En ole vihreiden tukijaksi aikoihin julistautunut muuta kuin presidentinvaaleissa, mutta olen aina seurannut heitä mielenkiinnolla. Niin tein myös tänään tien päältä työmatkoilla, kun kuulin Touko Aallon ratkaisusta siirtää johtotehtävät edelleen. Näin vihreän politiikan sivustaseuraajana pitää todeta, että jään kaipaamaan Toukon aikaa lämmöllä.
Rajansa kullakin
Minulla ei ole aikomustakaan lähteä osoittamaan sormella nimiä, mutta kyllähän suuri linja on huutelun puolella. Vihreiden kärkikahinoissa pyörineiden ja pyörivien nimien ympärillä on paljon ikäviä poliittisia ilmiöitä. Populismi on välillä niin vahvaa, että jopa perinteiset populistipuolueet kuten vasemmisto ja persut jäävät taakse. Touko perusteli asiansa lisäämällä faktoja, ei äänenvoimakkuutta. Hän kertoi miksi hänen ehdotus on parempi, eikä sitä miksi vastapuolen edustaja on ihmisenä huonompi.
Selvähän se on että nykypolitiikassa pärjää vaarallisen hyvin olemalla töykeä ja luomalla viholliskuvia. Se on ajan henki josta en pidä, mutta jolle en paljoa yksin voi. Paljoa ei voinut Toukokaan. Hänellä oli kaunis ajatus, jota hän toteutti aina vähintään tyydyttävästi, ajoin erinomaisesti. Hän muistutti minua vihreistä vuosikymmenen tai parin takaa, kun kärjessä oli tiede, järki ja dialogi. Uusien vihreiden tuulien syystä tai niistä huolimatta se aika on laajalti unohtunut. Asiallisen politiikan paluu jäi varmaankin hetkelliseksi.
Touko teki kovaa työtä, mutta kukaan meistä ei ole vailla inhimillisiä rajoja. Häneltä petti terveys. Se ei ole synti, se on sattumus. Hän joutui koville median toimesta ja vielä kovemmin hän joutui ottamaan vastaan omiensa jatkuvia iskuja. Se ei voinut olla satuttamatta syvälle. Tietenkin huipulla tuulee ja kritiikkiä on kestettävä, mutta aivan jokaisella meillä on rajamme. Jokainen meistä voisi pohtia jokainen päivä jotta mitä tuli sanottua. Olinko ilkeä? Sanoinko toisesta ihmisestä turhan pahasti? Sama sairaus voi iskeä meistä jokaiseen, politiikassa ja sen ulkopuolella.
Keskeltä halki, tai sitten ei?
Tämän maan pitäisi kuulemma olla todella polarisoitunut. Haluan kuitenkin ottaa Toukon sekä puoluekollegansa Pekka Haaviston tyylistä sen verran koppia, että uskon elämään ääripäiden ulkopuolella. Puhuimme sitten irtisanomislaista, maahanmuutosta, luonnonsuojelusta tai mistä vaan, meidän pitäisi uskoa keskusteluun ennen huutoa. Jos ei muuta niin kokeiltaisiin edes keskustelua ennen, ettei hosuta polttamaan siltoja kahta puolen jo ennen kättelyä. Sillä ei näemmä voiteta gallupeja tai someriitoja, mutta sillä voitetaan sielunrauha. Kumpi lie tärkeämpi?
Kiitos sinulle, Touko, kun marssit politiikan valtavirtaa vastaan ja rauhoitit sodan retoriikkaa rauhan sanomalla. Huolehdi itsestäsi, parane pian ja palaile sitten uusiin haasteisiin uusilla voimilla.
En ole vihreä lainkaan mutta kun on saanut seurata sukulaista joka kärsi tuosta samasta n kolmekymmentä vuotta .
Sanoja tuossa ei tarvita se riittää että on tukena paikalla ja toivoa hyvää ja tervehtymistä aikaa se tulee viemään ja paljon .
Tuossa asiassa kannattaa sanoa itselle mennään hitaasti kiiruhtaen jarruttaen kurvissa kuten se kuulu etana teki terv tepivaari
Touko Aallon puheenjohtajuudesta jää minulle epämääräinen kuva. Hyvää verrattuna edelliseen on häivähdys vihreää idealismia ja maltillisempaa populismia ja epäilemättä on hyvä idoli, no pahasti nyt jatkan, kukkahattu vihreille tädille ja sedille. Ongelmaksi näen että hänelläkin oli todellinen vehreys hakusessa, yleispoliitikunnin varjoon jäi aito ystävyys luontoon. Mutta arvelen että politiikan ulkopuolella hyvä jätkä.
Ei sovellu politiikkaan. Ei tässä muuta.
Olipa hyvä kirjotus, kiitos!
Masennus on kavala sairaus ja toivon Toukolle parantumista ja ennen kaikkea riittävän pitkää toipumisaikaa.
Politiikan suhteen en ole juuri koskaan ollut mistään samaa mieltä, mutta sillä ei ole merkitystä.
On niin kun poliitikassakin sairastutaan vakavammin,niin silloin pitäisi heittää mm.huutelut kuin älyttömät loukkaavatkin heitot pois kokonaisuudessaan.
” Oliko liian paljon liian lyhyessä ajassa vastuuta muun ohessa ” ?
Touko taisi ihan itse pilata?
Vihreät ovat kaukana Linkolan aatteesta
eivät edes Koijärvellä.