Suomen hyvin pitkä, syvä ja synkkä suomettumisen kausi on vaikuttanut suomalaisten tietoisuuteen Suomen historiasta aivan murskaavasti. Suurella osalla suomalaisia on täysin virheellinen käsitys Suomen historiasta.
Suomettumisen aikana kehitettiin esimerkiksi valheellinen tarina kiltistä Leninistä, joka lahjoitti Suomelle itsenäisyyden ”hopeatarjottimella”. Kun sen valheellisen tarinan kanssa ei sopinut yhteen historiallinen totuus Suomen ja Venäjän välillä käydystä voitokkaasta Vapaussodasta (1918), niin sitä pahempi historialliselle totuudelle. Totuus piti unohtaa ja tosiasioista kertovat kirjat pistettiin kiellettyjen kirjojen luetteloon – niitä ei saanut olla luettavissa mm. kirjastoissa.
Kun Leninin Venäjä yllytti osan suomalaisista punaisista nousemaan kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua Eduskuntaa ja laillista Hallitusta vastaan Vapaussodan aikana ja aseisti kapinalliset, sekä pisti venäläiset sotilaat taistelemaan kapinallisten rinnalle Suomea vastaan – niin sekin punakapina piti sitten unohtaa ja kirjoittaa tapahtunut historia uusiksi (väärennetyksi).
Niinpä vielä nytkin yli neljännesvuosisata neukkulan kemahtamisesta ja 100 vuotta Vapaussodasta kirjoitetaan yleisesti jostakin kummallisesta kuvitteellisesta ”sisällissodasta”. Miettikääpä tarkkaan – jos olisi ollut sisällissota Suomessa, niin miksi ihmeessä piti solmia sen sodan rauhansopimus pitkien ja vaikeitten rauhanneuvottelujen jälkeen Suomen ja Venäjän välillä?
Miksi ihmeessä jotkut yrittävät kaikkensa, että estettäisiin minua kirjoittamasta kylmiä tosiasioita Suomen Vapaussodasta (Suomen ja Venäjän välisestä sodasta 1918-1920)? Mikä on motiivi heillä jotka yrittävät estää tuomasta esiin historiallisia tosiasioita?
Jotkut asiat historiasta voivat olla kipeitä joillekin henkilöille – mutta eikö kuitenkin olisi parasta tuoda tosiasiat esiin kuin jurnuttaa niitä vielä 1000 vuotta eteenkin päin?
Minun kirjahyllyssäni on 250 hyllymillimetriä (melkoisen monta sivua) faktaa toteutuneesta Suomen Vapaussodan historiasta yhdessä kirjasarjassa Suomen Vapaussota I – VIII (1-8). Erittäin yksityiskohtaista historiaa. Sinä päivämääränä, joskus myös kelloaikana, se henkilö antoi sellaisen käskyn, sille joukko-osastolle. Seurasi sellainen taistelu sillä paikkakunnalla, sellaisin seurauksin. Kylmää faktaa – kuitenkin useilta tahoilta halutaan, että lopettaisin kirjoittamisen tosiasioista – miksi?
Ei kai vaan siksi, että haluavat, että imperialistinen roistovaltio Venäjä viimeinkin saisi valloitettua Suomen ”takaisin” orjuuteensa, vaikka Venäjä epäonnistui yrityksissään Vapaussodassa, Talvisodassa ja Jatkosodassa?
Venäjä on valitettavasti erinomaisen hyvä informaatiosodassa demokraattisia maita vastaan.
Niin, minä vaan ihmettelen kauhiasti (kuten elokuvassa Tuntematon sotilas ihmeteltiin).
Sisällisota -nimikettä voidaan käyttää silloin, kun tutkitaan kansan jakautumisen merkitystä.
RKP:n puheenjohtaja Eric von Rettig tuki rotusota -nimikettä tukevaa käsitystä: Sodassa ”germaaninen valtiasrotu” ja ”turaanilainen keltainen rotu” taistelivat keskenään maan hallinnasta.
Kapina -nimikettä voidaan käyttää käsiteltäessä kapinallisia ilmiöitä.
Vapaussota -nimikettä voidaan käyttää tutkittaessa sotaa itsenäisyyden säilymisen kannalta. Voitaisiin käyttää myös itsenäisyyssota -nimikettä.
Tavoitteena oli vapauttaa myös itä-karjalaiset Venäjän herruudesta, jolloin motiivin takia voidaan puhua vapaussodasta.
Koska Lenin oli jo tunnustanut -suomen itsenäisyyden, ei voi käyttää nimikettä separaatiosota. Jos itsenäisyyttä ei olisi tunnustettu, olisi kyse ollut separatismista.
Mannerheimin motiivina tuntui olevan bolshevismin vastustaminen. Joten hänelle sota oli bolsheviikkisota.
Ns sisällissotaamme osallistui myös Saksa.
Saksan avusta ehdottomasti tärkein oli jääkäreiden kouluttaminen. Toiseksi tärkeintä oli aseiden toimittaminen. Saksalaisten joukkojen osallistuminen Suomen Vapaussotaan ei ollut ollenkaan tärkeää, mutta toki lyhensi aikaa jolloin punakaartilaiset joukkomurhasivat viattomia siviilejä. Siten oletettavasti sivullisten uhrien määrä väheni saksalaisten ansiosta.
Niin. Puhuisin itsenäisyyssodasta.
Vapaussota -näkökulma oli todellisuutta valkoisen osapuolen rintamamiehille. Se oli todellisuutta myös isäni isälle, joka kävi vielä myöhemminkin vapaussoturien tapaamisissa, joissa he saattoivat käyttää valkoista käsivarsinauhaansa. Siinä on muistaakseni koristeena havu tai jotain. Se on minulla jossakin tallessa.
Mutta, jos nousen metsästä kukkuloille luomaan yleisnäkemystä, niin vapaussota -nimike jää toiseksi sisällissota -nimikkeen rinnalla omassa käytössäni, koska mielestäni pääsyy sodalle oli kansan kahtiajakautuminen, jossa eri osapuolet turvautuivat ulkovaltoihin.
Ulkovalloista sotaan osallistuivat Venäjä (NL syntyi vuonna 1922), Ruotsi ja Saksa.
Politiikan ylätasolla poliitikot olisivat olleet valmiit tinkimään Suomen itsenäisyydestä ja vapaudesta turvatakseen omaa valtaansa maassa.
– bolsheviikit olisivat lisänneet Venäjän valtaa
– ruotsalaisiksi itsensä mieltäneet olisivat halunneet lisätä Ruotsin valtaa
– saksalaismieliset olisivat halunneet lisätä Saksan valtaa
Käsittääkseni Mannerheim ei olisi halunnut lisätä ulkovaltojen valtaa. Eiköhän hän olisi halunnut kuninkaankin muualta kuin Saksasta tai Ruotsista tai Venäjältä.
Ruotsi valtasi Ahvenanmaan ja joukkoja oli valmiudessa myös Tornion suunnalla. Sodan jälkeen saksalainen von der Goltz valvoi aitiossaan Suomen eduskunnan istuntoja.
Saksa oli tehnyt rauhan Venäjän kanssa ja toivoi Leninistä liittolaista itselleen ympärysvaltoja vastaan, mutta Leninin sotajoukot olivat sidoksissa Venäjän sisällissodassa. Leninin kanssa kauppoja hieroessaan Saksa olisi voinut vaikka myydä Suomen Venäjälle.
Vuosi 1918 oli Suomelle varsinainen vaaran vuosi sisällissodan takia sekä Venäjän, Ruotsin ja Saksan uhatessa ylivallallaan.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Saksan_interventio_Suomen_sis%C3%A4llissodassa
”mielestäni pääsyy sodalle oli kansan kahtiajakautuminen”
Kansa ei todellisuudessa ollut jakautunut kahtia. Aseelliseen kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua Eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan Venäjän yllyttämänä, Venäjän aseistamana ja Venäjän joukkojen rinnalla nousi vain noin 3% Suomen kansasta.
Suurin osa työläisistä ja torppareista ei lähtenyt punikkien murhakaartiin mukaan vaikka nykyjään annetaan ymmärtää niin. Etelän isoissa teollisuuskaupungeissa missä punikkien agitaattorit lietsoivat ihmisiä laittomuuksiin oli tietenkin eniten lähtijöitä ”seikkailemaan” murhakaartiin mukaan.
Niistä, jotka nousivat aseelliseen kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua Eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan, oli suuri osa muutenkin rikollista ainesta. Kiersivät ryöstämässä, kiduttamassa, raiskaamassa, murhaamassa, jne. – sen maanpetoksen lisäksi.
Nälän takia niihin punakaarteihin ei liittynyt kukaan, ainakaan kapinan alkuvaiheessa. Tietenkin sitten kun punikkien murhakaarti oli ottanut jonkun kylän tai kaupungin haltuun , siellä ryöstettiin elintarvikkeet murhakaartin käyttöön ja joku nälkäkuoleman partaalla oleva on saattanut sortua siihen murhakaartiin mukaan olosuhteiden pakosta…
Punakaartiin myös pakotettiin liittymään punakaartilaisten toimesta.
Monet lähtivät punakaartiin palkkasotilaiksi luvatun hyvän palkan vuoksi – murhattuja ryöstämällä se palkka sitten vielä lisääntyi.
Jos lähtee aseelliseen kapinaan laillista hallitusta vastaan niin se yleensä on häviäjille kuolemaksi. Turha on itkeä jälkikäteen ja selitellä tekosiaan… jos on kerran miestä lähteä tappamaan omanmaan kansalaisia niin saa kärsiä sitten nahoissaan jos on tullutkin oikeutettu tuomio rikoksistaan ihmisyyttä vastaan…
Niin, nykyisinkin pitäisi rikoksesta seurata oikeudenmukainen rangaistus. Silloin oli maanpetoksesta kuolemantuomio normaali tuomio – mielestäni niin pitäisi olla nytkin.
”Ulkovalloista sotaan osallistuivat Venäjä (NL syntyi vuonna 1922), Ruotsi ja Saksa.”
Ruotsi ei todellisuudessa osallistunut Suomen Vapaussotaan. Toki pieni määrä vapaaehtoisia ruotsalaisia upseereita liittyi Suomen Armeijaan ja hieman myös muita ruotsalaisia vapaaehtoisia.
”Sodan jälkeen saksalainen von der Goltz valvoi aitiossaan Suomen eduskunnan istuntoja.”
Tässä annetaan valheellinen kuva asiasta.
Suomen Eduskunta sai täysin vapaasti päättää Suomen asioista, toki katsomossa sai olla myös kenraali von der Goltz.
”Saksan uhatessa ylivallallaan.”
Saksalla ei ollut sen kummemmin halua kuin mahdollisuuttakaan mihinkään ”ylivaltaan” Suomessa. Saksa oli voittanut sodan Venäjää vastaan, mutta oli suurissa vaikeuksissa länsirintamallaan, ei Saksalla ollut intressiä Suomessa.