Kuvassa yli 30 metriä pitkä tuulenkaatama puu. Tyvestä se on lähes puoli metriä paksu, eli voisi luokitella erittäin suureksi puuksi. Minä olen siivoillut pitkin kevättä muita sortuneita puita, eli ihan kyllästymiseen asti.
Tämän kuvassa olevan olin luvannut naapurille, ihan ilmaiseksi, jos hän itse korjaa sen pois. Viime viikolla sitten olikin eräänä päivä tekemässä sitä ja oli jo ehtinyt oksia puun, kun menin minäkin raivaamaan niitä, jotka oli jäänyt kesken.
Olin 20- 30metrin päässä kun jostain syystä vilkaisin naapuriin ja näin miten hänen sahansa ja kuulosuojaimet lensivät monen metrin päähän. Samalla itse mies hävisi näkyvistä, minä tietysti juoksin katsomaan, mies oli jäänyt tuon ison puun alle. Hän oli yrittänyt katkaista sitä oksittua puuta, kun se yllättäen kierähtikin hänen päällensä.
Voin sanoa, että minä ainakin siinä järkytyin yhtä paljon kuin isäntäkin, ehkäpä vielä enemmän. Meni siinä tovi miettiessä mitä pitäisi tehdä ja mitä minä voin tehdä. Isäntä kiroili puun alla, että miten näinkin voi käydä. Toinen jalka oli puun toisella puolella ja mies itse toisella, painoa päällä oli varmasti monta sataa kiloa. Mietin soitanko ambulanssin, soitanko palomiehet, ajattelin aikaa kuluu paljon kunnes kumpikaan ehtii tänne korpeen tiettömän taipaleen päähän. Sinä aikana jalkaan ehtii tulla kuolio, kun veri ei pääse kiertämään siinä.
Päätin sitten tehdä niistä huonoista vaihtoehdoista sen parhaan mukaisesti. Otin moottorisahan ja nykäisin käymään, sahasin miehen päältä tuon kuvassa näkyvän lyhyen pätkän, jonka sitten jaksoin vaivatta nostaa. Olihan sekin riskialtis teko, mutta ainut toimiva jonka silloin osasin. Nyt mies makaa Taysissa ja on maannut kohta viikon. Joitain ongelmia on jalan hoidossa, mutta säilyi mies muuten.
Niinhän se vaan on, että mitään ei tapahdu, jos ei jotain tee. Emmekä me kokaan tiedä, milloin sen lähdön aika on.
Kumma juttu, kun kaikenlaiset amatöörit munivat noin selvässä asiassa.
Tuulenkaadot ovat aina riski ja niiden kanssa työskenteleminen vaatii ammattitaitoa.
Näinhän tuo valitettavasti on. Viitisen vuotta sitten kun olin Eestin puolella; vaimo soitti ja kertoi hyvän kaverini, ammattimetsuri, kuolleen tuulenkaatoja konkeloita raivatessaan. Siis kolmisenkymmentä vuotta ammatikseen puita kaatanut; silti kävi näin.
Omalta kohdaltani ”viikatemies” ehkä käväisi lähellä. Olin silloin jo poissa armeijan leivistä ja oman yritykseni ruorissa (silloin vartijoita kouluttava jne yritys). Minulle tuli soitto, että mies on umpikännissä linnoittautunut perheen saunaan (kyseessä tuttavaperhe) n ja uhannut ampua kaikki lähelle tulleet.
Minähän menin paikalle ja emäntä tuli osoittelemaan, tuolla saunassa se on.
Menin saunalle keskustellakseni mutta vastassani oli Winskun piippu; onneksi ovi oli siten, että se aukeni nurkan puolella, .. sinne menin ja hetken kuluttua Winskun piippu ilmestyi ovesta. Tempaisin piipusta ja mies tuli mukana. Ase on ladattu ja vireessä.
Otin aseen ja siinä olleet patruunat ja sanoin, että meiltä sitten voi noutaa. Näin tapahtuikin, tosin patruunoita en antanut.
Jälkeenpäin mies kiitteli toimintaani ja sitä etten ilmoittanut poliisille.
Jälkeenpäin; tapahtumaa analysoidessani, miltei menin shokkiin, mitä kaikkea olisi voinutkaan tapahtua.
Jotain hyötyä pitkästä sotilaskoulutuksestani; ainakin nopea toiminta uhkatilanteessa.
Konkelot ja tuulenkaadot minä olen jättänyt monasti ammattilaisten hoitoon varsinkin suurien puide osalta. Tuolla meillä on hautausmaa joka on täynnä näitä ”anna kun minä” ammattimiehiä.
Hienoa toimintaa blogin kirjoittajalta jotta sai ystävän pelastettua, noissa tilanteissa vaan pitää yrittää toimia.
Konkelo on ihan arvaamaton kaveri – se voi lähteä ihan mihin suuntaan hyvänsä.
Hyvä, että Pentti autoit miestä mäessä – mutta siinä olisi voinut käydä Sinullekin huonosti.
Hyvin ja kylmäpäisesti ovat toimineet Pentti ja Kalle, hatunnostoni heille.
Suhteeni konkeloihin ei ole niin varovainen. Aikani katselen eri suunnista ja jos järkeni sanoo kuinka voin toimia käynnistän sahan. Joitakin kymmeniä olen selvittänyt ja aina on mennyt laskelmieni mukaan. Jos näyttää pahalta ja traktorilla pääsee hollille käytän sitä jos ei niin jätän konkelon sijoilleen.
Ei se Matti oikeastaan mitään kylmäpäisyttä ollut; vähän kuin polkupyörällä ajo, perstuntumalla. Jälkeenpäin sitten tulivat reaktiot; miten olisikaan voinut käydä.
Tuulenkaadon kantoleuhaketta saa varoa sillä se saattaa sulkeutua.
Minulle ei se ollut mitään ”polkupyörällä ajelua”, koska ei ollut tapauksesta minkäänlaista kokemusta. Pahoihin tilanteisiin olen ennenkin joutunut, mutta nyt ensimmäisen kerran ihan yksin piti keksiä keinot ja toimintatavat. Ketään ei ollut mailla halmeillakaan, vaikka olisi äänensä käheäksi huutanut.
Sinänsä tapaus oli pysäyttävä ja vieläkin se tulee uniini. Ei kaukana ollut paniikki, mutta pisti se miettimään, ensimmäiseksi onneksi.
Nuo tuulenkaadot eivät ole mitään outoja minulle, eikä muutenkaan sahan käyttö ja muut metsätyöt. Pahimmillaan jouduin ”Janika- myrskyn” vuonna 2001 jäljiltä raivaamaan yli 300 kaatunutta kuusta, silloin niitä oli lolme ja neljäkin päällekkäin ja ristissä.
Vahinko vaan ei tule kello kaulassa, vaikka tuo kaverini onkin ammattimetsuri ja puutavara- autokuski.