Varsin odotetusti Pirkanmaan Käräjäoikeus päätyi lakkauttamaan uusnatsijärjestö SVL:n sekä samaan rahaan myös Magneettimedian. Kauan saa hakea suomalaista jonka mielestä hyökkäävää väkivaltaa käyttävä uusnatsipoppoo olisi jotenkin hyväksi, joten sinänsä päätös on helppo vastaanottaa. Päätöksen vaikutusten pohdinta on kuitenkin monimutkaisempi kysymys.
Symboli kantaa
Symbolisesti päätös on tärkeä. Tässä tehdään selväksi että yhdistysten luvatussa maassakaan ihan kaikki peli ei vetele. SVL:n osalta asia on erinomaisen selvä, Magneettimedian osalta vähän häilyvämpi. Edellinen on osallistunut tappamiseen, jälkimmäinen ”vain” hiuskarvat nostattavaan äärimmäisen räikeään vihapuheeseen. Kukaan ei varmasti kuvittele että pahuus maailmasta katoaisi oikeuden päätöksellä, mutta kansan oikeustajua heijastelevassa sanomassa on paljon hyvää. Mielipiteenvapaus ei tarkoita vapautta ajaa mielipidettään kättä pidempää apuna käyttäen. Tästä voi tulla ennakkotapaus joka antaa hyvät valmiudet toimia vastakin. Toki poliisilla on täysi työ erottaa teot aatteista, väkivalta kun on aivan yhtä pahaa riippumatta sen motiivin laadusta. En näe tässä suurta ongelmaa, poliisissa osataan tarpeen vaatiessa käyttää myös järkeä.
Teko hoipertelee
Siinä missä symboli voi olla vahva, teko voi olla heikko. Toisin asiaa katsoen muistamme etteivät uusnatsiaatteiden kannattajat tästä mihinkään häviä. Kampanjointi ei lopu ja järjestö voi kehittää uuden nimen tuossa tuokiossa. Se voi myös muuttaa toiminnan vähäisen valvonnan alaisuudesta täysin olemattomaan valvontaan. Toiminta voi jatkua salatuissa verkoissa, yhdistysrekisterin ulkopuolella ja maksuliikenne hoituu kätevästi kryptovaluutoilla. Poliisin vähätkin mahdollisuudet valvontaan putoavat lähelle nollaa. Pahimmillaan järjestö voi saada salaliittöhörhöistä uutta nostetta, nyt kun he voivat esittää marttyyria pahiten päästään seonneelle yleisölle. Se voi rohkaista entistä ikävämpään toimintaan. Toisaalta, jälleen on hyvä muistaa että poliisilla on myös järkeä, eivätkä he jää sivustakatsojiksi tässäkään tapauksessa.
Pelisäännöt on tarkastettava
Varsin suuri määrä yleisön kommentteja on ymmällään siitä, millä säännöin tällaisia päätöksiä lopulta tehdään. Suomessa on useita väkivaltaa käyttäviä järjestöjä ja vielä useampia jotka vähättelevät väkivallan tekijöiden vastuuta. Ei ole montaa vuotta kun oikeusministerimme puolusti väkivaltaa käyttänyttä nuorisojoukkoa heidän hyökätessään joukolla laillista nimenkeräystä harjoittaneen vanhuksen kimppuun. Jos kaikkea väkivaltaan kehotusta haluamme tuomita, saadaan maahan perustaa pari käräjäoikeutta lisää pelkästään näitä hoitamaan. Viha lipsuu niin äkkiä saunan taakse ulottuvaan retoriikkaan, vaikka todellinen väkivallan uhka on onneksi harvassa. Peruskysymys on nähdäkseni tämä: pitääkö joidenkin joutua elämään väkivallan uhan alla, eli onko jonkun koskemattomuus vähemmän tärkeä? Onko eläinoikeusryhmän väkivaltauhka turkistarhaajaa kohtaan enemmän tai vähemmän vakava kuin uusnatsien uhka esimerkiksi maahanmuuttajia kohtaan?
Oikeus sanoi tänään jotain, johon voin yhtyä: väkivaltajärjestö ei nauti lain suojaa. Oikeus ei voi kuitenkaan nuijaa koputtamalla lakkauttaa maastamme pahuutta. Sitä varten tarvitsemme suurempaa yhteisöä ja yhteistä halua tehdä maastamme parempi paikka. Pahaa pelkään että kuljemme tältä osin vastakkaiseen suuntaan. Ettei olisi taas unilukkarille töitä tarjolla?
Mielestäni pitäisi etsiä syitä miksi väkivalta syntyy?
– Yksi merkittävä syy voisi olla tämä kansan kahtia jakautuminen
ja toimettomuuteen vailla tulevaisuutta joutuneet syrjäytetyt.
Pahinta on että jo koululaitos tuottaa syrjäytyneitä, kun opetus ei kykene pitämään kaikkia mukana.
– Helpointa on tuomita heidät jotka yrittävät saada huomiota pahaan oloonsa.
Ei ne tuolla rasmus-ryhmässäkään mitään kultapossuja ole. En ole itse käynyt vilkaisemassa, mutta olen kuullut, että sielläkin on väkivaltaan yllyttämistä.
Väkivaltaan yllyttämistä todellakin on joka paikassa. Sillä perustein ymmärtääkseni tämä Magneettimedia sai käskyn kuolla.
Oikeus voi tilkitä seuraukset, vaan kuka tilkitsisi syyt?
Kuka tilkitsisi nuo väkivaltaan yllyttävät anarkisti- ja EVR-sivut sekä Takku-netin?
Juhak, kysyt ihan asiallisen kysymyksen. Toisaalta, ongelma – vaiko ehkä suunniteltu lähtökohta – on se että näiden takana ei ole yhdistystä vaan ne toimivat yhdistyskentän ulkopuolella. Samaa pykälistöä ei voi käyttää tässä. Onhan poliisi ihan avoimesti tutkinut useita näihin sivustoihin liittyviä rikosasioita, mutta itse sivusto ei ole siinä osapuoli, koska se on tehokkaasti piilotettu USA:n varsin liberaalin sananvapauslainsäädännön taakse eikä missään luke kuka siitä vastaa.
Esim. Hommafoorumillahan on (tai oli ainakin) taustalla yhdistys ja moni vasemmalta on vaatinut sitä lakkautettavaksi samoin perustein. En yhtään ihmettelisi vaikka sellainen vaatimus jonkun poliisin pöydälle ilmestyykin. En näe siinä mitään mahdollisuuksia päätyä edes syyttäjälle, mutta varmasti kokeillaan.
Toisaalta, vaikka jostain taivaalta tulisikin pykälä jolla vaikkapa joku kiihkoanarkistinen sivusto lakkautettaisiin, entä sitten? Vähentäisikö se yhtään omaisuusvahinkoa jota he tekevät? En oikein jaksa uskoa tähän.
Ja tosiasia myös on, että edes äärikiihkovassarit eivät tapa ihmisiä, siinä missä SVL.
Lakkauttamisesta ajatus hyvä, mutta millä lakkautetaan ne teot?
Voisiko edes joku taho paneutua syihin?
”Ja tosiasia myös on, että edes äärikiihkovassarit eivät tapa ihmisiä, siinä missä SVL.”
Tosiasia on, että Euroopassa viimeisen 40 vuoden aikana 90% poliittisista murhista on nimenomaan äärivassareiden tekemiä.
Myös demokratian ”kehdossa” Ruotsissa äärivassarit ovat kunnostautuneet reippaasti käymällä puukoin ja muin astaloin toisinajattelevien kimppuun ihan tappomielellä, vaikka tulokset eivät olekaan olleet aivan toivotunlaiset.
Ei todellakaan puolustele SVL:ää, mutta tietääkseni Torniainen aiheutti yhden kuoleman, mihin osasyynä oli henkilön itsensä kieltäytyminen hoidosta.
Tätä ei voine millään perusteella pitää murhana, mitä äärivasurit ovat tietoisesti tehneet, vaikkakaan eivät Suomessa ainakaan vielä.
Jenkit olisivat voineet kieltää kommunistipuolueen Japanissa toisen maailmansodan jälkeen mutta ajattelivat että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Käräjäoikeuden päätöksessä ei ollut mitään yllättävää, mutta sen sijaan se, ettei käräjäoikeus määrännyt väliaikaista toimintakieltoa heti täytäntöön pantavaksi, yllätti.
Asiahan on menossa hoviin, eikä käräjäoikeuden päätöksellä ole lain voimaa, mutta toimintakiellon se olisi voinut määrätä.