Eilen aloittelin taas kylmäsavukalan teon. Lämpöasteet plussan puolella, lähti hyvin käymään prosessi, lämpötila pysytteli vakaasti alle 20 astetta. Aamuyöstä kuitenkin purut olivat loppuneet savunkehittimestä.
Lisäilin sitten puruja ja käynnistin paloprosessin; lämpötila pöntössa -0. No, savuhan valui sieltä sisäänviennistä takaisin ulos. Se sisäänvienti kun ei saa olla tiivis kun sieltä pitää tulla myöskin korvausilmaa, että kala kuivuu.
No, jos pöntön lämpötila on 0 asteessa ja savu + 10, eihän se siellä pöntöstä ylös nouse??? Selkeä ilmalukko.
Apropoo; ohjausyksikössä on mahdollisuus nostaa pöntön sisälämpötilaa ja sen teinkin tuonne +10 asteeseen. Nyt savu täyttää pöntön ja piipusta nousee savua. On se tämä Borniakin laitteisto hyvä … ainakin vielä.
Olisikohan sittenkin kannattanut koulussa fysiikan tunneilla olla hereillä?
Tieteellisen makuista askarta tuo kylmäsavustus mutta palkitsee onnistessaan vaivan. Itse ostin sitarin tarjouksesta eilen kiloisen kirjolohifileen ja lämpösavustin sitä 50 minuuttia noin 80 asteessa tilli-lauta pöntössäni pihan perällä ja hyvä tuli. Tällä kertaa käytin tervaleppäklapeja mutta ei kalaan silti tervan makua tarttunut.
Se termi tervaleppä lienee harhaanjohtava. Lehtipuu. Vain havupuista, yleensä männystä saadaan kytöpalamisella tervaa.
Tuli tässä aamiaisella sitten koesiivut maisteltua; kyllä luulisin kelpaavan nirsommallekkin.
Täytyy taas kerran sanoa; ei synny kunnollista kylmäsavua alle 12 tunnin ja lämmönhallinta pitää olla just, eikä melkein, sen jälkeen sitten voikin herkutella.
Kyllä maistuisi.
Lapsena savustin kalaa isossa tynnyrissä. Leppä ja kataja antoi parhaiten makua.
Semmoisella rautavanteisella tynnyrillä minäkin aloitin savustelut. Sitä Masutin tynnyriä oli pirun vaikeata avata, paksua peltiä se on.
Toisin on nykyään; vieläkään en kaikkia tuon Borniakin hienouksia oikein osaa hyödyntää mutta saattaa se vanhakin oppia.
Velipojan kanssa ostettiin paikallisen apteekin ylijäämätavaran huutokaupasta pieni kuudenkymmenen litran peltitynnyri, semmoinen muistikkuva on että kyljessä oli teksti Spiritus Fortis.
Olipa siinäkin melkoinen askar hakata toinen pääty pois, paksua kuin sarvikuonon nahka oli pelti. Vaihtelevalla menestyksellä ahvenia savustettiin, talven pakkasilla ei tahtonut valmista tulla.
Onhan minulla toinenkin Masut-tynnyri (Suomen petroolintuonti oy), elellyt ulkosalla ainakin 20 v, ei ruostetta missään. Tynnyri lienee liki 100 vuotta vanha.
Ihan kuriositeettina, vaikka savustusta harrastaneet tietänevätkin; timjami, aivan oivallinen yrtti maustamaan kalaa. Kylmä-, sekä lämminsavuun sitä lisään aina savustuksen jälkeen, hiljalleen imeytyy foliossa.
Keväällä kun pakkaset päättyvät (ehkä), timjamin juuripaakut istutan turvemultaan (ämpäri) ja puolivarjoon, näin saan miltei koko kesän tuoretta timjamia.