Marketin nurkalla.

Täällä periferiassa tuo vieraiden kanssa keskustelun avaus ja keskustelu tahtovat olla melko sitkaassa.

Eilen käväisin ensi kertaa sairasteluni Forssan Prismassa, oli rautakauppa-asiaa.

Kun tulin siihen polkupyöräparkkiin, siinä pari äijää tupakilla ja yksi tuli juuri siihen 3-pyöräisellä senioripyörällään. No, sinne sekaan minäkin. Panin seisontajarrun päälle, suljin päävirran ja lukitsin pyörän ja kypärän vaijerilukolla.

Tuloni pantiin merkille; senioripyörämies aloitti kysymyksellä; mikääs se tommonen kolmipyöränen? Tein lyhyen selityksen. Kaveri tuli pyöräni luo ja ”vemputti” sarvesta kommentilla, onpas tukeva. Myönsin, painaa melkein 50kg. No mites jaksat polkee? Selitin, tässä on 3-vaihteinen vaihteisto ja sähkömoottori. Johan alkoi juttu kulkemaan ja kyselyitä satelemaan. Minä kertoilemaan. Viimein tuli odottamani kysymys; mitäs toi uutena maksaa? Kerroin, 3200 – 3500€. No tollahan saa neljä mun pyörääni, toi on kyllä hieno mutta kallis. Myönsin.

Edellinen episodi on täällä Hämeessä tyypillinen. Täällä ei vieraita tervehditä eikä juttelemaan aleta.

Minun tapani on aina ollut, että kun esim odotustilaan (lääkäri, terveyskeskus…) tulen, tervehdin kaikkia, jos kovin hiljaista, juttuakin aloitan.

Kyllä hämäläinenkin keskustelemaan ryhtyy, pitää olla vain kimmoke.

Jaa käyttäen:


14 vastausta artikkeliin “Marketin nurkalla.”

  1. No samaa se on Tampereella ne on kai suurin osa mykkiä taikka kuuroja ne ei sitten kyllä puhu nitä onn puolet terv tepivaari

      1. On sulla Heikki jutut lopeta henkil tason mesoominen .
        Asun Tampereella ja sitä olen tehnyt koko ikäni joku roti etei menen sylki väärään kurkkuus . terv tepivaari

  2. No, Tampere ei ilmeisesti ole Hämettä, kun täällä tulee joka ukko ja akka juttelemaan välittömästi, jos sattuu olemaan vieressä missä tahansa, vaikka ei edes aisaa olisi.

    Olin pysäkillä, odottamassa nysseä, niin tuli vanhahko mies sanomaan ”moro”. Mitäs sää nääs tykkäät näistä ”Kansan kenkästä” ostetuista talvipiaksuista. Nosti koipensa penkille ja esitteli. No mää sanoin, että komeet on. Sanoi, että määkin on saatanan tyytyväinen eikä maksanu paljon mitää.

    Täällä tämä menee joka päivä melkein samalla tavalla, jos edes vilkaiset jotain kaveria.

    1. Tuo markkinakauppiasaika ympäri Suomen, se opetti minulle paljon. Muuten tamperelaiset ovat hyviä asiakkaita, eron huomaa kun menee Loimaan markkinoille. Se muuten on kumma juttu minulle vielä edelleenkin; se kauppias, on niin helppo lähestyä mutta toisaalta silloinhan se kimmokekkin jo on. Kauppaa olen tehnyt Lappeenrannasta Vaasaan viivan eteläpuolella paikkakunnalla jos missä, muuten Urjalakin niistä kuvioista tuttu.
      Minä nyt tutkailinkin erityisesti näitä maalaismiljöitä, niihin lasken Forssankin. Yksioikoiseen lokerointeihin ei kannata sortua, meitä ihmisiä on niin moneen junaan. Viisi ensimmäistä vuotta minulta meni Tammelassakin lähes ilman paikallisia kontakteja; sanottiin vaan, että se on se Saaran mies. Kun jäin pois armeijan hommista, tuli tässä kylilläkin enemmänkin liikuttua. Se oli se alkuaika kun asuin täällä syrjässä, työpaikka oli ihan metsän keskellä ja sama koski kalapaikkoja mutta eri suunnilla.
      Kotiutunuthan minä tänne olen jo ajat sitten ja toisaalta pidän hämäläisestä luonteesta.

  3. Minäkin olen alkuperäinen hämäläinen, vaikka nykyään olenkin väkisin tehty pirkanmaalainen. Aikanaan kun Backman siirteli rajoja, että sai nimensä aikakirjoihin, en tykkää hiukkaakaan.

    Se on tuo puhuminen vähän kaksipiippuinen juttu. Minäkin puhun mielelläni ihan outojenkin kanssa, joskus saa vastauksen ja joskus ei sitten millään. Juuri noissa odotustiloissa ollaan usein otsa rypyssä, vaikka mennessä sanoisikin hyvän huomenen, vanhempi väki yleensä vastaa. Sitten puhutaan ilmoista, tietysti ja haukutaan sateet ja poudat. Siellä sen kuulee, että mikään ei ole hyvin.

    Nuoremmat, varsinkin naiset varmaankin pelkäävät, että nyt se alkaa henkisesti pahoinpiteleen, että olkoon sitten.

  4. Joo olin minäkin Hämäläinen ennen sitten joku keksi tuon Pirkanmaan mikä lie terv tepivaari

  5. Aikanaan Hesassa asuessa ei juteltu vieraille. Ajelin tänään Nyssellä Tampereella nääs ei juteltu ei edes kuski maksaessani ja siinä pysäkillä ainoastaan nuorisoporukka jutteli ja tuijotti samalla kännyä.

  6. Tyly tosiasia oli Helsingissä, että edes ovinaapuria vaivoin tervehdittiin. Onneksi Helsingin vuoteni asuin Suomenlinnassa ja Katajanokalla, siinä vankilan kupeessa. Ne olivat vielä 70-luvulla yhteisöllisiä paikkoja. Lutikkalinnan pihassa saatettiin pitää extemporee pihakutsut. Pari soittokunnan kaveria haki haitarit, toiset juotavaa ja emännät grillattavaa ja pisrskeet pystyyn. Se oli sitä aikaa kun siellä Katajanokan kärjessä vielä oli laivaromuttamo, lääniä riitti ja Helsingin Kaupungin Järjestyssäännöllä sytytettiin grilli. No, nyt tuli Helsinkiin ikävä, helpottaa kun tietää, että sitä miljöötä ei enää vuosikymmeniin ole ollut.

  7. Synnyin Tampereella ja lähdin kohta koulujen jälkeen Hesaan. Hesassa pitkään, Turussa päivittäin, vaikka en asunut siellä, Lahdessa, Hollolassa ja Nastolassa yli kymmenen vuotta, Artjärvellä, kesäpaikka kohtuullisen kauan, Porvoossa vuosikymmenen.
    Kaikki Suomen kaupungit olen kiertänyt edustustemme tähden ja muualla maailmassa loput. Nyt taas Tampereella.

    Missään muualla, paitsi Kuopiossa, ihmiset eivät ole niin avoimia kuin Tampereella. Turku lämpiää sisäänpäin. Porvoossa katsotaan osaatko ”snakkata svenskaa”, Hesa on kylmä kuin jääpuikko, Lahden seudulla pitää olla nimihenkilö, että pääsee edes juttusille kauppahallissa.

    Kokemuksista eri kaupungeista olisi paljon kerrottavaa, mutta jääköön tähän, koska tamperelaiset ovat mielestään parhaita ja turkulaisia ei ole olemassakaan.

    FB:ssä on kavereita ympäri Suomen, joihin pidän yhteyttä Lapista Helsinkiin, Suomesta Mexikoon ja Saksaan.

    1. Itse olet kertonut että olisit syntynyt Siivikkalassa joka ei silloin ollut Tamperetta terv tepivaari

      1. .. Lielahti oli silloin vielä Ylöjärveä, myöhemmin Lielahti tuli Tampereeksi, mutta Tampereella synnyin Marian Sairaalassa
        Siivikkalassa asuin vasta 6-vuotiaana.

        1. No eipä se mulle kuulu missä synnyit minä synnyin kotona .
          No siivikkala ja lielahti on kaksi erii asiaa vaikka lähekkäin ovatkin mutta onko siivikkala vieläkään Tamperetta . terv tepivaari

  8. Se tuo Porvoo; minulla on siitäkin melko erilainen käsitys. Olen siellä kulkenut parikymmentä vuotta ja kyllä niiden ihmisten kanssa hyvin toimeen tulee, ilman ruotsiakin; tämä on käsitykseni.

Kommentoi