Professori Kari Enqvist, entinen rehtori ja kangsleri Risto Ihamuotila ja tutkijatohtori Johanna Vuorelma valmiina taas harhautukseen Helsingin yliopiston päärakennuksen edessä. (KUVA: Outi Pyhäranta / HS)
Vuorelma on kovasti ollut joka paikassa tapeetillla…
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005959266.html
Nyt tulee vastaisku huuhaalle – Kolme eri sukupolven tutkijaa kertoo HS:lle, miten trumpilainen nettikeskustelu ja harhaanjohtavat poliitikot kampataan
Tieteilijät ovat saaneet tarpeekseen ja haluavat käydä puolus-tusasemista hyökkäykseen vääriä uskomuksia ja suoria valhei- ta sekä propagandaa vastaan. HS kysyi kolmen eri sukupolven tutkijoilta, mitä tämä voi käytännössä tarkoittaa. Keskustelu jatkuu tällä viikolla Tieteen päivillä.
”Olen huolestuneena seurannut ’huuhaa’-tiedon leviämistä. Poliitikot voivat tieteeseen vedoten puhua mitä hyvänsä,vaikkei heidän sanomallaan olisi tekemistä tieteen kanssa. Tiede on ollut puolustuskannalla, mutta nyt pitää ryhtyä hyökkäykseen!”
Näin kirjoitti HS:n kulttuuritoimitukselle sähköpostissaan Helsingin yli- opiston entinen rehtori ja kansleri Risto Ihamuotila, 80, ja antoi inspi- raation keskusteluun, jonka HS järjestää kolmen eri sukupolven tutkijan kanssa Tieteen päivien alla Helsingin yliopiston päärakennuksessa.
Ihamuotila pohjustaa: ”Tieteen kriteerejä ovat objektiivisuus, kriittisyys, itseään korjaavuus ja autonomisuus, mitä ei aina ymmärretä.”
Hän muistuttaa, kuinka kirkko vastusti Galileo Galilein tietoa siitä, että aurinko ei kier-rä maapalloa ja Darwinin evoluutioteoriaa. Stalin painosti tiedemiehiä ”todistamaan”, että hankitut ominaisuudet periytyvät ja Hitlerillä oli epätieteelliset kriteerit esimerkiksi rodunjalostuksessa.”
ENQVIST ON MYÖS JAUHANUT KIRJOISSAAN TUOTA VALETTA – JA VIE- LÄPÄ MUKA ”UUSLAMARKISTISTA SOSIOBIOLOGISMIA NL:N TIETEEN IDEOLOGIANA”…
TÄSSÄ ON STALININ KOOTUT!
HERRAT OVAT HYVÄT JA HAKEVAT SIELTÄ KOHDAT, JOISSA STALIN VAATII (SAATI PAKOTTAA) USKOMAAN HANKITTUJEN OMINAISUUKSIEN PERIYTYMISEEN!!!
https://www.marxists.org/reference/archive/stalin/works/collected/volume1/index.htm
VAAN MITÄ TARKOITETAAN (ORGANISMIN) HANKITULLA PIIRTEELLÄ?
Acquired Character
a trait that originates during some stage of an organism’s individual de-velopment under the influence of environmental change. This influence can act indirectly by means of altered function, for example, it can intensify or decrease the activity of an organ, or it can act directly.
The study of acquired characters was important in view of a longstan- ding debate on the heritability of these traits.One point of view acknow. ledged the Lamarckian principle of direct adaptation, that is, the heritability of acquired changes. The opposing point of view was the Darwinian principle of evolution on the basis of undetermined hereditary variability and natural selection. The resolution of this debate was a milestone in the history of evolutionary thought. In the absence of strictly controlled experiments in Darwin’s time, which would have permitted evaluation of the heritability or nonheritability of acquired characters, Darwin accepted the feasibility of two paths of evolutionary development: in addition to evolution by natural selection, he admitted the possibility, although with reservations, that evolution proceeded through direct adaptation.
From the end of the 19th century until the 1930’s, many attempts were made to experimentally confirm the existence of somatogenic changes in an organism, that is, changes that do not involve sex cells. In particular, such changes occur under the influence of mechanical injuries, unusual temperatures, or unusual lighting or moisture conditions; chemical agents, including immunologie substances, may also produce such changes.
The results of these experiments were not convincing, since the follo- wing procedures were not observed. Genetic homozygosity of experi- mental subjects was not verified in preliminary crossbreeding experi- ments; that is, researchers failed to prove an absence of segregation over several generations with respect to those characters whose heritability or nonheritability was being investigated. The use of an external agent to produce changes in the parent individuals was not consistent from experiment to experiment. The offspring of changed parents were not transferred to the same environmental conditions under which the parents had been living before the parental changes had occurred. Once a new character appeared in the first-generation offspring of parents who had acquired that character, studies were not carried out to discover whether the character would segregate in crossbreedings between changed individuals and unchanged individuals.
Subsequent experiments, which disproved the heritability of acquired characters, were completely convincing, since all of the above proce- dures were followed. Similarly, old experiments were refuted that had claimed to confirm the heritability of acquired behavioral changes as well as the heritability of host-effected changes in transplanted ova or in sex cells of transplanted gonads. Finally, experiments that had used blood transfusions or vegetative hybridization were also refuted. Thus, the nonheritability of acquired characters is a well-accepted fact today.
REFERENCES
Sakharov, V. V. Organizm i sreda. Moscow, 1968.
Bliakher, L. Ia. Problema nasledovaniia priobretennykh priznakov. Moscow, 1971.
Guyénot, E. La Variation et l’évolution, vol. 2. Paris, 1930.
Zimmermann, W. Vererbung “erworbener Eigenschaften” und Auslese, 2nd ed. Stuttgart, 1969.
L. Ia. BLIAKHER
Tästä ei nyt tarvitse välittää, onko tämä JUST NAPPIINSA vai vähän ohi: tuo on Sovjetskaja entsiklopedian teksti on sitä, mitä sillä NL:ssa on tarkoitettu.
TARKISTETAANPA ENSIMMÄISEKSI TEOS MARXISMIN KYSYMYKSIÄ KIELITIETEESSÄ…
Tämä nimittäin käsittelee myös jajattekun ja tajunnan kysymyksiä:
https://www.marxists.org/reference/archive/stalin/works/1950/jun/20.htm
” Marxism and Problems of Linguistics
” Concerning Marxism in Linguistics
A group of younger comrades have asked me to give my opinion in the press on problems relating to linguistics, particularly in reference to Marxism in linguistics. I am not a linguistic expert and, of course, cannot fully satisfy the request of the comrades. As to Marxism in linguistics, as in other social sciences, this is something directly in my field. I have therefore consented to answer a number of questions put by the comrades.
QUESTION: Is it true that language is a superstructure on the base?
ANSWER: No, it is not true.
The base is the economic structure of society at the given stage of its development. The superstructure is the political, legal, religious, artistic, philosophical views of society and the political, legal and other institutions corresponding to them.
… Hence:
a) A Marxist cannot regard language as a superstructure on the base; b) To confuse language and superstructure is to commit a serious error.
QUESTION: Is it true that language always was and is class language, that there is no such thing as language which is the single and common language of a society, a non-class language common to the whole people.
ANSWER: No, it is not true.
It is not difficult to understand that in a society which has no classes there can be no such thing as a class language.
…
Hence:
a) Language, as a means of intercourse, always was and remains the single language of a society, common to all its members; b) The existence of dialects and jargons does not negate but confirms the existence of a language common to the whole of the given people, of which they are offshoots and to which they are subordinate; c) The ”class character” of language formula is erroneous and non-Marxist.
QUESTION: What are the characteristic features of language?
ANSWER: Language is one of those social phenomena which operate throughout the existence of a society. It arises and develops with the rise and development of a society. It dies when the society dies. Apart from society there is no language. Accordingly, language and its laws of development can be understood only if studied in inseparable connection with the history of society, with the history of the people to whom the language under study belongs, and who are its creators and repositories.
Language is a medium, an instrument with the help of which people communicate with one another, exchange thoughts and understand each other. Being directly connected with thinking, language registers and fixes in words, and in words combined into sentences, the results of the process of thinking and achievements of man’s cognitive activity, and thus makes possible the exchange of thoughts in human society.
…
QUESTION: Did Pravda act rightly in starting an open discussion on problems of linguistics?
ANSWER: Yes, it did.
Along what lines the problems of linguistics will be settled, will become clear at the conclusion of the discussion. But it may be said already that the discussion has been very useful.
It has brought out, in the first place, that in linguistic bodies both in the center and in the republics a regime has prevailed which is alien to science and men of science. The slightest criticism of the state of affairs in Soviet linguistics, even the most timid attempt to criticize the so-called ”new doctrine” in linguistics, was persecuted and suppressed by the leading linguistic circles. Valuable workers and researchers in linguistics were dismissed from their posts or demoted for being critical of N. Y. Marr’s heritage or expressing the slightest disapproval of his teachings. Linguistic scholars were appointed to leading posts not on their merits, but because of their unqualified acceptance of N. Y. Marr’s theories.
It is generally recognized that no science can develop and flourish without a battle of opinions, without freedom of criticism. But this generally recognized rule was ignored and flouted in the most unceremonious fashion. There arose a close group of infallible leaders, who, having secured themselves against any possible criticism, became a law unto themselves and did whatever they pleased.
To give one example: the so-called ”Baku Course” (lectures delivered by N. Y. Marr in Baku), which the author himself had rejected and forbidden to be republished, was republished nevertheless by order of this leading caste (Comrade Meshchaninov calls them ”disciples” of N. Y. Marr) and included without any reservations in the list of text-books recommended to students. This means that the students were deceived a rejected ”Course” being suggested to them as a sound textbook. If I were not convinced of the integrity of Comrade Meshchaninov and the other linguistic leaders, I would say that such conduct is tantamount to sabotage.
How could this have happened? It happened because the Arakcheyev regime [9] established in linguistics cultivates irresponsibility and encourages such arbitrary actions.
The discussion has proved to be very useful first of all because it brought this Arakcheyev regime into the light of day and smashed it to smithereens.
But the usefulness of the discussion does not end there. It not only smashed the old regime in linguistics but also brought out the incredible confusion of ideas on cardinal questions of linguistics which prevails among the leading circles in this branch of science. Until the discussion began the ”disciples” of N. Y. Marr kept silence and glossed over the unsatisfactory state of affairs in linguistics. But when the discussion started silence became impossible, and they were compelled to express their opinion in the press. And what did we find? It turned out that in N. Y. Marr’s teachings there are a whole number of defects, errors, ill-defined problems and sketchy propositions. Why, one asks, have N. Y. Marr’s ”disciples” begun to talk about this only now, after the discussion opened? Why did they not see to it before? Why did they not speak about it in due time openly and honestly, as befits scientists?
Having admitted ”some” errors of N. Y. Marr, his ”disciples,” it appears, think that Soviet linguistics can only be advanced on the basis of a ”rectified” version of N. Y. Marr’s theory, which they consider a Marxist one. No, save us from N. Y. Marr’s ”Marxism”! N. Y. Marr did indeed want to be, and endeavored to be, a Marxist, but he failed to become one. He was nothing but a simplifier and vulgarizer of Marxism, similar to the ”proletcultists” or the ”Rappists.”
N. Y. Marr introduced into linguistics the incorrect, non-Marxist formula that language is a superstructure, and got himself into a muddle and put linguistics into a muddle. Soviet linguistics cannot be advanced on the basis of an incorrect formula.
N. Y. Marr introduced into linguistics another and also incorrect and non-Marxist formula, regarding the ”class character” of language, and got himself into a muddle and put linguistics into a muddle. Soviet linguistics cannot be advanced on the basis of an incorrect formula which is contrary to the whole course of the history of peoples and languages.
N. Y. Marr introduced into linguistics an immodest, boastful, arrogant tone alien to Marxism and tending towards a bald and off-hand negation of everything done in linguistics prior to N. Y. Marr.
N. Y. Marr shrilly abused the comparative-historical method as ”idealistic.” Yet it must be said that, despite its serious shortcomings, the comparative-historical method is nevertheless better than N. Y. Marr’s really idealistic four-element analysis, [10] because the former gives a stimulus to work, to a study of languages, while the latter only gives a stimulus to loll in one’s arm-chair and tell fortunes in the tea-cup of the celebrated four elements.
N. Y. Marr haughtily discountenanced every attempt to study groups (families) of languages on the grounds that it was a manifestation of the ”proto-language” theory. [11] Yet it cannot be denied that the linguistic affinity of nations like the Slav nations, say, is beyond question, and that a study of the linguistic affinity of these nations might be of great value to linguistics in the study of the laws of language development. The ”proto-language” theory, I need hardly say, has nothing to do with it.
To listen to N. Y. Marr, and especially to his ”disciples,” one might think that prior to N. Y. Marr there was no such thing as the science of language, that the science of language appeared with the ”new doctrine” of N. Y. Marr. Marx and Engels were much more modest: they held that their dialectical materialism was a product of the development of the sciences, including philosophy, in earlier periods.
Thus, the discussion was useful also because it brought to light ideological shortcomings in Soviet linguistics.
I think that the sooner our linguistics rids itself of N. Y. Marr’s errors, the sooner will it be possible to extricate it from its present crisis.
Elimination of the Arakcheyev regime in linguistics, rejection of N. Y. Marr’s errors, and the introduction of Marxism into linguistics — that, in my opinion, is the way in which Soviet linguistics could be put on a sound basis.
Pravda, June 20, 1950
…
QUESTION: Marx and Engels define language as ”the immediate reality of thought,” as ”practical,… actual consciousness.” [12] ”Ideas,” Marx says, ”do not exist divorced from language.” In what measure, in your opinion, should linguistics occupy itself with the semantic aspect of language, semantics, historical semasiology, and stylistics, or should form alone be the subject of linguistics?
ANSWER: Semantics (semasiology) is one of the important branches of linguistics. The semantic aspect of words and expressions is of serious importance in the study of language. Hence, semantics (semasiology) must be assured its due place in linguistics.
However, in working on problems of semantics and in utilizing its data, its significance must in no way be overestimated, and still less must it be abused. I have in mind certain philologists who, having an excessive passion for semantics, disregard language as ”the immediate reality of thought” inseparably connected with thinking, divorce thinking from language and maintain that language is outliving its age and that it is possible to do without language.
Listen to what N. Y. Marr says:
”Language exists only inasmuch as it is expressed in sounds; the action of thinking occurs also without being expressed…. Language (spoken) has already begun to surrender its functions to the latest inventions which are unreservedly conquering space, while thinking is on the up-grade, departing from its unutilized accumulations in the past and its new acquisitions, and is to oust and fully replace language. The language of the future is thinking which will be developing in technique free of natural matter. No language, even the spoken language, which is all the same connected with the standards of nature, will be able to withstand it” (see Selected Works by N. Y. Marr).
If we interpret this ”labor-magic” gibberish into simple human language, the conclusion may be drawn that:
a) N. Y. Marr divorces thinking from language;
b) N. Y. Marr considers that communication between people can be rea- lized without language, with the help of thinking itself, which is free of the ”natural matter” of language, free of the ”standards of nature”;
c) divorcing thinking from language and ”having freed” it from the ”na- tural matter,’ of language, N. Y. Marr lands into the swamp of idealism.
It is said that thoughts arise in the mind of man prior to their being ex- pressed in speech, that they arise without linguistic material, without linguistic integument, in, so to say, a naked form. But that is absolutely wrong. Whatever thoughts arise in the human mind and at whatever moment, they can arise and exist only on the basis of the linguistic material, on the basis of language terms and phrases.
Bare thoughts, free of the linguistic material, free of the ”natural matter” of language, do not exist.
”Language is the immediate reality of thought” (Marx). The reality of thought is manifested in language. Only idealists can speak of thinking not being connected with ”the natural matter” of language, of thinking without language.
In brief: over-estimation of semantics and abuse of it led N. Y. Marr to idealism.
Consequently, if semantics (semasiology) is safeguarded against exag-gerations and abuses of the kind committed by N. Y. Marr and some of his ”disciples,” semantics can be of great benefit to linguistics.
KOKO KIRJASSA SANOTAAN YHDEN AINOAN KERRAN ACQUIRED: TÄÄLLÄ:
” What has changed in the Russian language in this period? To a certain extent the vocabulary of the Russian language has changed, in the sense that it has been replenished with a considerable number of new words and expressions, which have arisen in connection with the rise of the new socialist production, the appearance of a new state, a new socialist culture, new social relations and morals, and, lastly, in connection with the development of technology and science; a number of words and expressions have changed their meaning, have ***acquired*** a new signification; a number of obsolete words have dropped out of the vocabulary. As to the basic stock of words and the grammatical system of the Russian language, which constitute the foundation of a language, they, after the elimination of the capitalist base, far from having been eliminated and supplanted by a new basic word stock and a new grammatical system of the language, have been preserved in their entirety and have not undergone any serious changes — they have been preserved precisely as the foundation of the modern Russian language. ”
ällöinkin se on SANA, joka on ”hankkinut” jotakin: uuden merkityksen – eikä eliö.
ON KUITENKIN PARASTA, ETTÄ NE ETSIVÄT, JOTKA VÄITTÄVÄT, ENKÄ MINÄ, JOKA EN LÖYDÄ KUITEKAAN – STALINILTA NIMITTÄIN!
SEN SIJAAN LÖYDÄN SELLAISTA HELSINGIN ”YLIOPISTOSTA”:
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/skeptistista-holynpolyihmiskuvaa-ja-puoskaritiedetta
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/193914?page=1#193914
” Keenistä-lallaa!, prefessori Kai Kaila…
RK, 17.1.2006 1:05:14, 193914
Tämän päivan TV1:n ”Akuutissa” Helsingin ”ylikeenilallatuston” neuroprofessori Kai Kaila popularisoi uusimpia ”keenituloksiaan”.
(Ei ollut siis tämä 10 vuotta myöhempi esitys.)
Professori oli tutkinut ”liikeaivokuoren” (taysinkeenitä tulevaa, kuinkas muuten!) pinta-alaa ja lasten ja aikuisten urheilu- ja musiikiharrastuksen vaikutusta siihen. ”Liikeaivokuoren” pinta-ala kasvaa huomattavasti soittoharrastuksen vaikutuksesta, ja tämä on sitten (matt ”trofim” ridleylaista) ”keenien expressiota”, eli ”eri keenit ovat aktiivisia” ”liikeaivokuorella” kuin ”tavallisella” ja ”nämä sitten ohjaavat” vaikkapa (”keeni!”)viulunsoittoa!
Ja tämä on sitten sellainen KOPROmissi (entinen puheenjohtaja Aarne Saarinen -vainaa olisi käyttänyt suomenkielistä nimitystä ”paskakompromissi”) ”keenien ja ympäristön vaikutuksen välillä”!
Tuosta ridleyläisestä paskakompromisista tarkemmin täällä:
www.helsinki.fi/agora/vara/mielipide/darwinkin_tunkiolle.html
Kannattaa huomioida myös tämä:
ja tämä:
RK
RK
18.01.2006 01:05:32
193932
Re: Keenistä-lallaa!, Keenistä-lalllaa!
monni kirjoitti 17.01.2006 (193921)…
>RK kirjoitti 17.01.2006 (193914)…
>>Tämän päivan TV1:n ”Akuutissa” Helsingin
>>”ylikeenilallatuston” neuroprofessori Kai Kaila popularisoi
>>uusinpia ”keenituloksiaan”. Professori oli tutkinut …
>Kaikesta näkee ettet ole ymmärtänyt tuosta asiasta yhtään mitään.
>Säälittävää meuhaamista. Sitä paitsi muutamat lainausmerkit olisi
>vielä mahtuneet mukaan.
No en todellakaan, itsekin kuitenkin tieteellisen koulutuksen saaneena ja tiedettä pääasiallisena harrastuksenanikin kolme- kymmnentä vuotta pitäneenä, ymmärtänyt hölähtävän pölähtävää, että miten Kaila TUONKIN näki todisteeena aivokuoren keenimoduliteorian PUOLESTA (eikä vastaan!), että soittajalle muodostuu, vielä aikuisenakin, erilainen, laajempi ”liikeaivokuori” kuin muille…
Vastakkainen, ehdollistumisteoriahan on, että aivokuori tai ainakin sen pinta (josta magnetismi mitataan!) ovat erilaistu- mattomia, ja erilaiset toiminnot sitten sen mukaan, miten intensiivisestiniitä harjoitetaan ja aivokuorn alapuoliten, ehdolsitumista palvelevien ehdottomien refleksien (kuten emootioiden!) vaikutuksesta ”valtaavat” siitä aivokuoresta oman ”siivunsa” käyttöönsä, ja nämä ”siivut” saattavat käytön mukaan vanhemmitenkin mennä ”uusjakoon”…
Ihan taas niin kuin harin ”peilisolujenkin” kanssa, tällainen vähän tyh- mempi tulkitsisi Kailankin mittaustuloksia 100%:sti nimenomaan PÄIN- VASTAISEN, EHDOLLISTUMISTEORIAN, eikä suinkaan minkään keenimoduliteorian mukaisiksi!
Herääkin kysymys, että jos nuokin tulokset liikeaivokuoren hyvin ”dynaa-misesta lokalisaatiosta” (akateemikko A. K. Anohinin termi ilmiölle ilmiölle) muka ”tukevat moduliteoriaa”, niin MILLAISET tulokset sen sitten periatteessakaan voisivat KUMOTA, jOS selaisia KUITENKIN esiintyisi!?
JOS EIVÄT MINKÄÄNLAISET, niin SITTEN ON TURHA ”TUTKIAKAAN”!!
Sen kun vaan sitten kaikki lallatetaan, niin kuin ennen muinoin kouluissa ennen joulua sittä ”Huussi-Annaa”, että
”Keenistä-lallaa, Keenistä-lallaa, Keenistä-lallaa!”
RK
Seuraava juttu on lainaus Vapaa-ajattelijoiden poistettavalta keskustelupalstalta:
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskustelu/read.php?3,14549,20008#msg-20008
Re: Täyttä potaskaa tieteellistä ihmiskuvasta Kai Kailalta!!!
Kirjoitti: RK (IP rekisteröity)
Päiväys: 15. kesäkuuta 2007 16.20
Kyynikko kirjoitti:
——————————————————-
> RK kirjoitti:
> ————————————————–
> > ” Plastiset aivot, yhteisöllisyys ja tietoisuus
> > Seuraava esitelmöitsijä oli neurobiologi Kai Kaila, otsikolla
> > ”Tietoisuuden evoluutio ja sosiaalinen älykkyys”. ”
> > ”Professori” Kai Kaila on ennekin herättänyt huomoita tällä palstalla
> > perin juurin omintakeisella ”tieteellisen päättelyn metodologiallaan”:
> Tässä vaiheessa tipahdin ajatuksenjuoksustasi. Jos puhe on Kai Kailasta, niin
> miksi vetää mukaan Eino Kaila?
> Ei kai looginen postivismi ole perinnöllistä?
Kailan mukaan se on! Todellisuudessa ei. Luepa eteenpäin!
Tai, ehkä se ei ollutkaan se Kai Kailan mukainen ”Keenistä tuleva maailmankatso- mus”, vaan jokin sellainen vähän ”opittu savuverho”!
Vain tuo edellinen aivan selkeästi Kai Kailan mukaan periytyy:
http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=235224
http://www.skepsis.fi/lehti/2006/2006-2-niemela3.html
” Plastiset aivot, yhteisöllisyys ja tietoisuus
Seuraava esitelmöitsijä oli neurobiologi Kai Kaila, otsikolla ”Tietoisuuden evoluutio ja sosiaalinen älykkyys”. ”
”Professori” Kai Kaila on ennenkin herättänyt huomiota tällä palstalla perin juurin omintakeisella ”tieteellisen päättelyn metodologiallaan”:
http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=193914
”Tietoisuus”, eli tietoinen tajunta, ei ole sellaisenaan biologisten ke- hityslakien alainen ilmiö, sillä se on SYMBOLISRAKENTEISTA kaik- kien ns. korkeimpien psyykkisten toimintojen tapaan, ja SYMBOLISET SYSTEEMIT EIVÄT VOI OLLA GENEETTISESTI PERINNÖLLISIÄ:
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskustelu/read.php?3,14549,19923#msg-19923
Tätä asiaa Kaila ei tule ikinä saamaan kaaliinsa.
(Hänellä on nimittäin sen esteenä Keenissä surffailu ja asemien valtaa- minen Suo- malaisessa hölynpölytieteessä poliittisia suhdanteita, ja erityisesti aivan tietyn sävyisiä sellaisia hyväkseen käyttäen:
http://www.tieteessatapahtuu.fi/025/Haukioja.pdf )
(Minä olen pohtinut kovasti,voisivatko Kai Kaila ja Riitta Hari olla tai- tavia ”provokaattoreita”, jotka iskevät tiskiin pavlovilaisvygotskilaista tieteellistä psyykenteoriaa todis-tetuksi niittaavan mittaustuloksen toisensa jälkeen, ja vain hulluille rahoittajille selit- tävät ja tulkitsevat tuloksensa TASAN PÄIN VASTOIN kuin mitä ne muihin neurofy-siologisiin koetuloksiin (”pavlovismiin”) liitettyinä tosiasiassa todistavat, mutta tämä ”esitelmä” saa minut vakuuttuneeksi että Kaila on oikea eikä tekohullu.
” Kaila painotti heti alussa sitä, että ihminen on lähtökohtaisesti – bio- logialtaan – yh- teisöllinen laji: ihminen kasvaa ja kehittyy yhteisössä. Ihmisen aivojen koko on suo- rassa suhteessa ryhmäkokoon. Lajien suhteen pätee periaate: mitä suurempi ryhmä, sitä suuremmat aivot. ”
Pintatietoa: oranki on yksineläjä, ja sillä on kuitenkin yhdet suurimmis- ta aivoista suhteessa elopainoon. Huippuyhteisöllisillä muurahaisilla ja termiiteillä taas ei ole aivoja ollenkaan.
” Kaila esitti kaksi sosiaalisen tietoisuuden/älykkyyden määritelmää. E.L. Thorndiken mukaan mainittu ominaisuus on ”yksilön kyky ymmärtää muita ihmisiä ja vaikuttaa heidän toimintaansa; kyky sosiaalisiin interaktioihin.”
Vaikutuksella ihmisten toimintaa suoraan ja välillisesti, Winston Churchillistä ja Robert Oppenheimerista Iivana Musikkaan ja takapenkin Taaviin Stalin ja Mao olivat sitten aivan omaa luokkaansa ”sosiaalisessa älykkyydessä”… Pronssille jäi jopa profeetta Muhammed, ja kauaksi kauaksi esimerkiksi Henry Ford…
”Tässä tapauksessa psykometriset mittaukset ovat periaatteessa mahdollisia. Toisen määritelmän ovat esittäneet Cantor ja Kihlström, ja siinä on tärkeää ”yksilön sosiaalista todellisuutta koskevan tiedon määrä ja laatu.” Tämän näkemyksen mukaan yksilöiden ja ryhmien kvantitatiivinen vertailu on irrelevanttia. ”
Tämän määritelmän mukaan taas kukaan ei kai koskaan tule lyömään laudalta Karl Marxia…
” Kailan mielestä puheet geeneistä vailla ympäristöä ovat yksinkertaisesti mielettömiä. ”
Eivät ne aivan mielettömiä ole. Geenit on esimerkiksi puskuroitu tehokkaasti ympäristöjen vaikutuksilta…
” Geeneillä on kaksi roolia: välittää informaatiota sukupolvesta toiseen ja ohjata solujen kehitystä, erilaistumista ja toimintaa. ”
Niiden tehtävä on koodata valkuiaisaineita. Ne taas ovat vain osa solun aineista. Erotuksetta kaikki muut ”tehtävänsä” ne hoitavat tuon perustehtävän kautta. Jonkin, RNA:n, pitää geeniltä ”kysyä” sitä valkuaisainetta ennen kuin mitään tapah- tuu. Tässä suhteessa geeni toi- mii solussa kuin puhelintyttö(/poika) seurustelumaail- massa: silloin ja vain silloin kuin kysytään (ja sitten häipyy taas kuvioista odottamaan seuraavaa ”tilausta”).
Jos ”geeni-tytöllä” on toimiva ”puhelin”, se on AKTIIVINEN, VAIKKA EI SAISI IKINÄ AINOATAKAAN ”TILAUSTA”. Geeni on aktiivisessa DNA:SSA, vaikka se olisi RESESSIIVINENKIN, tyttöanalogialla TOISESSA, esimerkiksi ”AAMUVUOROSSA”! Jos ”puhelinta” ei ole tai se on rikki, se on PIMEÄ.
Vaatii aivan erityisiä järjestelyjä ja yleensä organismin sukupolvenvaihdosta vaihtaa ”aktiivisten” ja pimeiden geenien paikkaa. (Itse asiassa ne ovat kaikki huomattavan ”passiivisia”, ja minkäänlainen ”tietoisuus” ja muu ”oikea aktiviteetti” etten sanoisi hieman tarkemmin SUB- JEKTIVITEETTI olisi PELKÄSTÄÄN PAHASTA…)
Kaila ei tätä käsitystä allekirjoita, hänen uskonnossaan geenit ovat viime kädessä ”TIETOISIA” (ns. ”ajatus per Keeni” -periaate! (Keeni isolla K:lla tarkoittaa tuon uu- den uskonnon ”perusoliota”; tavallinen K ilmentää ”keksinnön” suomalaisuutta, sillä uudet kohteet tavataan nimetä ”kokeellisen näyttäjän” mukaan,ei jonkun pelkän idea- spruutan kuten Matt ”Trofim” Ridleyn (joka on potkittu ajat sitten niin yliopistoista kuin sanomalehtien tiedetoimituksistakin).
” Suomen kielen sana ”perinnöllisyystiede” on historiallisesti syntynyt ensimmäisestä edellä olevasta ilmaisusta. Kailan oman alan eli neurobiologian puitteissa geenien tutkimus on kuitenkin aivan uudella kurssilla. ”
TODELLAKIN ! Eikä vain ”TUTKIMUS” vaan KOKO IDEA…!!!!
”Yleensä on ollut tapana puhua yksilön ja ympäristön interaktioista geeni-ympäristö -vuorovaikutuksia tarkasteltaessa. Tämän lisäksi geenien ilmentymisen interaktiot yksilön toiminnan ja sitä kautta ympäristön kanssa ovat viime vuosina nousseet kes- keiseen rooliin erityisesti aivojen geenien toimintamekanismien ymmärtämisessä. ”
Tuo ”ilmestyminen” on kielillä, trofimridleylla ”expressio”, ja se on MUUTA kuin sitä, että geeni on aktiivisessa tai passivisessa DNA:ssa, tai että sitä juuri nyt LUETAAN tai EI LUETA!.
MITÄ MUUTA se on, sen ”tietävät” kai lopultakin vain ”Trofim” Ridley ja Kai Kaila.
Emmekä me muut taidakaan sillä ”tiedolla” lopultakaan tehdäkään yhtään mitään…
Kyseessä on VÄÄRÄ TEORIA, että GENETTINEN DNA/RNA-mekanismi OLISI MYÖS ”PAVLOVILAISEN” EHDOLLISTUMISEN BIOKEMIALLIS-FYSIKAALINEN MEKANISMI, ja siten myös muka kaiken oppimisen järjestelmä.
Noilla ilmiöillä on kuitenkin EHDOTTOMAN VARMASTI OMA BIOKEMIALLINEN MEKANISMINSA (ja lisäksi esimerkiksi immuunijärjestelmä on luultavasti osin enemmän ehdollistumisen kuin geneettisen perimän tyyppiä.Tuo järjestelmä ei ilmei- sestikään rakennu niinkään paljon valkuaisaineille kuin monimutkaisille sokereille. Tietty kemikaali tai kytkentä EI TARKOITA ”tiettyä ajatusta” tai muuta toistuvaa entiteettiä, vaan kaikki riippuu täysin ehdollistumishistoriasta.
Tähän mennessä siis mikään tieteellinen instanssi EI OLE OTTANUT TOSISSAAN RIDLEYN ”TEORIAA”, saati ”ryhtynyt todistamaan” sitä!
Professori Kai Kailasta ”eurotiede” on nyt ilmeisesti saamassa ikioman potenssiin korotetun Trofim Denisovitshinsa, ellei rahan ja Suomen lopunkin tieteellisen maineen haaskausta tuohon pöhköilyyn vislata poikki!
” Kaila kysyi, onko puhekyky synnynnäinen, perinnöllinen tai lajityypillinen ominaisuus. ”
Ei biologisessa mielessä mitään noista. Se on materian sosiaalisen liike-muototason kantava perusominaisuus… Biologisesti se on ehdollitusmis-mekanismin kehityksen spin-offia, tuo kehityksen ”vahingossa” luoma kokonaan uusi materiaalinen informaation prosessointimahdollisuus.
” Entä näkökyky? ”
No SE on kyllä olemukseltaan biologinen. Sosiaalinen informaatio sen erottelukykyä kuitenkin suuresti parantaa, ja yrittää siirtää automaatista rutiiniongelmanratkaisua mahdollisimman ”lähelle” näköaistimusprosessia.
” Nämä ominaisuudet kehittyvät yksilölle vasta sosiaalisen vuorovaikutuksen ja ympäristön myötä.”
Mutta niissä on suuria erojakin: susilapsikin näkee, muttei puhu eikä ajattele.
Symboliselle ajattelulle ei ole ”omaa aistia”, se käyttää kaikkia aisteja, ja muodostaa niiden välittämästä informaatiosta kokonaisuuden yli kaikkien aistinrajojen.
” Mitä tarkoittavat käsitteet ’perinnöllinen’,’synnynnäinen’ ja ’lajityypillinen’? Pahinta myrkkyä tieteelliselle ajattelulle on pitää näiden termien sisältöä ”itsestäänselvyyksinä” kun tarkastellaan geeni-ympäristö-suhteita. ”
Minä taas epäilen,että yhden ja toisenlaisia VIELÄKIN PAHEMPIA MYRKKYJÄ on!
” Aivojen geeniekspressio muuttuu koko ajan, kun ihminen oppii uusia asioita. ”
La-lalallati-lallati laa…
GEENIEN SIJAINTIIN AKTIIVISESSA (vaikka sitten RESESSIIVISINÄKIN!) DNA:SSA TUO EI VAIKUTA MITÄÄN!
JOS TE, ”prof” Kaila, MUUTA viserrätte, TE OLETTE PUOSKARIHOURU!!!!!
HELVETTIIN SITTEN YLIOPISTOSTA JA SASSIIN!!!!
” Kailan mukaan kriittiset kehitysvaiheet ovat yksilönkehityksessä kaiken a ja o. Lisäksi hän painotti sitä, että aivot muovautuvat syntymästävanhuuteen: ympäristö/ yksilö-vuorovaikutukset säätelevät jatkuvasti aivojen geenitoimintaa. Ja sosiaalisen kädellislajin yksilön ympäristöön kuuluu tietenkin erittäin tärkeässä roolissa yhteisö. ”
Yhteiskunta ei vaikuta PASKAAKAAN geenien sijaitsemiseen aktiivisessa tai passii-visessa DNA:ssa, eikä myöskään niiden dominanssisuhteisiin.
” Kaila kertoi myös, että aamulla kuultu tai luettu uutinen muuttaa aivoja: jokaisen muistijäljen syntyyn tarvitaan geeniekspression muutoksia informaatiota tallentavissa hermosoluverkoissa. ”
Se EI VAIKUTA aivojen GEENEIHIN PASKAAKAAN!
” Aivoissa on kyse tähtitieteen ylittävistä luvuista. Hermosolujen eli neuronien luku- määrä on arviolta 10^11 ja niiden välisten kytkentöjen 10^14.”Yksi ainut kuutiomilli- metri aivokuorta sisältää kilometrien verran hermosoluhaarakkeita.” Yhteyksiä muo- dostuu koko ajan lisää, ja niitä myös karsiutuu: aivot ovat jatkuvassa muutoksen tilassa. ”
Ja niiden hermosoluhaarakkeiden SÄHKÖNJOHTAVUUS muuttuu KÄYTÖN SÄÄN- TELEMÄNÄ jopa satakertaiseksi ja takaisin,EIKÄ TÄMÄN MEKANISMIN KANSSA OLE NEURONIEN GEENEILLÄ MITÄÄN TEKEMISTÄ! (SciAm 3/2008)
Ehdollistuminen ei tapahdu myöskään noiden synapsiliittymien muodossa, SILLÄ SE ON PALAUTUVAA! Se on TOIMINTO eikä pysyvä ”aivojen ominaisuus”!!!!
” ”Kontrolloituja hallusinaatioita”: malli todellisuudesta
Tietoisuudella (tietoisuuksilla!) on ollut oma evoluutionsa. ”
TIETOISUUDEN evoluutio on KULTTUURIEVOLUUTIOTA, sillä tietoisuus on symbolirakenteista, SYMBOLIRAKENTEISTA!!!!
” Kaila kuvasi,miten yksilö muodostaa ulkomaailman objekteista mielessään repre- sentaatioita ja näistä edelleen metarepresentaatioita. Havaintoja hän kutsui provokatiivisesti kontrolloiduiksi hallusinaatioiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että
”aivojen synnyttämän ulkomaailman mallin pätevyys, validiteetti, on sekä lajin- että yksilönkehityksessä jatkuvan testauksen kohteena: mallin validiteettia koettelee organismin toiminta. ”
IHMISELLÄ EI OLE MITÄÄN GENEETTISTÄ MAAILMANKUVAA!!!!!!!
Prof. Kaila, Te OLETTE hullu!
” Epävalidi malli johtaa virheelliseen toimintaan ja siten lisää todennäköisyyttä kar- siutumiseen luonnonvalinnan seurauksena.Mallin ’totuuden’ kannalta sen varaan ra- kentuneella epäonnistuneella toiminnalla on falsifikaation asema. Aivojen muodosta- ma ulkoisen todellisuuden sisäinen malli rakentuu siten pragmaattiselle perustalle.”
”Todellisuuden mallilla”, maailmankuvalla, ei ole mitään tekemistä LAJINKEHITYKSEN kanssa!
(Prof. Kaila väittää nyt aivan suoraan,että esimerkiksi skepsismi, vapaa-ajattelu, kristinusko, islam ja buddhalaisuus muka OVAT KEENISTÄ!!! Hulluhan se on, MITÄ MINÄ SANOIN!
Ja LISÄKSI HÄNEN (ja ”Trofim” Ridleyn) MUKAANSA KAIKKI NUO MENEVÄT GEENIIN KÄYTÄNNÖLLISESSÄ TOIMINNASSA!!!!!
(Anteeksi vain se oikea Trofim,ukrainalainen kokeellinen kasvinjalostaja, jolla ei ikinä ollut mitään tekemistä yhteiskuntatieteiden eikä muutenkaan ihmistiete- den kanssa. Mutta jos hän eläisi tänään Suomessa, hän varmaankin alkaisi harrastaa ”neurofysiologiaa”….en sano kenen ”johdolla”…)
” Kailan mukaan pelkkä näkökyky vaatii usein paljon monimutkaisempia aivoproses- seja kuin esimerkiksi jonkin ongelman tietoinen ratkaisu. ”Kädellisillä suuri osa aivo- kuoren toiminnasta liittyy näköinformaation prosessointiin – apinat ja ihminen elävät lajispesifissä maailmassa, joka on suuressa määrin visuaalinen.” Ihmisellä on tosi- aan hämmästyttävä kyky tunnistaa ja muistaa kasvoja. Sen sijaan nopeasti nähty nu- meroja kirjainsarja jossa tietty järjestys pitäisi muistaa, ei jää vastaavalla tavalla mieleen.
Neurobiologinen prosessointi on rinnakkaista ja siinä on valtava määrä elementtejä ja kytkentöjä. ”
Ja siinä on AINAKIN kaksi periaatteellisesti erilaista järjestelmää omine biokemialli- sine perustoineen: geneettisperäisten synnynnäisten EHDOTTOMIEN sekä opittujen EHDOLLISTEN refeleksien järjestelmät.
Sellainen neurofysilogian ”professori”, joka ei tuota tiedä,pitää kantaa tikulla tunkiolle yliopistosta (olkoon se yliopisto millainen jeesuslallattamo hyvänsä muutenkaan)!!!
” Sen sijaan tietoinen prosessointi on sarjallista. ”
Ennen kaikkea sen on SYMBOLISTA, mikä tekee siitä myös sarjallisen. (Ja siksi sen MUOTOA voidaan tietokoneella matkia; mutta TULOKSET ON AINA TULKITTAVA sisällöllisesti silloinkin!)
” Tietoisuuden ykseys ja ”minuus” perustuu sarjalliseen prosessointiin.Kaila mainitsi, että ”mahdollisten sisäisten representaatioiden lukumäärä on käytännöllisesti katsot- tuna rajaton!” Juuri tästä syystä vain pieni osa sisäisestä todellisuuden mallista voi olla tietoisuudessa ja tämän mallin validiteetti on luonnonvalinnassa menestymisen salaisuus. ”
Mitään SELLAISTA geneettistä sisäistä todellisuuden mallia ei ole olemassakaan.
(Se on ihan muunlainen kuin Kaila luulee…)
” Kaila kuvasi sosiaalista tietoisuutta seuraavaan tapaan:
”Kehittynyt sosiaalinen interaktio vaatii yksilötasolla tietoa ja oletuksia muiden yksi- löiden tietoisuuden (’mielen’) ominaisuuksista ja tilasta:Mitä aikeita toisella on? Onko toisen yksilön näkyvä aie todellinen,vai tarkoituksellista huijausta? Kenen kanssa on edullista tehdä yhteistyötä? Ketä vastaan kannattaa liittoutua? Ihmisen aivojen kas- vua selittävissä sosiaalisen älyn teorioissa korostetaan vaihtelevissa määrin yhteis-työtä, parisuhteiden muodostamista tai machiavellistisia näkökohtia, mutta selvää on että sosiaalisen todellisuuden hahmottaminen ja oman toiminnan sopeuttaminen sii- hen on ihmisaivojen vaativin tehtävä. Ei ole sattuma että suurin osa ahdistuksestam- me liittyy juuri sosiaalisiin vuorovaikutuksiin – menneisiin, nykyisiin ja tuleviin.”
Mikä tekee ihmisestä ainutlaatuisen? ”
Nuo asiat eivät ole Keenissä, kuten Kaila tosissaan luulee.
” Lajien välinen vertailu on Kailan mukaan ensiarvoisen tärkeä metodi biologiassa. ”
Aivan epäilemättä…
” Kaila pohdiskeli tämän pohjalta,mikä on se laadullinen ero, joka erottaa ihmisen muista eläimistä.”
Olisikohan juuri emergenssitasoltaan yhteiskunnallinen symbolirakenteinen kieli ja tajunta?
” Muillakin eläimillä esiintynee jonkinlaista tietoisuutta,mutta ihmisellä on yksi omi- naisuus jota muilla ei ole: autobiografinen eli omaelämäkerrallinen muisti. ”
Sen mahdollistaa tajunnan symbolirakenteisuus.
Ihmisellä on kuitenkin myös suoria ehdollisia refleksejä, mutta niitä voidaan sanalli- sesti ”kutsua” tajuntaan vain symbolirakenteisten mallien osana. Ihminen muistaa vai asioita, jotka hän on painanut symbolirakenteisina mieleensä. Mutta ne muutkin voivat kyllä ilmetä toiminnassa.
” Autobiografinen muisti mahdollistaa ”minän aikamatkailun”. Kaila kertoi, että ”auto-biografisen muistin ohella ja sen välttämättömänä ehtona toimii semanttinen muisti, joka käsittelee kaikenlaista opittua faktatietoa maailmasta, esimerkiksi sellaista joka on hankittu lukemalla kirjoja tai päivälehtiä.””
Aivan varmasti ihan sama muisti…
” Erittäin tärkeä ihmiselle on n. neljänteen ikävuoteen mennessä kehittyvä ”mielen teoria”. Se ei ole mikään tieteellinen teoria vaan ”kyky ymmärtää että toisella(kin) yk- silöllä on omia tietoja, oletuksia ja uskomuksia maailmasta, sekä erilaisia toiveita ja aikeita.” Lisäksi siihen kuuluu ”kyky asettua (eläytyä) toisen yksilön kokemaan tilan- teeseen” ja kyky ”tiedostaa että oman tietoisuuden sisältö ei ’näy’ toiselle ja päinvas- toin.” Tässäkin ominaisuudessa kriittinen kehitysvaihe ja sosiaalisten interaktioiden merkitys ovat keskeisessä roolissa. ”
Eläytyminen perustuu aina OMILLE EHDOLLISTUMILLE,ainakin oletusarvoisesti. (Juuri tästä syystä muuten kaikki ymmärtävät TAITEEN omalla tavallaan!) Tästä se voi poiketa,jos opetetaan, että jokin ”vihollisryhmä, ”ne”, käyttäytyy kaikista muista poikeavalla tavalla” (ja usein myös ” uhkaa ”meitä”…) (Kailalla tiedetään, tiedetään… )
”Joillakin varislinnuilla tavataan Kailan mukaan kädellisiä muistuttavaa älykkyyttä ja muistia, vaikka ”aivojen evoluutio rakenteiden tasolla on ollut täysin erilaista”. Syy tähän on konvergentti evoluutio: linnuilla aivojen kasvu on kuorikerroksen asemesta kohdistunut aivojen sisärakenteissa oleviin ns. tyvitumakkeisiin. ”
No YKSI LAUSE sentään uuttakin tietoa pitkässä esitelmässä… Linnuillakin on kuitenkin aivopuori.
Tuo jos mikä muuten osoittaa tämän ilmiön evolutionaarisen LAINALAI-SUUDEN, että opitut EHDOLLISET REFLEKSIT SYRJÄYTTÄVÄT EVOLUUTIOSSA synnynnäisiä EHDOTTOMIA!
(On muuten niin, että EHDOTTOMATKIN refleksit täytyy usein oppia! Vaikka ne ovat todellisuudessakin geenistä. Mutta nehän EIVÄT OLE TAJUNTAA! Otetaan esimer- kiksi taas se ikuinen orgasmi: jotkut vanhatpiiat oppivat sen vasta kolmekymppisinä, kaikki eivät ehkä koskaan.)
” Yhteisiä kykyjä ovat mm. ravinnon varastointi (muistikuvat siitä mitä on kätketty ja mihin ja milloin), avinnon varastelu ja varastelun torjuntastrategiat sekä siihen liittyvä sosiaalinen tietoisuus (”varas tuntee varkaan”). ”
Varikset eivät taatusti ”ymmärrä” ”varastelemisesta” mitään!
(Vaikka Suomen ylipoistoissa yritetäänkin varastella toisten tieteelliset keksinnöt!)
Varikset ovat ehdottoman ”syyntakeetonta” porukkaa, jotka saattavat pakottaa laumatoverin tappamisen uhalla tutkimaan kinnostavan mutta epälyttävän kohteen syötävyyttä tai muuta ominaisuutta.
” Myös työkalujen käyttöä ja ”innovaatioita” tavataan sekä kädellisillä että varislinnuilla. Kailan mukaan ”samoin kuin kädellisillä, myös sosiaalisilla linnuilla aivojen suhteellinen osuus ruumiin painosta on suuri – variksen aivot vastaavat suhteelliselta kooltaan simpanssin aivoja.” ”
Mutta variksillakaan ei ole symbolikieltä, vain erillisiä signaaleja, jotka ovat laumakohtaisia.
” Jo Darwin teoksessaan The Descent of Man, and Selection in Relation to Sex (1871) korosti, että ihmisen ja muiden eläinten mentaaliset kyvyt eivät eroa niinkään laadullisesti kuin määrällisesti. Kaila kysyi, mikä on laadullinen ero ja millä tavalla erilaisuuden ja ainutlaatuisuuden voi määritellä tai havaita. Vastaus on juuri autobio-grafinen eli episodinen muisti.Se on edellytys monimutkaisen sosiaalisen tiedon hankinnalle. Näkemys perustuu virolaissyntyisen Endel Tulvingin teoriaan.
Autobiografisen muistin pohjalle nousevat sellaiset inhimilliset ominaisuudet kuin ”oman (ja muiden/ryhmän) elämänhistorian ja tulevien tekojen tarkastelu” eli enna- kointi ja moraaliset ym. arviot. Samoin minän aikamatkailu mahdollistaa tietoisen huolehtimisen ”jälkeläisten ja yhteisön tulevaisuudesta (myös oman kuoleman jäl- keisestä tulevaisuudesta).” Tämä mahdollistaa kulttuurievoluution. Ja ihmisen tietoisuus oman ”minän” kuolevaisuudesta synnyttää uskonnot.
Kaila lopetti esitelmänsä Darwin-sitaattiin, jonka mukaan juuri moraalisuus ja tietoi- suus omista menneisyyden teoista ja niiden motiiveista on se ominaisuus, joka suurimmassa määrin erottaa ihmisen muista eläimistä.
Kritiikkiä g:tä kohtaan
Kaila kertoi vielä keskustelussa, ettei ole kovin vakuuttunut g-faktorin tieteellisestä merkityksestä. Hänen näkemyksensä on se, että erilaisille osafaktoreille tai g-fakto- rille saadut lataukset eivät ole fundamentaalisia muuttujia ihmisen käyttäytymistä selitettäessä.
Kaila esitti painokkaasti, ettei geneettisten ja ympäristövaikutusten osuutta yleisälyk- kyydessä voida nykymenetelmin edes teoriassa saada selville. Kuten hänen esitel-mässään kävi ilmi, asiaan vaikuttaa yksilökehityksen aikana tekijät jotka liittyvät aivo- jen hermosolujen geeniekspression muutoksiin, joten on täysin harhaanjohtavaa pu- hua älykkyyden määräytyvän geneettisten ja ympäristöllisten prosenttilukujen perusteella.
Kaila palasi vielä myöhemmin asiaan sähköpostitse ja tähdensi kokevansa ”geeni/ympäristö -teeman teeman tärkeäksi, koska ns. ’suurella yleisöllä’ on geeneistä perusoletuksia, jotka ovat täysin vanhentuneita ja virheellisiä. ”Kaila halusi erityisesti korostaa, että hänellä ei ole asiassa mitään poliittisideologisia taustaoletuksia, ja että hän itsekin on erittäin kiinnostunut geenien osuudesta kaikkeen käyttäytymiseen:
”Geenien merkitys kaikessa biologiassa on keskeinen ja kiistaton. Biologien kiinnostus evo-devo-problematiikkaan (siis geenien kehitysbiologiseen rooliin myös evoluu- tion valossa) on juuri nyt huipussaan, ja kuvaa geenien ratkaisevaa asemaa. Tämä biologian suunta on minulle(kin) keskeinen ja tärkeä. Geenitoimintaa ei voi ymmärtää ilman kehitysbiologiaa – tästä alan biologit ovat yhtä mieltä.”
Näin siis Helsingin yliopisto, Höpsis ry ja ”prof” Kai Kaila, eläintiede.
Laitetaan samaan putkeen tavallisimpia täysin väärennettyjä ”Stalin-itaatteja” ja niiden oike alkuperä:
torstai, 24. tammikuu 2019
MINÄ EPÄINEN, ETTÄ JUURI KANGSLERI RISTO IHAMUOTILA ITSE ON PAKOTTANUT KAI EINON POJANPOIKA KAILAN HÄNEN YLIMPÄNÄ POMONAAN RAHOITUKSELLA KIRISTÄMÄLLÄ (MISTÄ TULIKAAN MIELEENI) ”TUTKIMAAN” TUOTA HAISTAPAKANTIEDETTÄ IHMISEN HANKITTUJEN, JOPA TIEDOLLISTEN OMINAISUUKSIEN MUKA ”GENEETTISESTÄ PERIYTYMISESTÄ”!!!
JA JOKA TAPAUKSESSA HÄN OLISI VOINUT VISLATA SEN SILLOIN KOSKA TAHANSA POIKKI HELSINGIN LIOPISTON OSALTA –
JA JUURI NIIN OLISI AIVAN EHDOTTOMASTI MYÖS PITÄNYT TEHDÄ!!!!
***
HANKITTUJEN OMINAISUUKSIEN PERIYTYMISEN EVOLUUTION HISTORIAA:
TUTTU MUTTA YLLÄTTÄVÄ ALKUOPPI-ISÄ:
POJANPOIKA CHARLES ENSIN KUMOSI OPIN JA SITTEN HÄIVYTTI ISOISÄ ERASMUS DARWININ ROOLIN
Erasmus Darwin 1731 – 1802
Erasmus Darwin julkaisi 1794 – 1796 teoksen Zoonomia, eli orgaani- sen elämän lait. Enemmänkin kuin että hän olisi ennakoinut Lamarkin ”varjostavia”, voidaan sanoa, että August Weissman ja muut geenievoluution porpagandistit ESITTIVÄT ERASMUS DARWININ KÄSITYKSIÄ MUKA LAMARCKIN VÄÄRÄNÄ TEORIANA, vaikka Lamarck oli esittänyt nnistä suuresti poikkeavaa näkemystä, toki virhellistä sekin.
David Hartleyn erinomainen psykologinen teoria ei myöskään sanonut, että valkean aineen muodosteumeiseen aivoissa liittyvä kieln ja ajattelun oppiminen yksilöllä olisi jotenkin tulokseltaan geneettiesti perinöäälistä: ei, kaikkien on se opittava suurin piirtein samalla tavalla.
Zoonomia
Darwin’s most important scientific work, Zoonomia (1794–1796), contains a system of pathology and a chapter on ’Generation’. In the latter, he anticipated some of the views of Jean-Baptiste Lamarck, which foreshadowed the modern theory of evolution. Erasmus Darwin’s works were read and commented on by his grandson Charles Darwin the naturalist. Erasmus Darwin based his theories on David Hartley’s psychological theory of associationism. [8] The essence of his views is contained in the following passage, which he follows up with the conclusion that one and the same kind of living filament is and has been the cause of all organic life:
Would it be too bold to imagine, that in the great length of time, since the earth began to exist, perhaps millions of ages before the commencement of the history of mankind, would it be too bold to imagine, that all warm-blooded animals have arisen from one living filament, which THE GREAT FIRST CAUSE endued with animality, with the power of acquiring new parts, attended with new propensities, directed by irritations, sensations, volitions, and associations; and thus possessing the faculty of continuing to improve by its own inherent activity, and of delivering down those improvements by generation to its posterity, world without end![9]
Erasmus Darwin also anticipated survival of the fittest in Zoönomia mainly when writing about the ”three great objects of desire” for every organism: ”lust, hunger, and security.” [9] A similar ”survival of the fittest” view in Zoönomia is Erasmus’ view on how a species ”should” propagate itself. Erasmus’ idea that ”the strongest and most active animal should propagate the species, which should thence become improved”. [9] Today, this is called the theory of survival of the fittest. His grandson Charles Darwin, much less libidinous and who led more of an invalid life, and who is not known to have illegitimately fathered children, or fathered children he did not plan, acknowledge and raise, posited the different and fuller theory of natural selection. Charles’ theory was that natural selection is the inheritance of changed genetic characteristics that are better adaptations to the environment; these are not necessarily based in ”strength” and ”activity”, which themselves ironically can lead to the overpopulation that results in natural selection yielding nonsurvivors of genetic traits.
Erasmus Darwin was familiar with the earlier proto-evolutionary thinking of James Burnett, Lord Monboddo, and cited him in his 1803 work Temple of Nature.
Charles Darwin, 1809 – 1882, ei pitänyt isoisäänsä tiedemienä, eikä ainakaan evoluutioteorian perustajana, vaan osoitti tämän kunnian Ranskan akateemikko Jean-Baptiste Lamarckille, 1744 – 1829. Tätä ei voi tulkita mitenkään muuten kuin että Darwin piti Lamarckin teorioita OLENNAISESTI PAREMPINA kuin Erasmus Darwinin.
Erasmus Darwinin kuolemaan mennessä 1802 Lamarck ei ollut vielä avoimesti julkaissut mitään evoluutioteoriasta, mutta peitetysti kylläkin, nimittäin Ranskan kasvion vuonna 1778, jolla lääketiedettä opiskeleva vammautunut sotilaskuntoutukseen kelpaamaton Ranskan eläkkeellä oleva 34-vuotias luutnatti nimitettiin Ranskan Akatemiaan kasvitieteen akateemikoksi, yhtenä viimeisistä Ludwigin akateemikoista. Hän oli lähtetyyt opinnäytteenä keräämään esitystä Ranskan lääkekasveista. Tässä yhteydessä hän vaihtoi karl von Linnén teennäis-lajitunnitunnistussyteemin toiseen dikotomiseen, keskinäisille yhteäläisyyksille, todellisuudessa ”alla piilevälle” sukupuuperuteiseen syteemiin, jollainen on edelleen käytässä. Hänen työpaikkansa oli Versaillesin puutarha, kuniinkaan ”luukku”, josta hän Ranskan vallankumouksen alakjaisiksi, jota aatelisuudesta huolimatta kannatti, ehdotti muodostettavksi luonnontiteellinen puutarha, jollainen se edelleenkin on.
Lamarck oli kokeellinen eikä nojatuolitiedemies, ja hän oli hyvin selvillä hankittujen ominaisuuksien periytymisestä ”perimmäisenä selityksenä” kuten Charles Darwinkin: esimerkiksi kirahvin kaula ei siitä pitene yhtään, että se käyttää sitä tavoitellakseen yhä korkeammalta lehtiä. Hiiroepesueen häntien pituuteen ei vaikuttanut, oliko niiden vanhempien hännät leikattu vai ei.
Lamarck esittikin, että sellaiset ominaisuudet, joita paljon kätetään, olennaisesti enemmän kuin muita, vahvistuvat suhteessa näihin muihin.
Kumpikaan herr ei ehdottomasti kieltänyt kaikkea mahdollista hankittujen ominaisuuksien periytymistä, koska heillä ei ollut harmainta aavistustakaan periytymien mekanismista.
***
https://topcor.ru/4819-samye-obolgannye-citaty-stalina.html
” Самые оболганные цитаты Сталина
7 января 2019
Наследие Иосифа Сталина, вне всяких сомнений являющегося одним из наи-более выдающихся деятелей нашей истории, состоит не только из внушитель-ного списка побед и достижений – военных, экономических, социальных и про-чих. Сталин – это еще и огромное количество написанных трудов, при опубли-ковании составивших многотомное собрание, и, конечно – множество ярких вы-сказываний и афоризмов на самые разные темы.Вот только имеется одно «но» … При ближайшем рассмотрении оказывается,что множество «цитат» Сталина (и, в особенности – те, которые так любят склонять наши либералы), ему вовсе не принадлежат!
А ведь именно на основании таких вот «откровений» Вождя наша «демократи-ческая общественность» пытается делать далеко идущие выводы касательно его позиции по тем или иным вопросам. Прежде всего – отношения к людям и стране, во главе которой он стоял. Да еще и пытается потом навязывать эти «выводы» всем остальным,выдавая за истину в последней инстанции, основан- ную якобы на «документальных свидетельствах». Однако же, истины в подоб-ных попытках – ни на грош. Одно лишь только жонглирование чужими словами, передергивание и подтасовка. Именно это мы сейчас и докажем – на вполне конкретных примерах.
«Сталин считал людей не более, чем «винтиками»!
”Stalin sanoi ihmisiä osaiksi, ruuveiksi!”
Знакомое утверждение, не правда ли!? В чем же его корни? Исто- рия с «винтиками» тянется от тоста, ко-торый в 1945 году Гене- ралиссимус произнес в Кремле на торжественном приеме, собравшем за праздничным столом элиту командного состава РККА, ее лучших полководцев, военачальников, спасших страну от гитлеровского нашествия, освободивших Европу, разгромивших сильнейшую армию мира и ее многочисленных союзников. Да, Сталин употребил слово «винтики». Но… Во-первых, речь шла о «винтиках государственной машины», которая, как и любая другая, по определению не может состоять из, допустим, одного только двигателя. А, во-вторых, Верховный пред лицом блестящих генералов и маршалов Победы прямо сказал о том, что все они (и он сам – в том числе!) без этих «винтиков» не стоят ровно ничего!
Tämä sitaatti on periaatteessa totta.
Stalin käytti sitä mm. nostaessaan vaoitonmaljaa II maailmansodan jälkeen marsalkkojen kanssa, hän tähdensi, että ilman näitä osasia ja ruuveja esimerkiksi sodan- ja muu johto han itse mukaan eivät olisi mitään. Hän puhui voimakkaan ja kehittyvän valtiokokeiston ja armeijan ”osasista” ja se oli häneltä kehu eikä vähättely.
Почувствуйте,как говорится, разницу.Тот,кто на основании данного высказывания пытается нести чушь о «безразличном» или «высоко-мерном» отношении Сталина к людям – либо, простите, полный дурак, либо наглый лжец.
Впрочем, с этой цитатой имеем еще не самый худший вариант. «Винтики», и вправду, прозвучали – тут просто попытка безжалостного выдирания слов из контекста. Но гораздо чаще за «подлинные изречения» Иосифа Виссарионо-вича нам пытаются «впаривать» вещи, которые он и вовсе никогда не говорил! «Сталин: военнопленных в Красной Армии нет, а есть только изменники и пре-датели Родины!» Желаете знать, откуда «дровишки»? Только прошу покорно – не ищите первоисточник в полном собрании сочинений Иосифа Виссарионо-вича или газетных архивах. Замучаетесь, причем без толку. Поскольку приве-денная цитата есть ничто иное, как … название одного из разделов опублико-ванных в середине 90-х годов прошлого столетия материалов Комиссии по ре-абилитации «жертв политических репрессий в СССР». Значится под этим опу-сом разве что подпись ответственного секретаря таковой, некоего господина Наумова. Он ли лично решил, что Верховный припечатал всех пленных красно-армейцев такими жуткими словами,приговором,фактически? Или это измышле- ния кого-то еще из членов Комиссии, а то и плод их коллективного «творчества»? Сие науке, увы, неведомо.
Так что, Сталин вовсе не высказывался насчет тех, кто оказался в гитлеровс-ком плену? Ну, как же – конечно на эту трагическую тему промолчать он никак не мог. Вот только сказано им было нечто совершенно иное. Главком в своих словах возвеличивал «русского солдата», который «всегда стоит насмерть». Сознательно избравший плен на поле боя, по мнению Сталина, попросту «ис-ключался из русской общности»! Вождь в данном случае оперировал катего-риями морально-этическими, даже, скорее, духовными. А вовсе не сугубо юри-дическими формулировками: «измена» и «предательство», относительно кото-рых в то время имелись соответствующие (и донельзя неприятные) статьи в Уголовном кодексе. Что, безусловно, в корне меняет дело и напрочь выбивает почву из-под ног тех, кто по сей день продолжает с пеной у рта доказывать, что «Сталин обрек миллионы военнопленных на муки ГУЛАГа одной своей фразой». Не было этого…
Таким же примерно образом обстоит дело и с другой «цитатой», на основании которой наши либералы ведут свой бесконечный нудёж о «войне выигранной непомерной ценой», твердя свое знаменитое:«трупами завалили». Речь, конеч- но о том, что трагедией является смерть одного человека, а гибель миллионов превращается уже в статистику.
Tunnettu Stalinin suuhun pantu väite on, että
”Yhden ihmisen kuolema on tragdedia(a), miljoonien kuolema on tilasto(a)”.
Вы и вправду считаете, что это сталинская цитата?! Читаем классику, господа! Данная фраза принадлежит никому иному, как Эриху Марии Ремарку и звучит она в его романе, посвященному ужасам Первой мировой войны – «Черный обелиск».
Tämä lentävä lause on saksalaisen kuuluisan kirjailijan Erich Maria Remarquén kirjasta ”Musta obeliski”, joka käsittelee I maailmansodan itärintaman kauhuja ja on ainakin lännessä vähemmän tunnettu kuin myöhempi suurmenestysteos ”Länsirintamalta ei mitään uutta”. Sen kirjoitettu tapahtumiensa aikoihin, eikä Stalinin sitä tiedetä siteeranneen. Se on ilmestynyt vuonna 1957 sekä suomeksi että ruotsiksi. Sotaa tarkastellaan tiettävästi hautaustoimen näkökulmasta. Ote on makaaberi ja sodanvastainen. Remarquén kuoleman jälkeen löydettiin kolmas käsikirjoitus. Natsit vainosivat ankarasti Remarquéta, joka pääsi kuitenkin ”luistamaan” ja natsit tappoivat ostoksihänen sisarensa. (Luettavien pinoon…)
Желающие легко могут найти ее в тексте. Сталин же не говорил ничего подобного никогда.Однако,к чему утруж- дать себя поиском настоящих первоисточников господам «демократам»? Им намного проще и выгоднее продолжать упрямо пытаться доказывать, что именно из-за такого вот, возведенного в принцип, нелюдского отношения к солдатам и офицерам Сталин и Жуков с упыриными жестокостью и цинизмом «гнали на убой» полки, дивизии и целые армии все пять военных лет.
Вообще спорить с либеральной публикой о Сталине – это все равно, что пытаться играть в карты с шайкой профессиональных шулеров, да еще и их же крапленой колодой. Ну, кем надо быть, чтобы утверждать:
«Выборы в СССР всегда были нечестными, поскольку Сталин считал, что совершенно неважно, как народ голосует – важно, кто и как эти самые голоса считает»?!
Entä sitten ” Vaalit ovat aina olleet epärehelliset: ei ole tärkeää, kuinka kansa äänestää, vaan koka ja kuinka laskee äänet! ”
Не говорил этого Иосиф Виссарионович? В том, то и дело, что сказал! Только с одной «маленькой» добавкой: «Так происходит в буржуазных странах». И, что самое интересное, Генералиссимус в данном случае как раз и воспользовался цитатой. Ибо впервые в мире эту фривольную «электоральную формулу» вывел и озвучил Наполеон ІІІ, император Франции, высказываясь по поводу очередного плебисцита, проводившегося в этой,всегда кичившейся своей демократией, стране. ”
Tätä Stalin on siteerannutkin, mutta koskien lännen vanhoja vaaleja Marxin välityksellä:
Sanoja oli Ranskan keisari Napoleon III (1808 – 1873, presidenttinä 1848 – 1852 ja keisarina 1858 – 1870)
Napolean III, Ranskan keisari, Napolean Bonaparten veljen- ja ottopoika.
” Вот таким примерно образом и создавался – сперва при подлеце Хрущеве, а, впоследствии, и в дурные «перестроечные» годы шитый белыми нитками миф о Сталине: недалеком и кровожадном палаче и тиране, не имевшем за душой ничего человеческого, да и вообще, наверняка, лишенном самой души. Вырвать слова из контекста, извратить смысл и суть, которые вкладывал в них Иосиф Виссарионович до полной противоположности, приписать ему чужие мысли – вот подленькие приемы «антисталинистов». Ну, а уж когда и они не помогают, остается последнее средство – попросту придумать «цитату»! Да не размени-ваться при этом на мелочи,а вложить в уста ненавистному Вождю нечто дейст- вительно леденящее душу, однозначно превращающее его в воплощение Зла.
Пришла пора разобраться с одним из главных «черных мифов» – «сталинским» принципом: «Нет человека – нет проблемы».
Edelleen: ”Ei ihmisiä, ei ongelmia!”
Не было такого принципа. И слов таких Сталиным не было сказано никогда. В данном случае мы имеем дело с совершенно стопроцентной фальсификацией, причем, имеющей вполне конкретного автора, с гордостью признававшегося в собственной лжи. Речь о писателе Анатолии Рыбакове – создателе одного из наиболее антисталинских литературных произведений времен «перестройки», псевдоисторического пасквиля «Дети Арбата».
Tällaista ”periaatetta” ei ollut, jakaikkein viimeksi Stalin on mitään tällaista sanonut.
Lause on ”perestroika-kirjallisuudesta” Anatoli Rybakovin teoksesta Arbatin lapset, 1987.
Presidentti Gobatshovin kerrotaan perskohtaisesti työntämällä työntäneen kirjan painoon, vaikka esimerkiksi toiset oppostiomielisetkään eivät siitätykänneet, mm. Josef Brodsky nimitti julkisesti ”jätepaperiksi”. En ole lukenut.
Эта фальшивка, опубликованная в 1987 году, без преувеличения, стала одним из краеугольных камней той гнусной кампании по очернению прошлого Советского Союза, которая прямо работала на его окончательное уничтожение. Достаточно упомянуть о том, что «протолкнул» рукопись в печать лично Горбачев, а самые хвалебные отзывы об этом «шедевре» принадлежат президенту США Рональду Рейгану. Кстати, другой «маститый диссидент» от литературы, Иосиф Бродский публично назвал стряпню Рыбакова «макулатурой»…
Так вот – существуют писаные воспоминания одного из «перестроечных публи-цистов», Валерия Лебедева о том, как лет десять спустя после выхода романа в свет, Рыбаков, оказавшийся к тому времени жителем Нью-Йоркского Манхет-тена, хвалился перед ним тем,что попросту выдумал,или как он сам утверждал, «сочинил» эту воистину людоедскую формулировку, вложив ее в уста Сталину в собственной «литературной» мазне. Да еще при этом жутко сокрушался о том, что об этом «никто не знает, никто не помнит». А ведь фраза, по мнению Рыбакова и ему подобных, «необычайно точно передавала дух той эпохи и сталинский подход к людям»! Он, понимаете ли, гордился тем, что «угадал психологию Сталина лучше всякого Фрейда». Полная клиника, по-моему…
Omasta mielestään Rybakov ”ymmärsi Stalinin psykologiaa paemmin kuin kukaan Freud”…
Сталину на самом деле принадлежит огромное количество изречений, ставших воистину крылатыми. Остроумные, глубокие, иногда шокирующие потомков своей жесткостью и предельной откровенностью слова великого человека, правившего великой страной в воистину великое время.
Заканчивая разговор об этой части наследия Сталина, остается вспомнить разве что его настоящую цитату – пророческие слова о куче мусора, который нанесут на его могилу. И о ветре времени, которым этот мусор будет безжалостно сметен…
Lopuksi epävarma Stalin sitaatti ”tunkiosta, joka kärrätään hänen hautakummulleen, mutta jonka tuuli vie aikanaan”. ”