21 vastausta artikkeliin “Toimittajien puoluekannat Suomessa”

  1. Valitettavasti en ole naamakirjan käyttäjä, joten en pääse katsomaan.
    Hieman isompi ja selkeämpi kuva olisi kiva.

    1. Piti kirjoittamani, että en ole naamakirjan käyttäjä, joten valitettavasti en pääse katsomaan.
      En todellakaan valita naamakirjan ppuuttumista elämästäni.

      1. Minäkään en ole varsinaisesti naamakirjan käyttäjä, mutta Postimees-lehdessä oli artikkeli, jossa kerrottiin tuosta kuvasta ja minä sillä perusteella etsin.

  2. Niin – yleensä elämässä ei ole puolueettomuutta. Tahdottiin tai ei, sillä asioilla on aina puolensa – suuntaan tai toiseen. On vain hallittava sitä mitä se sitten onkaan itsekullekin.

    1. On asioita, joissa puoluekannalla ei ole suurta merkitystä. Esimerkiksi jos joku haluaa syödä aamulla kaurapuuroa, niin tuskin siihen puoluekanta hirveästi vaikuttaa.

      Toimittajien pitäisi kuitenkin antaa esimerkiksi energiapolitiikasta tasapuolinen kuva. Jos suuri enemmistö toimittajista ovat punavihreistöä, niin heidän toimittamansa materiaali, mikä näkyy suurelle yleisölle, ei ole tasapuolista. Se näkyy esimerkiksi aivan mahdottomassa ilmastonlämpenemisvouhotuksessa ja haitallisen sattumavoiman tuulivoima kehumisessa.

  3. Uutisointi on punavihreä näkökulma. Yle tentissä huomasi että Halla-ahon päälle puhuttiin, kun Li Anderssonin annettiin puhua keskeyttämättä

    1. Totta kai. Huomasit varmaan kuviosta miten surkean pieni osuus toimittajista on persuja. Samoin vaalikoneiden kysymykset ovat asenteellisesti laadittuja.

  4. Tuossa juuri saunan lauteilla pohdiskelin avauksessa mainittua toimittajien puoluekantojen jakautumaa. Siinä sivussa maistelin tölkistä Kaiserdom vehnäolutta itsekseni jahkaillessani, ei ollut pahhaa.
    Syvällisempiin loppulausimiin en päässyt, oikeastaan vaan jäin ihmettelemään että hakeutuvatko tiettyjen puolueiden kannattajat erityisen innokkaasti toimitushommiin vai meneekö se niin että työ muuttaa toimittajan maailmankatsomusta ja jos muuttaa niin miksi ihmeessä tuon grafiikan suuntaan.

    1. Kommarit olivat viisaita ja valtasivat toimittajakoulutuksen omilleen. Oppilasvalinnoissakin …

      Fiksut oikeistolaiset eivät viihtyneet siinä porukassa.

      Kommunisti Hella Wuolijoki palkkasi tietysti yleisradioon kommunisteja palkkaamaan yleisradioon lisää kommunisteja. Sittemmin Reporadiossa sama juttu. Kannatti olla kommunisti, että pääsi hyväpalkkaiseen kevyeen työhön.

      Jos joku yritti tehdä neutraalin tai oikeistolaisen ohjelman, niin …

      Yleisradiota, eikä myöskään esimerkiksi STTtä, ei ole vieläkään puhdistettu.

    2. Olen joskus Münchenissä maistellut myös vehnäoluita. Ei ollut pahaa, mutta ei minusta oluen ystävää saa mitenkään.

      Belgiassa olen kokeillut jopa kirsikkaolutta. Kaikkea sitä keksitäänkin.

  5. Kyl se silleen näkyy että kun pitäisi kertoa jostain asiasta kokonaisuus niin jos jutussa vilahtaisi opposition politikon nimi, se jätetään kertomatta.
    Varsinkin silloin kun se saattaisi haitata menestystä vaaleissa.
    Eräässäkin tohinassa kerrottiin vain akuutti tilanne, ei se miten siihen on päädytty. Miksi? Koska SDP pyysi ettei heitä mainittaisi ja saattaisi syntyä mielikuva ”mummoja tappavasta” porukasta tai jotain sinne päin.
    Ja lehdistö kehuu olevansa vapaa??
    Mistä moinen valhe??

    1. Ja kun SDPee vielä sitten teki hallitukselle välikysymyksen omasta päätöksestä??

      Rutina puolueellisesta lehdistöstä loppuu kun toimittajat ei suosi jotain puoluetta??

    2. Ei kyseessä ole opposition suosiminen tai mollaaminen. Kyseessä on selvästi vihervasemmiston suosiminen.

      Jos kokoomuslaiselta tulee joku fiksu puheenvuoro, niin sitä ei näy juuri muualla kuin Kokoomuksen Verkkouutisissa ja/tai Kokoomuksen Nykypäivässä. Jos kommari möläyttää vaikka miten hullua, niin se tulee kyllä melkein joka tuutista – myös Kokoomuksen mediasta.

  6. Minulle tuli Uusi Suomi paperilehtenä katkeraan loppuun saakka. Uuden Suomen logossa seisoi suojeluskuntalainen pitäen Suomen kantolippua.

    Uusi Suomi oli selvästi oikeistolainen lehti, pitkään Kokoomuksen lehti. Sitten sekin saatiin suometettua ja ajettiin taloudellisiin vaikeuksiin – lopulta lopetettiin.

    Kekkosella oli tapana soittaa päätoimittajalle ilkeitä puheluja.

  7. Muuten, kommunistien Sirola-opistoa ei olisi saanut koskaan antaa perustaa Suomeen. Sen johto ja opettajat olivat yleisesti Venäjällä – Suomen vihollismaassa – oppinsa saaneita ”telaketjukommunisteja”. Ei aina edes Suomen kansalaisia.

    Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen. Grrr…

  8. Aina kannattaa julkaista tarkistamatta ja selostamatta taustoja. Pääasia on että sopii omaan kuvaan tilanteesta.

Vastaa käyttäjälle Juhani Putkinen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *