herään talviaikaan
valoisaa jo seitsemältä
huomaan myrskyn kaataneen puun talon vierellä
räkä alkaa vihdoin irrota nokasta
lima kurkusta
vesijumppa olisi tänään
pakko jättää väliin
kolmatta kertaa peräkkäin
terveyden kanssa ei passaa leikkiä
ei uhmata
vaikka kuinka himoittaisi jo kuntoilu
lämmitän uunia
odotan kissaani yöjalasta
kylän yllä hiljaisuus
luonto nuokkuu
sen viisarit ovat vielä
kesäajassa
Eipä tuota tämänaamuista tunnelmaa paremmin voisi kuvailla. ”Meidän kissa” tulee mistä tulee, asettuu tuohon saunan terassille, tietää, että kun sen huomaan, herkkuja tulee. En muuten vieläkään tiedä oikeasti, kenen kissa se on, vaan meillä tykkää käydä herkuttelemassa; ei ahdistele lintuja, ei meidän kanoja, siis kelpo katti.
Lunta sataa jo täällä korvessa.
Mitenkäs siellä nyt lunta voisi sataa kun lämpötila on +3?
Mirri.
Tulit ikään kuin salaa elämääni,
istuit katseeni piiriin.
Arka olit ja varovainen,
vaan kun aika kului, olit luottavainen.
Tulit saunamme rapuille odottamaan,
josko huomaisin tulijan odottavan.
Näinhän minä ja toimeen ryhdyin,
aamiaisen mieleises rakensin mielihyvin.
Söit tarjoukseni, mielihyvin,
istuit rapuille peseytyin.
Lähdit reiteilles tuntemattomiin,
vaan tuttuihin maisemiin palaillen.
Näin kului vuosia monia,
kuvakulmia monia somia.
On vuosia kulunut kolmisen,
vaan tervetulleeks portailles palaillen,
sinut toivotan meilihyvin.