Minulla on ollut oma kotisivu enemmän kuin kymmenen vuotta ja eri blogeja hieman vähemmän aikaa.
Minun mielestäni kotisivu on paras paikka ajattomille artikkeleille, joista joku voi hyvinkin olla kiinnostunut vielä vaikkapa 10 vuoden kuluttua. Oma kotisivuni on siitä hyvä esimerkki, kävijälaskuri naksuttaa edelleen vauhdilla mm. vanhoihin sotahistoriallisiin artikkeleihini. Aina silloin tällöin tulee myös kiittävä yhteydenotto kotisivuistani.
Blogi puolestaan on erinomaisen hyvä kun kommentoidaan päivittäisiä ajankohtaisia tapahtumia. On hyvin helppoa kirjoittaa ja julkaista nopea, jopa pikaistuksissa kirjoitettu mielipide.
Siten kotisivu ja blogi täydentävät toisiaan – eivät suinkaan ole kilpailijoita.
Tosin olen kotisivuni alkuaikoina kirjoittanut myös blogikirjoituksen tapaisia artikkeleita ajankohdan innoittamana, sittemmin keksin rinnalle blogit.
Ensimmäisen kotisivuni tein 1997. Operaattori poisti sen 1998, koska kritisoin erästä poliittista tahoa ja operaattorin johto oli kyseiseen puolueeseen kallellaan.
Sen jälkeen päätin, että julkaisen kotisivut vain semmoisella alustalla että tiedän fyysisesti missä ne ovat ja kuka niistä vastaa. Päädyin perustamaan oman operaattorinkin (itse asiassa kaksi; jälkimmäinen menossa). Ei taloudellisesti mikään fiksuin veto mutta ähäkutti, koittakaapa vaan puoluetoimistolta käsin saada sitä suljetuksi.
Eli joo, perustakaa kotisivuja, saatte kivoja haasteita elämään!
Minä sain innoituksen omaan kotisivuun vähän samalla periaatteella kuin Sinä Kyuu.
Kirjoitin fakta-artikkeleita wikiin, mutta siellä niitä sensuroitiin ja deletoitiin anonyymien punikkien toimesta. Kirjoitin myös uutiskommentteja esimerkiksi Hesariin, jne. Täysin asiallisia ja totuudenmukaisia kommenttejani sensuroitiin yleisesti. Välillä piti odottaa vuorosensorin vuoron vaihtoa ja lähettää sama kommentti uudelleen.
Niinpä päätin perustaa oman kotisivun, jota kukaan ei sensuroi – enkä ole katunut päätöstäni. Nyt tosin Telian päätös lakkauttaa vanhan Soneran kanssa solmitun sopimuksen mukaiset kotisivut aiheuttavat minulle lisää harmaita hiuksia. Google löytää ja kertoo eteenpäin loistavasti kaikki vanhat artikkelini siellä vanhalla personal.inet.fi/koti/juhani putkinen sivustolla. Uutta kotisivujeni osoitetta Google edelleen ignoroi, vaikka olen tehnyt useita temppuja, joilla ne olisi pitänyt huomata. Saapas nähdä mitä vielä vaaditaan.
En usko salaliittoteorioihin, mutta tiedän olevan tahoja, joita kotisivuni eivät miellytä.
Liekkö sisämisisterimme esikunnan toimia,,,,tuo kotisivun lakkautus, ei ollut yhtään Venäjä mielinen. Silkka heitto, mutta mikään ei yllätä nykyään ryssän toimesta.
Jotenkin nämä blogit on fiksuja alustoja koska saa olla yhteyksissä muihin, kotisivut on varmasti ok mutta se on aikas paljon omaa agendaa, ei muuta. Nykyään kun on facet, twitterit ja muut niin olemme aikas tuskallisessa tilanteessa mitä käyttää milloinkin. On tutkittu jotta ihmisen aivot ei ole kehittyneet juurikaan tuhanteen vuoteen mutta me olemme saaneet vain enemmän kuormitusta niille.
Blogikirjoituksissa on myös hyvä nopea kommenttimahdollisuus, parhaimmillaan myös mahdollisuus keskusteluun.
Naamakirjassakin on uhkana kirjoitusten sensurointi. Omalta asialliselta kotisivulta ei voi kukaan sensuroida kirjoituksia.
Toki tässäkin Pirkan Blogeissa on ollut osallistujia, jotka ovat vaatineet minun bannaamistani, mutta ainakaan vielä sitä ei onneksi ole tapahtunut.
Juu, joskus tuntuu kun ei halua puhua vain kukista ja kokkaamisesta saa tuntea oikeaa raivoa omia kirjoituksia kohtaan. Itseasiassa sehän on vain hyvä että pitää omat mielipiteensä ja aihealueet jotka kiinnostaa. Venäjällä toisinajattelijat jotka ei suostu uskomaa vain yhtä ”oikeaa” joutuu ”onnettomuuteen” tai ”ne vaan katoaa”. Onneksi vielä meillä on jonkinlainen sananvapaus.
Marko, minusta tuntuu, siis tuntuu, että Suomessa kuitenkin saa mielipiteensä esiin jos vaan oikeasti haluaa.
Jos joku kirjan kustantaja ei halua kustantaa kirjaa, niin aina voi kustantaa sen itse ja kirjaansa voi mainostaa vapaasti. Saa olla oma kotisivu, oma blogi, yleensä saa myös kommentoida uutisia ja toisten blogeja.
Ainakaan valtiovallan taholta ei yleisesti ottaen pyritä rajoittamaan sananvapautta – paitsi tietysti kun tullaan rikoslain vihapuheen täyttäviin kirjoituksin.
Oma manuaali vanha kunnon päiväkirja ja vain itselle.
Päiväkirjat ovat sitten tulevaisuudessa hyviä lähteitä historiantutkijoille. Laita testamenttiisi, että päiväkirjasi pitää lähettää kansallisarkistoon.