Ilmari Kosonen 2008: Vaiettu totuus balttivaikutuksesta

Tässä on ihan tähdellinen juttu jäänyt aikanaan vähälle huomiolle. Korjailen ja pistän tänne keskustelun alaiseksi.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/5226474/vaiettu-totuus-balttivaikutuksesta

Ilmari Kosonen

” Vaiettu totuus balttivaikutuksesta

Lue ja hämmästy

2.1.2008 15:35

Ilmari Kosonen, Jyväskylä
Pohjolan Sanomat 31.12.07

Lappi, Turja ja Ruija saivat nimensä muinaisten aikojen balttiasuttajilta.

Taustoja nimille on etsittävä baltti- ja prussikielen sanakirjoista. Itä- Preussissa vaikuttaneen ritarimunkki Simon Grunaun 500 vuotta sitten laatima nyt kadonneen prussikielen sanasto mainitsee sanan labbis, jonka selitetään tarkoittavan sekä tavaraa, majataloa ja kauppakartanoa. ”

RK: Labbis, labbas, labs, labbans tarkoitti tosiaan ”(kaikkea) hyvää”, (kauppa)tavaraa, (kuljetus)rahtia preussissa. Sana yhdistetään usein kantaindoeurooppalaiseen juureen *lap-. Sana liene peräisin vaeltamisesta ja kulkemisesta.

Sen sijaan myöhempi (myynti)tavara-sana, venäjän tovar jne.  tulee mm. sotimista tarkoittavasta juuresta *kwer-, tai on lähtöisin muista, turkkilaista kielistä.

IK: ” Muinaisprussit [preussit, HM) olivat jo parituhatta vuotta sitten me-renkulkijoita ja kauppiaita, liikkuivat kaikkialla Itämeren ja Pohjanmeren rannoilla hyvillä laivoillaan ja heillä oli vilkkaat kauppayhteydet Rooman ja Ruijanrannan välillä.

Virallisten tietolähteiden mukaan Turku juontuu muinaisvenäjän kaup- papaikkaa merkinneestä sanasta torgu. Nimi tuli käyttöön muka Nov- gorodin kauppiaiden mukana. Mutta paremmat sanakirjat kertovat, että laaja turg-sanasto on balttiperua, vaikka osa sanastoa on myös slaavisanastossa. Turgus tarkoittaa markkinoita, tavarakauppaa. Yhdyssanoissa sen muotona on turga-, joten Oulun Turkansaari osoittautuu sekin balttien markkinapaikaksi.

Sanakirjoista löytyy myös selitys suomenkielen pirk-sanastolle ja pai- kannimille. Pirkia on yksinkertaisesti talonpoikaistalo ja pirkikas taas kauppamies. Maakuntanimelle Pirkanmaa, Pirkkalan pitäjännimelle, Hailuodon Pirko-nimistölle ja Tornion seudun Pirk-nimistölle ja Ruotsin Birkan perustajille löytyy siis perusteltu selitys. Ne kertovat balttiasuttajista, jotka ilmeisesti jo parituhatta vuotta sitten hankkivat Suomesta Lappia myöten erävaltauksia, perustivat eräasemia. Ja muodostivat jo silloin suuren osan Suomen asuttajista. ”

RK: Pirkti, perka, pirko = ostaa

IK: ” Hämeen pirkkamiehillä oli balttitulokkaiden vanhana peruna vielä 1500-luvulle oikeus kantta lapinveroa. ”

RK: Pirkkalaiset olivat vähän eri väkeä kuin hämäläiset, he olivat tuleet rannikolta ja osin epäilemättä skandinaavejakin, mutta he tappelivat hämäläisten kansa ruotsalaisia vastaan ja hämäläistyivät.

… IK: Mutta kaikkein vahvin nimitodistus balttiheimojen erävaltauksista ja kauppa-asemista pohjoisessa on Turja-nimistö, jota historioiden kirjoittajat ovat satakunta vuotta jäljittäneet – perimmäistä selitystä löytämättä. Tutkijat ovat arvelleet Turjan olevan vanhaa omaperäistä pohjaa ja pitäneet jonkin henkilön nimeen pohjautuvana.

Mutta turja kertoo sanan vastaan väittämämättömästä balttitaustas- ta. Nimittäin verbit turéjau, turiù ja liettuan nykykielessä yleisimpänä perusmuotona turėti, turi, turėjo tarkoittavat kaikki ’omistaa’, ’pitää hallussa’ – nettisanakirjoissakin löytyvinä sanoina. Latvian (lätti) kielessä sana on nyt tureju. Turjanmaa voidaan kääntää nimillä ’balttien veromaa’, ’balttien eränkäyntimaa’. ”

RK: Latviassa kyseistä verbiä ei juuri käytetä, vaan siellä on samanlainen ”jollakin on” -rakenne kuin suomessakin, mutta preussissa on turrītwei, pr. 3. turri, imperfektistä ei mainintaa, kuten ei myöskään kuurissa: turitum, turi.

Ei todennäköisesti veromaa eikä läänitys, sillä verbi turit´´ = ajaa, kuljet- taa mukanaan omaisuutta on myös venäjässä. Se kyllä yhditetään myös balttiverbiin tverti (tveria, tverė) = kiinnittää, vahvistaa, venäjän tvërdyj = kova. Balttikielissä sosiaaliset merkitykset kulkivat varsinkin vanhaan aikaan aina luonnon merkitysten edellä, luontoa taas personifioitiin.

IK: Pidän myös Savo-nimistöä kaikilta osin maakuntanimeä myöten turja-nimistön kaltaisena, balttiasuttajista kertoen – savo kun balttikielessä tarkoittaa omaa, tureja-sanan synonyymiä. ”

RK: Tämä Savo tulee mielummin savusta, oikeasta teknisesti savusta- misesta, kaskenpoltosta: latvian žaut (1. žauju, žāvu, 3. žauj, žāva) = asettaa kuivattavaksi, savustettavaksi, tervaksi poltettavaksi, žāvēt (žāvē, žāvēja) = kuivata (sušit’), savustaa (kalaa tai lihaa). Savu ei ole suomen alkuperäinen savu-sana, vaan sellaisia ovat kaasu ja katku (sitäkin rinnakkaismuoto kitku saa epäilemään balttilaiseksi), katajakin on ”savupuu”, sitä samaa on se sukulainen seetri. Savu ei sellaisenaan ole baltinkaan alkuperäinen savu-sana, kuten esimerkiksi rukas = savu, usva, tihku (Rauch), vaan se on luoteeltaan ”tekninen”, teknologinen, uudehko sana. Tuo alakuperäinen on siirtynyt merkitsemään mm. tupakansavua.

IK: ” Sana Kemi tuli balttiasuttajien sanasta kiemas tarkoittaen labbis-sanan tavoin kartanopihaa, kylää tulokasasukkaiden kauppakylinä. ”

RK: Kiemas-sana vastin suomessa on kaima; ”kaikilla sama nimi samassa kylässä” lienee ollut periaatteena vasakirveskansalla.

Kemi (-in) on iranilaina, Khem = Suuri joki, nimi on luultavasti alaanien antama, jotka kävivät kauppaa Jäämeren ja Itämern rannikoiden ja Persian välillä kaviopanssaroiduilla hevoskaravaaneillaan.

Lab(b)is ei ole tarkoittanut pihaa, vaan enempi irtainta omaisuutta.

IK: ” Myös ikivanha nimi Ruija selviää balttikielen sanasta syntyneeksi – edelleenkin rujà tarkoittaa ’hehku, loistetta’. Turjanmeren Ruijanranta sai nimensä balttipurjehtijoilta, jotka siellä kesäisin joutuivat ympärivuoro-kautisen auringonpaahteen piiriin. ”

RK: Mooses! Liettuan rùja, latvian la. roja [ruoja], la. rūja, raũnas = (lau- ma)kiima, (kiima)lauma käärmeillä, poroilla (rykimä, etymologia äänestä väärä) jne, rauna = kissan ym. kiimajakso, rūte = koiran k., venäjän rëva (tosin tämä periaatteesta voi johtua ääntelemisestä, rev = huuto).

Sellaisia elukoitahan Ruijassa piisaa: poroja, hylkeitä, mursuja ja jopa valaita.

Tuon näköiset liettuan ja latvian punainen-sanat ovat ongelmallisia tässä yhteydessä, sillä ne ovat tulleet veren ja surun symbolista, hautavärinä käytetystä punamullasta, jonka käytön he omaksuivat kampakeraamikoilta, jotka olivat omaksuneet Kundan ja Suomusjärven kulttuurien alkuperäisiltä asukkailta, keitä nämä sitten olivatkin ja mitä kieltä puhuivat (siitä on vain löysiä epäilyksiä). Samat sanat kuten rauda tarkoittavat surua ja punahehkua. Germaanikielten tavalliset punainen-sanat röd, rot, red ovat vasarakirveslainoja. Balttikielten alkuperäisiä punainen-sanoja ovat mm. wormyan/urminan ja sarkans. Suomen punainen on alun perin tarkoittanut punaisia hiuksia, mikä antaa aiheen olettaa, että sellaiset olivat tavalliset kampakeraamikoilla samoin kuin esimerkiksi komi-kansalla.

IK: ” Balttitulokkaat perustivat tarunhohtoisen Vienanmeren Bjarmian, joka kukoisti kaupallaan ja maanviljelyllä 2000 – 1200 vuotta sitten, kunnes noin 800 jKr. ilmaston kylmenemisen takia Bjarmia hajosi. Heidän jumalansa Jomal kertoo heidän balttimytologiasta. ”

RK: Jomal voi yhtä hyvin olla kampakeraamista perua. Mutta se esiin- tyy myös latviassa ja skalvissa, mm. Jumne eli Jomsborg. Bjarmit olivat permiläisiä.

IK: ” Suomalaisen sukunimistön läpikäyminen osoitti, että parituhatta suomalaista sukunimeä on nimen taustaosalta balttiperua, osa on jo parintuhannen vuoden takaisia tulokkaita. Mutta suurin osa nimistä on balttiperua myöhäisemmmän muuton mukana. Esimerkiksi Suomen toiseksi yleisin sukunimi Korhonen kertoo pellonjumala Korhoa palvoneista balttipakanoista.

RK: Pellonjumala oli Curche. Korhonen voi tulla muutakin kautta, esi- merkiksi korkeaan (pitkään) ja karkeaan / karheaan liittyen, balttia yhta kaikki, ettei sen puoleen.

IK: ” Laaja Kemppaisten balttisuku Sotkamon asuttajina sai nimensä laukuissa kantamistaan tulitauloista (kempa). ”

RK: ” Kémpė [kämpee] = kääpä, latviaksi piepe. Kempelekin on Kääpälä. Saamen hylkeen etukäpälä gaeppel voi hyvin tulla tasan samasta sama

IK: ” Kun Saksan ristiritarit verisellä kansanmurhalla 1200-luvulla valta- sivat Itä-Preussin (Vähä-Liettuan, T.) ja Liivinmaan, suuri osa heimojen väestä ei antautunut eikä alistunut. Vanhat kronikat kertovat asukkaitten joukkopaosta. Kovimmat soturiruhtinaat ja varakkaimmat kauppiaat nousivat turgine-kauppaveneisiinsä ja suuntasivat pohjoiseen tänne entisille kauppa- ja eräsijoilleen. Kun pakolaisina mukana tuli suuria joukkoja liiviläisiä, vaih- toivat muutkin tulokkaat kohta kielensä heidän suomenkieleensä. ”

RK: Liiviläiset eivät puhuneet suomea, mutta suomessa on paljon liivi-lainoja – ja liiviläisiä paikannimiä, samoin Karjalassa, mm. ”Maininkijärvi” Aldoga > Ladoga > Laatokka, Õnega / Ääninen (Äńńi), Ilmen = ”Ylimenojärvi” (sieltä pääsi kiertämään laivalla Baltian ympäri, jne.

IK: ” Mutta heidän vanhan kielensä perua on myös maannimi Suomi. ”

RK: Kyllä, joskin noita tapahtumia paljon aikasempana ajankohtana.

IK: ” Kun nuo purjehtijat Viron Hiidenmaan vesillä ottivat suunnan luotee- seen purjehtiakseen Turkuun ja myös edelleen pohjan perille, oli suuntana heidän kielessään luoteinen – ’suominis’ yhtenä luoteisen nimityksistä. ”

RK: Hiisikin on vääeennty muka persermaanoseksi, MITÄ SE EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA OLE. KOSKA SE TAIPUU NS. VANHALLA KAAVALLA, JOLLA EI YKSIKÄÄN – KOROSTAN EI YKSIKÄÄN KERMAAILAINA TAIVU!

KAIKKI Koivulehdon päinvastaiset väännöt on osoitettu väärennöksiksi.

IK: ” On suuri puute, että viralliset historian tutkijat eivät osaa kertoa näistä balttinimistöistä ja meidän suomalaisten balttigeeneistämme yhtään mitään. ”

Kyllä se korjataan.

Jaa käyttäen:


3 Replies to “Ilmari Kosonen 2008: Vaiettu totuus balttivaikutuksesta”

  1. Uusi suomalainen kansansanonta:

    Pelkissä liiveissä ei pitkälle pötkitä.

    ——————————–

    Pitkään minua on vaivannut ”Uusimaa”. Oliko Uusimaa uusi kenties virolaisille, vaiko pohjoisesta etelään tähyäville heimoille.

    Luin aikoinaan Tiedon Portaista teorian, että hämäläisten esi-isät olisivat n. vuonna 400 joutuneet kansainvaellusten paineeseen nykyisen Latvian pohjoisista osissa ja alkaneet asuttaa Suomea Kokemäenjoen suulta käsin ja levittäytyneet etelässä suunnilleen Salpausselkien tienoille.

    Peipsijärven eteläisen pään setukkaiset lienevät sinne vaeltaneet tai sitten ovat olleet kutistuva suurempi kansa. Ehkä Pihkovan seutu on ollut ugrilainen.

    1. No joo, wikihän tietää:

      ”Laajasti hyväksytyn käsityksen mukaan setukaiset polveutuvat Viroon tulleista itä­meren­suomalaisesta kansasta. Eräät venäläiset tutkijat ovat kuitenkin esittäneet teorian, jonka mukaan setukaiset olisivat virolaistuneita slaaveja.[4] Tällainen käsitys on ollut myös virolaisilla venäläistaustaisilla vanhauskoisilla, jotka asuttavat Peipsijärven rantoja. Kielentutkija Julius Mägisten mukaan setukaiset ovat Setumaahan ehkä vasta 1600-luvulla Vőrumaalta tulleiden siirtolaisten jälkeläisiä. Arkeologi Harri Mooran mukaan setukaiset polveutuvat aluetta jo ennen slaaveja asuttaneista itämerensuomalaisista, vaikka hänenkin mukaansa Virosta tulleiden siirtolaisten vaikutus on ollut suuri.[5]

      Tiedot setukaisten varhaishistoriasta ovat puutteelliset. Nestorin kronikan mukaan Venäjälle kutsuttiin hallitsemaan kolme viikinkiveljestä Rurik, Sineus ja Truvor, joista Truvor otti haltuunsa Izborskin linnan. Siitä on matkaa lähimpään setukaiskylään vain viisi kilometriä. Slaavien rakentama linnoitus oli rakennettu 700- tai 800-luvulla itämerensuomalaisten asuttamalle alueelle.[5] Ibrosk lienee ollut tärkeä itämerensuomalaisten keskus ennen slaavilaistumistaan 900–1000-luvuilla. 1200-luvulla alueelle alettiin rakentaa kirkkoja, ja Petserin luostari rakennettiin vuonna 1473. Ortodoksiseen uskoon siirtyminen lienee sujunut melko kivuttomasti.[7]

      Ensimmäiset todisteet setukaisten henkisen ja aineellisen kulttuurin eroista virolaisiin verrattuna ovat 1800-luvulta. Erot ovat todennäköisesti olleet kuitenkin olemassa jo aiemmin. 1860-luvulla Virosta alkoi tulla paljon siirtolaisia Pihkovan alueelle, ja osa heistä asettui Setumaahan. Setukaiset olivat 1900-luvun alussa jääneet kehityksessä virolaisista jälkeen. Esimerkiksi vuonna 1908 vain 20 %:ia setukaislapsista kävi koulua. Petserin alueella oli kaksi virolaista koulua, mutta vain pieni osa koulua käyvistä setukaisista kävi niitä, sillä he saivat opetusta pääasiassa venäjäksi.[5]

      Setumaa kuului Venäjään, kunnes se vuonna 1920 liitettiin itsenäistyneeseen Viroon ja sen Petserimaan maakuntaan.”

Kommentoi