Ääriryhmien tapa osoitella sormilla tiettyjä ihmisryhmiä, kuten maahanmuuttajia, löytää monesta puheesta heijastuspintaa 1930-lukuun ja kansanmurhien alkulähteille. Pidän moisia väitteitä vahvasti liioiteltuna, mutta en täysin perustettomina. Näen kuitenkin myös toisen mahdollisen kipinän, joka voi olla aivan yhtä vakava uhka yhteiskunnalle.
Tuttu väite
Tuttu väite on siis otsikossa siteeraamani. Kun jokin yhteiskunnallinen toimija alkaa osoittamaan sormella tiettyä kansanryhmää syylliseksi kaikkeen pahaan, se voi johtaa ihmiskunnan kauheimpiin hetkiin, joita aiemmin tahdittivat nimet kuten Pol Pot tai Hitler. Milloin syyllisiä ovat maahanmuuttajat, milloin juutalaiset, milloin suomalaiset miehet, milloin seksuaalivähemmistöt, milloin AY-liike, milloin työnantajaliike. Tällainen räikeä yleistäminen ja ongelmien yksinkertaistaminen tuhoaa pohjaa yhteiskunnan kehittymiseltä. Väite historiallisesta heijastuspinnasta ei ole vailla historiallista pohjaa, mutta se on räikeästi liioiteltu ja pahimmillaan kansanmurhien uhreja halveksiva. En kiistä ongelmaa lainkaan, mutta kiistän sen mittakaavan. Vaan tämän jo tiesimme.
Se toinen väite
Männä viikoilla useampikin puolue on tehnyt dramaattisen selviä julistuksia siitä kenen kanssa ei jutella. Demarit ja Kokoomus etunenässä vannoivat että eivät keskustele koskaan ikinä mistään persujen kanssa. Kepu vannoi kieltäytyvänsä yhteistyöstä kokkarien kanssa. Siniset poissulki yhteistyön demarien kanssa. Samaan aikaan katsomme lätäkön yli Ruotsiin, jossa juuri tällainen absoluuttinen, sivistyneen demokratian kieltäminen ajaa maan vakavaan kriisiin. Vaan kun eivät Orpo, Rinne tai Sipilä voi välttyä ajamasta tietoisesti kaasu pohjassa rotkoon. Äänestäjät vaativat siltojen polttoa, media vaatii sitä, some vaatii sitä. George Bush tyhmempi sanoi ”jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan”. Seppo Somettaja sanoo ”jos et ole heitä vastaan, olet meitä vastaan”.
Väitän, että tällainen määrätietoinen, ennakolta tehty siltojen polttaminen on aivan yhtä iso riski yhteiskunnan kehitykselle kuin kansanryhmän suora demonisointikin. Jos politiikan ainoa markkinointitapa on vihan julistus, on parhaimmillaankin lopputuloksena poliittisen kehityksen lamaantuminen. Kun politiikka lamaantuu, joku vähemmän demokraattinen voima täyttää tyhjiön. Se voima voi olla suuryritys tai se voi olla katupartio, mutta se ei ole pienen ihmisen puolella. Kun johtavat poliittiset voimat jo ennalta kieltäytyvät käsittelemästä yhteiskunnan haastavimpia ongelmia, miten moinen sanoma pitäisi tulkita? Miten kukaan kehtaa nähdä tällaisessa toiminnassa mitään hyvää? Miten kehtaamme antaa aplodit?
On riskejä ja on riskejä
Vaikka itsekin maailman huolista kirjoittelen, en rummuta panikoinnin puolesta. Yhteiskunta ei ole räjähtämässä, maailmansota ei ole syttymässä emmekä huku sen paremmin saasteisiin, islamisteihin kuin homoihinkaan. Meillä on haasteita, meillä on riskejä, mutta meillä on yhä aivan riittävästi sahajauhoja vintillä ongelmiin vastaamiseksi. Kuljemme eteenpäin, joskus hitaammin, joskus nopeammin, mutta takapakkia tehdään aika vähän. Tulevaisuus on edessä, ei takana.
Keskustellaan siis haasteista, mutta keskustellaan myös ratkaisuista. Pidetään pää kylmänä ja keskusteluyhteys auki. Jos olet ystäväsi kanssa samaa mieltä, käy hänen kanssa kahvikupillisella. Jos olet eri mieltä, varaa koko pannullinen – mutta älä kieltäydy kahvista äläkä dialogista. Molemmat tekevät ihan hyvää jopa kylmänä ja kitkeränä.
Ongelma lienee siinä, että etukäteen kieltäydytään jostakin asiasta, mikä ei todellisuudessa ole perusteltua tosiasioiden pohjalta.
Meillä ollaan olevinaan muita parempia persukammoisuudella välittämättä siitä, mitä persut tosiasiassa esittävät.
Tämänlainen tekopyhyys on Ruotsissa johtanut säälittävään pattitilanteeseen, mistä eivät edes uudet vaalit tule pelastamaan.
Demut ovat nyt voimansa tunnossa ja entiseen tapaan tekopyhiä.
Kokkarit samoin – ainakin toistaiseksi.
Kepulit luulevat pääsevänsä suureksi demujen tuella, mutta punamultahallituksista on kansalle ollut katketria tuloksia.
Valitettavasti minusta ei ole näkyvissä yhtään kansan kannalta hyvää ratkaisua ja lasku lankeaa aina kansalle – hallituksista riippumatta.
Nämä puoluejohtajien ”mää en leiki sun kaa” pitäisi kai pääsääntöisesti tulkita vaalipuheiksi, toivottavasti. Tosiasioiden edessä ja vaalien jälkesessä maaillmassa entiset puhumiset unohtuvat, niitä tulkitaan uudella tavalla tai sitten vaan yksinkkertaisesti käännetään takkia, toivottavasti.
Ruotsissa aivan liian moni on kieltäytynyt yhteistyöstä ruotsidemokraattien kanssa – vaikka ne ovat saaneet vapaissa vaaleissa varsin merkittävän kannatuksen.
Suomessa persukammoisuus on vieläkin omituisempaa. Toki persuissa on vähemmän miellyttäviä henkilöitä, mutta eiköhän sellaisia löydy joka puolueesta.
Olen äärijuttujen vastustaja tahosta riippumatta.
Nykyhallitusta en kehu koska se on riistänyt heikoimmilta ja samaan aikaan valuttanut pääomaa heille joilla on ennestään riittämiin.
Persuja ei huolittu hallitukseen Halla-Ahon noustua puheenjohtajaksi ja kas kummaa 5 persuloikkaria kelpuutti Sipilä.
En hyväksy mediaa joka etukäteen asettuu jotakin vastaan ja toisaalta ihannoi nostaen esiin eri ääriaineksia.
Yritän olla maltillinen mutten kumarra joka suuntaan.
Se että Kokoomus ja demarit ilmoittavat jo etukäteen, että eivät missään nimessä ryhdy yhteistyöhön persujen kanssa on sama asia, kuin sulkisi mahdollisesti 15-20 % äänestävistä suomalaisista pois yhteiskunnasta kokonaan. Persut ovat myös suomalaisia, isänmaallisia ja valmiita uhrauksiin isänmaan puolesta. He maksavat myös veroja, kuin muutkin ja ovat heikompien puolella. Onko se paha asia, että persut eivät pidä EU:sta ja hallitsemattomasta maahanmuutosta, jotka aiheuttavat maallemme vain ongelmia ja taloudellisia vaikeuksia?
Persujen kanssa ei kieltäydytty yhteistyöstä viime hallitusneuvotteluissa. Toki sen jälkeen tapahtui miten tapahtui, ja Soini lähti maailmalle julistamaan naisten oikeuksia vastaan, mutta eipä sekään haitannut. Halla-aho ei ole lähellekään niin äärimielinen, vaikka toki kärkkäitä mietteitä omaakin, joista kaikkia en suinkaan allekirjoita.
Toisin sanoen, persut ovat keveämpi voima nyt kuin neljä vuotta sitten. Silloin kärkkäät persut eivät olleet ongelma, nyt leudommat persut ovat ongelma.
Spekuloin: olisikohan tämä ollut yksi niistä asioista mistä sovittiin Sipilän, Orpon ja Soinin välillä? Ideana kait on että Siniset saisivat edes jonkunlaisen mahdollisuuden ensi vaaleissa kun heidän kanssa suostuttaisiin yhteistyöhön varmasti, persujen kanssa ei koskaan.
Poliittista kuin asenteellista hiekkalaatikkoleikkiä että ”äänestäjätkö äänestävät väärin” – vähän kuin kansakoulu ajoilta_ poliittisiin seikkoihin saakka jos että kun ei vaan haluta.
Sitten vielä hallituksessa jos jotain sattuu toisaalta,niin pyörretään jopa yhteiset askelmerkit.
Sanotaan että läpileikkaus kansasta mutta toisaalta ”kuin sliipatut kravatteineen katsoo työmiehen känsäisiä käsiä alaviistoon – ei jatkoon” teemalla !
Kokoomus ja sossut pilaavat mainettaan sulkemalla jonkun ulos eihän se ole demogratiaa.
Ymmärrän, että suljetaan pois epäyhteensopivia aatteita. Esimerkiksi vastikkeellinen ja vastikkeeton perusturva eivät voi kuulua samaan pakettiin.
Mutta tässä kohtaa vastustetaan henkilöä, ei tekoa, ei ajatusta, ei päätöstä. Se on väärin.
Meille PS-puolueessa käy hallituskumppaniksi myös RKP, jos RKP:n kansanedustajat,puoluetoimisto ja puoluehallituksen jäsenet hyväksyvät, että myös suomenkielisillä on oikeus kansallismielisyyteen.Kansallismielisyyttä tarvitaan lisää EU:n integroituessa.