Kari Salminen kirjoitti 4.9. Aamulehden Jumala vai Darwin -artikkelissaan monia ajatuksia tieteen politisoitumisesta. Jutun lopussa muistutetaan myös miten uskontokriitikko voi hetkessä muuttua yleisönsä suosikista ykkösviholliseksi, kun hän kohdistaa samat kritiikit uskonnon A sijasta uskontoon B. Asiaa aikani sulateltuani ja ihmeteltyäni pohdin miten meillä on jatkuvia haasteita hyväksyä samoja kriteerejä eri uskontojen analysointiin – joten mitä jos vain paheksuttaisiin niitä kaikkia?
Uskonto on uskonto.
Lopulta kaikissa uskonnoissa on aika lailla samat pelisäännöt. On rikasta mytologiaa, on perinteisiä neuvoja ja oppeja puettuna uskonnollissävytteiseen kirjallisuuteen. Uskonnothan eivät oikeastaan ole keksineet mitään sisältöä, ainoastaan hyvän tavan saada ihmiset kuulemaan ja lukemaan niitä. Uskonto on hieno kattaus ja tyylikäs esillepano, onnistunut lööppi tai vaikka sitten klikkiotsikko. Se on tapa saada myytyä ihmisille jotain. Nykypäivänä raha tulee useimmiten peliin heti alusta pitäen, mutta yhtä lailla perinteinen poliittinen valta on mukana väkevästi. Uskonto on tapa kontrolloida valtaa ja omaisuutta, enemmän tai vähemmän, tyylillä tai toisella.
Tekeekö sitten uskonto hyvää? Väitän, että ei. Väitän, että ihmiset tekevät hyvää uskonnon varjolla. Oli se sitten seurakunta tai yhteisö, sen jäsenet eli ihmiset haluavat tehdä jotain hyvää. Väitän, että ihminen jolla on halu tehdä hyvää, löytää tavan tehdä hyvää yhtä lailla uskonnon varjolla kuin ilmankin sitä. Ihminen on ihmiselle ihminen, siitä se lähtee, kaikki se hyvä jota tapahtuu pitkin poikin temppeleissä, kirkoissa, moskeijoissa, rukoushuoneissa sun muissa. On uskonnosta kiinni kuinka pyyteetöntä ja armollista se apu saa olla. Joskus se on tiukempaa, rajatumpaa ja ehdollisempaa, joskus avoimempaa. Yhtä kaikki, perustyö on samaa, erot ovat nyansseissa. Kaikki hyvyys mitä uskonnosta löytyy on ihmisen hyvyyttä.
Turhuuksien turhuus
Väitän siis, että uskonto on turhaa. En väitä, vaadi tai ehdota että uskonnon pitäisi olla kiellettyä. Väitän vaan, että se ei ansaitse juridista erityisasemaa, eikä mahdollisuutta asettua kritiikin yläpuolelle. Ennen kaikkea väitän että tämä pätee tasaveroisesti aivan jokaiseen uskontoon. Joka ikiseen. Minun on turha niitä nimetä tässä, koska ne ovat vain nimiä. Ei ihmisenkään hyvyys tai pahuus tule nimestä, sillä nimen voi antaa tai ottaa mustekynän sutaisulla. Samalla mustekynän sutaisulla voimme poistaa uskontojen erityisaseman laista ja antaa jokaisen ihmisen päättää antaako hän sille erityisaseman sydämessään.
Uskonnot ovat osa perinteitämme. Mitkään muut perinteemme ja tapamme eivät tarvitse erityissuojelua. On puhtaasti maallinen, kaupallinen ja poliittinen päätös että jonkinmuotoiset organisaatiot saavat meistä ylivallan. Siitä päätöksestä on aika jättänyt.
Tällä hetkellä islam on kritiikin ulkopuolella samoin kuin osa kristityistä lahkoista sekä myös jotkut muut rikollisesti toimivat uskontoon vetoavat ihmiset eri maissa mukaan lukien Myanmar ja Israel.
Mielestäni kaikki uskonnon nimissä toimivat organisaatiot ja uskonnon edustajat sekä uskontoon vetoavat ihmiset on asetettava samalle viivalle ja niitä on voitava avoimesti myös arvostella.
Luonnollinen ihminen on Jumalan vihollinen. Luonnollinen ihminen ei pysty hillitsemään itseään kuten on huomattu kun naiset pitää pakottaa naamioitumaan kaapuun Islamin opin mukaan.
Eläköön kukin uskossansa, vaikka se toisten mielestä olisi miten väärin hyvänsä. Kunhan eivät kauppaa sitä muille ja elävät maan tapojen mukaisesti.
Miksi ei maailmassa ole vain yksi uskonto ja uskonto ei saa nousta maallisen vallan yläpuolelle. Uskontoa ei saa käyttää taistelussa. 10 käskyä olisi oikeastaan riittävä elämänohje.
Pentti oli asian ytimessä. Senkun uskoo ja elää uskossa, mutta kun ei kaikille sitä tuputtaisi.
Komppaan Penttiä. Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi, mutta tuputtamatta muille ja maan lakien mukaan. Mikään, mikään, uskonto ei saa käydä yli maan lakien.
Tuon jälkimmäisen suhteen on tietysti hieman huolestuttavaa, että erään nopeasti leviävän maailmanuskonnon suomalaiset yhteisöt saavat kenenkään asiaan puuttumatta levittää nettisivuillaan ohjeita/vaatimuksia, jotka ovat selkeästi ristiriidassa Suomen lakien kanssa.
Ateistiliikkeen perinteisiin hyviin tapoihin on kuulunut, että kukin pakana kritisoi ensisijaisesti oman kansallisuutensa perinteistä uskontoa, esimerkiksi minä luterilaisuutta, joku venäläinen ortodoksikirkkoa, turkkilainen islamia, italialainen katolisuutta, intialainen hinduismia, burmalainen buddhalaisiuutta.
Tällä saavutetaan sellainen etu, ettei jouduta kumminkin uskontokuntien peilnappuliksi niiden tapellessa ”sieluista” ja vaikutusvallasta.
Samoin saavutetaan sellainen etu, että ainakin jotakin tiedetäänkin siitä, mitä arvostetaan, eikä jauheta ihanpelkkää paskaa ja piiskata vain olkiukkoja ja ylläpidetä stereotypioita.
Mutta totta on, että uskontoja pitää myös arvostella kokonaisilmiönä, uskonnolisena maailmankatsomuksena yleensä.