Tämä on vähän erilainen juttu, en ole ihan vakuuttunut että tällainen tarina on Pirkan blogien arvokkaan ja asioiden koviin ytimiin leikittömästi tarttuvan imagon mukainen, ihan vapaasti saa moittia tai ylläpitäjät poistaa enkä katkeroidu
Heti aluksi sanon vakavat varoituksen sanat. Tämä tarina sisältää kuva- ja tekstimateriaalia joka herkkämielistä tai yltiösiveellisen maailman- katsomuksen omaavaa saattaa järkyttää . Vaikka teksti on puhdasta faktaa voi sekin ahtaasti tulkittuna herättää korkeamoraalisessa lukijassa pahennusta ja närkästystä. Jos nyt tästä esipuheesta hiukankin tunnistit itsesi niin älä ota riskejä , äläkä ihmeessä jatka tästä eteenpäin vaan siirry lukemaan vanhoja tuttuja vakavahenkisiksi tuntemiasi blogisteja.
Kyseessä on kuvaelma erään kansanlaulun synnystä. Kovin harvinainen dokumentti, suusta suuhun kulkeutunut. Sangen harvoinhan on jälkipolville säilynyt faktaa kansanlaulujen syntytilanteista. Tapahtumat sijoittuvat eteläiseen Hämeeseen, Aholan komean talon pihapiiriin.
Päivä oli kesäinen, kuumasti porotti aurinko pilvettömältä taivaalta. Reippaasti asteli talon tytär Tuulevi vedenhakuun sinkkiämpäriä kädessään heilutellen. Komeavartinen, uhkea ja muodokas oli Tuulevi, eloisa luonnoltaan, nytkin kaivolle mennessään iloisesti rallatteli vanhaa rekialaulua.
Sattui että siihen vehmaan tupakkipensaan varjoon oli asettunut talon laisksanpulska renki Herkko ettonettaan loikomaan. Valpastui mokoma hereille kullessaan Tuulevin rallatuksen, vetäytyi ryöttä tyystin pensaan suojaan ihastelemaan vedennoutajan askelten nousua.
Tuulevi kävi reippaasti veden vinttuuseen ja sattuipa niin että tuulen puuskahdus nosti Tuulevin hameen helmat ylös. Alushousujahan ei tuohon aikaan kesähelteillä käytetty, entisaikojen karkeat ja paksut kangaslaadut kun pahasti hiersivät ja hiottivat arkoja paikkoja.
Näky joka Herkon silmien eteen avautui oli kertakaikkiaan veret seisauttava. Sattui näet niin että ehkä hankalan vinttausasennon vuoksi alkoi Tuulevin peräaukosta vetää nykivästi nypyttäen suonta mistä taas seurasi että ulkoiset häpyhuulet vetäytyivät lystikkäästi monille mutkille.
Tapaus kesti vain hetken, pian otti pimppi taas totisen ja konstailemattoman perusilmeensä, mutta tuo ainutkertainen näky porautui lähtemättömästi Herkon verkkokalvoille. Vähitellen toipui Herkko, silmät lakkasivat harittamasta ja avoimena ammottanut suu loksahti kiinni. Herkko oli runonlaulajien sukua, niinpä hän oitis alkoi riimitellä sattumuksesta laulunpätkää, sävelen lainasi pihapuussa visertävältä kirjosiepolta.
Anoastaan laulun alkuosa on säilynyt meidän aikoihimme asti ja menee se näin:
Pitkä neiti se kaivon kannella /vinttasi vettä pyttyyn/persereijästä suonta veti/veti pimpan reunat ryppyyn
Aholan talo taustalla, vinttikaivo etualalla
Herkon piilopaikkana toiminut pusikko
Samankalltaista aihetta on käsitellyt laajasssa, joskus hyvinkin naturalistisessa tuotannossaan myös suuri espanjalainen taiteilija Pablo Picasso, mistä lie hänenkin korviinsa kulkeutunut tarina suonmalaisen pitkän neidin vedenhakumatkalta. Ohessa kuva hänen näkemyksestään laulun tapahtumien kriittisestä hetkestä.
Uskalsin sen tähän kopioida kun kyseessä kuitenkin on maailmanlaajuisesti tunnettu ja ihailtu taiteilija. Mistään epäsiveellisyydestä saati pornosta ei siis kuvan kohdalla voi olla kysymys vaan silkasta, mestarin herkällä kädellä piirretystä naturalistisesta taiteesta.
Elämä on riskejä täynnä ja siksi minäkin uskalsin ottaa riskin ja lukea tämän avauksen. Ehkä sieluni sai vamman, mutta ei tuo liene ensimmäinen kerta.
Moninaiset ovat kansanlaulujen sanoitusten taustat. Kuten nyt tuokin Herkon näky. On siinä unet herkolta silmistä karisseet.
Mieleeni tuli, että kovasti Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen tekstin poljentoa muistuttaa Myllymatin kirjoitus kuvaillessaan komea vartisen Tuulevin käyskentelyä kaivolle.
Menneiden aikojen naisten vaatemuodista tuli mieleeni eräs sivuhenkilö Väinö Linnan Täällä pohjan tähden alla romaanista. Meinaan Nisupussi-Manta.
Manta oli köyhä nainen ja väki kylillä oli tietävinään, että hänellä oli jauhosäkistä tehdyt alushousut. Etumuksessa kuulema luki Ekstra Priima ja takana Herkku Kranular.
Olipa hieno avaus ja kertoelma kansanlyriikasta. Kuvaus tapahtumista ei sisällä mitään pornoa eikä epäsopivaa. Hienoa.
Vinttikaivo ja kiviarkku oli meidänkin pihassa aikanaan, paljonkin sillä tuli nostettua vettä. Harmi kun se tuli tarpeettomana hävitettyä. Monesti olen suunnitellut uuden tekemistä, mutta taitaa.jäädä tekemättä. Herkko oli aikanaan melko yleinen nimi, minäkin yhden jälkeläisen tunsin.
Ihan luettavaa ja mukavaa historian kerrontaa,ei aiheuttanut mitään traumoja.
Kyllä tuossa tilanteessa muillakin kuin Herkolla olisi vintin ”varsi” noussut nopeasti pystyyn täydellä ämpärillä. Eikä vintin varsi olisi laskeutunut ennen ”ämpärin” tyhjennystä. Olisi siinä pellavahame kastunut.
”Laulun löytää ja ilmi sen tuoda voi
Jos sen etsijän laulajaks Luoja loi
Ei lopu aiheet milloinkaan, jos esille ne saa
Niin paljon on aihetta lauluun”