Lainaus: Suomeen oli joulukuussa 1917 palannut Venäjältä ansioitunut sotilas, kenraaliluutnantti Gustaf Mannerheim. Hän osallistui pariin suomalaisten upseerien perustaman sotilaskomitean kokoukseen, mutta arvioituaan ettei komitean haparoivasta työstä olisi tuloksia, Mannerheim sanoi sen kursailematta. Tämä vaikutti, ja komitean ehdotuksesta Svinhufvud valtuutti tammikuun 16. päivänä Mannerheimin järjestyksen säilyttämiseksi luotavien voimien päälliköksi. Kahta päivää myöhemmin kenraali matkusti Vaasaan mukanaan esikunnaksi muutettu sotilaskomitea, ja tammikuun 25. päivänä 1918 suojeluskunnat julistettiin hallituksen asevoimiksi, jolloin Mannerheimista tuli niiden ylipäällikkö. Senaatilla oli nyt armeija, tosin hyvin vaatimaton. ”[i]
”Ratkaiseva merkitys oli niin ollen Jääkäripataljoona 27:n miesten paluulla kotimaahan. Heistä 110 tuli Vaasan Vaskiluotoon helmikuun 18. päivänä laivoilla, joissa oli myös Suomen valtion Saksasta ostamaa materiaalia: 70 000 venäläistä kivääriä, 70 konekivääriä, 20 tykkiä ja runsaasti ammuksia. Suuri osa materiaalista oli sotasaalista mutta käyttökelpoisessa kunnossa. —
Helmikuun 25. päivänä saapui Vaasan satamaan kaksi laivaa mukanaan 950 suomalaista jääkäriä, ja myöhemmin tuli vielä toista sataa viivästynyttä jääkäriä, jotka ehtivät sotaan. — Suomeen helmikuuhun 1918 mennessä palanneista jääkäreistä 403 oli ylennetty upseerin arvoon, 13 suoraa päätä majuriksi, ja 661 aliupseeriksi. Matti Lauerma toteaa tämän vastanneen suurin piirtein Saksassa annettua koulutusta. — Taisteluissa jääkärit olivat urhoollisuuden ja velvollisuudentunnon esikuvana miehilleen, ja heitä kaatui vapaussodassa 127 miestä, joka kymmenes mukana ollut.”[ii]
”Armeijan miehistä eli vapaussotureista oli Rasilan mukaan talollisia ja heidän poikiaan 45%, torppareita ja mäkitupalaisia sekä näiden poikia 11%, työväkeä 23% sekä virkamiehiä, opiskelijoita ja yrittäjiä 17%. — Armeijan vahvuus näyttää olleen maaliskuussa noin 45 000 ja huhtikuun lopulla 70 000 miestä.”[iii]
[i] Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, 2001, sivu 718
[ii] Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, 2001, sivu 734
[iii] Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, 2001, sivu 732
http://itsenaisyys100.fi/sisallissodassa-vastakkain-kaksi-kouluttamatonta-armeijaa/
Ylläolevasta linkistä voi lukea todellisen tilanteen Suomen armeijan alkuaikojen taipaleesta.
Mirko Haaviston; Ryssänupseerit antaa myöskin historiantutkijan silmin hyvän kuvan, siitä mitä itsenäisyytemme alkuaikojen armeija pohjimmiltaan näytti.
Ratkaiseva merkitys oli suomalaisilla Tsaarinajan upseereilla armeijamme alkuaikoina kuin myöskin eri aselajien luomisella.
Jääkäriupseerit olivat pääsääntöisesti ja harvoja poikkeuksia lukuunottamatta melko vajaasti koulutettuja, lähinnä miehistötehtävissä palvelleita, joka sinänsäkin oli ymmärrettävää. Jääkärithän olivat silloin ensimmäisellä kerralla ns panttipataljoona, tykinruokaa Sakasan keisarillisen armeijan riveissä. Suurvallan poliittisen johdon pelinappuloita.
Pohjola jauhaa tapansa mukaan Paskaa. Voisi jauhaa jossakin muualla kuin minun blogissani.
Jääkärit saivat Ensimmäisen Maailmansodan aikana erinomaisen koulutuksen Saksassa. Jopa erikseen hyvän aselajikoulutuksen ja upseerikoulutuksen.
Panttipataljoonaksi sanottiin Toisen Maailmansodan aikana vapaaehtoisina Saksaan lähteneitä.
1918 sodassa Valkoisten armeijaa johtivat tsaarinupseerit, eivät jääkärit Löytyy ihan google-hakuna.
Tuommoinenkin artikkeli osui silmiini tänä aamuna.
Ja edelliseen lisäten; en ”jauha paskaa”, omat ajatukseni perustuvat lukemiini tutkimuksiin ajan tapahtumista tutkimuksien valossa.
Punainen lukee punaista paskaa ja jakaa sitä edelleen. Voisi jakaa muualla kuin minun blogissani.
Venäjän armeijan palveluksesta tuli Suomen Armeijan riveihin upseereita 31.3.1918 mennessä 115. Ruotsista saapui vapaaehtoisina 34 aktiiviupseeria ja 50 reserviupseeria. Saksalaisia, tanskalaisia, norjalaisia ja virolaisia upseereita oli yhteensä korkeintaan parikymmentä. (Matti Lauerma, Jääkäripataljoona 27, sivu 841)
Vapaussodan alkupäivinä Suomen Armeijaa johti 100 jääkäriä, melkein kaikki ilman suomalaista sotilasarvoa, mutta kevääseen mennessä siitä etujoukosta 72 yleni upseeriksi (ml. eversti, everstiluutnantti ja kaksi majuria). (Matti Lauerma, Jääkäripataljoona 27, sivu 855)
18.2.1918 saapui Vaasaan 85 jääkäriä täydentämään kaaderinälkäisen Suomen Armeijan johtajajoukkoa. (Matti Lauerma, Jääkäripataljoona 27, sivu 858)
Helmikuun loppuun mennessä Suomeen saapuneista jääkäreistä sijoitettiin jääkärijoukkoihin (18 pataljoonaa) 297 upseeria sekä 606 aliupseeria ja jefreitteriä. (Matti Lauerma, Jääkäripataljoona 27, sivu 869) Kaikki pataljoonien komentajat olivat jääkäreitä.
Vapaussodan Suomen armeijassa palveli kaikkiaan 1261 jääkäriä – korkeammissa tai alemmissa johtotehtävissä. (Matti Lauerma, Jääkäripataljoona 27, sivu 872)
Olisikohan nyt jo henkilökohtaisuuksiin menoa; ”punainen lukee punaista paskaa ja jakaa sitä edelleen…”?
Jääkärithän pääasiallisesti nimitettiin sotilasarvoihinsa Vaasaan tullessaan.
Vähintäänkin kersantti oli jokainen rivimies, ylempiä arvoja jaeltiin, vaikka esim esiupseeritutkintoa majureilla, siitä ylemmillä juurikaan ei ollut. Ye-tutkintoa ei kenelläkään, toisin kuin varsin monilla tsaarinajan upseereilla.
Todellisuudessa jo Libaussa ylennettiin ennen Vaasaan tuloa 11.2.1918 403 upseeria ja 727 aliupseeria.
13 majuriksi, 41 kapteeni, 66 yliluutnantti, 126 luutnantti, 157 vänrikki, 50 vääpeli, 188 varavääpeli. (Matti Lauerma, Jääkäripataljoona 27, sivu 806)
Marski pilasi maineensa antamalla teloituskomppanian ammuttaa aseettomia.
Kapinallisten kuolemista
Vapaussodan yhteydessä tapahtui myös kapina. Osa suomalaisista punaisista nousi kapinaan vapailla vaaleilla valittua Suomen eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan Venäjän yllytyksestä. Venäjä aseisti kapinalliset.
On hyvin valitettavaa, että vankileireillä tapahtuneita kuolemia käytetään edelleen propagandatarkoituksiin. Jotkut väittävät esimerkiksi, että silloinen Vapaussodan ylipäällikkö kenraali Mannerheim olisi vastuussa näistä kuolemista.
Jo ennen kapinaa Suomen elintarviketilanne oli huono – ja kapinalliset olivat itse huonontaneet sitä mm. osallistumalla lakkoihin silloin kun olisi pitänyt tehdä esimerkiksi kylvötöitä ja elonkorjuuta.
1. Vankileireille suljetut punaiset syyllistyivät kapinaan, valtiopetokseen, maanpetokseen, murhiin, ryöstöihin, jne. Pääsääntöisesti olivat siis syyllistyneet raskaisiin rikoksiin;
2. Silloisen kenraali Mannerheimin mukaan vain törkeimpiin rikoksiin syyllistyneitä ja kapinan johtajia olisi pitänyt rankaista, rivimiehet olisi hänen mielestään pitänyt vapauttaa – poliitikkojen ja oikeusoppineiden mielestä taas rikokset oli tutkittava ja rikoksista tuomittava, viimeksimainittujen kanta voitti;
3. Kapina kukistettiin toukokuun alussa 1918 – Vapaussodan päätösparaati pidettiin Helsingissä 16.5.1918;
4. Mannerheimilla ja poliitikoilla ”meni sukset ristiin”, joten Mannerheim esitti eronpyyntönsä ylipäällikön tehtävästä 20.5.1918 (neljä päivää paraatin jälkeen), uusi eronpyyntönsä 27.5.1918, sai eron 29.5.1918[i] ja matkusti ulkomaille 31.5.1918[ii] – eli Mannerheimilla ei ollut mitään tekemistä niiden nälkään ja tauteihin kuolemisten kanssa. Rikoksistaan kuolemantuomion saaneet taas olivat ansainneet tuomionsa;
5. Tai oikeastaan Mannerheim kykeni vähentämään nälkäkuolemia sillä hän onnistui näillä ulkomaanmatkoillaan (Ruotsi, Englanti, Ranska) hankkimaan Suomen itsenäisyydelle tunnustuksia, saarron purkamisen ja ihan konkreettisesti suuren määrän viljaa. Hän palasi maahan 22.12.1918 samana päivänä kun hänen hankkimansa vilja saapui laivalla maahan.[iii]
Mannerheim
Mikä Mannerheimin asema sitten oikein oli Vapaussodassa?
Suomen laillinen hallitus, eli senaatti, nimitti kenraaliluutnantti Mannerheimin Suojeluskuntain päälliköksi, mutta sitä ei annettu julkisesti tiedoksi. 25.1.1918 se ilmoitettiin vain maaherroille. 25.1. lähtien Mannerheim oli siis de facto hallituksen joukkojen (Suomen armeijan) päällikkö. 26.1. senaatin puheenjohtaja (pääministeri) Svinhufvud antoi Mannerheimille puhelimitse vallan ryhtyä kaikkiin tilanteen vaatimiin toimenpiteisiin. 27.1. senaatti teki muodollisen päätöksen hänen nimittämisestään ylipäälliköksi ja julisti samalla suojeluskunnat nimenomaan hallituksen joukoiksi.[iv]
Senaatin julistuksessa 1.2.1918 Suomen kansalle ja kaikille viranomaisille määrättiin: »Hänen käskyjään ja määräyksiään on kaikkien viranomaisten ja kansalaisten ehdottomasti ja viipymättä noudatettava, niin kauan kuin sotilaallista toimintaa jatkuu.»[v]
Niinpä kenraali Mannerheim sitten Voitti Vapaussodan ja kukisti kapinan.
Maanpetos
Kun Suomi kävi Vapaussotaa Venäjää vastaan, niin yhteistyö vihollisen kanssa oli luonnollisesti maanpetos.
Lainaus: ”Länsi-Suomen venäläisten joukkojen päällikkö, eversti Svetsnikov, antoi jo 31. 1. käskyn, että Vilppulan kautta oli lähetettävä voimakkaita joukkoja Seinäjokea vastaan. Helmikuun 2. suoritettiin ylivoimaisin joukoin (on puhuttu 500 miehestä) hyökkäys Vilppulan asemaa vastaan. Sen torjui 145 suojeluskuntalaista, joilla oli 2 konekivääriä. Yritys uusittiin 7. II. Hyökkääjien lukumäärä nousi tässä tapauksessa 2000 mieheen. Puolustus oli viime päivinä saanut vahvistuksia ja käsitti nyt 300 miestä.
Tilanne oli vaarallinen. Jos vihollinen saisi Vilppulan, se voisi jatkaa Haapamäelle, jolloin menetettäisiin Savoon ja Etelä-Karjalaan vievä poikkirata. Mutta puolustus kesti. Se oli urotyö, jolla oli ratkaiseva vaikutus tulevalle sodankäynnille. Yritys uusittiin vielä kerran – 10. II. – tällä kertaa Kurun kautta, mutta silloinkin se torjuttiin. Nämä hyökkäykset Vilppulaa vastaan helmikuun alussa osoittivat kuitenkin selvästi, että vihollisen sotilasjohto nyttemmin ymmärsi Haapamäen rautatiesolmun strategisen merkityksen.”[vi]
Antreaa vastaan ”säännöllisiä venäläisiä joukkoja” – ”2000 punakaartilaista ja yhtä monta venäläistä sotilasta” – ”siellä käytiin suomalais-venäläistä sotaa.”[vii]
”Pietarista käsin johdettu itärintaman päällikkö antoi siitä huolimatta hyökkäystoiminnan jatkua omalla rintamallaan.”[viii]
Sotatila vallitsi Suomen ja Venäjän välillä myös Vapaussodan taisteluiden päätyttyä.[ix]
Uuden asevelvollisuuslain esityksen johdannossa viitataan: ”Kun hallituksella viime talven aikana oli tehtävänä oikeusjärjestyksen ja valtakunnan riippumattomuuden suojeleminen tänne sijoitetuilta Venäjän sotajoukoilta ja heihin liittyneiltä kapinoitsijoilta”[x]
Yllättävä Mannerheimin puolustaja
Jääkäriliikkeen mahdollisia vähäisiäkin epäkohtia ja jääkäreiden ”rötöksiä” ihan perusteellisesti kaivellut Matti Lackman – joka ei esittänyt lähes 900-sivuisessa kirjassaan oikeastaan mitään positiivista jääkäreistä, eikä mitään negatiivista Venäjästä todistaa yllättäen Mannerheimista aivan oikein: ”Sodan jälkeen tappiolle jääneet syyttivät ylipäällikkö Mannerheimia tutkimatta teloittamisista. Syytös on aivan aiheeton ja täysin kohtuuton, sillä Mannerheim yritti parhaan kykynsä mukaan huolehtia siitä, että vangiksi jääneitä kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti ja inhimillisesti. Kaikki epäillyt piti tutkia ja tuomita laillisessa järjestyksessä.”[xi]
Lackmanin tunnustus on sitäkin arvokkaampi, sillä hän on jonkin sortin punikki – Mannerheimin vastustaja – joka esimerkiksi kutsuu vuoden 1918 sotaa Vapaussodaksi (kuten se sota oli) kutsuvia ”vapaussotaintoilijoiksi”[xii].
[i] Erik Heinrichs, Mannerheim Suomen kohtaloissa, osa I, sivut 240-241
[ii] Erik Heinrichs, Mannerheim Suomen kohtaloissa, osa I, sivu 251
[iii] Erik Heinrichs, Mannerheim Suomen kohtaloissa, osa I, sivu 283
[iv] Erik Heinrichs, Mannerheim Suomen kohtaloissa, osa I, sivu 34
[v] Erik Heinrichs, Mannerheim Suomen kohtaloissa, osa I, sivut 34-35
[vi] Erik Heinrichs, Mannerheim Suomen kohtaloissa, osa I, sivu 135
[vii] Erik Heinrichs, Mannerheim Suomen kohtaloissa, osa I, sivut 136-137
[viii] Erik Heinrichs, Mannerheim Suomen kohtaloissa, osa I, sivu 143
[ix] Erik Heinrichs, Mannerheim Suomen kohtaloissa, osa I, sivu 235
[x] Erik Heinrichs, Mannerheim Suomen kohtaloissa, osa I, sivu 304
[xi] Matti Lackman, Suomen vai Saksan puolesta, 2000, sivu 592
[xii] Matti Lackman, Suomen vai Saksan puolesta, 2000, sivu 719
Libaun lista
Jääkärit ylennettiin Suomen armeijan sotilasarvoihin 11. helmikuuta 1918. Arvot julkaistiin seuraavana päivänä pataljoonan Suomen hallituksen nimissä vastaanottaneen Wilhelm Thesleffin päiväkäskyssä, jonka ylennysluetteloa nimitetään Libaun listaksi.
Listalla on seuraavat arvot:
majuri (11 kpl)
kapteeni (41 kpl)
yliluutnantti (66 kpl)
luutnantti (126 kpl)
vänrikki (157 kpl)
vääpeli (50 kpl)
varavääpeli (188 kpl)
aliupseeri (423 kpl)
jefreitteri eli korpraali (98 kpl)
Yllä ns Libaun lista. Kenr Theslef päiväkäskyssään hyväksyi listan vaikkakin siellä oli esim yliluutnantin arvo, joka Suomen armeijassa vakiintui vasta 1952.
Nämä ”Libaun listan” sotilasarvot olivat Saksan keisarin armeijan sotilasarvoja, jotka eivät oikein vastanneet Suomen armeijan sotilasarvoja. Esim jefreiter oli selkeä miehistöarvo, aliupseeri vastasi lähinnä korpraali-alikersantti, väliä. Paljon tämmöisiä erikoisuuksia esiintyi ja esinntyy vieläpä nykypäivinkin.
Heidät ylennettiin nimenomaan Suomen Armeijan upseereiksi, aliupseereiksi ja korpraaleiksi – nimitysten poikkeavuudella ei ole mitään merkitystä varsinaiseen asiaan.
Ylipäällikkö Mannerheim ei kumonnut niitä ylennyksiä, mutta teki uusia ylennyksiä – Vapaussodan aikanakin.
Niin, eihän sillä sotilasarvolla juurikaan merkitystä ole vaan se sotilaallinen asema organisaatiossa.
Eri asia sitten ovat ylennykset sisällissodan aikana. Eihän Mannerheimkaan ollut suorittanut muuta sotilaallista tutkintoa kuin nykypäivään verrattavan reserviupseerin tutkinnon.
Mannerheim teki varsin hyviä nimityksiä ja ylennyksiä Suomen ja Venäjän välillä käydyn Vapaussodan aikana. Eipä tule suoraan mieleen yhtään huonoa ylennystä. No, hänellä on tietysti aina ollut myös ”pääesikunta” valmistelemassa ylennyksiä.
Palataksemme avaukseen. Se 100 vuotta Suomen armeijaa.
https://yle.fi/uutiset/3-10023510
Totuus on Putkisen hallussa. Kaikki jotka on eri mieltä on ”punaista paskaa”. Hehe.
Niin, minun mielipiteeni perustuvat luotettaviin lähteisiin, eikä punaisilla silmälaseilla löydettyihin luuloihin ja valheisiin.
Jos lienet Putkinen huomannut, minulla ei ole värilaseja kuten monilla muilla. Minun mielipiteeni perustuvat tutkijoiden aineistoihin kokonaisuudessaan; ei googlesta lainattujen sivun, parin käsityksiin.
Luen ja yritän ymmärtää lukemani parhaan taitoni mukaan, aatteelliset seikat eivät ole minun painolastiani, kuten luettuasi muutamankin avaukseni/kommenttini, saatat ehkä huomata tai sitten ei.
Vasemmistolaisuus, eli punaisuus näkyy kirjoituksistasi. Kiistäminen ei muuta asiaa miksikään.
Venäjäkin kiistää sotivansa milloin mitäkin valtiota vastaan, mutta todellisuudessa sotii.
Olisitkohan Putkinen aivan väärässä; syyttäessäsi minua vasemmistolaiseksi; samalla herjaat kyllä persoonaani.
Minulla on mielipiteeni mutta kenelläkään ei mielestäni ole oikeutta leimata minua mihinkään blokkiin. Kuten niin monesti olen ilmoittanut; en ole minkään puolueen jäsen, en aja mitään aatetta. Luen ja opiskelen historiallisia, ehkä totuuksia, niitä absoluuttisia tuskin on mutta kuitenkin, näiden tutkimusten mukaisesti mielipiteeni muodostan. Jos se ei Sinulle kelpaa, ainahan vastaväitteen voit esittää, vastapuolta herjaamatta.
Venäjän kanssa minulla ei ole mitään tekemistä.
Kekkonenkin kantoi pistosta sydämessään ammuttaessa aseettomia. Kuolemantuomiot olivat mestausta yksipuolisin syyttein.
On saattanut mennä joku syytönkin, mutta voi olla myös niin ettei kapinallisia (maanpetokseen syyllistyneitä) tapettu tarpeeksi. Tosin Stalinin vainoissa sitä roskasakkia sittemmin apuharvennettiin Venäjällä varsin tehokkaasti.
Kekkonen oli teloituskomppania päällikkö Kouvolassa, jossa ilman oikeudenkäyntiä ammuttiin sokeasti syyttömiä.
Sekä Haminassa.
Jos ammuttiin sokeasti, niin kaikki eivät välttämättä olleet syyttömiä.
Tuo hengissä selvinnyt ”roskasakki” sitten rakensi maatamme sellaiseksi kuin se nyt on. On maamme vapaa ja itsenäinen ja hyvinvoiva vaikka presidentteinä on ollut jopa sellaisia , jotka ovat kaveeranneet ”ryssän” kanssa.
Jos ammuttiin sokeasti, niin kaikki eivät välttämättä olleet syyttömiä.
Mitenhän nyt tuokin pitäisi ymmärtää?
Jos et ymmärrä niin se on oma häpeäsi.
Tuo, ilman puolueetonta oikeudenkäyntiä oli rikos!Sotilastuomioistuinta ilman yhteiskunnallista valtaa.
Toki rikollisten pitäisi saada reilu oikeudenkäynti ja maanpettureiden reilu kuolemantuomio.
Kapinalliset olivat usein itse syyllistyneet niin rankkoihin rikoksiin (esimerkiksi aseettomien siviilien kiduttamisiin ja murhiin), että ilmassa oli kostamisen halua. Kosto ja oikeudenmukaisuus ovat yleensä eri asia.
Joissakin tapauksessa rikokset olivat kuitenkin niin selviä, ettei pikatuomio ollut sen kummempi kuin olisi ollut varsinainen oikeusistuimen tuomio.
Putkisen passaa itse hävetä. Hyvä kun ei ole Putkisella Suomessa valtaa muuhun kuin jorista täällä.
No se sata vuotta tulee tuona jääkäripäivänäkin tunnettuna päivänä elikkä 25 pv 2kk 2018 .
Noista ylennysistä ne tuli kyllä libausta lähtiessä jonka Mannerheimi vahvisti vaasassa kun otti vastaan juuri perustetun puolustusvoimansa . terv tepivaari
Vaikka tuo Lauerman kirja preussin kuninkaallinen jääkäri pataljoona 27 onkin paksu kirja päälle 850 sivua suosittelen sen lukeen .
Mutta lukemaan se ajatusella eikä van pika lukuna jolloinka siitä saa aivan eri kuvan . terv tepivaari