Suomeen muuttaa tyhmiä sorsia?

Tulipa tässä mieleen tyhmä kysymys.

Hanhi on tunnetusti sorsalintu. Oikein ministerin vakuuttamaan tiedämme nyt, että hanhet oppivat nopeasti, mitkä alueet ovat turvallisia ja miltä tulee häädetyksi, jopa ammutuksi.

Miten ihmeessä meille eksyy vuosittain puoli miljoonaa sorsalintua, jotka tulevat alueille, joilla niitä metsästetään joka syksy? Miten ne eivät opi menemään turvallisille alueille, joilla niitä ei saa metsästää?

Nimim. ”Utelias”

 

Tervehdys

Morjensta!

Pitkästä aikaa palasin tänne. Tervehdys kaikille vanhoille tutuille, joista monen kanssa vaihdettiin runsaasti ajatuksia jo pieni ikuisuus sitten Aamulehden blogipalstalla. Tervehdys samalla kaikille niille, joita en entuudestaan tunne. Paljon tässä on tapahtunut, mutta lisää siitä myöhemmin.

Terveisin Kari

Kun unelmoi tarpeeksi, unelmat syrjäyttävät todellisuuden

Tämä aloitus kertoo eräästä poliittisesta episodista, joka tapahtui hiljan maamme pääkaupungissa, sen valtuustossa.

Olemme nähneet sosiaalisen median kanavilla poliitikkojen ylistyksiä hyvästä päätöksestä. Tässä muutama poiminta Twitteristä:

”Vihervasemmisto” siis riemuitsee kaupunginvaltuuston päätöksestä.

Tässä häiritsee kriittistä lukijaa yksi seikka: Tällaista päätöstä ei ole koskaan tehty.

Tässä Helsingin kaupungin tiedote valtuuston päätöksistä:

Eivätkö nämä poliittiset päättäjät ymmärtäneet, mitä tuli päätettyä, vai valehtelevatko he härskisti?

 

Näinkö laatumedia toimii?

YLE julkaisi (monen muun tavoin) pari päivää sitten uutisen, jossa vedettiin repiviä otsikoita: ”Yli sadan vuoden tilastot: neljä suomalaiskaupunkia on Euroopan kymmenen eniten lämmenneen paikkakunnan joukossa(YLE:n juttu).

Luulisi, että toimittajalla/toimittajilla olisi hieman kellot kilkattaneet.

On täysin selvää, itsestään selvää, että Suomen olosuhteissa pitkän aikavälin vuotuiset lämpötilakeskiarvot eivät heittele useita asteita alle sadan kilometrin matkalla. Eivät todellakaan. Näin YLE:nkin lainaama juttu kuitenkin väitti.

Pelkästään edellä mainittu fakta kertoo, että joko datassa tai käsittelyssä on paha virhe, luultavimmin jokin systemaattinen virhe, koska vastaava virhe toistui useiden kaupunkien kohdalla.

Toinen asia, jonka olisi pitänyt kilkutella kelloja, on, että jutussa ilmoitetut luvut eivät alkuunkaan vastaa Ilmatieteen laitoksen tilastoja, jotka toimittajakin olisi löytänyt parilla klikkauksella.

Ai niin, huomasin juuri kun tätä rupesin kirjoittamaan, että alkuperäislähde on jo korjannut ilmiselvät virheet poistamalla räikeimmin metsässä olevat kaupungit kokonaan datasetistään.

Jäämme odottamaan, koska YLE korjaa uutisensa ja millaisilla otsikoilla…

 

 

Miksi valtamedia suoltaa jatkuvasti täyttä puppua ylikulutuksesta?

YLE toistelee valheita. Suomi ei ole pahiskuluttaja.

Jutun (YLE 14.7.2018) kertoma tulos saadaan aikaan käyttämällä asukasta kohden laskettua kulutusta suhteessa hypoteettiseen keskiarvoon, mikä on täyttä humpuukia.

Otetaanpa esimerkki: 
– valtio A, 5 milj. asukasta, kulutus 10 yks/asukas;
– valtio B, 50 milj. asukasta, kulutus 2 yks/asukas.

YLE:n jutun umpipimeällä logiikalla valtio A on pahempi kuluttaja, koska sen kulutus henkeä kohden on viisi kertaa niin suuri kuin valtion B. Kuka tahansa peruskoulun matematiikan edes auttavasti sisäistänyt näkee kuitenkin sillä pimeimmällä silmälläänkin, että valtion B kokonaiskulutus on kaksinkertainen valtioon A verrattuna.

Maapalloa rasittaa kokonaiskulutus, todellinen kulutus.

Muistutuksena vielä jalanjäljet eri alueilla (jalanjälki eli kulutus GFN:n tilastoista eli samasta mistä jutunkin luvut, mutta absoluuttisina eikä per capita, aluejako maailmanpankin tilastojen aluejaosta):

Miksi, oi miksi, YLE jatkaa tämän täysin perättömän humpuukin toistamista vuodesta toiseen?

Tieto, jota suojellaan paremmin kuin valtiosalaisuuksia

Kun olen viime aikoina noita autojen teknisiä tietoja tarkastellut, en ole voinut olla ihmettelemättä yhtä tietoa, jonka löytäminen on usein työn takana: maavara.

On jotensakin ymmärrettävää, että valmistaja, jonka päämarkkinat  Euroopassa ovat ihan muualla kuin Suomen röykkyisillä teillä, pitää maavaraa täysin sivuseikkana ellei kyseessä ole mallin erityinen myyntivaltti. Vähemmän ymmärrettävää on, että auton suomalainen maahantuoja panttaa tietoa ihan samalla lailla. Kovin ymmärrettävänä en kyllä pidä sitäkään, että autotoimittajilla ei useimmiten ole viitseliäisyyttä kaivaa tietoa juttuihinsa.

Useilla automerkeillä tieto on erinomaisen hyvin piilotettu jonnekin teknisten tietojen pienellä painettuun liitteeseen. Monilla sitä ei löydy esitteistä ollenkaan. Joillakin kysymykseen maavarasta ei osaa vastata edes maahantuoja. Etelä-Suomen valtaväylien ulkopuolella liikkuvalle tieto on kuitenkin merkityksellinen.

Hölmöä.

 

Vempeleviidakkoa

Kuten aiemmasta avauksestani kävi ilmi, olen tässä hieman tutustunut nykyautojen ominaisuuksiin. Huomio kiinnittyy väkisinkin niihin istutettuun vempeleviidakkoon, josta ajattelin perjantain ratoksi raapustaa muutaman sanan.

Autojen turvallisuus on parantunut huimasti muutamassa vuosikymmenessä. Rakenteellisilla ratkaisuilla parannetun passiivisen turvallisuuden lisäksi on kehitetty melkoinen määrä elektronisia vempeleitä, oikein viidakoksi asti. Niiden merkitys on nostettu todella suureksi niin turvallisuustesteissä (esim. NCAP) kuin arvosteluissa (mikä tahansa autoalan julkaisu). Jäin kuitenkin pohtimaan eräiden vempeleiden todellista arvoa Suomen olosuhteissa.

Turvallisuus- ja mukavuusvempeleiden välimaastossa seilaa vakkari eli vakionopeuden säädin. Sellaisenaan vempele on varmasti ihan käyttökelpoinen USA:n ja Saksan pitkillä valtatietaipaleilla, joilla ajetaan tuntikausia tasaista nopeutta. Se on varmaan käyttökelpoinen myös Suomessa, jos ajaa paljon isoilla valtaväylillä ns. normiliikenteessä. Adaptiivisena eli sopeutuvana versiona se pitää näppärästi vakioetäisyyden edellä ajavaan, kun liikenne on ruuhkautumatonta ja melko tasaista. Kaupungeissa ja pikkuteillä vempeleen hyöty on aika olematon.

Etutörmäyksen estojärjestelmä (Front Assist tms.) on varmasti hyödyllinen, jos ajaa paljon ruuhkaisessa kaupungissa. Sen tarkoituksenahan on reagoida hyvin hiljaisissa nopeuksissa automaattisesti hätäjarrutuksella, jos eteen ilmaantuu yllättävä este, tyypillisesti jalankulkija. Maantieajossa hyödyt ovat tässäkin aika olemattomat. Joissakin autoissa on jo tähän yhdistetty liikennemerkkien tunnistus, joka tuo mittaristolle voimassa olevan nopeusrajoituksen (liikennemerkistä luettuna). Tämä voi olla ihan näppärä apuväline, jos sitä käytetään oikein (ja se toimii luotettavasti).

Kaistavahti voi olla hyödyllinen Keski-Euroopan hyväkuntoisilla teillä,kun talvi ei häiritse. Näissä meikäläisen olosuhteissa se on ensinnäkin puolisen vuotta täydellisen hyödytön, kun kaistamaalaukset ovat lumen tai jään peitossa. Pikkuteillä, joilla itse suurelta osin liikun, kaistamaalaukset ovat usein erittäin kuluneita tai niitä ei ole lainkaan, joten jolloin hyöty on sama nolla. Vähiin jäisivät meikäläisellä hyödyt.

Pysäköintitutkat ja poikittaisliikenteen varoitusjärjestelmät vaikuttavat ihan hyödyllisiltä vempeleiltä, jos joutuu liikkumaan ahtaissa paikoissa vilkkailla parkkipaikoilla. Niiden hyöty liittyy tietysti pitkälti ”itsetehtyyn tarpeeseen” eli siihen, että nykymuotoilun seurauksena monesta nykyautosta on melkoisen heikko näkyvyys muualle kuin suoraan eteen. Samoin auton ulkomitat ovat vaikeasti arvioitavissa, varsinkin jos autolla ajaa vähän.

Hauskaa viikonloppua!

Pikkuturbot: tietoa ja/tai mielipiteitä?

On nuo kuljetustarpeet kummasti vähentyneet. Samalla alkaa autolle kertyä ikää ja kilometrejä. Vielähän tuo Suomessa aika harvinainen dieselpannuinen Mitsu Carisma on pelannut ja tarjonnut varsin edullista kyytiä ja suorastaan erinomaisen ajettavuuden, mutta silti olen alkanut vilkuilla sivuille. Samalla on noussut mieleen otsikon vihjaama kysymys.

Nykytarpeisiin riittäisi vallan mainiosti jokin ns. B-segmentin kulkupeleistä (tyyliin Rio, i20, Micra, Clio, Ibiza, Yaris jne). Näissä on nykyisen trendin mukaisesti lähes järjestään ruvettu tarjoamaan perinteisen 1,2 litran tai 1,4 litran vapaasti hengittävän bensamoottorin tilalle pientä bensaturboa, tyypillisesti litraista kolmepyttyistä.

One arvon blogisteilla tietoa, kokemuksia tahi valistuneita arvauksia? Kestääkö tuollainen pikkuturbo kilometrejä samaan malliin kuin ”perinteinen” turboton kone? Jotenkin voi epäillä sen joutuvan aika koville.

Edit: täsmennetty kysymyksen tarkoittavan bensaturboa, ei dieseliä.

Kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti, jonka media yrittää vaientaa

Tänään (22. toukokuuta) klo 22 Alfa-TV:llä on haastateltavana kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti Hege Storhaug, jonka vaientamiseksi poliittisen korrektiuden nimeen vannova media on tehnyt kaikkensa.

Odotettavissa saattaa olla mielenkiintoinen haastattelu.

Uusinta tulee samalla kanavalla aamuyöstä, kenties myöhemminkin.