Karjalan suojeluskuntajoukot Vapaussodassa

Vapaussodasta lisää täältä.

Alku

”Karjalassa oli järjestelytyö [joukkojen organisointi – jpu] jo alussa päässyt hyvään vauhtiin, ja sen ennakkoaseman, jonka siellä olevat suojeluskuntajoukot olivat yhtenäisyyteen nähden saavuttaneet jo helmikuun alussa [1918 – jpu] maan muiden osien rinnalla, säilyttivät ne sitten edelleen koko sodan aikana.

Kun yrittää vastata kysymykseen, mistä tämä johtui, niin tulee samaan tulokseen kuin useimmissa muissa samankaltaisissa tapauksissa, että näet moniakin syitä oli ollut yhteisesti siihen vaikuttamassa. Maakunnanpohjoisosissa tapahtunut nopea olojen kehitys salli mielenkiinnon täälläpäin jo alusta alkaen keskittyä Antrean rintamaan aivan toisella tapaa kuin kävi Pohjanmaalla ja Savossa, missä huolenpito pohjoisen ylämaan puhdistamisesta vaikutti kauan voimia hajottavasti. Epäilemättä oli myöskin täällä Vuoksen-vartisilla suhteellisen tiheään asutuilla seuduilla melkoisesti enemmän aineellisia edellytyksiä ja pystyviä työvoimia saatavissa kuin niillä alueilla, joille muut rintamat muodostuivat.

Ratkaiseva merkitys on sillä jatkuvaisuudella päällikkösuhteissa, joka on tälle rintamalle tunnusomaista sodan alusta loppuun saakka. Jo ennen sotaa täydellisesti perehtyneenä suojeluskuntaoloihin (Viipurin suojeluskunnan päällikkönä) sai Karjalan rintaman tuleva esikuntapäällikkö, sittemmin jääkärieverstiluutnantti V. Hägglund alusta pitäen seurata ja johtaa joukkojenjärjestelytyötä, jossa hän hyvin varahin sai tukea jo helmikuun alussa rintamaryhmän päälliköksi nimetyltä Aarne Sihvolta. Epäilemättä tämä kaksoisjohto antoi suurta voimaa ei vain Vuoksen-linjan sillanpää-asemien puolustukselle vaan myöskin sen kanssa läheisessä yhteydessä olevalle joukkojenjärjestelylle. Innokasta, pirteätä ja palavassa isänmaanrakkaudessaan usein häikäilemätöntä ryhmänjohtajaa täydensi oivallisesti hänen levollinen, erinomaisen työkykyinen ja oivallisen taktillisen arvostelukyvyn omaava esikuntapäällikkönsä, joka kaiketi oli niitä jääkärejä, jotka Saksassa olivat hankkineet itselleen perusteellisimman ja monipuolisimman sotilaskoulutuksen. Tälle yhteisjohdolle oli tunnusmerkillistä voimakas järjestämishalu, oivallinen kyky erottaa tärkeät asiat vähemmän tärkeistä ja suoriutua kaikista vaikeuksista, – – ”[i]

Suotuisat olosuhteet

Karjalan rintaman eristetty asema ja suuri strateginen merkitys ehkäisi reservien ottamista muualle. Maakunnan yhtenäinen kansanluonne, jota johtajat käyttivät hyväkseen valistustyössä. Koko Karjala muodosti yhden ainoan suojeluskuntapiirin, se mm. helpotti yhteistyötä kotialueen viranomaisten kanssa.[ii]

Karjalan väestö oli myös tottunut siihen, että itärajan takana oleva Venäjä oli vihollinen.

Valtiohoitaja, kenraali Mannerheim lausui Viipurissa viisaat sanat karjalaisille.

Joukot muodosteltiin pataljooniksi

Karjalassa ei ollut epämääräisiä sen ja sen kylän joukkioita, vaan joukot järjestettiin komppanioiksi ja komppaniat pataljooniksi rintamalla. Ryhmäpäällikkö Sihvo tilasi miehistöä piiripäälliköltä eversti Wärnhjelmiltä ja tämä lähetti Sihvolle miesparvia, jotka sitten harjoitettiin rintamalla tai rintaman takana, sekä jaettiin joukko-osastoihin.[iii]

”Jo tammikuun lopulla muodostetut kolme ensimmäistä pataljoonaa olivat koko helmikuun kuluessa järjestelytyön runkona. Joukkojen yhteisnimenä oli helmikuun 10 p:ään saakka »Savo-Karjalan jalkaväkirykmentti», joka mainittuna päivänä vaihdettiin komeammalta kalskahtavaan »Karjalan armeijakuntaan». Kumpikaan näistä nimityksistä ei saanut ylipäällikön vahvistusta, mutta ryhmän esikunta käytti niitä päiväkäskyissä jms.

Vaikka olikin vaikeata saada sopivia pataljoonanpäälliköitä, lisääntyi kuitenkin vähitellen kiinteys pataljoonissa. Se merkitsi samalla lohkojakoa puolustuslinjalla. – – Paitsi tavallisia jalkaväkikomppanioita, jotka jaettiin kolmeen yleensä kuusiryhmäiseen joukkueeseen, muodostettiin jo aikaisin pataljoonakehyksessä erikoisosastoja, kuten ratsain tai jalkaisin liikkuvia tiedusteluosastoja, konekivääriosastoja ja ns. lentäviä osastoja, joka nimitys oli niillä helpommin liikuteltavilla tai paremmin harjoitetuilla joukoilla, joita etupäässä käytettiin liikkuvina reserviosastoina.”[iv]

Lisää väkeä

”Jo helmikuun lopulla alkoi rintamalle virrata runsaasti väkeä, silloin tulleiden aselähetysten innostamana, ja Savostakin toimitettiin vahvennusjoukkoja. Maaliskuun 1 p:nä muodostettiin sen johdosta IV pataljoona, samalla kun entisten pataljoonien komppanialukua lisättiin. Verrattomasti suurin osa rintamalla siihen saakka olleista joukoista lienee ollut vapaaehtoisia. Maaliskuun alusta lähtien rupesi kuitenkin asevelvollisuus osoittamaan vaikutustaan, ja varsinkin maaliskuun puolivälissä alkoi joukkojen lukumäärä paisua siinä määrin yli äyräittensä, että se uhkasi särkeä silloiset järjestelykehykset.”[v]

[vi]

Perinpohjainen uudelleenjärjestely

”Kun asevelvollisuuden voi nyt odottaa tuovan yhä lisää vahvennusjoukkoja, kävi välttämättömäksi ryhtyä perinpohjaiseen uudestaanjärjestelyyn. – –

Joukkoja järjestettäessä havaittiin tarpeelliseksi käydä jakamaan niitä rykmenttimuodostelmiin, ja samaa rintaman kolmijakoa, joka taktillisessa suhteessa oli jo ennestään olemassa, seurattiin tässäkin. Vaikka henkilövaikeudet haittasivatkin, pakotti suoranainen välttämättömyys koettamaan saavuttaa selvyyttä itse jakamisessa. – –

Pataljoonanpäälliköiksi voitiin useimmissa tapauksessa valita jääkärejä – upseereja tai aliupseereja – jotka olivat ennen komentaneet komppaniaa. Komppanianpäällikkökysymys sitä vastoin aiheutti paljon vaikeuksia. Saatavissa ei ollut riittämään asti jääkärejä eikä Vimpelin- ja Vöyrin koulujen oppilaita, vaan täytyi suuri joukko komppanioita uskoa sotilaallista koulutusta omaamattomien henkilöiden johdettavaksi.”[vii]

Uudelleenjärjestely aloitettiin 12.3.1918.

[viii]

——

[i] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota IV; 1924; sivut 198-200

[ii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota IV; 1924; sivu 200

[iii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota IV; 1924; sivut 200-201

[iv] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota IV; 1924; sivut 201-202

[v] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota IV; 1924; sivu 202

[vi] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota IV; 1924; sivu 203

[vii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota IV; 1924; sivut 203-204

[viii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota IV; 1924; sivu 207

No eikö metrin mitta anna kuvan millasta huonekalua ostelee

Sillä on kyllä tullut toimeen melkoisen hyvin ensin mittaa huoneen mitat ja kun toteaa sen olevan vaikka 2 metriä siihen tilaan on turhaa änketä 2,50 c m sohvaa

On melkoista uusavuttomuutta jos ostaa liian ison sohvan ettei tuollasta voi olla voi kuitenkin koska  niistä valitetaan .

Onko sitten kysymys netti kaupasta saattaa olla niinkin mutta täyttä tyhmyyttä ovat tuollaset ostokset  .

Saattaa se netti kauppa sitten vaikka lähettää eri mittasen sohvan mistä sitäkään menee vannomaan toiseksi

Ne kun voi aina sanoa anteeksi meillä meni tilaukset ristiin ja saitte eri sohvan mitä tilasitte .

Siellä varastossa kun sattu oleen vain niitä mitä tilaaja on saanutkin muut ovatkin loppuneet . seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

Sixten Korkman – asiantuntija ilman asiantuntemusta

Hesari julkaisee tänään laajan kolumnin, jonka  on kirjoittanut suomenruotsalainen Sixten Korkman. Kolumni  kuuluu Hesarin sarjaan ”nationalismin vastustaminen ja epäsuorasti persujen mollaaminen”.

Korkman ihannoi globalismia ja väittää, että se on  tuonut Suomellekin pelkkää hyvää. Korkmanin asiantuntemattomuus paljastuu, kun hän sellaista väittää. Suomella menee huonosti. Valtionvelka kasvaa, työttömyys on edelleen varsin kokealla, sosiaaliturvaa ajetaan alas samoin palkkoja, kun halpatyövoimaa halutan vaan lisää jne. Eurosta johtuen vienti on takkuillut vuosia ja takkuilee taas, kun taantuma on nurkan takana.

Korkman on talousasiatuntija, mutta kenen? Hän on Bilderberg-salaseuran asiantuntija. Ja Hesarin kolumnissa se näkyy selvästi. Hän tuomitsee nationalismin eli kansallismielisyyden ja ylistää gobalisaatiota, joka johtaa liittovaltioon.

Korkmanin kolumni on nähtävä jatkona  Hesarin yrityksille vaikuttaa vaaleihin siten, että persuja ei kannata äänestää. Tyypillinen aivopesu juttu.

Aivopesulla vaikutetaan kansalaisten äänestyskäyttäytymiseen.

Oulun imaami on demari

Tämän illan MOT-ohjelmassa kävi ilmi, että Oulun imaami, siis muslimien johtaja on demareiden varavaltuutettu Oulun valtuustossa. Hän on ollut Suomessa jo 30 vuotta omien sanojensa mukaan ja ei puhu suomenkieltä. Kotouttaminen on mennyt pahasti pieleen.

Demareilla on näitä muslimeja muuallakin valtuustoissa ja Helsingissä peräti apulaispormestarina.

Oulun imaamin lähisukulaisilla on yhteyksiä terroristijärjestö Isisiin. Onko demareista tullut väylä islamilaisten soluttamiseen Suomen valtarakenteisiin, kun mm. demareiden kansanedustajaehdokkaina on nimien perusteella kuusi islamilaista henkilöä?

Mitä sanovat demareiden kannattajat?

Vanhassa laitteessa vara parempi

Yle otti esille tärkeän asian kodinkoneiden kestävyydestä. Katsoessani toimistomme lähes 40 vuotta vanhaa mikroaaltouunia ”Electrolux – Made in USA”, tai lukuisia 20 vuotta täyttäneitä tietokoneita, alan itsekin allekirjoittamaan sanonnan vanhasta laadusta. Olen kuitenkin vähän huolissani että EU ei osaa tehdä asiasta sopivaa lakia.

Laadukasta tehdään nytkin

Ensin haluaisin kritisoida väitettä ettei laatua tehtäisi nytkin. Viisas ostaja saa lisärahalla myös lisää laatua. Tietotekniikan puolelta voisi mainita Lenovo (ent. IBM) ThinkPad-läppärit. Löydät helposti varaosia 15 vuotta vanhoihin malleihinkin, eikä toista kymmentä vuotta pitkä käyttöikä ole mitenkään harvinaista. Jokaiseen koneeseen saa huoltomanuaalin ja koneet on helposti avattavissa, jokainen osa vaihdettavissa jos vain pari eri kokoista ristipäämeisseliä talosta löytyy. Myös Panasonicin raskaan käytön Toughbook-läppärit kestävät oman kokemukseni mukaan järjestäen 15 vuotta aktiivista käyttöä. Ongelmaksi tulee käyttöjärjestelmän tuen päättyminen, vaikka rauta kyllä jaksaisi. Kolmantena esimerkkinä voisi mainita paremman sarjan kamerat vaikkapa Nikonilta ja Canonilta, jotka myös kestävät todella kauan ja varaosia löytyy vuosikymmeniä vanhaankin malliin.

En usko että lailla kannattaisi kovin kiireesti pakottaa valmistajia korjaamaan ongelmaa, sillä äkisti tehtynä se nostaisi hintatasoja rajusti. Olisikohan mitään tehdä väliporras ensin? Vaikkapa niin että laitteeseen voisi pistää erillisen sertifikaattitarran joka kertoo laitteen pitkäikäisyydestä sekä kuinka pitkäksi aikaa valmistaja takaa varaosien saannin. Toinen puolisko asiasta voisi olla puolueettoman testaajan huollettavuusarvio, esim. pisteet yhdestä kymmeneen. Tällaisia tarjoaakin esimerkiksi iFixit sivuillaan kännyköistä ja läppäreistä. Tällaiset tiedot voisivat tulla energialuokan kylkeen ja auttaa kuluttajia ostamaan viisaasti. Epäilemättä tämä synnyttäisi myös uusien, EU:n laajuisten varaosakauppiaiden bisneksiä. On melko edullista pistää vaikkapa itäiseen Eurooppaan iso halli varaosia ja hoitaa verkkokaupan kautta toimitus eri puolille mannerta. EU:n kauppapykälät tekevät tästä nykyään melko helppoa.

Tietotekniikan puolella asiaan kuuluu myös päivitettävyys. On hyvä että osia voi vaihtaa, mutta tärkeää on myös mahdollisuus tehopäivityksiin. Minulla on parikin pöytäkonetta joita on pala kerrallaan päivitetty niin, että vanhimmat osat ovat 1990-luvulta ja tuoreimmat tältä vuodelta. Tällä tavoin myös uudemmat ohjelmat toimivat vanhemmassa koneessa ja jätteen määrä pienenee koska vain yksi osa vaihdetaan. Itselleni vanhojen tietokoneiden huolto ja päivitys on suorastaan terapeuttista. Firmat heittävät vanhoja pois, niistä pistetään osia yhteen ja parhaassa kunnossa olevat lahjoitan hyväntekeväisyyteen. Tässäkään asiassa rauta ei ole ongelma, mutta ohjelmavalmistajat eivät halua apuaan tarjota edes hyväntekeväisyystarkoituksiin.

Kuluttajan pitää voida tietää

Kaiken ydin on mielestäni siinä, että kuluttajan pitää voida tehdä viisaita valintoja. Tieto on valtaa ja puolueeton tieto laitteen laadusta sekä huollettavuudesta ovat siihen paras apu. Emme tarvitsisi ihan hirveän raskasta byrokratiaa tämän toteuttamiseen, eikä siitä tulisi liian kallista valmistajille. Uskoakseni monikin kuluttaja maksaisi mieluusti hieman lisää laitteen pitkästä käyttöiästä. Köyhällähän ei pitäisi olla varaa halpaan. Valmistajilla puolestaan ei pitäisi olla varaa olla hyödyntämättä uutta markkinarakoa jonka laadun esiinnostaminen toisi.

Paljon on tekemistä. Esim. koko nykyaikainen kännykkä kaipaisi täysin uuden paradigman jos kestävyydellä pitäisi olla väliä. Toisaalta, kun bisnes muuttuu yhä enemmän raudan myymisestä palvelun myymiseen, tästäkään ei tarvitsisi tehdä ongelmaa. Toivottavasti tämän aiheen keskustelu jatkuu ja EU:n ratkaisu ei kaadu byrokratiaan.

Liikenteessä monta vaaraa

Ajelin autolla Tampereelta kohti Hämeenkyröä tänä aamuna klo 0.31. Ylöjärven kohdalla on rakenteilla se 13 kerroksinen pilvenpiirtäjä. Hyvissä ajoi ennen sitä oli varoituskyltti: Ajo omalla vastuulla ja mieluummin mahdollisimman lujaa sillä kyseisen tornitalon perustukset ovat vaarassa sortua. Ko talo on mittausten mukaan kallistunut 3 mm Vaasan tien suuntaan.?
Lähtiessä Tampereelta kävelin aamukiireessä suojatien yli punaisilla ja kamera välähti – huonoa tuuria.

Mitäs jos akression tekijä on itse ehdokas

Kun sellastakin tapahtuu eikä vaan yhtä kertaa menin tuossa läheltä tälläistä vaalikoppia ja sieltä ehdokas asteli eteeni ja alkoi paasaan .

Asiaa en viitsinyt kuunnella sanoin vaan ettei vois vähempää kiinnostaa hänpä hairas takkini hiihaan kiini ja naama punasena karjahteli .

Sanoin tuolle irroitappas nyt kouras  no hän irroitti menin siitä kauppahalliin tein ostokseni kun sitten palasin tuo samanen tyyppi rynnisteli eteeni .

Sanoin ettei kiinnosta edelleenkään no häntä otti joku pannuun ehkä rauhallisuuteni hänelle ei sopinut .

Nyt ollaan vaan keskusteltu ehdokkaiden saamasta kohtelusta joka ei ole suotavaa varsinkin kun mennään lähelle ihoa .

Mutta ei se käy toisinkaan päin on varmaan rikos siinä kun äänestäjänkin puolelta .

Hyvää vaali kampanjaa kaikille eikä riidellä ja uhota vaalikentillä kumminkaan puolin seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

Kaverit ei menneet lankaan.

Sanoin, että ensi perjantaina on Ahtialan krouvissa euron tuoppi synttäreiden kunniaksi.

Ilmeisesti en osaa valahdella, ainakaan vakuuttavasti.

🙂