Vapaus asua kaupungissa?

Onko asuminen kaupungissa vapautta? Monet kaupunkiin haluavat.

Mutta mitä siellä on tarjolla?

Pääsääntöisesti kaupunki kuitenkin on työvoimareservaatti, ei muuta.

Kaupungissa tekeminen on hyvin rajattua. Työttömälle, syrjäytyneelle, köyhälle kaupunki on hyvin kallis ja sisällöltään täysin tyhjä.

Kaupungissa ei ole mahdollista tehdä paljon mitään, kuin olla se työvoimareservi.

Joillekin nuorille olla tekemättä yhtään mitään, on mieleistä tekemistä.

Aivot se kylläkin surkastuttaa rusinaksi…

Kaupunki on kallis tai hyvin kallis paikka asua, josta johtuu monesti köyhyys, tai jopa asunnottomuus.

En itse kyllä jaksa ymmärtää, miksi kenenkään pitäisi, tai haluaa asua kaupungissa, jossa ei ole paljon mitään tekemistä, eikä kaupungissa edes saa tehdä paljon mitään.

Saati, että haluaa asua kalliisti, johon rahat ei edes riitä.

Köyhyys on kasaantunut kaupunkeihin. Maaseudulla tai haja-asutusalueilla köyhyys on jo paljon suhteellisempaa, tai sitä ei ole.

Kaupungin ulkopuolella niillä tuloilla, joka kaupungissa tarkoittaa köyhyyttä, tulee toimeen, jopa ihan kohtuullisesti.

Kaupungin ulkopuolella on mahdollista jo tehdä monenmoista, jota kaupungissa ei voi tehdä.

Harrastusmahdollisuudet on lähes rajattomat, jotka taas kaupungissa maksaa, ja köyhällä ei ole varaa.

Kaupungissa asuminen ei ole ympäristöteko, mutta kaupungin ulkopuolella se sitä jo on.

Miettikääs ihan vähän, tarkemmin!!!

Kaupunki voisi olla ympäristöteko, jos asuminen olisi halpaa, kuten maalla.

Jos kaupungissa joukkoliikenne olisi ilmaista, ym.

Jos kaupungeissa ei olisi pakkautuneena köyhyys, joka aiheuttaa ympäristötuhoja.

Köyhyys on riskinä mielenterveydelle, josta seuraa paljonkin…jota ei hoideta…kaupungeissa kylähullut on pakkautuneina, ei maaseudulla.

Jouten, mitään tekemättä, jossa kaikki on rajattu, on riski mielenterveydelle.

Maaseutu, jossa kaikki on mahdollista ja voi tehdä melkein mitä vain, jossa mielikuvitus on rajana, ei aiheuta läheskään sellaisia mielentervysongelmia kuin kaupungeissa.

Kaupunkia voisi verrata vauvan häkkisänkyyn jossa ei ole virikkeitä.

Maaseutu on virikkeineen kuin pohjaton kaivo, aina löytää jotain uutta.

No niin…olen asunut pois Tampereelta jo ainakin 16 vuotta, Tampereen ympäristössä, ensin Ylöjärvellä, nyt Lempäälässä. En enää kaipaa Tampereen virikkeettömään interiööriin.

Tunnen saavani tehdä mitä minä haluan, eikä tarvitse miettiä, mitä kaupunki sanoo tai naapuri.

Kaupungin ulkopuolella väljyys antaa avaruutta, myös ajattelulle kuin viisaudellekin.

Kehoitan siis miettimään voisiko itse kukin, ajatella elämää kaupungin ulkopuolella.

Voisi jäädä niistä pienistä tuloista paljon enemmän käteen johonkin muuhun, ja mahdollisuus tehdä itse, enemmän, josta voisi saada lisätuloja…

Teen monenmoista, annan lisäaikaa käytetyille laitteille, koneille, autoille ym. jota joku voisi tarvita.

Saan lisätuloa, ja joku laitteen, jota tarvitsee, halvalla, ja maailmakin voi pelastua.

Se mikään jota teen ei oikein onnistu kaupungissa.

Teen oikeaa kierrätystä. En vain puhu siitä. Meillä on vain tämä yksi maapallo. Rakastan sitä.

Meillä ihmisillä ei ole kuin tämä yksi ainoa mahdollisuus tehdä jotain maapallomme hyväksi.

Meidän on se tehtävä. Tehdään se nyt. Kulutusyhteiskunnasta on päästävä kestävään kehitykseen.

Kapitalismi ei sitä voi tarjota, ei koskaan. Ei koskaan.

10 vastausta artikkeliin “Vapaus asua kaupungissa?”

  1. Minä asun Lahden laitakaupungilla, mutta käytännössä keskellä salpausselän metsää. On loistavat ulkoilumahdollisuudet sekä talvella, että kesällä. Marjastus- ja sienestyspaikat ihan vieressä.

  2. Asut Timo keskellä paratiisia.
    Lahti on hieno paikka. Sen laitamilla olet herran taskussa. Hieno kommentti.

  3. Haluan asua helposti ja laiskasti, kerrostaloasunto sopii siihen. Se on tehokasta, asiallista ja rauhallista.

    Vapaa-ajalla ajan maalle, hakkaan halot itse, ongin räystäistä lehdet, kannan vedet ämpäreillä. Se on se jossa sielu lepää.

  4. Tässä asiassa olen Huhtalan Markun kannalla täysin.
    En tiedä, miten pystyisin asumaan kerrostalossa, missä lähes järjestään joku valittaa kaikesta eikä juuri muuta voi harrastaa kuin kaljanjuontia ja töllön tylsää tuijottamista.

  5. Kaikella on aikansa. Olemme asuneet noin 10 paikkakunnalla, maalla upeissa pehtoorin taloissa ja pikkukartanossa, omakotitaloissa, paritaloissa uusissa ja jopa 150 – vuotta vanhassa, Hollolan metsä-järvimaisemisssa, keskellä kaupunkia isossa talossa puutarharontilla, meren rannalla Porvoossa kalastellen ja ties mitä.
    Nyt paras paikka on nyt Pyynikin harjun kupeessa Pyhäjärveä katsellessa korkealta upouudessa kerrostalossa kaikkine palveluineen vieressä.

    1. Etten sitä parasta osuutta kaupungissa asumisestamme unohda, se oli Vanha Katajanokka, ja Ullanlinna Helsingissä meren ääressä ja siirtolapuurahamökki Kumpulassa uimaloineen muutaman kilometrin päässä.

      Nyt kaupungin kaikkien palvelut rauhallisesta keskustan tuntumassa ja 1,8 km:n päässä monivuotinen viljelypalsta.

      Täällä Pyynikin kupeessa ovat kaikki ihmisen tarvitsemat palvelut oven ”vieressä”, kaupat, teatterit, musiikki, urheilu, ulkoilu, marjastus, vesistö, ja mäntymetsien otsonipitoinen ilma ilman saasteita. Ja liikenteeseen sekä autoon ei tarvitse satsata, jos tossut ovat kunnossa. Bussitkin kulkevat melkein vierestä.

      … mutta se lisäksi, että meidän asumisyhteisössämme kaikki tervehtivät niin nuoret kuin varttuneetkin, joka ei ole aina itsestään selvyys.

      Käypkööpi teitä maalaisia katteeks – kysyy entinen maalainen ?

  6. Hyvä kirjoitus.
    Kasvoin maaseudulla omavaraistaloudessa ja siitä hesaan ahtaan asumisen piiriin Lappenrannan keskustan kautta Tampereen keskustaan ja ne olivat työn laidassa asumista. Sitten maaseudulle ja taas kaupungin keskustaan sillä vanhana on oltava lähellä palveluja vaikka mieli halajaisi luonnon keskelle.

  7. Muutin parinkymmenen Helsingin vuoteni jälkeen tänne sydän-hämeeseen ja vieläpä haja-asutusalueelle.
    Näin n 30 vuoden jälkeen en voii ajatellakkaan muuta asumismuotoa.
    Jos en jotain hommaa pysty/jaksa tehdä; täällä on mökkitalkkareita joka lähtöön. Se tehköön, joka osaa, minä ainoastaan maksan.

  8. Kerrostalon turvallisuuspäällikkönä kauan toimineena väitän että taloyhtiön harmeista 90% on ratkaistavissa helposti.

    Sen sijaan leijonaosa jää ratkaisematta, koska ihmiset eivät vaan jukolauta viitsi kirjoittaa häiriöilmoitusta. Se veisikin melkein minuutin. Sitten valitellaan kokouksissa ”miksei kukaan tee mitään”. Aika vaikea puuttua ongelmaan josta ei kerrota…

    1. Olin edellisessä suuren kerrostalokokonaisuuden yhtiön ja virallisen koulutuksen saanut turvallisuuspäällikkö. Turvattomuus johtuu siitä, että siinä yhtiössä kukaan ei halunnut osallistua yhtään mihinkään, edes yhtiökokouksiin jne. jne. Kerron lisää, jos tarvitaan.

      Nyt ei sitä tarvitse miettiä, vaan asiat tässä upo-uudessa hoituvat suuren säätiön ja osakkeenomistajien ja vuokralaisten kanssa yhteistyössä.

Vastaa käyttäjälle markku huhtala Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *