Matkailu.

Aamun uutisoinnin mukaan joka viides suomalainen rahoittaa lomamatkansa velkarahalla. En sinällään tuomitse, silloin nuorena piti päästä ulkomaille; osittain siitäkin syystä, että oli komeaa lähettää postikortti jostain lämpimästä maasta sateiseen (mahdollisesti) Suomeen tuttaville. ”Aurinko paistaa, lämpöä…”. Tänä päivänä ei ehkä tuo pointti niinkään tärkeä liene.

Kuitenkin velkaantuminen, kulutusluotto ei nykyaikaan liene kovinkaan ihanteellista. Asuntolainat, kesämökkilainat, entiset kulutusluotot, auton osamaksut, …jne. Siihen vielä lomamatkalainat, perusteena, kun muutkin. Ei ehkä kauhean järkevää.

Matkustelenhan minäkin, vielä tämänkin ikäisenä mutta piiri on pienentynyt. Minun ulkomaani käsittää Balttian-maat, ei siis niinkään hohdokasta nykyisin, tosin sitä hohtoa tuskin enää kaipaan. Balttian reissujeni osasyynä on usein tuttavien luona kyläily, tiettyjen hyödykkeiden hankinta (ei saa Suomesta), joskus kyllä ihan ”lomailukin”. Lainarahalla en matkusta, autokin on oma eikä rahoitusyhtiön, siis taloudellinen tilanne säätelee matkustushalukkuutta.

Velkaantuminen ei muutenkaan tällä iällä houkuttele vaikka tarjontaa olisikin. Kun ei ole tarvetta ”näyttää” naapurille mitään, vaikeaa se olisikin, siksi kaukana lähin naapuri sijaitsee.

Jaa käyttäen:


7 vastausta artikkeliin “Matkailu.”

  1. Samoilla kriiteereillä matkaan minäkin kun Kalle ensin katson lompsaan jos siellä on rahaa von lähteä ja niin minunkin matkani menee tuonne baltiaan .
    Seuraava matka on joko Pärnuun taikka Saaenmaalle ensi kuulle menee se matka terv tepivaari

  2. Minun seuraava reissuni on 7.8., haen uutta Peipsin valkosipulia, vien autoni huoltoon ja menee varmaan pari päivää, siis ei mikään varsinainen lomareissu.

  3. Mulla on todennäköistä matka Pärnuun 6pv 8 kk silloin kun tulee täyteen pyöreitä vuosikymmeniä itsellä .
    Saaenmaa on epä toden näköinen matka terv tepivaari

  4. Tarkoitus olisi hakea valkosipulit Jögevamaalta ja seuraavana päivänä auton huolto. Valkosipulia kun ei ennen elokuun alkua saa, siksi tuo auton huoltokin vähän ”venyy” ja onhan se mukavampaa kun laivalla ei enää niin ahdasta ole kuin heinäkuussa.
    Kihnussa ajattelin käväistä syyskuussa kun samalla reissulla saan lisähampaita hymyn parantamiseksi (Kliinik 32). Syksyllä Kihnussa on mukavia kalamarkkinoita.

  5. Satuinpa löytämään linkin, joka vahvistaa käsityksiäni. En huomannut, milloin sivustoa on viimeksi päivitetty.

    http://ilmastokestavaamatkailua.fi/313-lentoliikenne

    ”Yhdestä kilosta kerosiinia syntyy palaessaan 3,2 kiloa hiilidioksidia ja 1,3 kiloa vesihöyryä. Muiden päästöjen määrä vaihtelee lennon eri vaiheissa, ja niiden määrään vaikuttaa lentokoneen moottorityyppi sekä koneen lentoonlähtöpaino. Lentoliikenteen vaikutusta ilmaston lämpenemiseen lisää myös se, että päästöt tapahtuvat korkealla ilmassa, jolloin vaikutus voi olla 2-5 kertaa suurempi kuin maan pinnalla. ”

    ———————————–

    Kaukomatkailu on siis luonnolle rasitukseksi. Suomessa on viime aikoina riemuittu, että kaukomatkailu tänne on lisääntynyt. Mutta on olemassa mahdollisuus, että lentomatkailua ryhdytään maailmanlaajuisesti rajoittamaan, jolloin matkailumme lisääntymiseen sijoittaneet yhtiöt kuten Finnair ja matkailukeskukset voivat joutua velanmaksuvaikeuksiin.
    Myös asenteet kaukomatkailua kohtaan saattavat viilentyä. Ja mahdollinen maailmanlaajuinen talouslama lopettaa lentoliikenteen täysin ja ilmaston pilaaminen saattaa jäädä vain sotilasilmailun tehtäväksi.

  6. Minä en haluaisi autoakaan ostaa luotolla, enkä kylläviimeksi ostanutkaan. Kun ei osta liian hienoa, voi ihan perinteisellä säästämällä pärjätä.

    Kun olin pieni, kyllä joka paikasta opetettiin säästämisestä, perheessä ja koulussa (Suomen koulussa ainakin). Nykyään ei taideta enää?

  7. Vanhemman koulukunnan edustajana vierastan kaiken vähemmän välttämättömän rahoittamista lainarahalla. Toki varmasti on heitä joille matkailu mielenterveyden ja vireyden kannalta on tärkeää.
    Oma matkailuni menee nyt niin että etukäteen olen ostanut ja maksanut viulut huomiseen Madame Butterflyn esitykseen Olavinlinnassa. Onhan se herraskaista myönän, poikkeusta perusarjestani vaikka toki oopperan ja klassisen musiikin ystävä olen, on vähän niinkun lahjus emännälle 70-vuotis päivänsä huomioksi.

Kommentoi