Yhteiset haasteemme

Maahanmuuttajat tuota vastaan kantasuomalaiset sitä – se on vanha tarina. Minäpä otan uuden tarinan ja kerron aiheista jotka ovat meille yhteisiä. Jos tartumme niihin yhdessä, autamme toinen toisiamme.

Oppia ikä kaikki

Uutta pitäisi oppia, työelämä on jatkuvaa uuden opettelua ja pitäisi käydä jatkokoulutuksessa, kursseilla sun muuta. Ei ole aikuiskoulutuksen tilanne kovin hääppönen. Tuhat ja yksi yritystä tarjoavat esimerkiksi TE-toimistoille ja yrityksille kursseja ja näistä vain pieni kourallinen on mistään kotoisin. Laadunvalvontaa ei ole, lieneekö vain hinta kriteerinä. Kun tuloksilla ei ole väliä, ei niitä tuloksia myöskään herkästi saada. Uskokaa huviksenne, tässä kohtaa itku tulee niin Pentille kuin Robertillekin.

Pää kuntoon ja sorvin ääreen

Jos terveys pettää, etenkin jos ongelma on mielenterveyden puolella, liian monessa kunnassa ainoa mitä terveyskeskuksista saa on eioota. Sote-uudistusta tehdään asian korjaamiseksi, mutta kovinkaan moni asiantuntija ei tähän usko. Jotain tarvisi kuitenkin tehdä, sillä niin Iiro kuin Ivan ovat suotta työmarkkinoiden ulottumattomissa kun ei saada heidän terveydenhuoltoon apua, ainakaan ajoissa.

Työtä vailla

Kun tie käy TE-toimistoon, on usein kahta puolen pöytää surumielinen ihminen. Virkailija haluaisi auttaa, mutta aika ja resurssit loppuvat. Työtä hakevat haluaisi tekemään töitä, mutta ei saa apua. Jokainen meistä ei ole synnynnäinen esiintyjä, joka osaa tehdä upean video-CV:n ja täyttää charmillaan jokaisen työnantajan sydämen. Siksi on TE-toimisto yhdistämässä osaamista ja osaajaa. Tai siis olisi, jos ehtisi ja pystyisi, mutta toistaiseksi niin Fanni kuin Fatimakin saavat turhan usein vain lämmintä kättä ja sitäkin rajallisin määrin.

Ei kilpailua vaan kiritystä

Olen yksinkertaisesti väsynyt kiristämään hampaita ja näkemään teennäistä taistoa kotoperäisten ja maahanmuuttajien välillä työmarkkinoilla. Tietenkin tulija nappaa joskus kantaväestöön kuuluvan nenän edestä homman, tietenkin joskus pöhkö tukijärjestelmämme näin tekee. Toisaalta, paljon useammin täysin sama järjestelmä antaa työn Pekalle Matin sijaan. Byrokratiaviidakkomme on massiivinen ja sinne hukutaan ihan kaikki sulassa epäsovussa. Työmarkkinoilla on aina pientä kilpailua, mutta elinvoimaiset työmarkkinat lopulta luovat myös lisää työtä meille kaikille. Yhden voitto voi olla myös toisen voitto.

Miettikääpä miten paljon uskottavampaa olisi vedota päättäjiin ja puolueisiin, kun lausuisimme huolemme yhdessä. Mitäpä jos Aapot ja Ibrahimit, Heinit ja Hillaryt puhuisivat yhteen ääneen turhan kärhämöinnin sijaan? Sitä mekkalaa olisikin jo puolueiden paljon vaikeampi hiljentää.

6 vastausta artikkeliin “Yhteiset haasteemme”

  1. Käännän tämän asian nurinperin, kuvitellaan että minä menen ns ”pakolaisena” johonkin esim näihin Lähi-Idän maihin, vaadin tiettyä ruokaa vain itselleni, vaadin minun uskonnon (en kuulu kirkkoon, mutta kuvitellaan että kuulun) tunnustamista , vaadin sosiaaliturvaa, en ymmärrä paikallista kieltä enkä tunnu ymmärtävän muuta kuin omaa kieltäni, työnteko on outoa johon minua pitäisi kouluttaa vuosisotalla, alan tekemään rikoksia ja raiskauksia, harvase päivä on meikän kuva kyseisen maan lehdissä rötköksieni takia,,,, noh, noissa maissa ei meikä pitkään hengitä, kaula katki ja ruho ojaan.

    Seuraavalla viikolla tulee Matti Möttönen, samantyyppinen vaalea äijä juttuineen, ei tarvitse edes aloittaa samaa kaaosta mitä minä tein, se on saman tien kaula katki ja ruho ojaan.

    Kerroin toisinpäin, miten se menee, me olemme olleet näitä tänne tulevia kohtaan pitkämielisiä, missä kulkee raja… ?

  2. Marko, leijonaosa Suomeen tulevista ei tule hakemaan sosiaaliturvaa, erityisvapauksia uskonnolle eivätkä tule tänne tekemään rikoksia.

    Olet selvästi hyvin katkeroitunut maahanmuutosta. En sano etteikö sinulla olisi perusteita. Väitän kuitenkin että on riski jos jää levy päälle. Asiassa on enemmän särmiä. Mikä tärkeintä, ongelmat eivät korjaannu syytöksillä vaan ratkaisuilla.

    1. On yksi ratkaisu, tänne ei oteta näitä ei ensimmäistäkään, väitän että kaikki ongelmat katoaa.

  3. Kyuu: ”Työmarkkinoilla on aina pientä kilpailua, mutta elinvoimaiset työmarkkinat lopulta luovat myös lisää työtä meille kaikille.”

    Työmarkkinoillakin pitääkin olla kilpailua. Kysyntää ja tarjontaa. Nyt on runsaasti tarjolla työtä, mutta puutetta osaavasta työvoimasta. Osittain syynä ongelmaan on, että koulutetaan vääriin ammatteihin – työttömiksi. Osittain syynä ongelmaan on liian hyvä sosiaaliturva – miksi opiskella ja tehdä työtä kun pärjää ihan hyvin muutenkin.

    Oikea ratkaisu työvoimapulaan EI OLE päästää maahan porukkaa ilman matkustusasiakirjoja.

  4. Taas nyt hesassa luinko lööpistä että lapsia hyväksikäytetty ja sitten liekö ns kunniamurha ja kauan pidettii ko tapausta salassa miksi? Miten asioita hoidetaan jos monia rikoksia kuitataan työpalvelulla?
    TE-koulutukset ovat ala-arvoisia, mutta saadaan pois työttömyysluvuista?
    Työnantajille pitäisi laittaa velvoite kouluttaa omaan tarpeeseensa ja omat ensin.

  5. Marko, olen kanssasi täysin eri mieltä. Jos ketään ei päästettäisi, se olisi vientivetoiselle maalle kaoottista. Toki aivan yhtä kaoottista on jos kaikki päästetään. Vientivetoinen maa tarvitsee tietyn määrän työperäistä maahanmuuttoa elinedellytyksenä. Liika on liikaa mutta nolla on liian vähän.

    Edelleenkin, nyt puhun työn haasteista, ihmisistä jotka haluavat tehdä töitä. Heissä ei ole niitä jotka hukkaavat passinsa parempien etujen toivossa.

    Moni käyttää työtä tekevien ulkomaalaistaustaisten kritisointiin perusteina sitä, mitä vilpillisin keinoin turvapaikkaa hakeneet ovat tehneet. Ihan suoraan sanoen, onko pakko? Mitä ihmettä siitä hyötyy että veroja maksavia ihmisiä syyllistetään asioista joilla ei ole mitään tekemistä näiden ihmisten kanssa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *