Tunnettu sanonta kuvaamaan miehistä ylivaltaa on #allmalepanel. Sillä tarkoitetaan esim. yhtiön hallitusta, jossa kaikki jäsenet ovat miehiä.
Sitä taustaa vasten oli mukava seurata tänään Youtube-lähetystä [alla], jossa kaikki pääpuhujat olivat naisia. Tilaisuus oli järjestetty norjalaisen Hege Storhaugin kirjan ”Islam – Yhdestoista vitsaus” yhteydessä. Sen alkuperäinen versio nousi Norjassa nopeasti best-seller -listojen kärkeen.
Muina puhujina oli jo legendaarinen islamista luopunut somali Mona Walter Ruotsista, Maria Kaljuste Virosta sekä Pia Kattelus Suomesta. Viimemainitun läsnäoloa ihmettelin, koska hänellä ei ollut paljonkaan omaperäistä snottavaa ja hänen englantinsa tökki.
”Hovioikeus otti riskin ja päästi elinkautisvangin vapauteen: ampui naista naulapyssyllä päähän – naula saatu poistettua aivoista
24-vuotiaana hän ampui miestä pistoolilla päähän Laukaalla. Nyt 40-vuotiaana saman miehen epäillään ampuneen runkonaulaimella naista päähän Tampereella.
Helsingin hovioikeus laski ryöstömurhaajan vapaaksi keväällä 2016.
Mies oli suoriutunut vankeusrangaistuksestaan lähes moitteetta, työllistynyt ja solminut ihmissuhteita
Silti hovioikeus epäili, että siviilielämän stressi voisi yhdessä alkoholin kanssa synnyttää riskin uusista rikoksista.
Tuo riski näyttää lauenneen Tampereella viime torstaina.”
Jos oikein muistan, risekään ei puoltanut vapauttamista, mutta kun pitää ymmärtää rikollisia ”humaanisti”.
Jos jäi näkemättä YLE:n MOT-ohjelma tänään 19. maaliskuuta, niin kannattaa katsoa Areenasta.
MOT kertoo karmivan tarinan perheestä, joka osti Pukkilan kunnalta entisen koulun ja päätyi homehelvettiin. Ja rahaa paloi.
Kiinteistössa oli ollut tulipalo tai parikin, mutta vaurioista ei kerrottu mitään. Vauriojäljetkin oli ilmeisen tarkoituksellisesti piilotettu uusilla pintarakenteilla. Ja, yllätys, yllätys, kunta ei tiennyt mitään koulunsa vaurioista – eikä siksi ollut valmis korvaamaan mitään.
Pulkkila on sivumennen sanoen yksi niistä kunnista, joissa yhdellä puolueella on yksin enemmistö valtuustossa. Näitä kuntiahan on useita erityisesti maaseudulla. Ja toimintatapoihinhan tämä ei tietenkään mitenkään liity, mainitsinpahan vain kuriositeettina.
”Hallitus esittää sähköpyörän hankintaan 400 euron tukea – muutos voimaan pikavauhtia
Tukeen olisivat oikeutettuja yksityishenkilöt. Rahan voisi saada pyörän hankintaan kerran kalenterivuodessa.”
Eli pienelle sakille maksettaisiin vuosittain tukiaiset, vaikka fillari kestää vuositolkulla. Ostat fillarin ja myyt sen sitten pois ja saat tuet uuteen fillariin.
Entäs niiden tukeminen, joille tuo fillari ei ole mahdollinen eikä julkisia vehkeitä kulje lähimaillakaan?
Tasapuolisuuden nimissä pitäisi nyssettömille alueille maksaa autonhankintatukea.
Paavo Lipponen nostettiin Yhdysvalloissa esiin ”Putinin rikostoverina”
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005609205.html
Onko Paavo Lipponen maanpetturi? Jos on miksi asiasta ei ole nostettu meteliä? Kuka suojelee Lipposta Suomessa?
Onhan se ennenkuulumatonta, että maan pitkäaikainen pääministeri ryhtyy venäläisten agentiksi (konsultin nimikkeellä) melko pian luovuttuaan pääministerin tehtvistä.
Me kansalaiset vaadimme täydellistä tutkimusta ja selvitystä Lipposen toimista venäläisten agenttina.
Katselin tuossa säätilamerkintöjäni yli 30 vuoden ajalta. On nimittäin nyt poikkeuksellinen talvi. Lunta on meillä n 20cm, jäänpaksuus (oma mittauspiste) nyt 33cm, mutta, johtuen lumen kuivuudesta, lumi sulaa auringon vaikutuksesta nopeasti ja samalla jää alkaa ”pilliintyä”.
No, eihän se huono asia liene jos vesille pääsen aikaisessa vaiheessa. Kuitenkin, mielenkiintoinen talvi.
Yllä linkki US-mielipide. Siinä olisi mielestäni varsin asiallista keskustelua akselilla, Venäjän vaalit, Ukraina/vaaliboikotti, Krim, Georgia; aiheita, jotka tuon tuostakin tuodaan kovin putkinäköisesti esille. Tosiasia kuitenkin on, että meillä on runsaat 1300km naapurimme kanssa yhteistä rajaa ja naapuriammehan emme tunnetuista syistä pysty vaihtamaan. Siis eläkäämme näissä kuvioissa ja mottoni on, että karhua ei pienoiskiväärillä kannata ampua.
On lähinnä naurettavaa lietsoa sodanuhkaa Venäjän taholta, ei Venäjällä minun kapean käsitykseni mukaisesti ole intressejä hyökätä Suomeen. Olkaamme siis suomalaisia Venäjän naapurina tai vaikkapa siitä huolimatta.
Mielipiteitä tuodaan (linkkini mukaisessa keskustelussa) esiin laidasta laitaan, kärkkäästikkin mutta fiksusti. Ketään ei nimitellä ei solvailla (ikävä kyllä, näilläkin sivustoilla se on joillekkin mahdollista).
Emme kyllä tällä pelillä taida saada edes merkittävästi potenttiaalisia uusia kirjoittajia.
Myönnän kyllä itsekkin tehneeni avauksia, ihan sotilaallisistakin aiheista mutta periaatteessa, mikä koskee suoranaista sotaa; ei ole minun alaani. Historialliset asiat, joissa ripaus sotahistoriaakin, minua kiinnostavat.
Hjalmarson valtaa Muroleen ja jatkaa matkaansa Pohjaan.
Edellisenä päivänä Hjalmarson oli lepuuttanut joukkojaan vastoin käskyä ja valmistautunut tukemaan hyökkäystään tykistöllä. Niinpä 19.3.1918 hän sitten menestyksellisesti tykistön tukemana valtasi Muroleen ja aloitti marssin Pohjaa vastaan. Pekkalassa Hjalmarson sai yhteyden Walleniuksen joukkojen kanssa ja Pohjassa Wallenius ja Hjalmarson tapasivat toisensa.[i]
Korkeakosken valtaus
Eversti Forsell eteni Korkeakoskelle rataa pitkin pohjoisesta, Ekström koukkasi lännen kautta ja Stjernscantz idän kautta. Lindhin eskadroona oli marssinut läpi yön Kavalasta ja lähti koukkaamaan idän kautta vieläkin kauemmas eteläpuolelle Korkeakoskea toivoen katkaisevansa vihollisen pakenemistien Korkeakoskelta.
Taistelussa Suomen armeijan joukot kärsivät kymmenkunnan miehen tappiot. Korkeakosken asemaa ympäröivältä alueelta laskettiin noin 70 kaatunutta vihollista, ja saaliiksi saatiin yksi konekivääri, kuusi etuvaunua, muutamia keittiövaunuja ja kymmenkunta hevosta. Vihollisen jälkijoukko oli täydellisesti hajotettu.[ii]
Kai Donner, et al- Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 201
Väinönheimo jatkoi etelään
”Väinönheimo sai etelään päin rynnätessään tiedon joukkoihinsa kuuluvalta, hiihtäjien seuraamalta ratsupartiolta, että vihollisosasto, joka arvioitiin noin 200 mieheksi ja jolla oli neljä konekivääriä, oli miehittänyt vahvan aseman Hirsilän pysäkille vievän sivutien varrella. Täällä kohtasi myöskin jalkaväen kärki eteenpäin marssiessaan tulta.
Kolonnan pysähdyttyä ja tiedusteltua ryhdyttiin klo 3 ajoissa ip. kaksinkertaiseen saartohyökkäykseen vihollisen asemaa vastaan. 6. komppanian joukkueen – vanhan kärjen – vahvistettuna jääkäriluutnantti Vähäpassin kolmella konekiväärillä pitäessä vihollista alhaalla rintamansuuntaisella tulella lähetettiin jääkäri Vuorisalo 6. komppanian jäännöksen kanssa maantien itäpuolitse järven rantaa myöten, missä muuan polveke teki salaisen siirtymisen mahdolliseksi, hyökkäämään vihollisen oikeaa sivustaa vastaan. Itse lähti kolonnan päällikkö 4. komppanian kanssa peitetyn maaston kautta tien länsipuolitse kiertämään vihollisen läntistä siipeä. Nämä liikkeet, jotka tehtiin suurella varovaisuudella ja jotka syvässä lumessa veivät huomattavasti aikaa, menestyivät kuitenkin täydellisesti. Molemmat saartavat ryhmät kävivät vähän jälkeen klo 5 ip. samanaikaisesti rynnäkköön, jolloin vihollinen lyötiin täydellisesti. Noin 30 miestä kaatui ja 70 vankia otettiin. Runsas saalis, jossa m.m. oli 2 konekivääriä, 10 hevosta, ambulanssivaunuja ja paljon kuormastoajoneuvoja, joutui voittajien haltuun. Väinönheimon omat tappiot olivat sangen pienet; ne laskettiin 1 kaatuneeksi ja 3 haavoittuneeksi.
Lyödyn vihollisjoukon jätteet pakenivat eteläiseen ja lounaiseen suuntaan.”[iii]
Ekström eteni länteen Ruovedelle päin
”Ekström oli sillä välin edennyt molempine komppanioineen Ruovedelle johtavaa tietä myöten. Jonkun matkaa kuljettuaan tapasi hän lännestä päin tulevan reen. Se pysäytettiin ja matkustajat, jotka havaittiin punaisiksi, otettiin vangiksi. Niiden joukossa oli m.m. muuan punaisten päällikkö, joka omien sanojensa mukaan oli matkalla Hyytiälästä hankkimaan vahvennusjoukkoja. Todellisuudessa lienee hän ollut pakomatkalla. Hänet pakotettiin nyt olemaan oppaana. Metsäkoululle johtavan poikkitien luona asetti Ekström joukkonsa väijytykseen. Hyytiälässä oli tuli nimittäin lakannut, ja oli odotettavissa, että vihollinen peräytyisi tätä tietä.
Ei kulunutkaan kauan, ennenkuin noin 150-miehinen joukko näyttäytyi tiellä. Sitä vaadittiin pysähtymään, ja Ekström meni tulkki mukanaan kohtaamaan vihollista, aikoen pakottaa osaston antautumaan. Silloin ammuttiin kuitenkin punaisten puolelta laukaus, ja tämä aiheutti sen, että Ekströmin ampumalinja avasi tulen. Tällöin kaatui suuri joukko punaisia, minkä jälkeen loput otettiin vangeiksi; yksi konekivääri vallattiin. Kun oli saavutettu yhteys Peltokankaan kanssa, joka oli asettunut Hyytiälään, palasi Ekström Korkeakoskelle. Paluumatkalla otettiin vankeja lisää, niin että niiden lukumäärä nousi 140. Joukko saapui Korkeakoskelle vasta klo 8 ajoissa illalla.”[iv]
——
[i] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 196-198
[ii] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 198-203
[iii] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 204-205
[iv] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 205
