Tämän aamun radiota sieltä täältä kuunneltuani on korviini tarttunut toimittajien puhe koulujen alkamisesta. Muutamia koulujen ammattilaisia, opettajia, on keskusteluun haastateltuina osallistunut. Jutun aiheina on ollut myöskin kännykät ja niiden käyttö.
Erästäkin opettajaa kuuntelin, joka oli sitä mieltä, että ei ole tätä päivää kieltää kännykät lapsilta. Kyllä se pitää kaikilla olla, mutta ei kannata hankkia sitä kaikein kalleinta, peruspuhelimella tulee toimeen varsin hyvin. Sen käyttöä ei periaatteessa nykyaikana kielletä, mutta ei se tunneilla saa olla näkyvissä.
Lapselle pitää opettaa myös sen käyttö ja yleisesti hyväksyt hyvät tavat. Siinähän se sitten onkin, kenestä on niiden tapojen opettajaksi? Harva meistä vanhemmista ainakaan sen osaa, se tulee hyvin selkeästi näkyviin, jos mennään vaikkapa marketin kassajonoon. Vähintään yksi ihminen huutaa siinä jonossa. Kerran sattui niin, että kaksi naista osuivat samaan aikaan kassoille, keskustelivat niin kuin eivät olisi moneen vuoteen tavanneet toisiaan, lopulta huomasivat, kun muita ihmisiä nauratti ja joka sana kuului.
Siis miten sellaisia tapoja voi opettaa lapselle, joista ei itsellä ole hajuakaan.
Harvassa on aikuisetkaan jotka kännykkäetikettiä osaavat, ja nyt niiden jotka ei osaa, pitäisi opettaa niille joita ei kiinnosta. Huh huh.
Toisaalta, opettajan työ on hemmetin vaativaa.
Kännykät kouluajaksi narikkaan.
Pentti kirjoittaa maanläheisen viisaasti niinkuin tapansa on: ”Kyllä se pitää kaikilla olla, mutta ei kannata hankkia sitä kaikein kalleinta, peruspuhelimella tulee toimeen varsin hyvin”
Olen jyrkästi samaa mieltä mutta ikävä kyllä Pentti väärässä olemme ja kahdella tavalla. Lapsenlapset ovat valaisseet että peruspuhelimella ei voi pelata kaikkein uusimpia pelejä. Tämä on olla vielä pieni ongelma, suurempi on se että jo pienestä saadaan traumoja, joudutaan jopa pilkan kohteeksi jos kännykkä on liian vanha ja yksinkertainen. Ei ole ihan helppo kohta vähävaraisemmalle monilapsiselle perheelle jos kakaroille pitää hankkia monien satojen eurojen kännykät ja uusia niitä aika ajoin rikkoutuneiden sekä uusien mallien tieltä.
Myllymatti, onhan se niinkin, mutta taitaa kaikki johtua meistä vanhemmista. Mehän lapsille esimerkin annamme niin hyvässä, kuin pahassakin. Nykyään eletään sitä ”kerskakulutuksen” aikaa ja kaikki pitää saada, maksoi mitä maksoi.
Ulospäin pitää näyttää, miten hyvin asiat ovat ja ”meidän mukulat ovat paljon parempia, kuin naapurin kakarat”. Taustalla paukkuvat pikavippilainat ja muut luotot, mutta mitäs niistä, rahoitetaan vanhat uusilla. Tätähän voisi jatkaa loputtomiin, mutta olkoon, lapset ovat lapsia.
Kyllä sen peruspuhelimen pitäisi riittää lapsille. Ei puhelimella tarvitse pelata pelejä – parempi on lasten leikkiä liikunnallisia leikkejä ulkona.