KATYN/1400 vs. 4 miljoonaa Gestapon tappamaa puolalaista

Tässä palstassa näyttäisi olevan hyvä softa jossa kuvat näkyvät ja asettuvat oikeankokoisiksi. Pistän lähinnä sen takia tämän jutun tuolta Usarin palstalta (josta se voi koska tahansa myös kadota) tänne, vaikka en itsekään kauheasti tykkää tämän aiheen jauhamisesta. Pontimen oli myös tämä ”keskustelu”. Minut on bannattu kirjoittamasta sinne, vaikka yksi (monista entisistä) blogeistani onkin jätetty näkyviin.

Loka-Laitinen taas hurjana Iltalehdessä…

Rosvon naapurissa

Humpuukia:

” Neuvostoliitto ja Venäjä pitäisi haastaa Haagin ihmisoikeustuomio- istuimeen rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Hyökkäykset Krimille ja Ukrainaan ovat pienimpiä rikoksia kaikesta siitä, mitä maa on tehnyt lokakuun vallankumouksen jälkeen. ”

Haagissa ei ole ihmisoikeustuomioistumien nimeä itsestään käyttävää orgaania.

Sen sijaan siellä on kyllä kansainvälinen (kriminaali)rikostuomistuin, joka käsittelee monimutkaisia moni- kansallisia rikosoikeustapauksia. Se ei ole YK:n alainen, sillä tavallinen rikosoikeus ei ole YK:n alaa, mutta toimii YK:n kanssa hyvässä yhteistyssä. YK:lla ei ole ”maailman rikoslakia”, kuten ei ole myöskään esimerkiksi ”maailman bisneslakia” (jossa määrättäisiin vaikkpa jostakin universaalista omitusoikeudesta”), eikä toivottavasti koskaan tulekaan.

http://www.uusisuomi.fi/comment/117402#comment-117402

Haagissa on myös YK:n sotarikostuomioistuin. Venäjä ja USA eivät taida olla sitäkään tunnustaneet, mutta eivät ne muuta vastaankaan voi tehdä kuin estää Turvallisuusneuvostoa vahvistamasta jotakin tuomiota, tai olla luovuttamatta siellä tuomittuja. Jos Turvallisuusneuvosto vie jonkin asian YK-tuomioistuimeen, se on sidottu sen päätökseen. Yleiskokouksessa ei kenelläkään ole veto-oikeutta. TN voi kuitenkin tuomita itsekin.

Venäjä ei ole hyökännyt Krimille tai Ukrainaan. Krimiläisillä oli itsehallintonsa puolesta YK:n peruskirjan takaama oikeus olla hyväksymättä juntan kaappausta ja olla alitumatta siihen.

” Ensin oli kansanmurha omassa maassa, kun miljoonia ihmisiä tapettiin Stalinin leireillä. Mukana meni lähes 20 000 suomalaista, jotka olivat paenneet kansalaissodan jälkeen Neuvostoliittoon pelastautuakseen Suomen lahtarien teurastukselta. ”

Ei niitä kaikkia tapettu… Toki suomalaiset ovat määräänsä nähden erittäin hyvin edustettuna Memorialin listassa.

Miksi muuten kukaan ei viitsi heitä edes laskea sieltä, vaikka jokaisesta on kansallisuus ja syntymäpaikka?

http://lists.memo.ru/index1.htm

” Kansanmurha Ukrainassa pitäisi myös tutkia, kun miljoonia tapettiin siellä nälkään. ”

Ukrainassa ei ole ollut kansamurhaa, se on tökerö sepitys 50-luvulta. Se mm ”siirrettiin vuotta myöhemmäksi” 30-luvulla levitetyistä tiedoista.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/08/miten-maailman-paras-yliopisto-sepitti-ukrainan-jarjestetyn-nalanhadan

” Voisi myös selvittää sen, lähettikö Stalin kaksi ukrainalaista divisioonaa Raatteen tielle tarkoituksella tapettaviksi, sillä kesävarusteissa niillä ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä kapealla metsätiellä 30 asteen pakkasessa. ”

Sitä tietysti voisi yrittää selvittää, mutta ei riitä kansamurhaksi. Ehdottoman mahdotonta ei ole, koska sota oli hämäystä, ja NL:n oli pakko näyttää yittävänsä Suomea keskeltä kahtia. Mutta ei Stalin voinut ilmoja ennustaa. Keitä se väki oli (paitsi että tunnetusti ukrainalaisia) ja miksi joutunut Suomen rintmalle, hyvä kysymys.

” Hyökkäys Suomeen 1939 oli paljon vakavampi rikos rauhaa vastaan kuin se mistä suomalaiset ns. sotasyylliset tuomittiin jatkosodan jälkeen. ”

NL:a rankaistiin siitä erottamalla Kansainliitosta. Joka tosin oli lakkautusputkessa.

” Lähes 22 000 puolalaisen upseerin mestaaminen Katynissa oli myös merkittävä sotarikos. ”

Katynissa tapettiin 1442 puolaista sotilasta. Heistä on nimilaatat paikalla.

https://www.flickr.com/photos/ztrzebiatowski/9430865179/

Sitten oli 3000 muuta, ilmeisesti suurelta osin tavallista ruumista, Goebbelsin ilmoituksen mukaan. Ilmoitus tuli vuosi sen jälkeen, kun ruumiit oli täytynyt löytää. Ja sekin ilmoitus oli virhe, huononsi pahasti saksalaisten sotamoraalia.

http://mythcracker.wordpress.com/

Nyt tiedotetaan juuri YLEstä, että Itä-Ukrainassa syytetään Ukrainan hallitusta 2500 venäläisten kansa/joukkomurhasta.

” Tarkoitus oli jatkaa mestauksia, sillä paikka oli varattu suomalaisille upseereille, jos Neuvostoliitto olisi valloittanut talvisodassa Suomen. ”

Höpö löpö. NL.n takoitus ei ollut vallata Suomea talvisodassa.

” Baltian maissa toimitetut karkotukset ja massamurhat olivat valtioterrorismia, josta kuuluu tuomio.

Neuvostoliiton hyökkäykset Suomeen, Viroon, Latviaan, Liettuaan ja Puolaan olivat myös vakavia rikoksia. Myöhemmin hyökkäykset Unkariin, Tshekkoslovakiaan, Afganistaniin, Tshetsheniaan, Abhasiaan, Ossetiaan ja Georgiaan olivat jatkoa neuvostoimperialismin pitkälle perinteelle. ”

Hyökkäys ei ole YK:n sotarikoa vaan laiton miehtys. Siihen Suomi on noista koskaan syyllistynyt vain Suomessa.

” Stalinin ajan menetelmät ovat jatkuneet Venäjällä. Salaisen poliisin agentit käyvät murhaamassa lontoolaisessa sairaalassa länteen loikanneen Venäjän agentin. ”

Se oli Berezovski, joka oli järjestänyt myös Arafatin murhan samalla menetelmällä, ja teki omakohtaisen lopullisen ratkaisun vähän ennen kuin noudettiin.

” Venäjä kieltäytyy luovuttamasta murhaajia ja terroristeja. ”

Kuten keitä?

” Venäjän imperialismia ja terrorismia kuvaa sekin, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin on uhonnut, että maan armeija on kahdessa päivässä Tallinnassa, Riikassa, Vilnassa ja Varsovassa. ”

Poro (”ruuti”) valehteli.

” Paljon suurempi riski on, että se menee Azerbaidzaniin ja muihin Kaspianmeren öljyvaltioihin, jotka veivät 40 prosenttia Neuvostoliiton parhaasta öljystä. Siellä ei Natokaan suojele. ”

Se on nyt NATO-vapaa vyöhyke.

http://ristokoivula1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176896-kaspianmeresta-oljyineen-tehtiin-nato-vapaa-vyohyke

” Ihmisoikeustuomioistuin voisi ottaa kantaa myös siihen, onko Neuvostoliitto-Venäjällä oikeus pidättää toisen maan kansalaisia heidän kotimaassaan. Nytkin istuu moskovalaisessa vankilassa virolainen poliisi, jonka Venäjä pidätti hänen kotimaassaan.

Pääministeri Imre Nagy ja joukko Unkarin johtajia hirtettiin 1958, kun KGB oli pidättänyt heidät. ”

Imre Nagyn väitettiin olleen ampumassa Tsaaria itävaltalaisessa luterilaiseksi oletetussa saksankielisessä joukko-ostossa.

” Mitä tuomio vaikuttaisi Venäjän toimintaan? ”

Se olisi vapauttava. Tässä otettaisiin huomioon, että Stalinin ajan oikeusjärjestelmän väärinkäytökset kammattiin tarkoin läpi Hrushtshevin aikana.

” Todennäköisesti ei mitään. Venäjä voi öljynsä avulla pöyhkeillä ja käyttäytyä kuin jokin Afrikan rosvovaltio. Eikä Venäjän imperialismi rauhoitu ennen kuin sen sotilaat voivat lirutella varpaitaan Atlantin ja Intian valtamerten aalloissa. ”

USA pitäisi panna sotarikosoikeuteen atomipommista siviiliväestöä vastaan, ja Vietnamin kansan geneettisestä myrkyttämisestä Agent Orangella.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Agent_Orange

Tuollainen sukupolvin periytyvä geenimyrkyttäminen pitäisi säätää kansanuhaakin raskaammaksi sotarikokseksi.

http://nakokulma.net/arkisto/index.php?topic=1187.0

PS: Venäjä on sanoutunut irti tuosta Gorban ajan 1500 teloittamisen tunnustamisesta SOTARIKOKSENA vuonna 2004. Se tarkoittaa, että Venäjä pitää ilmeisesti noiden 1442 teloitusta AIHEELLISENA. Tarkempia perusteluja ei toistaiseksi ole kuulunut.

Puola oli kuitenkin miehittänyt 15 vuotta NL:lle versaillesin rauhan mukaan kuuluvaa Länsi-Ukrainaa, ja sen aikaisten viranomaisten poliittiset vainotoimet vaikkapa kommunisteja vastaan katsottiin nyt kriminaalirikoksiksi. Lisäski saatoi olla Komenternin tuntemia Saksa agentteja, Kominternilla oli vahva aseellinen maanalainen osasto Puolassa Gwardia Ludowa.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/11/yle-valehteli-taas-katynin-oletetusta-joukkomurhasta-15-07-2011

” Venäjällä käynnistetty tutkinta Katynin tapahtumista keskeytettiin vuonna 2004 ja viranomaiset kieltäytyivät tunnustamasta joukkosurmaa sotarikokseksi tai rikokseksi ihmisyyttä vastaan.

Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu NKVD teloitti vuonna 1940 noin 22 000 puolalaista upseeria Katynin metsäs- sä Länsi-Venäjällä. Neuvostoliitto väitti pitkään,että puolalaisten joukkomurhat olisivat natsi-Saksan joukkojen töitä.

Vasta neuvostojohtaja Mihail Gorbatshov tunnusti Neuvostoliiton syyllisyyden hieman ennen maan hajoamista vuonna 1990. Venäjän parlamentin alahuone duuma hyväksyi vasta viime marraskuussa julkilausuman, joka tunnusti neuvostojohtaja Josif Stalinin määränneen Katynin joukkosurman toisen maailmansodan aikana.

http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2010/11/venajan_duuma_stalin_maarasi_katy…

Tässä on kuitenkin uutta tietoa: Venäjä on siis vuonna 2004 SANOUTUNUT IRTI Mihail Gorbatshovin tunnustuk- sesta, joka muistaakseni koski 1500 puolalaisen upseerin teloittamisesta sotarikoksena.

”Stalinin ja Berijan hyväksymä keskuskomitean esitys” on karkea väärennös, kuten myös tässä tarkasteltu Shelepinin muistilappu Hrushtsheville vuodelta 1959, jolle tuo toinen väärennys perustuu

http://bezpolit.narod.ru/katyn/shelepin.html

Книжная полка Д.Р. Гафиятуллина

Источник: Рукописная записка председателя КГБ при СМ СССР А.Н. Шелепина от 3 марта 1959 г. на сайте katyn.ru

Письмо Шелепина Хрущеву и проект постановления Президиума ЦК исполнены не на соответству- ющих бланках, а на простой бумаге рукописно. Но из стенограммы заседания Конституционного Суда, где рассматривался этот документ, следует, что председатель КС упоминает наличие бланка 1930-х гг.[1] ”

Shelepinin kirjettä Hrushtsheville ja Keskuskomitean Puhemiehistön toimeen-panokäskyä ei ole tehty asianomaisille kaavakkeille, vaan tavalliselle paperille käsin kirjoitettuna. Perustuslakituomioistuimen istunnon pikakirjoituspöytä-kirjasta, jossa tarkastellaan tätä asiakirjaa, seuraa, että istunnon puheenjohtaja muistutttaa 30-luvun kaavakkeiden olemassaolosta.

” На «письмо Шелепина», посланное в 1959 г. (дату письма 3 марта 1959 г. см. ниже) канцелярист общего отдела ЦК поставил штампик входящего номера в 1965 году. Из этого следует, что он не передавал сверхсекретное письмо Генеральному секретарю ЦК 6 лет и 6 дней.[2] ”

”Shelepinin kirjeeseen”, joka on lähetetty v. 1959 ( 3.3.1959) TseKan yleisen osaston kanslisti on pannut juoksevalla numerolla varustetun leiman vuonna 1965. Se tarkoittaa, että hän ei välittänyt huippusalaista kirjettä TseKan pääsihteerille 6 vuotta ja 6 päivää aikaisemmin.

” В соответствии с содержанием документ должен был иметь высший гриф секретности – ”Особая папка”, а не ”Совершенно секретно”.[5] ”

Sisällön mukaan asiakirjassa olisi pitänyt olla korkein salaisuusaste: ”Erikoiskansio”, eikä ”erittäin salainen”:

” Обращает на себя внимание каллиграфический почерк письма, каждая буква выписана отдельно. Этот почерк не принадлежал самому Шелепину. ”

Kirjeen erikoinen kalligrafinen käsiala kiinnittää huomiota, joka kirjain on kirjoitettu erilleen.

Kirje ei ole Shelepinin käsialaa.

” Кто-то из его помощников тщательно выводил буквы под диктовку Пред-седателя КГБ СССР, но при этом не воспользовался пишущей машинкой? Соображениями секретности это не могло быть объяснено, потому что документ проходил через обычную почту и канцелярию, о чем свидетельствуют штампики делопроизводителей.[2] ”

Tekstasiko joku apulainen huolellisesti kirjaimia KGB:n puheenjohtajan sanelun mukaan, käyttämättä tässä kirjoituskonetta? Tätä eivät selitä salaisuusmää-räykset, koska asiakirja meni tavallisen postin ja kanslian kautta, mitä todistvat suorittajien leimat.

” Отсутствие бланка и шрифта пишущей машинки при изготовлении этого документа может объясняться тем, что фальсификаторы не имели доступа к пишущим машинкам и бланкам КГБ СССР за соответствующий период времени. ”

Kaavakkeen ja konekirjoituksen puuttumisen tämän asiakirjan valmistelussa voi selittää se, että väärentäjät eivät päässeet käyttämään KGB:n kaavakkeita eivätkä kirjoituskoneita tuona aikana.

” На «письме» нет ни малейших помет или распоряжений ни одного секретаря ЦК КПСС – получается, что письмо Председателя КГБ Шелепина из секретарей ЦК вообще никто никогда не видел.[2] ”

”Kirjeessä” ei ole yhdenkään NKP:n sihteerin ainoatakaan merkintää eikä määräystä, mikä merkitsee, että ylipäätään kukaan NKP:n sihteeristä ei ole nähnyt KGB:n puheenjohtaja Shelepinin kirjettä.

” Общеизвестная аббревиатура КГБ расшифрована, а НКВД – почему-то нет ”

KGB:n yleisesti tunnettu lyhenne on kirjoitettu auki, mutta miksi ei NKVD:

” Тройки НКВД СССР были ликвидированы Постановлением от 17 ноября 1938 г. Совета народных комиссаров СССР и ЦК ВКП(б). Было предписано: «Ликвидировать судебные тройки, созданные в порядке особых приказов НКВД СССР, а также тройки при областных, краевых и республиканских управлениях РК милиции. Впредь все дела в точном соответствии с дейст-вующим законодательством о подсудности передавать на рассмотрение судов или Особого совещания при НКВД СССР». [2] ”

HKVD:n erityismäärysella asettamat troikat (kolmen tuomarin ”pikatuomiois-tuimet”) lakkautettiin marraskuun 17. päivänä 1938 NL:n Ministerineuvoston ja NKP:n Keskuskomitean päätöksellä, samoin läänin-, piirin- ja tasavallanhallinnon asettamat miliisin troikat.

” В «письме Берии» «Пакета №1» предлагается расстрелять 25.700 граждан бывшей Польши, а «записка Шелепина» сообщает, что были расстреляны лишь 21.857 человек. [3] ”

”Paketti 1”:n ”Berijan kirjeessä” määrätään ampumaan 25700 entisen Puolan kansalaista, mutta ”Shelepinin muistiinpanossa” oli ammuttu vain 21857 ihmistä.

” В апреле-мае 1940 года пленные поляки были вывезены из Старобельского и Осташковского лагерей военнопленных живыми, что следует из нескольких тысяч архивных документов.[2] ”

Huhti-toukokuussa vangitut puolalaiset vietiin Starobelskin ja Ostashkovskin sotavankileireistä elossa, mikä käy ilmi tuhansista arkistodokumenteista.

” В «письме Шелепина» указаны на 1959 год целыми и хранящимися в архиве «учетные дела на военнопленных» Старобельского лагеря, но эти дела были сожжены еще 25 октября 1940 г., о чем инспектор Письменный и сержант госбезопасности Гайдидей в тот же день составили акт, до сих пор хранящийся в архиве.[2] ”

”Shelepinin kirjeessä” viitataan vuonna 1959 kokonaisina ja arkistossa säily-tettävinä Starobelskin leirin so- tavankiluetteloihin, mutta nämä tiedot poltet-tiin jo 25.10.1940, mistä tarkastaja Pismennyi ja valtollisen turvalluuspalvelun kersantti Gaididei samana päivänä laativat pöytäkirjan, joka on säilyut tähän päivään asti arkistossa.

” Старобельский лагерь находится не «близ Харькова», а в Ворошиловградской области – почти за 250 км от Харькова.[2] ”

Starobelskin leiri ei sijaitse lähelläkään Harkovia, vaan Voroshilovskin alueella lähes 250 km:n päässä Harkovista.

” Пропущена запятая: ”расстреляно 21.857 человек из них…” (уточнение).[5]

Пропущена буква ”о” в слове ”челвек”.[5] ”

TÄSSÄ SE YT SANOTAAN:

” Пропущены тире: ”в Катынском лесу (Смоленская область) (отсутствует тире) 4.421 человек” и т.п.[5] ”

KATYNIN METSÄSSÄ (Smolenskin alueella) AMMUTTIIN 4.421 IHMISTÄ.

(Kaikki ruumiit Katynissa eivät kuitenkaan olleet ammuttuja, eivätkä puolalaisiakaan! Sitä olivat todistettavasti ne 1442, joista on muistolaatta, RK)

” Уголовные дела спутаны с учетными делами на военнопленных.[4] ”

Rikos- ja sotavangit on sekoitettu.

” КПСС в 1940 году называлась ВКП(б).

Пропущена запятая после слова ”делам” (причастный оборот).

Пропущена запятая после слова ”выдавалось”.[5]

Cлово ”никому” написано раздельно.[5]

Неуместное упоминание Советских органов.

Слова «Для Советских органов… по инициативе Советских органов власти» выдают ”польский акцент”. Не только председатель КГБ, но и простые граждане различали законодательную власть – Советы (Верховный Совет и пр.), которые, кстати, не имели никакого отношения к Катынскому делу, и партийно-государственные органы власти.[2]  ”

Termillä ”neuvostoelimet” on puolalainen kaiku. Paitsi KGB:n puheenjohtaja, myös tavalliset neuvostokansalaiset erottaisivat lainsäädäntövallan – neu-vostot (Korkein neuvosto jne.) – joilla muuten ei ollut mitään tekemistä Katynin tapahtumien kanssa (samaa kuin suomalaiset nimittäisivät poliisi- tai sotilaselimiä ”valtuustoiksi”, RK)

” В названии комиссии пропущено слово «обстоятельств», а слово «Комиссия» написано с маленькой буквы. [6]

”Tuon komission johtopäätösten mukaan kaikki likvidoimamme puolalaiset katsotaan saksalaisiksi maahanhyökkääjiksi. … ”

”Материаль расследования”.

” Tutkimusmateriaalit”

” Советская печать – пишется с маленькой буквы (польский акцент).  ”

Puhtaaksikirjoittaja ei ole tiennyt, että ”Neuvosto(kirja)paino” oli firma, joka kirjoitetaan isolla (kuin ”Valtion rautatiet”), ja kirjoittanut sen pienellä, mikä suomeksi tarkoittaisi lähinnä ”valtuustolehdistö”, ”-kirjapaino”…  (Toki olisi sitten muitakin lehtiä ja kirjapainoja.)

” Насчет ”выводы комиссии прочно укрепились” – оптимистическое заявление (учитывая мнение Конгресса США и западной прессы). Дезинформация со стороны КГБ СССР высшего руководства страны? ”

” Ilmaus ”komission johtopäätökset on vakuuttavasti (”hienosti!”) vahvistettu”  on optimistinen (voitontuntoinen) ilmaus (kuten sen näkee USA:n Kongressi ja lehdistö!). Korkeimman neuvostojohdon harhautusta KGB:N taholta? ”

Пропущена запятая после ”Исходя из изложенного”.

Пропущена запятая в причастном обороте ”лиц, расстрелянных”. ”

Pilkut väärin.

”Для исполнения могущих быть запросов” – польский акцент. ”

Puolalainen sanonta.

На самом деле прилагается проект постановления Президиума ЦК КПСС. [6] ”

Aivan samanlainen sävy on ”Politbyroon määräyksessä”…

” Совершенно нехарактерная и не совпадающая с той, что есть в начале письма расшифровка КГБ как “Комитета Государственной Безопасности” с использованием написания всех слов с прописной буквы. [6] ”

Aivan epätyypillistä ja yhteensopimatonta (kirjoittaa auki KGB tässä yhteydessä) sen kanssa, että kirjeen alussa on KGB:n aukikirjoitus ”Valtion turvallisuuskomitea”

«Письмо Шелепина» послано в ЦК КПСС через канцелярию КГБ, поскольку имеет исходящий номер (Н-632-ш) и дату отправки 3 марта 1959 г., но на нём нет входящей регистрации в марте 1959 года в ЦК КПСС. [2]

На письме, помимо штампа 9 марта 1965 года, есть еще один штамп от 20 марта 1965 года. При повышении контрастности там становятся видны надписи ”ЦК КПСС” и ”Общий отдел”. ”

Tavallisessa postikirjeessä on leima paitsi 9.:ltä myös 20.:lta marraskuulta 1965.

 

Это означает, что письмо было принято и зарегистрировано в ЦК КПСС даже не один раз. В то же время, ни Шелепин, ни Хрущев уже не работали в этот момент на своих должностях. [2] ”

Tämä tarkoittaa, että kirjettä on tuskin otettu kertaakaan Keskukomitean rekisteröintiin. Sillä hetkellä sen enempää Hrushtshev kuin shelepinkään eivät toimineet noissa viroissa.

ЦК КПСС представлял собой сотню человек, тогда как Политбюро – лишь несколько высокопоставленных членов партии. Настоящий Шелепин, безусловно, знал разницу между ЦК и Политбюро.[2][4] ”

NKP:n keskuskomitaan kuului satoja ihmisiä, kun taas Politbyroohon vain muutamia korkeasti arvostettuja puolueen jäseniä. Silloinen(kin) Shelepin aivan varmasti tiesi koeskukomitean ja Politbyroon eron…

” Описывая «решение Политбюро ЦК ВКП(б)» от 5 марта 1940 года, исполнитель написал «ЦК КПСС». [2] Но партия была переименована из ВКП(б) в КПСС лишь в 1952 году. ”

”Politbroon” päätöksen asemasta tekijä kirjoitti ”keskuskomitean” päätös.

” Пропущена запятая после слова ”операции” (причастный оборот).

[1] Ф.М. Рудинский, заведующий кафедрой Волгоградской высшей следст-венной школы МВД РФ, книга «Дело КПСС» в Конституционном суде» М., «Былина», 1999, с. 317. – цит. по http://www.duel.ru/200233/?33_1_2

[2] http://www.duel.ru/200947/?27_5_1

[3] http://www.duel.ru/200946/?26_3_1

[4] http://www.duel.ru/publish/muhin/katyn.html

[5] http://katyntruth.hotmail.ru/mihailovpodlogpril.htm

[6] http://www.nastej.ru/e/50476-katyin-ey-69-let-ili-vse-taki-68-andrey-mih…

http://en.wikipedia.org/wiki/File:Katyn_-_decision_of_massacre_p1.jpg

File:Katyn - decision of massacre p1.jpg

English: The accepted proposal of Lavrentiy Beria to execute former Polish army and police officers in NKVD prisoner of war camps and prisons. March 1940.

[RK: Tuo on nettijulkaisijan  antama väärä otsikko.

Eikä tässä sanota, että heidät PITÄISI telottaa, joskin valtuutetaan NKVD siihenkin.

Puolueen keskuskomitea ei virallisesti päättänyt mistään teloituksista.  Stalin sen sijaan kyllä päätti siinä mielessä, että hänen piti presidenttinä ne hyväksyä ja hänellä olisi ollut myös valtuudet armahtaa kuka hyvänsä (ainakin yksittäistapaus). Tässä tapauksessa noin ei välttämättä ilmeisesti tarvinnut erikseen kussakin tapauksessa tehdä. ]

[Tässä siirretään NKVD: n sotilastuomiovaltaan (troika, jotka siviilissä lakkautettiin 1938, mutta sotatuomioita koskien kaikki pyŕittiin siirtämään ainkin troikan tarkistettaviksi; se saattoi myös lieventää vaikka komentajan tuomiota, kuten tapahtui Aleksandr Solzhenitsynille):

” I. Puolalaisten sotavankien joukosta 14736 upseeria vänrikkejä ja luutnantteja 6124, everstejä ja kenraaleita 296, kapteeneja ja majureita 2088, lisäksi poliisi-, rajavartiosto- ja santarmiupseereja 1030, rivipoliiseja, santarmeja ja vakoojia 5158 ja virkamiehiä, ruhtinaita ja suurtilanomistajia 144. ”

Näistä sitten teloitettiin 1442 Katynin metsässä, jossa heistä on muistolaatat, ja ja haudattiin asepuvuissa tuntolevyineen ja muine hiluineen – aivan ilmeisesti vartavasten SAKSALAISTEN LÖYDETTÄVIKSI, jos ja kun nämä sattuisivat hyökkäämään ja etenemään alueelle (joka on Valkovenäjän itärajalla).

” II. Ukrainan ja Valkovenäjän läntisillä maahanliiteytyillä alueilla on 18985 sellaista (muuta) vangittua (joista 10685 puolalaista) , jotka myös siirretään NKVD:n vastuulle:  1207 entistä upseeria, 5141 entistä ”poliisi- ja santarmivakoojaa” (ilmeisesti vanhan miehityshallinnon ilmiantajia), (ulkomaan)vakoojia (shpion) ja desantteja (diversant) 347, suurtilanomistajia, tehtailijoita, virkamiehiä 465, erilaisten kapinallisten vastavallankumouksellisten järjestöjen  jäseniä, vastavallankumouksellisia aineksia 5345, loikkareita 6127. ”

Noiden loikkareiden arvelen olevan NL:sta Puolaan loikanneita.

Katynista löydettiin lisäksi 3000 muuta ruumista, joista osa teloitettuja, josta osa varmaan oli näitä muita, ”tavallisia puolalaisia”, joista ei ole sellaisia hautaanpantavia henkilötietoja kuin upseereista, sikäli kun tässä papreissa nyt ylipäätään on todenperäisyyttä takana.

Goebbels pähkäili ilmeisesti puolitoista vuotta, ennen kuin julkaisi löydöstä mitään, mikä ilmeisesti liittyi pyrkimykseen tehdä diili Puolan Armia Krajowan kanssa tämän saamiseksi vaihtamaan puolta. NL oli siitä sanoutunut jo ennen irti ja tukenut uuden vastarintaliikkeen Armia Ludowan perustamista.]

[RK: Tässä EI SANOTA (väärennös tai ei!), kuteVenäjän tiedeakatemian Historiab laitoksen vanhempi tutkija Natalia Lebedeva valehtelee, että nuo 14700 sotavankiupseeria (Saksan valtaamasta Puolan osasta kotoisin olevat oli luovutettu Saksaan, eikä taatusti kuultu kaikista jälkikäteen mitään, näistä taas ainakin osa saattoi olla saksalaisten luovuttamia) + 11000 evp:tä ja muuta epäilyttävää muka ”PITÄISI TELOTTAA”, vaan sellaiseen vain annettiin valtuudet (sotaoikeusjärjetyksessä). Loput vangit kuten Puolan armeujan miehistö ja aliupseeristo siirrettiin sellaisten viranomaisten vastuulle, joilla ei ollut valtuuksia tuomita kuolemaan (paitsi Stalinin vahvistuksesta).

http://agricola.utu.fi/julkaisut/julkaisusarja/katyn/lebedeva.php#sdendnote5sym

Mihin sitä tutkintaprosessia (rassmotrenie) olisi tarvittu, jos olisi ”jo päätetty tappaa kaikki”?!

[I. NKVD:n (troikan) tuomittavaksi siirretään 14700 upseeria ja 11000 muuta (ei ilmeisestikään pelkästään Katynissa).

II. Erikseen määrätään vangituista ilman eri määräystä ja esittämättä syytettä (siis mm. muista sotavangeista),sijoittamisesta, syytteeseen asettamisesta jne. seuraavasti:

a) sotavankeja koskien – NKVD:n sotavankihallinnon ohjeiden mukaan (ei troikkia, niihin on oltava erityinen syys tai muualta esimerkiksi rintamakomentajalta saatu ”alustava” tuomio)
b) syypohjaisesti vangitut (muut): NRVD:n ja NEVD:n mukaan (ei sano mulle mitään, tarkoittanee ”tavallisen poliisimenettelyn mukaan.

TOP SECRET

From the Central Committee of the Communist Party of the Soviet Union to comrade STALIN

In the NKVD POW camps and in the prisons of the western oblasts of Ukraine and Belorussia there is currently a large number of former officers of the Polish army, former Polish police officers and employees of intelligence agencies, members of Polish nationalist c-r (counterrevolutionary) parties, participants in underground c-r rebel organizations, defectors and so on. All of them are implacable enemies of Soviet power and full of hatred for the Soviet system.

POW officers and policemen located in the camps are attempting to continue c-r work and are leading anti-Soviet agitation. Each of them is simply waiting to be freed so they can have the opportunity to actively join the fight against Soviet power.

NKVD agents in the western oblasts of Ukraine and Belorussia have uncovered a number of c-r rebel organizations. In each of these c-r organizations the former officers of the former Polish army and former Polish police officers played an active leadership role.

Among the detained defectors and violators of the state-

(Signatures: In favor – Stalin, Voroshilov, Molotov, Mikoyan)

(In margin: Comrade Kalinin – In favor. Comrade Kaganovich – In favor.)

  • РГАСПИ Ф. 17 оп. 166 дело 621 лист 130. Подлинник. Scan from http://katyn.ru/index.php?go=Pages&in=view&id=6
  • This is a colour photocopy of official document residing in the Russian archive RGASPI, a b/w copy of which had been legally transferred into the property of Polish Government, and first published in Poland in 1992. ”

” Puolueen nimi ei nimittäin ollut 5.3.1940 ”Yleisliittolainen kommunistinen puolue (b)” ven. VKP (b) (kuvassa, BKП (б)),  vaan se oli vielä oli ”Venäjän kommunistinen puolue (b)” (VKP(b), jossa b tarkoittaa ”bolshevikit”, venäjäksi PКП (б). Nimi vaihdettiin puolueen 19. edustajakokouksessa 1952.

(Tässä korjaan, mutta en poista, kun tuo on jossakin kommenteissakin: nimen Venäjän kommunistinen puolue (b) tilalle (joka oli korvannut maanalaisuuden-kautisen nimen Venäjän sosialidemokraattinen puokue (b)), oli vuoden 1925 puoluekokouksessa NL:n perustamisen myötä vaihdettu nimi ”Yleisliittolainen kommunistinen puolue (b)”, joka esiintyy tuossa paperissa. Se vaihdettiin nimeen ”NL:n komministinen puolue” vuonna 1952.)

http://dic.academic.ru/dic.nsf/bse/97424/%D0%9A%D0%BE%D0%BC%D0%BC%D1%83%…

” В связи с образованием Союза ССР 14-й съезд партии (1925) переимено-вал РКП (б) во Всесоюзную Коммунистическую партию (большевиков) – ВКП (б).9-й съезд партии (1952) переименовал ВКП (б) в Коммунистическую партию Советского Союза (КПСС). ”

Tässä väitetyssä Keskuskomitean päätöksessä todetaan joukon Puolan armeijan upseereiden organisoineen ja johtaneen vastavallankumouksellisia vastarintaliikkeitä entisillä Puolan miehittämillä Länsi-Ukrainan ja läntisen Valkovenäjän alueilla. Tämä olisi ollut just niin kuin myös Liittoutuneiden Puolan kansan edustajaksi vielä tuolloin yhtenäisesti tunnustama Saksan miehittämällä alueella toiminut oikeistolainen vastarintaliike Armia Krajowa toimi ikään kuin muka ”vanhana armeijana” säilyttäen esimerkiksi sen sotilasarvot.

Siinä vaiheessa neukuilta saattoi jäädä vähemmälle huomiolle, että ITSE SAKSA pisti pystyyn eli siirsi varautumaan sotaan NL:a vastaan SUUNNATTOMASTI TEHOKKAAMMAN ja valtiollisesti tuetun DESANTTIORGANISAATION SIVIILI-INFRASTRUKTUURIN PUOLELLA, joka  sitten Barbarossan alkuun liittyen katkaisi energia- ja tietoliikenneyhteydet ja pimensi koko maakunnan niin että komentaja, legendaarinen panssarinsuunnittelija insinöörikenraali Dmitri Pavlovin (miksi helvetissä juuri hän komentajana?) esikunta oli motissa ja täysin toimintakyvytön. Komennon otti 1. varapuolustusministeri (se ”varsinainen” oli Stalin) Semjon Budjënnyi.

****

Muita linkkejä:

http://mythcracker.wordpress.com/

”  Katyn: Mysterious “discoveries” of the Katyn documents

January 3, 2011

The circumstances surrounding the discovery of “Beria’s letter no. 794/B” and the rest of the Katyn documents are complicated, to say the least. To begin with, we have Mikhail Gorbachev’s memoirs, “Zhizn’ i reformy” (“Life and reforms”) from 1995, where he states, that he first saw “Beria’s letter” in December 1991, when he opened the “closed package no. 1”. Gorbachev says that the last part of the letter was “crossed out, and on top of it there was a note written by Stalin’s blue pencil: “The Politburo decision”. With the signatures: “Agree – Stalin, Molotov, Voroshilov …”.

Gorbachev handed over this package containing “Beria’s letter no. 794/B” and other Katyn documents to Boris Yeltsin on December 24, 1991, after having read its contents aloud in the presence of Alexander Yakovlev. The second time these documents “turned up” again was in September 1992. But “Beria’s letter”, that was found in September 1992 had neither the text that was crossed-out by Stalin, nor the note “The Politburo decision” written with a blue pen, which Gorbachev had described. Name signatures there were also written in a different order: “Agree – Stalin, Voroshilov, Molotov …”. In addition, Beria’s name on page four was crossed out with a blue pencil, judging from the handwriting by Stalin himself, and instead they put Bashtakov’s name there, who was Deputy Chief of the People’s Commissariat for Internal Affairs (NKVD), under Beria.

It is possible, that Gorbachev had mixed things up in his memoirs, but it can also be so, that he actually saw another “Beria’s letter”. In connection to this, doubts and suspicion arise regarding the authenticity of “Beria’s letter”, that was found in September 1992. These doubts are strengthened by the story, that is usually told about the discovery of those documents. It’s officially considered, that the “closed package no. 1”, which contained “Beria’s letter” and other documents from the Politburo of the CC AUCP(b), was found on September 24, 1992 in the Presidential Archive of the Russian Federation (formerly known as the Archive of the Central Committee) by a commission lead by the Chief of the Presidential Administration Yuri Petrov, Presidential Adviser Dmitry Volkogonov and Director of the Archives Andrey Korotkov.

When the package was opened, the Commission members understood the importance of their discovery and immediately reported about it to the President of Russia. Yeltsin then “gave an order, that Rudolf Pikhoya, in his role as the director of the Russian archives, would fly to Warsaw and hand over those sensational documents to President Walesa” (“Katynskij sindrom v sovetsko-pol’skikh otnosheniyakh”, Moscow, ROSSPEN, 2001, p. 397).

On October 15, 2009, the member of the Russian State Duma Andrey Makarov appeared at the round table meeting “Falsification of history and historical myths as a tool of modern politics” held at the Center for Social Conservative Politics, and told the true story about the discovery of the Katyn documents. These were indeed found in September 1992 during the ongoing trial against the CPSU (Communist Party of the Soviet Union), although not in any archives, but in Yeltsin’s personal safe. Makarov told that he (most likely together with Sergey Shakhray, Russia’s former Deputy Prime Minister) came to Yeltsin. “And we said: Boris Nikolayevich, the CPSU trial goes rather badly. He opened the safe, in order to clearly show how it all works, took out six folders from there and said: okay, take these ones. In his presence, we looked at what it was. He took two of the folders back and said: no, it’s still too early to talk about this today. Then, by chance, I saw the name, what it was about, which made my hair rise. And no one in the country knew anything about it yet. The problem was that one of the folders, laid before us, was about Katyn” (“Nashe Vremya”, Nr. 139, October 26-November 1, 2009).

There is nothing strange about this story, that could raise any doubts whatsoever, except for the fact that Makarov saw a folder named “Katyn”. This could never happen, since neither the folder nor the “closed package” have any notes on them that would indicate that they contain documents about Katyn. In order to understand, that inside these there were documents about Katyn, they needed to open not only the folder, but also the “closed package” itself. It is obvious that Makarov was present when the “closed package no. 1” was opened in Yeltsin’s office. But is it really so important to know, who actually found this package and how this discovery was made?

Everyone knows, that people start lying about different things when they want to conceal an inconvenient truth. In our case, the information about the fact, that the “closed package” was stored in Yeltsin’s safe for almost one year, makes it possible to ask an uncomfortable question. Why didn’t Yeltsin hand those documents over to the Polish President Lech Walesa on May 21, 1992, when he was on an official state visit in Moscow?

There cannot be any doubts that Walesa did discuss the Katyn issue during his personal meeting with Boris Yeltsin. For the Poles, this problem has always been an issue of top priority in their relations with Russia. But, apparently, Yeltsin seems to have confined himself to general discussions and kept quiet about the Katyn documents, which were stored in his safe.

But in September 1992 Yeltsin gave orders (“immediately” as they say) to send the Katyn documents to Warsaw. What prevented him from doing exactly the same thing already in May that year? Whether you want it or not, but you start to listen to the researchers, who claim, that these documents were still “under development” at the time and that they were not yet “properly” designed.

The situation cleared somewhat on March 28, 2008, when the well-known Russian historian Yuri Zhukov said in a radio program on the radio station “Serebryannyj dozhd’”, that he in the early 1990s (in 1993 or 1994), in connection with the CPSU trial, requested access to materials from the Presidential Archive of the Russian Federation regarding the “criminal” activities of the Soviet Communist Party.

They brought him a “thin folder”, which contained various documents. Among these Zhukov saw a photocopy of “Beria’s letter to Stalin” written on one page only and with a proposal to execute some 2.000 or 3.000 captured Polish officers, who had been found guilty of war crimes and other crimes too. The now famous “Beria’s letter”, typed on four pages, and which was found in 1992, contains a proposal to shoot 25.700 captured and arrested Poles.

The following day, on March 29, 2008, Yuri Zhukov was also interviewed via telephone by the independent Katyn researcher Sergey Strygin. Zhukov told Strygin an interesting detail: Beria’s signature was present in the document, which he saw in the archives. In the “real” four-page “Beria’s letter” his signature is placed on the last page of the document.

Explanations suggesting that Beria would have sent two successive letters to Stalin proposing to execute the Poles cannot be considered as serious. In the CPSU, and earlier in the AUCP(b), they stuck to an established practice. When it came to issues which were of highest importance to the country and which required a decision “at the highest level”, they always performed a preliminary oral check on the forthcoming decision. Therefore, the proposals and requests that were sent to the Kremlin were thoroughly worked through and formed the final version. In addition, the initiative to the decision-making regarding the execution of the Poles could only come from Stalin. It was he, who gave Beria the order to prepare the letter. Given that, talking about two different letters is absolutely out of the question.

There is no doubt that Yuri Zhukov had held in his hands a copy of the genuine “Beria’s letter” no. 794/B addressed to Stalin, which was dated February 29, 1940. Zhukov’s testimony is confirmed by another source. In December 2007, when Vladislav Shved met Viktor Galkin (the former employee at the General Department of the Central Committee, who had worked with the “closed package no 1” regarding Katyn), Galkin told him, that he in April 1981, on behalf of Konstantin Chernenko (who at that point was the director of the public sector of the Central Committee) delivered “Beria’s letter” from the “closed package no. 1” to the then KGB chief Yuri Andropov. There is a note about this on the folder itself, which contained the “closed package no. 1”.

Galkin argued, that “Beria’s letter” which he delivered to Andropov, was written on one page and that it was about the execution of about 2.000-3.000 Polish officers. He saw the letter in Chernenko’s study. After Chernenko had opened the “closed package no. 1”, he gave Galkin instructions to put the letter in an envelope and to seal it. Regarding the four-page “Beria’s letter” (available only as a scanned color copy) Galkin explained, that he had never seen such a document.

At first Vladislav Shved considered Viktor Galkin’s testimony with certain skepticism, and assumed that he had confused this document with the transcript of the Politburo’s decision from March 5, 1940, which is also written on one page. Only later, after Yuri Zhukov had told his story, he understood that Galkin’s story from memory was correct. To say anything more definite about “Beria’s letter no. 794/B” is not possible at this moment, not until we get the opportunity to conduct an independent and objective expert study of it.

To add even more to the many question marks and doubts surrounding the “closed package no. 1”, one should mention what Mikhail Gorbachev wrote in 1995 in his memoirs. There he tells about how he in April 1989, just before Wojciech Jaruzelski’s upcoming visit to the Soviet Union, reviewed the Katyn documents. Gorbachev says there were two Katyn folders (not just one!) and that they “both contained documentation, which confirmed the version of the Commission led by the academian Nikolai Burdenko. There was a collection of various materials, and they all supported that version” (“Zhizn’ i reformy”, book 2, 1995, p. 346).

There is also some real evidence that allow us to have serious thoughts about what the Katyn folder actually contained in December 1991. As already mentioned, Alexander Yakovlev was present during the handing over of the “closed package no. 1” from Gorbachev to Yeltsin on December 24, 1991. The package was found (according to one of the versions) by the Russian archive workers, who insisted that Gorbachev should be notified about it one day before his retirement from his post as the President of the Soviet Union. On several occasions afterwards (including in his book “Sumerki” (“Twilight”, Materik, Moscow, 2003), and also in a live sent talk show on Russian television called “Kak eto bylo”) Yakovlev claimed, that the Katyn folder also contained a so called “Serov’s letter”. But no such letter has ever been found, neither then nor later, why we may wonder about what kind of a document Yakovlev was relating to. Was he talking about “Beria’s letter”, but happened to say wrong, and did so time and time again?

A clue to that mystery may lie in the recently published draft copies of “Beria’s letter”, presented by Viktor Ilyukhin on November 24, 2010. He received these drafts on May 25, 2010 from an anonymous person, who contacted him and confessed, that he had been involved in a forgery group, that was active during the first half of the 1990s, i.e. during the time when Yeltsin was the President of the Russian Federation. The last page of the draft letter contains a peculiar note: “20). Bashtakov was head of the NKVD secretariat! L.P. Beria would hardly have entrusted him such a task? Replace with Abakumov? K. .. ov? Serov? (check the dates)”. Here Serov is mentioned as a possible substitute to Bashtakov to lead the NKVD troika, which would sentence the Poles to death, but they still didn’t include his name in the “final document” and kept Bashtakov. With that in mind, Yakovlev’s repeated stories about “Serov’s letter” could actually be a Freudian slip of the tongue, i.e. that he unconsciously said too much.

The current Russian government and President Dmitry Medvedev pretend as if nothing special has happened, and call all the critics that has come up, which overthrow their official version of the Katyn events, for the “attempts to whitewash Stalin and his associates”. Such attitude is not very constructive. It would have been much better to let a group of independent experts examine the “closed package no. 1” and once and for all put an end to all speculations about its authenticity. But as long as they hide these “originals” away from both the public and the scientific community, they continue to confirm the suspicions that the Katyn affair has been falsified. And probably this is the very thing that has happened.

References

Gorbachev, Mikhail, Zhizn’ i reformy (2 books), Novosti, Moscow, 1995
http://gorby.ru/ru/gorbachev/memoirs/

Ilyukhin, Viktor, O rezolyutsii Gosdumy RF “Pamyati zhertv Katynskoi tragedii” (published on November 24, 2010)
(this article contains the five page draft copy of “Beria’s letter”)
http://www.katyn.ru/index.php?go=News&in=view&id=205

Interview with historian Yuri Zhukov on the radio station Serebryanyj dozhd’, 100,1 FM, March 28, 2008, 08:05 MSK/MSD
http://www.moskva.fm/stations/FM_100.1/programs/однажды_на_дожде/2008-03-28_08:05

Istorik Yuri Zhukov na r/s Serebryannyj dozhd’ (28 marta, 2008) (thread from the discussion forum on the website “The Truth About Katyn”)
http://www.katyn.ru/forums/viewtopic.php?id=553

Katyn documents from the “closed package no. 1” (published on April 28, 2010 on Rosarkhiv’s official website)
http://rusarchives.ru/publication/katyn/spisok.shtml

Makarov, Andrey, Ya videl nazvaniye papki: volosy dybom vstayut…, from Nashe Vremya, Nr. 139, October 26-November 1, 2009
http://www.gazetanv.ru/archive/2009/139/6028/

Shved, Vladislav, Katyn-2010. Novaya stranitsa ili…? (published on April 30, 2010)
http://katyn.ru/index.php?go=Pages&in=view&id=947

Shved, Vladislav, Vnov’ o Katyni ili 70-letiye katynskogo rasstrela, kak lozhka degtya k 65-letiyu Velikoj Pobedy (published on February 14, 2010)
http://www.hrono.ru/statii/2010/shwed70.php

Yakovlev, Alexander, Sumerki, OOO Izdatel’skaya firma Materik, Moscow, 2003
http://www.lebed.com/2005/art4364.htm (excerpt from the book)

Yazhborovskaya I.S., Yablokov A.Yu., Parsadanova V.S., Katynskij sindrom v sovetsko-pol’skikh otnosheniyakh, Moscow, ROSSPEN, 2001
http://katynbooks.narod.ru/syndrome/Docs/intro.html

Englannilta on ollut kadoksissa 10000 puolaista upseeria II maailmansodan ajalta.

http://www.oxfordscholarship.com/view/10.1093/acprof:oso/9780198208433.001.0001/acprof-9780198208433-chapter-26

Heidän suhteensa epäillään pääasiassa Saksaa. uolaisia upseereita kierrätetiin NL:sta Kaukdän kautta myös brittiläisiin ja Vpaan Ranskan joukkoihin.

Katyninpiikkiin pistettyjä puolalaisia upseereja on löydetty myös ehdottoman varmasti saksalaisten teloittamina.

http://msuweb.montclair.edu/~furrg/research/furr_katyn_preprint_0813.pdf

1500 perutuu mahdollisesti Gobbelsin julkaisemalle nimilistalle. Valitettavasti en ole netistä siihen saanut osumaa, vaikka se jossakin varmasti on.

Sakalaiset olivat sitten myöhemmin esitelleet muita ”puolalaisia ruumiita”:

http://msuweb.montclair.edu/~furrg/research/nytonkatyn062945.pdf

http://msuweb.montclair.edu/~furrg/pol/truthaboutkatyn.html

9 vastausta artikkeliin “KATYN/1400 vs. 4 miljoonaa Gestapon tappamaa puolalaista”

  1. ”Höpö löpö. NL.n takoitus ei ollut vallata Suomea talvisodassa.”
    Lopettaisit jo tuon roskan jauhannan, koska neuvostoliiton dokumentit osoittavat sen olleen tavoitteena.

    1. http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/neuvostoliiton-tarkoitus-ei-ollut-vallata-suomea-talvisodassa

      Neuvostoliiton tarkoitus ei ollut vallata Suomea talvisodassa

      Talvisota oli Hitlerin idea, jota hän painosti ja maanitteli aloittamaan molemmin puolin Suomen itärajaa. Asia oli USA:n ja Englannin hallitusten ja Ranskan antifasististen oppositioliikkeen tiedossa katolisen kirkon kautta, jonka papeille katoliset sotilaat eri puolilla maailmaa ripittäytyivät ongelmistaan.

      https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/12/sodanaikainen-luotettav

      ” Iltalehdessä 31.08.2012 Suomen Sveitsin ja Vatikaanin suurlähettiläs Alpo Rusi kertoo löytäneensä dokumentin elokuulta 1942, jossa Suomen silloinen Vatikaanin suurlähettiläs G.A. Gripenberg, joka oli vastikään siirretty sinne Lontoosta, ja jonka tehtävä oli tunnustella rauhansolmimismahdollisuuksia, sai tietää ranskalaiselta kardinaali Eugéne Tisserantilta (1884-1972), että Saksa oli ennen talvisotaa yllyttänyt Neuvostoliittoa hyökkäämään Suomeen ja Romaniaan kardinaalin tulkinnan mukaan siksi, että ”Saksa saisi vihaiset liittolaiset sivustoilleen”.

      (Todellinen syy oli, että Hitler oletti hyökkäyksen johtavan NL:n sotilaalliseen konfliktiin Englannin kanssa. Talvisodan kuluessa Hitlerille selvisi, että Englantia kusettamalla se ei onnistu. Sen sijaan hän oletti vielä kutsuttuaan Molotovin ”neuvottelemaan” Berliiniin joulukuussa 1940, että NL olisi kusetettavissa hyökkäämään Persiassa englantilaisten kimppuun.

      Stalin oli uskomattoman taitavasti onnistunut leikkimään ”tyhmää”…)

      Tisserant kertoi myös kuulleensa saksalaisten upseerien olleen Kannaksella 1940 kertomassa NL:lle Suomen puolustusjärjestelyistä, joita saksalaiset olivat täällä olleet mukana tekemässä, ja aseista, joita he olivat Suomelle toimittaneet. Tisserant ennusti lähes nappiinsa linjan, jolle Saksan hyökkäys NL:on tulisi pysähtymään, mutta hän arvasi Saksan häviön vuotta aikaisemmaksi kuin tuli toteutumaan. Jos Suomi olisi hyökännyt Leningradiin, USA olisi julistanut Suomelle sodan. Rusin mukaan Suomi sai Gripenbergin kautta USA:an yhteyden, jota kautta onnistui vakuuttamaan, ettei Suomi hyökkää Leningradiin.

      Tisserantin tausta on asiassa mielenkiintoisinta. Hän oli Ranskan ydintutkimusta johta- neiden veljesten Louis (1897 – 1987) ja Maurice (1875 – 1960) de Broglien [de Brój] kavereita. Maurice oli alun perin koulutukseltaan laivastoupseeri ja 1. maailmansodan aikana Ranskan laivaston radioviestintäteknologian spesialisti. Että viestiyhteydet varmasti pelasivat supervallan malliin ympäri maapallon. Hänen opettamansa 22 vuotta nuorempi pikkuveli Louis oli teoreettinen fyysikko, materian aaltoluonteen keksijä ja tästä vuoden 1929 nobelisti. Louis de Broglieta kalasteltiin vielä sotien jälkeenkin Ranskan Katolisen tieteen liiton johtoon, mutta tämä kieltäytyi, koska ei ollut aktiivi- sesti uskonnollinen, sillä hänen ajattelunsa kelpasi ilmeisen hyvin katolisille luonnon- filosofeille. Molemmat veljekset olivat sekä Ranskan Tiedeakatemian (luonnontieteet) että Ranskan Akatemian (filosofia ja humanistiset tieteet, ranskan kieli) jäseniä. Eugéne Tisserand valittiin jälkimmäisen jäseneksi Mauricen seuraajaksi tämän kuoltua 1961, luultavasti edeltäjän ehdotuksesta, tieteenalanaan jotakin sinne päin kuin katolinen luonnon(tieteen)filosofia.

      … Kardinaali Tisserant oli todellisuudessa Liittoutuneisiin kuuluneen Charles de Gaullen Vapaan Ranskan kannattaja,mahdollisesti jäsenkin,ja paavi Pius VII:ä epäiltiin fasistiksi siksi, että tämä oli kieltänyt Tisserantia Vatikaanista käsin millään tavoin toimimasta mainittuun suuntaan tai antamasta sen suuntaista kantaa julki. Hän oli myös ainakin kerran itse ehdolla paaviksi. Hän tiesi sodan alussa yhtenä perin harvoista ranskalai- sista sen verran atomipommivalmisteluista, että Saksa ja Japani tulevat varmasti häviämään sotansa, ketkä kaikki sen sitten voittamaan tulevatkin. Hänen ei voi olettaa hörisseen aivan mitä sattuu.

      PS: Vapaan Ranskan armeijasta muodostui heti maailmanlaajuinen voimatekijä vuoden 1940 aikana, sillä se sai hallintaansa lähes kaikki Ranskan siirtomaat ja mandaattori- alueet, Syyriaa ja Vietnamia aluksi lukuun ottamatta, ja lupasi näille itsenäisyyden sotaan liittymisestä Liittoutuneiden puolella.

      ” Näyttäisi vähän siltä, että ainakin Länsi taisi tietää aika tarkkaan Barbarossan hyökkäyshetken, jolloin luultavasti ainakin Stalin olisi myös sen tiennyt.

      Tai sitten Liittoutuneilla kävi asiassa oikeen viimmestä päälle mahtava tuuri (säkä, mäihä). Ja Aatulla vastaavasti huono…:

      Talvisotakin saattoi nostaa Suomen varteenotettavaksi Hitlerin hyökkäyskumppanikandidaatiksi vain Halhin Golin jälkitilanteessa, jossa kävi selväksi, että Japani ei pääse ujuttautumaan Keski-Aasiaan varmistamaan, ettei Saksa jää Bakuun mottiin! Lopullisen ratkaisun Suomi-liittolaisuudelle rakentuvan Barbarossan valmistelusta Hitler teki jouluna 1940 Molotovin poistuttua Berliinin-”neuvotteluista” (ja torjuttua ”Suomen kysymyksellä” Saksan ehdottaman ”etupiirijaon” Turkissa ja Persiassa).

      (Muuten, Barbarossan ja erityisesti Bakun ”ympärillä” käytiin kolmaskin, yhtä tärkeä kuin Talvisota Barbarossan nappuloiden paikoilleen sijoittumisen kannalta, ns.”Syyrian maa- hanviety sota” (Operaatio Exporter) 8.6-11.7.1941, jossa Liittoutuneiden Vapaan Rans- kan joukot komentajanaan Ranskalaisen Indokiinan entinen kuvernööri, de Gaullen 1. maailmansodan aikainen sotavankeuskaveri ja sittemmin Ranskan NL:n suurlähettiläs, marsalkka George Catroux ja Britannian Välimeren-laivaston joukot komentajanaan ”Churchillin vasen käsi” Henry Maitland ”Jumbo” Wilson jyräsivät Syyriasta Saksan käyttöön lentokenttiä tarjonneen Vichyn Ranskaa tottelevan hallinnon ja armeijan. (Se Churcillin ”oikea käsi” oli Itäisen laivaston komentaja Louis Mountbatten.) Varsinainen huippujengi oli Länsiliittoutuneilta liikkeellä, eikä pelkästään komentajien osalta. Suurin Liittoutuneiden ryhmä Syyrian vastarintaliikkeen jälkeen (jonka perillisiä maan nykyinen hallinto on, mikä selittää sen hyvät suhteet suurvaltoihin) olivat australialaiset,18000 aavikkosotakoulutettua miestä.)

      Damaskos lentokenttineen vallattiin 21.06.1941, eli tasan yksi päivä ennen kuin Saksa hyökkäsi NL:on, eikä se nyt päässytkään pommittamaan NL:n öljykeskusta Bakua Syyriasta, kuten taatusti oli suunnitellut! ”

      Rehellisimmät suomalaisetkin muistelijat ovat nämä perustosiasiat myöntäneet, esimerkiksi sotaansyyllisyystuomittu silloinnen valtionvarainministeri Juho Niukkanen:

      https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/07/talvisodan-vaihtoehdot

      Mauri Ryömä: Asiakirjojen todistus Talvisodasta 1939-40

      ” Silloinen puolustusministeri Niukkanen on kyllin rehellinen tunnustaakseen, että Suomen talvisota Neuvostoliittoa vastaan palveli Hitler-Saksan hyökkäyspolitiikan etuja. Hän huomauttaa, että Saksan taholta ”kehotettiin Ruotsia antamaan Suomelle kaikkea mahdollista apua”, ja väittää:

      ”Tunnettua oli,että ainakin Saksan sotilasjohdon ehdoton myötätunto oli koko ajan Suomen puolella. Se toivoi Suomen vastarinnan olevan senkin vuoksi mahdollisimman lujaa, että venäläiset joutuisivat paljastamaan uusia sodankäyntimenetelmiään, koska se oli tietoinen siitä, että Saksan ja Neuvostoliiton aseellinen yhteentörmäys ei ollut vältettävissä.” ”

      ”…Saksa olisi mielellään nähnyt Ruotsin ja länsivaltojen avustavan meitä tehokkaasti ja siten liittyvän rinnallemme sotaan Neuvostoliittoa vastaan… Saksalle ei voinut ollut mi- kään niin toivottavaa kuin se, että Englanti olisi asennoitunut Neuvostoliittoa vastaan. ”

      Suomen tarkoitus oli siis HÖNÄYTTÄÄ ”TYHMÄNJALOMIELINEN” ENGLANTI HÄVIÄMÄÄN HITLERILLE sotkeutumalla sotilaalliseen konfliktiin Neuvostoliiton kanssa, vähintään samassa määrin kuin se oli Saksankin kanssa ”sotkeutunut”!

      Churchill ei kuitenkaan ollut sen enempää jalomielinen kuin tyhmäkään.

      Sellaiselle ”ystävälle” kuin Suomen salafasistit oli luvassa sodanjulistus…

  2. Viittaus omaan sepustuksesi ei ole todiste Koivula.
    Luotan enemmän julkistettuihin itänaapurin dokumentteihin kuin neuvostoliittouskovaiseen ”toveriin”.

    1. juhak
      25.7.2017

      ” Viittaus omaan sepustuksesi ei ole todiste Koivula.
      Luotan enemmän julkistettuihin itänaapurin dokumentteihin kuin neuvostoliittouskovaiseen ”toveriin”. ”

      No täällä on sitten noita itänaapurin väestödokumentteja!

      (En pistä kutakin erikseen, ”jotta ei olisi ”oma sepustus”” blogin tilan ssästämiseksi ja luettavuuden parantamiseksi…)

      https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/ukrainan-jarjestetty-nalanhata-jenkit-nato/

  3. Kyllä Koivulan dokumentteja, ainakin osan löysin ja helpostikkin, sikäli uskottavaa mutta se sama ongelma kuin joillain muillakin näillä palstoilla on, vedetään vähän kuin viivat suoriksi, kirjoitellaan jonkin henkilön ajatuksista; kukas ne oikeastaan pystyy tulkitsemaan?
    Edelleenkin olen sitä mieltä, että talvisodassa Neuvostoliitto oli todellinen hyökkääjä; tosiasiallisia syitä ja tavoitteita ei liene niinkään helppoa kiteyttää, ainakaan näin maallikkojen tasolla.
    Eivät Neuvostoliiton arkistot vieläkään ole täysin avoimia tutkijoille, kuin eivät osin suomalaistenkaan.
    Kokonaisuutena en osaa Koivulan väittämistä olla aivan samaa mieltä, osittain… ehkä.

    1. En minä ole väittänyt, että ”Suomi olisi hyökännyt talvisodassa”.

      Enkä edes, että NL ei olisi miehittänyt laittomasti Suomen aluetta, mistä se tuomittiin erotettavaksi Kansainliitosta.

      Siitä NL sai kuitenkin sata kannatuspistettä KL:a hallineiden imperiumien siirtomaiden vapautusliikkeiltä mm. Intiasta, Kaakkois-Aasiasta ja Afrikasta ja arabimaailmasta ja jopa USA:sta, joka oli jättäytynyt KL:n ulkopuolelle, vaikka sen johdolla se oli perustettu.

      Minä olen väittänyt, että NL:n (ainakaan ensisijainen) tarkoitus ei ollut vallata Suomea. Sellainen olisi ollut työtapaturma, johon piti kuitenkin varautua.

  4. Koivulan ”dokumentit ” on kopioitu tulipunaisten kommunistien propakanda sivuilta… niillä saa pyyhkiä perseen…

  5. Eurooppalainen oikeus vahvistaa, että ”Katynin tappokäsky” on väärennös:

    https://cont.ws/@id373555267/1049404

    ” Предоставленные при Горбачеве и Ельцине «документы», указывающие на то, что в расстреле десятков тысяч польских офицеров под Катынью повинен Сталин и советская сторона, оказались фальшивкой.

    Европейский суд принял сенсационное решении о том, что предоставленные при Горбачеве и Ельцине «документы», указывающие на то, что в расстреле десятков тысяч польских офицеров под Катынью повинен Сталин и советская сторона, оказались фальшивкой.

    Европейский суд принял сенсационное решении о том, что предоставленные при Горбачеве и Ельцине «документы», указывающие на то, что в расстреле десятков тысяч польских офицеров под Катынью повинен Сталин и советская сторона, оказались фальшивкой.

    Европейский суд принял сенсационное решении о том, что предоставленные при Горбачеве и Ельцине «документы», указывающие на то, что в расстреле десятков тысяч польских офицеров под Катынью повинен Сталин и советская сторона, оказались фальшивкой.

    Европейский суд принял сенсационное решении о том, что предоставленные при Горбачеве и Ельцине «документы», указывающие на то, что в расстреле десятков тысяч польских офицеров под Катынью повинен Сталин и советская сторона, оказались фальшивкой.

    Молчит либеральная РС «Эхо Москвы», молчат «Грани», молчит «Новая газета».

    А ведь это топ-сенсация мирового уровня.

    И что теперь со всем эти делать?

    Россия не несёт ответственности за массовый расстрел польских офицеров в Катыни– такое решение принял Европейский суд по правам человека.

    Решение сенсационное: выходит, что последние 20 лет руководство нашей страны неустанно каялось в преступлении, которое в 40-е годы совершил кто-то другой. Выходит, что документы о катынском расстреле, которые появились в конце 80-х из рукава члена Политбюро ЦК КПСС Александра Яковлева, не более чем фальшивка – суд даже не принял их к рассмотрению.

    Кому-то в окружении президента СССР Михаила Горбачёва нужно было скомпрометировать отечественную историю и лично Иосифа Сталина накануне распада СССР.

    Читайте также: Граждане, будьте бдительны! Крайне критически относитесь к «документам», которые якобы разоблачают «злодеяния» сталинского периода.

    https://zzackon.ru/

Kommentoi