä, missä tosiasioille ei anneta juurikaan tilaa.
    Uusi sähköauto saastuttaa kokonaisuutena moninkertaisesti sen, mitä vanhan auton käyttö loppuun tekee.
    Tätä tosiasiaa eivät poliitikot uskalla ottaa huomioon ja ilmastohuijarit eivät siitä välitä.
    Koko hysteria CO2:sta on tosiasioihin perustumatonta propagandaa, koska useassa tutkimuksessa on osoitettu, että CO2:n lisääntyminen on seurausta lämpenemisestä jonkinlaisella viiveellä eikä suinkaan päinvastoin.
    Sen osoittaa jo sekin, että CO2:n määrä lisääntyi viimeiset 20 vuotta, vaikka lämpötila pysyi tieteellisesti likimain samana.

  6. Paljonkohan päästöjen tulisi laskea, jotta uuden auton valmistamisesta syntyvät päästöt kompensoitusivat?

    Nimittäin hyvin usein on niin, että henkilöt joilla on varaa ostaa uusi auto, on jo valmiiksi uudehko auto alla.

  7. Koko järjestelmä on ihan hölmö, eikä se vastaa todellisuutta. Jo viimeksi ihmettelin, että miten nykyään 500- 1000 euron auton omistaja voi hypätä 20 000euron omistajaksi. Mistä ne rahat löytyvät, jos ei ole löytynyt tähänkään asti.

    Järkevämpää olisi, että voisi ostaa 4-5- vuotta vanhan auton, siitä olisi jo tuhansia kulunut ja autokanta uudistuisi vauhdilla. Kaupan päälle tulisi uudemmat turvavarusteet ja vähemmän, sekä puhtaammin kuluttavat autot.

  8. Et sinä uutta sähköautoa saa 20 000 ekellä.
    Hintataso on siellä 30-40 00 eken kieppeillä.

  9. Tämä on yksi hallituksemme älyttömyyksistä paitsi jos sillä halutaan antaa etuja hyväosaisille.
    9 v vanhan autoni kone hajosi korjauskelvottomaksi, mutta romuttamolta löytyi vastaava vajaalla 2 tonnilla ja taas mennään sillä vanhalla autollani.

  10. Juha, jos tarkoitit minulle. Laskinkin vaan halvimman keskiarvoauton mukaan. Nykyään alkaa olla, tuolla maantien varrella katsottuna keskiarvoauton hinta siinä 40 000-50 000 euroa. Mistä pirusta ne rahat löytyykään. Nekin siis tavallisia, eikä mitään tepseliautoja.

  11. Tuli muuten noista hinnoista mieleen, että aika usein uuden auton hinnoista puhuttaessa (ja erityisesti käytettyyn verratessa) unohdamme sen, että uuden auton hintaan on lisättävä vähintäänkin toinen rengaskerta vanteineen sekä lohkolämmitin, ehkä vielä vetokoukkukin, jos sille on tarvetta. Siinä kärvähtikin sitten jo nelinumeroinen määrä euroja.

  12. Minun mielestäni romutuspalkkio ei sinänsä ole suuri ongelma – siinähän luonnossa lojuvista romuista päästään eroon.

    Todellinen ongelma on, että pyritään vähentämään nimenomaan hiilidioksidipäästöjä, eikä oikeaa tappavaa saastuttamista – kuten pienhiukkaspäästöjä.

    Hiilidioksidi ei ole myrkky eikä saaste – se kuuluu luonnon normaaliin kiertokulkuun.

    Kävin tänään ekakertaa poimimassa tänä vuonna puolukoita säilömistarkoituksessa. Nytkin näkyi ”tuhannetta kertaa”, että isoja hyviä puolukoita on siellä, missä on lahoavaa puuta – hiilidioksidia. Oli suuri aukio, jossa oli tsiljoona pikkuista puolukkaa, joita ei tulisi mieleenkään poimia. Siellä ei ollut lahoavia kantoja, ei lahoavia oksia, ei puista varisevia lehtiä/neulasia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *