Ryssien ja punikkien suurhyökkäys alkaa Länsi-Suomessa
”Punaisten offensiivin alkaessa oli joukkojemme kunto entistä parempi. Järjestely oli kiinteytynyt, ja suojeluskuntapäällystö ja -alipäällystö oli saanut sotakokemusta. Useita yksikköjä johtivat jääkärit.
Satakunnan rintamalla vihollisen aloittamat hyökkäykset ehtyivät maaliskuun 9. ja 14. päivän välillä. Sen laajasuuntainen offensiivi Vilppulan rintamaa vastaan kilpistyi niinikään kautta linjan. Vasen hyökkäyskolonna lyötiin kolmipäiväisten raivokkaiden taistelujen jälkeen Vaskivedellä ja Ruovedellä. Vielä perusteellisemmin vihollinen epäonnistui oikealla siivellään, missä se 10. maaliskuuta kävi Kuhmoisissa olevien asemiemme kimppuun. Täällä oli osaston komentaja [eversti – jpu] Wilkman itse ottanut johdon käsiinsä ja päättänyt ratkaista puolustustehtävän aktiivisesti. Hän ohjasi yhden pataljoonan puolustustamme ankarasti ahdistavan vihollisen selustaan. Liike onnistui, vihollisen oli pakko ryhtyä vetäytymään, ja vetäytyminen kehittyi sekasortoiseksi paoksi. Voitto, jonka yritteliäs ja peloton johtaja oli hyvin ansainnut, oli samalla tulevan offensiivimme kannalta ilahduttava ja rohkaiseva osoitus suojeluskuntajoukkojen saavuttamasta manöverointikyvystä. Toinen viholliskolonna lyötiin kaksi päivää myöhemmin Eväjärvellä, ja niin oli vihollisen yritykset edetä oikealla siivellä täydellisesti torjuttu.”[i]
Punakaartilaiset tekivät Noormarkussa joukkomurhan
”Punaiset olivat vanginneet Noormarkun seudulla paikkakuntalaisia, etupäässä Ahlströmin henkilökuntaan kuuluvia ihmisiä. Myös paikkakunnalla sattumoisin oleskelleen kartanonomistaja Ahlströmin he olivat vanginneet. Siinä vaiheessa, kun valkoisten joukot alkoivat lähestyä, päättivät punaiset ruveta murhaamaan vankejaan. Niinpä he lähtivät kuljettamaan heitä Poria kohti, jossa vankeja, joita oli alun perin 28, piti muka kuulustella. Kymmenen henkilöä he kuitenkin päästivät vapaiksi, joten jäljelle jäi 18 vankia. Näistä yksi kuitenkin säästyi lähtemästä, sillä hän valitti, ettei ontuvana pysty kunnolla kävelemään. Hän jäi henkiin, samoin muuan naiskonttoristi, jota punaiset eivät halunneet ottaa mukaansa.
Loput 16 vankia lähtivät lopulta matkaan. Oli sunnuntai maaliskuun 10. päivä, Auran päivä. Kun vankisaattue oli tullut Koliahteelle, alkoivat punaiset äkkiarvaamatta ampua saatettaviaan murhaten heistä jokaisen. Porin suunnasta sattumoisin vastaan tulleet punaiset avustivat tovereitaan. Ampumiskäskyn antaja oli venäläisen upseerin asussa esiintynyt punapäällikkö Aarre Davidsson, jonka siihenastinen henkilöhistoria sisälsi muun muassa varkauksia, pahoinpitelyjä ja luvatonta viinan myyntiä. – –
Valtiorikosoikeus tuomitsi hänet kuolemaan, mutta tuomio muutettiin armahduslain nojalla elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi, joka sekin päättyi kestettyään vain muutaman vuoden.”[ii]
Joukkomurhan uhrien nimet, iät, ammatit ja kotipaikat luetellaan kyseisessä julkaistussa tutkimuksessa.
——-
[i] G. Mannerheim – Muistelmat Ensimmäinen osa; 1951; sivu 308
[ii] Pentti Pylkkö – Punainen viima; 2016; sivut 122-123
Suomen Vapaussodan molemmat osapuolet olivat valmistautuneet ratkaisevaan suurhyökkäykseen – punaiset ennättivät aloittamaan omansa ensin.
Mikä taho oli antanut Davidssonille ohjeet tai valtuudet moiseen tekoon?
Nimenomaan Davidssonin tapausta en tiedä, mutta oli yleisiä käskyjä että porvarit pitää tappaa. Pitihän tulla työväen diktatuuri. Ihan sama juttu oli Venäjällä parhaimmisto tapettiin ja roskaväki valtaan.
Kun Venäjä sitten myöhemmin onnistui valtaamaan jonkin maan, niin jatkettiin samalla linjalla kansojen parhaimmisto murhattiin ja roskaväki ”valtaan”.
Kyse ei ollut välttämättä kansanvaltuuskunnan tahdosta, mutta sen jäsenten ei olisi pitänyt kapinaan ryhtyäkään, koska oli odotettavissa murhatöitä edellisen syksyn kokemusten pohjalta.
”Punaisten väkivaltainen toiminta oli sopusoinnussa heidän julistamansa ohjelman kanssa, jonka mukaan heidän oli määrä puhdistaa koko yhteiskunta omistavasta luokasta, eli niin sanotuista porvareista, kuten he sanomalehtikirjoituksissaan jo pitkään olivat julistaneet.”(Pentti Pylkkö – Punainen viima; 2016; sivu 46)
Kullervo Manner, kansanvaltuuskunnan puheenjohtaja: ”Aseellinen väkivalta on hyvä välikappale, kun se on kyllin vahva… Kapitalistiluokka ja kapitalismi kokonaan hävitetään luokattoman ihmisten yhteisön perustamiseksi.”(Pentti Pylkkö – Punainen viima; 2016; sivu 256)
Eino Rahja: ”Mitä perkelettä te vankeja minulle raastatte, minä ne kuitenkin tapan, niin että toimikaa vankeja kohtaan tästä lähtien oman päänne mukaan, tappakaa ne pois.”(Pentti Pylkkö – Punainen viima; 2016; sivu 128)
Vapaussotaa taisi olla punaistenkin sota valkoista valtaa vastaan?
Ei ollut, se oli aseellinen kapina Suomen vapailla vaaleilla valittua eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan – Venäjän yllyttämänä ja Venäjän aseistamana, sekä tukeutuen Venäjän joukkoihin.
Kyseessä oli raskain mahdollinen rikos maanpetos. Tuomioita rikollisille jaettiin Valtiorikosoikeuksissa.
Suomi oli silloin demokratia ja kapinalliset yrittivät tehdä Suomesta kommunistisen diktatuurin – Venäjän osavaltion.
Eikös ne tuomiot olleet yleensä valtiopetos- eikä maanpetostuomioita?
Valtiorikosoikeuksista tuomioita tuli vaikka minkälaisia – niillä ei kuitenkaan ollut mitään käytännön merkitystä, kun kohta sodan jälkeen säädettiin armahduslaki joka päästi rikolliset oikeista rangaistuksista. Joukkomurhiakin tehtailleet vapaaksi vaan.
Valtiorikosoikeuden tutkinta-asiain päällikkö majuri Gustaf Aminoff ohjeisti valtiorikosoikeuksien osastoihin kuuluvien tutkintalautakuntien toimintaa mm. näin:
”Kuolemanrangaistusta on vaadittava kaikille johtajille, sotilaspäälliköille, sota-agitaattoreille, murhaajille, ryöstäjille ja muille roistoille. – –
Ja muut roistot, jos ovatkin olleet itse johdon alla eikä johtajina, ovat tehneet itsensä syypäiksi maanpetokseen tuntematta omantunnon vaivoja. Maanpetos on heidän rikostensa huippu. – –
Syyttäjille ja Oikeuksille olen lähettänyt sitovat todisteet siitä, että punaiset olivat Venäjän sotajoukkojen ja hallituksen kätyreitä Suomessa. – –
Tavalliselle punakaartilaiselle on siis vaadittava ankaraa edesvastuuta maanpetoksesta ja valtiopetoksesta.” (Pentti Pylkkö – Punainen viima; 2016; sivut 240-241)
Olisi tuolla tuomioiden jakaantumisella valtiopetos- ja maanpetostuomioiden kesken oma mielenkiintonsa.
Koska jaettiin pääsääntöisesti (?) valtiopetostuomioita, niin luultavasti pidettiin todennäköisenä tai mahdollisena, ettei tuomittava tiennyt kapinan maanpetoksellisuudesta mitään, kun sen sijaan tietoisuus kapinasta oli selvä.
Kun punakaartilaiset murhasivat suomalaisia yhdessä Venäjän sotilaiden kanssa Venäjältä saaduin asein, niin ei luulisi kenellekään olevan epäselvää, että kyseessä on nimenomaan MAANPETOS.
Mutta eikös venäläiset tulleet vapauttamaan suomalaiset suomalaisista….
Armahduslailla armahdettiin valkoisia. Punaisten vuoro tuli vasta myöhemmin. Svinhuuti asialla.