TAAS puoskaritiede palkittiin – absoluutti-antipavlovisti Liisa Keltikangas-Järvinen…

Entisessä Neuvostoliitossa tuosta opista putosi Stalinin aikana pää ja myöhemminkin virka, aiheellisesti….

https://skr.fi/ajankohtaista/suomen-kulttuurirahastolta-nelja-suurpalkintoa

”  Palkinnot

Suomen Kulttuurirahastolta neljä suurpalkintoa
27.2.2019
Suomen Kulttuurirahasto jakaa vuosijuhlassaan 27.2. neljä 30 000 euron palkin- toa merkittävistä kulttuuriteoista. Palkinnon saavat professori emerita Liisa Kelti- kangas-Järvinen, kuvataiteilija, kirjailija Mauri Kunnas, oikeushammaslääkäri Helena Ranta ja kuoronjohtaja, musiikkineuvos Marjukka Riihimäki.

Professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinen

Liisa Keltikangas-Järvinen väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1977 ja on toiminut vuodesta 1992 lähtien Helsingin yliopistossa psykologian professorina. Keltikangas-Järvisen tutkimusryhmä on tutkinut synnynnäisiä temperamenttieroja monitietei- sen, vuosikymmeniä kattavan pitkittäistutkimusaineiston avulla ja yhdistänyt saatuja tuloksia mm. varhaiskasvatukseen ja koulupedagogiikkaan.

Psykologisiin tutkimuksiin pohjaten Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut yli 20 tieto- kirjaa itsetunnosta, sosiaalisuudesta ja temperamentista ja näiden vaikutuksista muun muassa ihmisen yksilöllisyyteen, koulumenestykseen ja elämänhallintaan. Teokset ovat olleet tärkeitä keskustelunavauksia esimerkiksi pienen lapsen sosi- aalisesta kehityksestä ja laadukkaan päivähoidon reunaehdoista, temperamentti- erojen vaikutuksista kouluarviointiin sekä ujojen ja introverttien vahvuuksista työelämässä.

Keltikangas-Järvisen työn tavoitteena on ollut lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistä- minen, erilaisuuden ymmärtäminen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen. Hän on tuo- nut lohtua monille osoittamalla että ujous ei ole poikkeavuus ja että myös huonon itsetunnon kanssa voi tulla toimeen. Toisaalta Keltikangas-Järvisen teokset osoittavat, että omien juurien ja oman kulttuurin tunteminen on avain oman itsensä ymmärtämiseen ja sitä kautta valintoihin, jotka johtavat myös parempaan elämänhallintaan.

Keltikangas-Järvinen on saanut työstään ja tietokirjoistaan useita tunnustuksia. Professoriliitto valitsi hänet Vuoden professoriksi vuonna 2008.

Katso Liisa Keltikangas-Järvisen palkintovideo

 

 

RK: ” Otan esimerkiksi nettikeskutelun aiheesta vuodelta 2009, hieman uudem- milla linkeillä ajanmuksitettuna, joka osoittaa, että asiat on olleet tiedossa, myös virallisessa tieteessä, mutta väärää tietoa on ajettu kuin käärmettä piippuun vuosikymmeniä tietoisesti.

https://www.tiede.fi/comment/600204#comment-600204

2.2. 2008
siouxeyesighed legion:  Esim :

”Epätodellisuutta kuvaava environmentalismi (pohjanaan tyypillisesti tabula rasa -ajattelu) ei yksinkertaisesti toimi ihmisen psykologiassa, vaikka geenien vaikutus ihmisen persoonallisuuden muodostumiseen, onkin osoitettu olemassaolevaksi vasta hiljattain. Marxilainen talous- tiede (jota on tietojeni puitteissa kritisoitu ensisijaisesti laskuvirheistä) ei ole poikkiteloin edellä esittämäni argumentin (lue -> väittämän) kanssa.”

Ei viittauksia, ei relevanssia.

Mutta yleisesti en ole väittelyänne vastaan, vaan tuota lainailutapaa.

-:)lauri: Environmentalismista tai sen positiosta jo historiaksi jääneestä statuk- sesta ihmisen psykologiaa selittävänä tekijänä Liisa Keltikangas-Järvinen kir- joittaa Tieteessä Tapahtuu -lehden 2/2006-numerossa, josta otin myös lainauksen edelliseen RK:lle tarjoamaani viestiini tavoitteenani osoittaa, että biologialla on tekemistä ihmisen käyttäytymisen kanssa.

Vierailija kirjoitti: En minä ole ”kiistänyt biologialla olevan tekemistä käyttäytymisen kanssa”.

Älä koko ajan jankuta muiden muka sanoneen jotakin, mitä he eivät missään tapauksessa ole sanoneet!

Ehdollistumismekanismi on tasan yhtä materiaalinen ja biologinen kuin perin-nöllisyysmekanismikin. Ei se mikään ”henkimaailman mekanismi” ole, kuten haluat valehdella mahdollisille tietämättömille.

Minä olen sanonut,että aivojen kehitys ei noudata sellaista matemaattista geneet- tistä algoritmia,joka loisi ihmiselle aina uusia entistä monimutkaisempia ja samalla kehittyneempiä synnynnäisiä käyttäytymis- malleja, vaan päin vastoin synnynnäi- set reaktiot ja ärsykkeet ovat yksinkertaistumaan ja pelkistymään päin ja tu- levat kehityksessä aina riippuvaisemmiksi opitusta ehdollistuneista malleista, joiden ehdoin ja apuna ne toimivat. Geneettiset mallit, ehdottomat refleksit toimivat hyvin harvoin näiden vaihtoehtoina.

Geenien osuutta käyttäytymisestä on tutkittu mm. kaksostutkimuksin, joihin Kelti-   kangas-Järvinen artikkelissaan ymmärtääkseni myös viittaa,joista mm.O. Tammi- salo kirjoittaa tarkemmin Tieteessä Tapahtuu -lehden 1/2004-numerossa. On kuitenkin huomioitava,että hän sai aika tulikiven katkuisen palautteen Petter Por- tinilta, joka ei kuitenkaan varsinaisesti kritisoinut tutkimuksia vaan ehkäpä toki niiden yksiulotteista tulkintaa, mutta ennen kaikkea niistä vedettyjä ja esitetyn mu- kaisesti perusteettomia johtopäätöksiä (kontekstissa ’psykologiset lainalaisuudet’). Keskustelu lienee kuitenkin vielä avoinna tämän asian suhteen, vaikka joidenkin geenien tuottamien esim. hormonien osuus ihmisen käyttäytymistä säätelevänä tekijänä onkin jo varmistettu, kuten Keltikangas-Järvinen selittää. Portinin argu- mentti on nähdäkseni se, että geenit eivät vaikuta ilman ympäristöä ja taas Tam- misalon argumentti on nähdäkseni se, että ympäristö ei vaikuta ilman geenejä, eli Keltikangas-Järvistä mukaillen kyseessä on kaksisuuntainen prosessi puhtaan kult- tuurillisen prosessin taikka puhtaan geneettisen prosessin sijaan, minkälaiseen joh- topäätökseen myös Portin nähdäkseni päätyi Tieteessä Tapahtuu -lehden 1/2004-numerossa.
.

Kyse ei todellisuudessa ole ”geeneistä ja ympäristöstä”, vaan siitä, onko olemassa geeneistä riippumattomalla tavalla käyttäytymisinformaatiota kasaava ehdollistu-mismekanismi (jolloin geneettisen algoritmin matematiikka menettää vastaavuu- tensa sen tilanteen kanssa, jossa geneettiset ärsyke- ja reaktiomallit kehittyvät monimutkaisemmiksi), vai eikö sitä ole lainkaan olemassa, kuten Tammisalo aksi- omatisoi. Tällöin kuitenkin jäisi tuo symbolisen informaation geneetisen välitty- misen mahdottomuuden ongelma noiden edellytysten vallitessa täysin ennalleen.

(Geneettiseen algoritmiin EI sisälly mitään ”monimutkaisuuden preferointia”, kaiken ”preferoinnin” suorittaa ulkoinen valinta. Päin vastoin: algoritmi preferoi sisäisesti yksinkertaisuutta, koska sellaiset DNA:n ylläpitämät piirteet, joista valinta ei sano sitä eikä tätä joissakin tietyissä olosuteissa, degeneroituvat satunnaismutaatioiden vaikutuksesta näissä olosuhteissa. Noin käy myös turhille ja kankeille geneettisille käyttäytymismalleille tehokkaan ehdollistumisen olosuhteissa.)

http://www.tieteessatapahtuu.fi/0206/keltinkangas-jarvinen.pdf

Keltiäinen lallattaa täällä puuta heinää. Erityisesti hän ei koskaan määrittele käyt- tämiään käsitteitä,vaikka käyttää niitä täysin tavanomaisesta poikkeavassa merkityksessä, ja hän ei näytä korkeasta akateemisesta statuksestaan huoli- matta lainkaan tuntevan muiden kuin oman ahtaan kuppikunnan oppeja, kuten behaviorismia, freudismia tai varsinakaan marxilaista eli pavlovilais-vygotskilaista eli toiminnan psykologiaa. (Hän on ilmeisesti jotenkin seonnut, joka tapauksesa pudota mäiskähtänyt tieteen kehityksestä.)

Katsotaan tarkemmin muutamia hänen väitteitään:

LK-J: Ympäristö vai perimä – psykologian pitkä tie tasapainoiseen ihmiskäsitykseen

RJK: Tieteellisiä teorioita ei rakenneta millään ”tasapainoperiaatteella”, vaan objektiivisuuden eli kohteesta määräytyvyyden periaatteella.

Muuten mikä tahansa höpinätaho,Helsingin yliopistossa vaikka fundamentalistiset teologit, voisivat ruveta vaatimaan ”omaa tasapainoaan mukaan TEORIOIDEN SISÄLLE”! (Kokonaan erillisistä teorioista on tietysti voitava keskustella, myös hiukan kajahtaneista, ja tieteentekijöillä on oltava perusteet, miksi ne eivät kelpaa. Sehän ei tavallisesti ole vaikeaa.)

LK-J: ” Psykologian pitkäaikaisin ja todennäköisesti eniten intohimoja herättänyt kiista on koskenut perimän ja ympäristön suhteellista osuutta ihmisen persoonallisuuden kehityksessä.

Keskustelua siitä, onko ihminen ensisijaisesti perimän vai ympäristön tuote, ei psy-kologiassa ole aina käyty tieteellisin väittämin, vaan myös asentein ja uskomuksin.

Vielä muutama vuosikymmen sitten nähtiin jokainen viittaus biologiaan persoonal- lisuuden kehityksen yhteydessä psykologian antiteesinä, joka ei vienyt tiedettä eteenpäin vaan jarrutti sitä. ”

RJK:Aidosti luonnontieteellisin termein sanottuna tuo riita koskee sitä,kuinka suuri osa ihmisen käyttäytymisestä rakentuu opittujen ehdollisten refleksien (Pavlov) koneistolle ja kuinka suuri osa geneettisille ehdottomille reflekseille (Pavlov). (Vastakkain on asetettu siis jälkimmäisten ”sadasti kirottu” Ivan Petrovitš Pavlov Ivan, ja edellisten tuhannesti kirottu Ivan Petrovitš Pavlov, vuoden 1904 neurofysiologian nobelisti ruoansulatusnesteiden hermostollisesta sääntelystä.)

Keltiäinen on kuitenkin opiskeluaikojensa jälkeen saanut pienen aivoinfarktin juuri siihen kohtaan aivoissa, missä ovat olleet Ivan Petrovitshin tuotantoa koskevat asiat.

Keltiäinen ei tiedä,että useimmat psykologiset teoriat MÄÄRITTELEVÄT ´PERSOO- NALLISUUDEN ´ IHMISYKSILÖN YHTEISKUNNALLISEKSI PUOLEKSI EROTUKSEKSI IHMISYKSILÖN BIOLOGISESTA PUOLESTA.

(Viittaan tässä yhteydessäerityisen mielelläni Klaus Weckrothin teokseen ”Toiminnan psykologia”, koska se on lyhyt ja helppotajuinen.)

Eli keskustelun aiheeseen liittyen ihmisyksilön gender-puoli on osa hänen persoo-na(llisuutt)ansa, kun taas se yksilön biologisten sex-piirteiden kokonaisuus on ”vain” osa hänen ruumistaan, ”tomumajaansa” niin kuin teologi sanoisi.

Keltiäinen käyttää ´persoonallisuutta ´ ´ihmisyksilön ´ synonyyminä.

LK-J: ” Kiista persoonallisuuden lähtökohdista palautuu aina 1600-luvulle ja Locken väitteeseen, että ihminen on ”tabula rasa”, tyhjä taulu, jonka ympäristö piirtää täy- teen. Tätä ihmiskäsitystä alettiin myöhemmin psykologiassa kutsua ”environmen- talismiksi” eli uskoksi ympäristön kaikkivoipaisuuteen. Sen mukaan kaikki ihmisen persoonallisuudessa on opittua, siis ympäristön aikaansaamaa. ”

RJK: Tässä on myös ´ympäristö´ täysin määrittelemätön käsite.

Jos ”persoona” = yksilö (kuten Keltiäisellä näyttää olevan, mutta hön VOI yrittää myös ”surffata” eri merkityksillä, se on yksi kaikkien haistapaskantieteilijöiden perusstrategioista!) niin ”YMPÄRISTÖ” ON IHAN ERI ASIA KUIN ETTÄ ´PERSOO- NALLISUUS´ OLISI YKSILÖN YHTEISKUNNALLISESTI MÄÄRÄYTYNYT PUOLI!

Sex-sukupuoli olisi ensin mainitussa tapauksessa ”osa tutkimuskohdetta”, mutta jälkimmäisessä tapauksessa OSA TUTKIMUSKOHTEEN YMPÄRISTÖÄ!

On selvää, että ”keskustelu” menee lallatukseksi tuollaisten ”terminologisten erojen” vallitessa, ja kukin ”keskustelee” itsekseen!

(En ole muuten ikinä kuullut ennen sanaa ”environmentalismi”, ja olen suurin piirtein ikäni harrastanut filosofiaa ja psykologiaa… Termissä ei ole tarkemmin katsottuna mitään järkeä…

Taitaa olla E. O. Wilsonin termi…)

LK-J: Environmentalismi laajeni 1940-luvulla, ja 1950-luvulle tultaessa siitä oli tullut hallitseva, melkeinpä ainoa hyväksytty kehityspsykologian selitysmalli. Tämän mu- kaisesti ajattelivat kaikki vallitsevat oppisuunnat behaviorismista psykoanalyysiin, niin erilaisia kuin niiden selitykset ihmisen kehityksestä muutoin olivatkin.

Tämän environmentalismin ylivallan selitti ainakin osaksi toisen maailmansodan jälkeinen poliittinen tilanne ja sen vaikutus psykologiaan. Lännessä oli muistissa arjalainen rotuoppi ja sen seuraukset. Jokainen ajatus siitä, että ihmisten välillä olisi synnynnäisiä psykologisia eroja nähtiin siemenenä uudelle rotuopille.

RJK: Haluaisin mielelläni kuulla edes yhden ainoan psykologin, psykiatrin, neurofy-siologin tai tieteenfilosofin nimen, JOKA OLISI TODELLA VÄITTÄNYT ETTEI IH- MISTEN VÄLILLÄ OLISI LAINKAAN MITÄÄN EROJA! (Osmo Tammisaloa ei hyväksytä, hän on kyllä väittänyt niin väittelyssään Tatu Vanhasen kanssa ”Tieteessä hapantuu” -lehdessä.)

(Pöyristyttävien olkiukkojen rakentelu on toinen haistapaskantietelijöiden perusmetodi.)

LK-J: ” Idässä oli neuvostopsykologia, jota tarvittiin uuden yhteiskuntajärjestyksen rakentamiseen. ”

RJK: NL:n tiedejärjestelmässä psykologia ei ollut sovellettu, vaan perustiede, eikä noin ollen mikään käyttötarkoitus liitynyt sen tutkimuskohteen määrittelyyn.

JOS tutkimuskohteeseen jotakin tuollaista liittyi, oli kyseessä jokin muu, sovellettu tiede, ilmeisimmin KASVATUSTIEDE.

LK-J: ” Katsottiin, että uutta yhteiskuntaa ei voitu saada aikaan pelkästään poliitti- sin päätöksin ja hallinnollisin ratkaisuin, vaan tarvittiin uudenlainen, kollektiivisella minuudella varustettu ihminen, soviet person, jonka varaan uusi yhteiskuntajärjestelmä voisi rakentua. ”

RJK: Hegelistisellä ”neuvostoihmisellä” ei ollut mitään tekemistä psykologian eikä yleisemminkään tieteen kanssa, vaan kyse oli joidenkuiden taiteilijoiden pohdinnoista.

Omasta puolestani arvostan korkealle ihmisiä, jotka asettavt tavoitteita persoo- nallisuutensa kehittämiseksi, vaikka niissä tavoitteissa tai tuloksessa olisi joskus jotakin vähän koomistakin.

LK-J: ” Psykologian tuli löytää keinot tämän uuden ihmisen kasvattamiseksi. ”

RJK: Höpsistälöpsis: sen enempää Pavlovin kuin Vygotskinkaan teoksista ei löydy tavuakaan ”neuvostoihmisestä”, eikä muutoinkaan ns. normatiivista tai edifioivaa (”ylevöivää”), arvottavaa ainesta. Arvot olivat poliitikkojen ja kansalaisjärjestöjen ja koulutus- ja hallintoviranomaisten asia.

LK-J: ” Ainoa ihmiskäsitys, joka mahdollistaisi tällaisen uuden ihmisen luomisen oli ihmisten lähtökohtainen samanlaisuus persoonallisuuden kehitykselle ja ympäristön mahdollisuus muokata ihminen toivomallaan tavalla. ”

RJK: NYT SE SURFFAA: puhuukin ”ihmisestä” eikä enää ”persoonallisuudesta”! Niillä on siis kuitenkin jotakin eroa Keltiäisenkin mielestä…

LK-J: ” Muutoksen tuulet

Sekä ympäristön että perimän vaikutuksen huomioonottava tasapainoisempi lä-hestymistapa löysi jalansijan ensiksi psykiatriassa. 1960- ja 1970-luvuilla alettiin julkaista yhä enemmän tutkimustuloksia, joissa puhuttiin perimän merkityksestä psyykkisten häiriöiden synnyssä. Tutkimustulokset eivät enää herättäneet sellaista
intohimoista vastustusta kuin vielä 1950 luvulla. ”

RJK: Ei mitään kummallista.

Ja NL:ssa oli kaiken aikaa tutkittu mielisairauksien geneettisiä syitä.Sikäläinen psy- kiatria oli huomattavan pillerivetoista,ja diagnoosista riippui usein lähinnä,missä jär- jestyksessä tiettyä pillerivalikoimaa kokeiltiin. Muutoin psyykkisten ongelmien hoito poikkesi suuresti meikäläisestä. Henkilön työtehtäviä muutettiin. Suojatyötä ja kun- toutusta järjesti potilaiden oma sotainvalidien johtama mahtava Invalidiliitto. Sitten vasta jos ei pystynyt tekemään yhtään mitään, asema oli huono, ja mahdollisesta perheestä kuten lapsista riippuvainen.

LK-J: ” Muutos geneettisiä tekijöitä kohtaan tunnetusta antipatiasta niiden hyväk- symiseen tapahtui psykiatriassa lopulta nopeasti. Nykyään on jo vaikea muistaa, että vielä 1960-luvulla vallitseva, osin ainoa selitysmalli kaikille psyykkisille häiriöille mukaan luettuina skitsofrenia ja autismi, oli epäonnistunut ja puutteellinen vanhemmuus. ”

RJK: Tuo koski lähinnä FRANKFURTISTEJA, joille ”ydinpersoonallisuus” oli enemmän tai vähemmän ”biologinen”, ja ”ahdistava yhteiskunta” puolestaan sairastuttaja. (Frankkarien ydinkäsitteitä on ”vieraantuminen biologisesta ihmisluonnosta”, josta Marx sanoutui irti Feuerbach-teeseissään.)

Kyllä neuvostopsykologiassa ja behaviorismissakin oli näkökulma päinvastainen: ydinpersoonallisuus opittu, yhteiskunnallinen, mutta sitä saattoivat sekoittaa biologisperäiset vauriot ja oireet, syndroomat. Eikä näkemys ole tuosta minnekään muuttunut tieteellisessä psykogiassa.

LK-J: ” Lähinnä kyse oli äidistä, joka oli milloin liian aktiivinen, milloin liian passiivi- nen, milloin liian etäinen, milloin liian suojeleva, mutta aina tehtäväänsä soveltu- maton (ks. esim. Benjamin, Ebstein & Belmaker 2002; Plomin, Owen & McGuffi n 1994; Rutter & Plomin 1997; Scarr & McCartney 1983).

Perimän ja ympäristön vaikutuksen yhteensovittaminen tuli psykologiaan viiveellä. ”

RJK: Tällä Keltiäinen tarkoittaa suomeksi EHDOLLISTUMISEN ”UNOHTAMISTA” (ai niin, mutta se infarkti…)

LK-J:”Vielä 1970 luvulla käytiin kiivasta väittelyä siitä,onko mitään persoonallisuutta olemassakaan.Jotkut tutkijat olivat sitä mieltä,että ei ole olemassa pysyvää persoo-nallisuudeksi kutsuttavaa ilmiötä, joka ohjaisi ihmisen ratkaisuja ja sitä, miten hän käyttäytyy. Ihmisen käytös on vain ja ainoastaan reaktio ympäristöön ja osoitus kul-loisestakin ympäristön tilanteesta. Tätä väittelyä voidaan pitää ympäristö-perimä-kiistan viimeisenä puhtaana jäänteenä. ”

RJK: Eli Keltis ei siis kuitenkaan ole TUOTA mieltä?

LK-J:”Psykologia ei kuitenkaan voinut irtautua muusta tieteen kehityksestä,ja vuon- na 1992 APA:n (American Psychological Association) kongressi antoi julkilausuman todeten, että käyttäytymisgenetiikka eli käyttäytymisen taustalla olevien geenien tunnistaminen on tutkimusteema, joka parhaiten edustaa nykyhetken ja ennen kaikkea tulevaisuuden psykologiaa. Julkilausuma, vaikkakin esitettynä näin arvovaltaiselta taholta, ei vielä kuitenkaan tuonut rauhaa.”

RJK: USA:ssa on tuollaisia ”assosiaatiota” ja myös ”akatemioita” joka lähtöön…

Minutkin on kerran peräti ”kutsuttu New Yorkin Tiedeakatemian jäseneksi”… Sit- temmin kuulin, että siihen kuului Suomesta ainakin Rauni-Leena Luukanen…

LK-J:”Vielä 1998 todetaan erään johtavan kansainvälisen psykologisen lehden pää-kirjoituksessa, että “kaikenlainen geenien kanssa askaroiminen on psykologian tut- kijalta hukkaan heitettyä aikaa”. Käyttäytymisgenetiikka 1960- ja 1970 taitteessa alkoi environmentalismin ylivalta horjua, mutta se säilyi kuitenkin kehityspsykolo- gian hallitsevana selitysmallina vielä seuraavan vuosikymmenen ajan. Tutkimuksen valtavirta kohdistui ympäristötekijöiden kuten varhaisten ihmissuhteiden ja kasvatuksen merkitykseen persoonallisuuden kehityksessä.

Ympäristöuskon ylivaltaa horjutti 1960-luvulla kvantitatiivinen genetiikka eli eläin- kokeisiin ja kaksos-, adoptio- ja perhetutkimuksiin pohjaava perinnöllisyystut- kimus. Vaikka se ei vielä nostanutkaan perinnöllisyyttä selitysmalliksi ympäristön vaikutuksen rinnalle, niin kvantitatiivisen genetiikan tulokset pakottivat kuitenkin tarkastelemaan perinnöllisyyttä yhtenä persoonallisuuden selittäjänä. ”

RJK: Ainakin oli muutettu ´persoonallisuuden ´ käsitettä…  Hauska trikki saada ”uusia tuloksia”, lisää lisää lisää RAHAA! (Muulta, oikealta tieteeltä…)

LK-J: ” Radikaali suhtautumisen muutos tuli molekyyligenetiikan myötä. Kvantita- tiivinen genetiikka osoitti perinnöllisyyden merkityksen jonkin ominaisuuden syn- nyssä, molekyyligenetiikka pyrkii löytämään perinnöllisyydestä ”vastuussa olevan” geenin tai geenit. Molekyyligenetiikan tärkein anti psykologialle on syyseuraus suhteiden tutkimisen mahdollistaminen. Tieto perinnöllisen tekijän olemassaolosta lisää psyykkisen kehityksen ymmärtämistä, mutta on vielä kokonaan toinen asia sanoa, että tietyllä yksilöllä on geneettinen riski. ”

RJK: Nyt se surffasi surffasi kahden lauseen välillä PSYKOLOGIASTA PSYKIATRIAAN!

Ja TAAS TAKAISIN KUIN EI MITÄÄN OLISI TAPAHTUNUT (kauhea huijari!):

LK-J: ” Psykologia ei siis ole ollut edelläkävijä hyödyntämässä genetiikan löydöksiä. Käyttäytymisgenetiikka rantautui psykologiaan suhteellisen myöhään, kymmenen viimeisen vuoden aikana,ja on vakiinnuttanut asemansa vasta 2000-luvulla. Tästä myöhäisestä mukaan lähdöstä on kuitenkin ollut myös hyötyä. Psykologiassa on hyvin vähän hapuilevaa alkuvaiheen tutkimusta, jossa suuresta geenien ja erilais- ten psykologisten ominaisuuksien joukosta pyritään etsimään tilastollisesti merkit- seviä mutta käytännön merkitykseltään enemmän tai vähemmän sattumanvarai- sia yhteyksiä. Psykologia harppasi suoraan kehityksen seuraavaan ja psykologian kannalta huomattavasti tärkeämpään vaiheeseen, nimittäin geenien ja ympäristön vuorovaikutuksen tutkimiseen. ”

RJK: Voi perseen suti. Ympäristö nimenomaan darwinismissa EI VAIKUTA SUORAAN KEENIIN!

(Sitä paitsi NYT sille ´YMPÄRISTÖLLE´ VASTA TULIKIN LEEGIO ERI MERKITYK- SIÄ: GEENIN ympäristö SOLUSSA (tärkeä!), SOLUN/GEENIN ympäristö KUDOK- SESSA, kudosken/solun/geenin ympäristö elimessä, elimen / kudoksen / solun / geenin ympäristö ELIMISTÖSSÄ, ja elimistön kaikki muu, sen ulkopuolinen ympäristö, environment. (Nuo muut ympäristöt ovat ollet muuta: conditionseja, circumstanceja jne.)

LK-J: ” Käyttäytymisgenetiikan anti psykologialle Käyttäytymisgenetiikan oleel- linen anti psykologialle ei nimittäin ole siinä, että se olisi osoittanut persoonallisuu- den- tai käyttäytymispiirteiden olevan sittenkin perinnöllisiä, vaan siinä, että se on tarjonnut uuden mahdollisuuden tutkia ympäristöä, ja on muuttanut psykologian käsitystä ympäristöstä ja sen vaikutuksesta. Kun tiedetään, että jollain yksilöllä on geneettinen alttius jonkin ominaisuuden ilmaantumiseen, päästään tutkimaan ympäristön merkitystä aivan uudella luotettavuustasolla. Aiemmin oli tyydyttävä vain toteamaan, että hyvä ympäristö yleensä tuottaa hyvää, ja huono on riski, joillekin korkeampi, joillekin matalampi. Ympäristön eri piirteiden vaikutusten yksityiskohtaiseen erittelyyn ei ollut paljoa mahdollisuuksia.

Kaksi psykologian kannalta tärkeintä molekyyligenetiikan löydöstä ei koske perin- nöllisyyttä vaan ympäristön merkitystä. Ensimmäinen löytö on, että yhteisen ympäristön vaikutus ei tee ihmisiä samanlaisiksi, vaan erilaisiksi. ”

RJK: IKIVANHA PERUSTOTUUS: sisarukset ovat toisilleen mitä keskeisin ympä- ristötekijä, erityisesti ensimmäisen ja toisen sisaruksen asema poikkeaa jyrkästi.

LK-J: ” Sama kasvatus saa samassa perheessä kasvaneet lapset erilaisiksi, ei sa-manlaisiksi. Tämä löytö oli vallankumouksellinen, sillä kaikki aiemmat perinnölli-syystutkimukset olivat esittäneet, että koska samassa perheessä kasvaneet sisarukset jakavat saman ympäristön, on heidän samanlaisuutensa on kasvuympäristön aikaansaamaa. ”

RJK: Tässä ovat siis kyseessä kaikki (molemmat) tutkimukset JOTKA KELTIS ON LUKENUT…

LK-J: ” Molekyyligenetiikka siis osoitti, että sama ympäristö ei yhdenmukaista lap- sia vaan varmistaa lasten erilaisuuden, koska sama ym- päristö on haasteiltaan erilainen erilaisen geneettisen rakenteen omaaville lapsille. Ympäristö, joka on rauhalliselle, ujolle ja ahdistukseen taipuvalle lapselle hyvän kehityksen ja turvallisuuden lähde, on geneettisesti vilkkaalle ja elämyshakuiselle lapselle rajoittava ja vähän toiminnan mahdollisuuksia antava, ja sellaisena riskitekijä. ”

RJK: Noh, ”tulkinta” on uusi: sattu vain olemaan niin, että pikkusiskon oppimisym- päristö malleineen on TÄYSIN ERILAINEN kuin esikoisisoveljen… ja se näkyy ja kuluu kaikessa toiminnassa JUST NIIN KUIN SEN OLETTAIKIN KUULUVAN NÄKYVÄN, ainakin meillä…

LK-J: ” Vanhemmat ovat aina osanneet ihmetellä sitä,miten samassa perheessä kasvaa niin erilaisia lapsia, mutta psykologit ovat yhtyneet tähän ihmetykseen vasta vajaa vuosikymmen sitten (Plomin ym. 1994; Scarr & McCartney 1983). ”

RJK: ” Ai että me vanhemmat ollaan eteviä.. .ettei vain suorastaan liikaakin (ettei meinaan TARVITTAISI OLLENKAAN ”KELTIKSIÄ” molelyylikenetiikkoineen JOISTA HE EIVÄT PASKAAKAAN YMMÄRRÄ, PERKELE!!!) ”

L.K.-J.: ” Toinen molekyyligenetiikan löytö psykologialle on, että monet kaksos- ja adoptiotutkimuksissa ympäristön arvioimiseen käytetyt muuttujat mittaavat- kin yksilöiden välistä geneettisiä vaihtelua ja viittaavat siten perinnöllisyyden merkitykseen. ”

RJK: Jos käytetään käsitettä ´persoonallisuus´ (kuten ´gender ´, sukupuoli-identi- teetti), niin suurin osa geeneistämme koodaa todellakin SEN persoonallisuuden YMPÄRISTÖÄ koodatessaan ”tomumajaamme” ja sen genneettisiä reaktioita!

LK-J: ” Ihmiset nimittäin valitsevat ja muokkaavat omat ympäristönsä osittain myös perinnöllisten tekijöiden vaikuttamina (Plomin ym 2001; Plomin ym. 1994; Scarr & McCartney 1983). Sosioekonominen tilanne on tästä hyvä esimerkki. Tiedetään, että perheen sosioekonominen tilanne vaikuttaa lapsen koulumenestykseen, terveyteen ja yleiseen hyvinvointiin. Psykologisissa tutkimuksissa tätä muuttujaa on pidetty ympäristömuuttujana puhtaimmillaan. Harvemmin on esitetty, että perheen sosioekonominen tilanne mittaisikin vain osittain lapsen ympäristöä, ja mahdollisesti suureltakin osalta vanhempien ja lapsen yhteistä perinnöllistä taustaa. Ihmiset luovat itselleen olosuhteensa myös perinnöllisyyden ohjaamina. ”

RJK: NO SIELTÄ SE TATUISMI TULI!

LK-J: ” Vaikeus, jopa mahdottomuus erottaa perimän ja ympäristön vaikutus toi- sistaan johti nopeasti geenien ja ympäristön yhteis- tai vuo- rovaikutuksen tutkimi- seen. Todettiin, että perimän ja ympäristön asettaminen vastakkain on hyödytöntä, joskus suorastaan harhaan johtavaa. ”

RJK: Epäilemättä.

Sen sijaan EHDOLLISTUNEEN ja FENOTYYPPISEN käyttätymisen ”asettaminen vastakkain” EI OLE ”HYÖDYTÖNTÄ” ainakaan lääketieteessä, vaan päin vastoin menetyksellisen reabilitointitoiminnan, kuntoutuksen ehdoton edellytys…

LK-J: ” Vaikka tietyllä geenillä tai geenivariantilla olisi selkeä yhteys käyttäytymis- piirteeseen, voi tutkimuksissa genotyypin merkitys osoittautua olemattomaksi, jos sen aikaansaamaa yksilöiden välistä vaihtelua alttiudessa ympäristön vai- kutteille ei oteta huomioon. Jos psyykkisten häiriöiden geneettisen riskin tutkimisessa otokset eroavat ratkaisevasti ympäristön riskitekijöiden suhteen, ja nämä erot ohitetaan, niin ristiriitaiset tulokset ja epäonnistumiset aiempien löydösten toistamisessa jäävät säännöksi (ks. esim. Foley ym. 2004).

On osoitettu, että herkkyys suotuisille tai epäsuotuisille ympäristöolosuhteille on ehdollinen ja riippuu yksilön geneettisestä rakenteesta, ts. on olemassa sellaisia geenin ja ympäristön vuorovaikutuksia, jotka määräävät tiettyjen persoonallisuudenpiirteiden tai psyykkisten oireiden kehittymisen. ”

RJK: Mitähän Keltis tarkoittaa täällä ”ehdollisella”, muuta kuin että AIVAN VARMASTI HÄN ON KAMPEAMASSA SITÄ JOHONKIN ANTIPAVLOVISTISEEN UUSMERKITYKSEEN…!

LK-J: ” Geenit siis järjestävät samassa ympäristössä kasvaneet ihmiset uuteen ”järjestykseen” ja määräävät kenelle tietty ympäristö on vahingollinen, kenelle hyödyllinen ja kenelle neutraali. Niinpä geenien merkitystä persoonallisuudelle ei voi täydelleen ymmärtää muuten kuin siinä ympäristössä, missä ne vaikuttavat;  geeneillä on erilainen merkitys erilaisissa yhteyksissä (Foley 2004). ”

RJK: No olipas terävästi päätelty….”professorin” kuukausipalkan eteen…

Käyttäytymisgenetiikka ja temperamentti

LK-J: ” Käyttäytymisgenetiikan ensimmäinen painopiste on ollut psyko-patologi- assa, ennen kaikkea skitsofrenian ja depression tutkimisessa. Vähitellen käyttäytymisgenetiikka on saanut jalansijaa myös persoonallisuuspsykologiassa. ”

RJK: Mikähän noista linkeistä olisi siihen ”käyttäytymigenetiikaan”…

LK-J: ” Tällä alueella aktiivisin tutkimus on kohdistunut temperamenttiin. Tempera- mentti on persoonallisuuden biologinen pohja, silta ihmisen biologisen, mahdol- lisesti perinnöllisen lähtökohdan ja ympäristön muokkaaman persoonallisuuden välillä. ”

RJK: Ihmisen käyttäytymisen ja erityisesti tajunnan biologinen pohja on ehdollistu-misjärjestelmä. Jos PSYKOLOGIAN PROFESSORI EI TUOTA TIEDÄ, hän on kriminaalirillinen,jahänen palkanmaksajansakin on kriminaalirikollinen.

LK-J: ” Temperamentti koostuu joukosta synnynnäisiä käyttäytymis- tai reaktio-taipumuksia tai valmiuksia, jotka johtuvat yksilöllisistä eroista aivorakenteissa ja aivotoiminnoissa, ja antavat ihmiselle hänen yksilöllisyytensä erottaen hänet muista. ”

RJK: Temperamentti koostuu kiistämättä ehdollistumismekanismin yksilöllisistä erityispiirteistä.

LK-J: ” Temperamentti vaikuttaa siihen, miten yksilö kokee ympäristön, miten hän reagoi ympäristöön, ja miten ympäristö reagoi yksilöön. ”

RJK: MITEN HELVETISSÄ se YMPÄRISTÖN REAKTIOHIN voi vaikuttaa?

Ellei ”tomumajaa” todellakin katsota PSYYKEN YMÄRISTÖKSI osaltaan!)

LK-J: ” Eräs synnynnäisen temperamentin ja ympäristön vuorovaikutuksen tärkeim- piä lopputuloksia on aikuisen ihmisen persoonallisuus. Persoonallisuus on siis tem- peramentin ja ympäristön vaikutuksen yhteistulos, ja yksilölliset erot synnynnäi- sessä temperamentissa muodostavat persoonallisuuden kehityksen ytimen. ”

RJK: Persoonallisuus on yhteiskunnallisen eikä biologisen emergenssitason en- titeetti, joten sen ja sen kehityksen yitmien pitää myös öytyä yhteiskunnalliselta tasolta. Nuo temperamenttierot ovat erityispiirteitä.

LK-J: ” Nykytietämyksen mukaan ovat neuroregulatooriseen järjestelmään kuulu- vat serotoniini ja dopamiini keskeisessä asemassa psyykkisten prosessien ohjaa- misessa. Nämä aivojen välittäjäaineet osallistuvat epäspesifisti kaiken käyttäytymisensäätelyyn.

Dopamiini on emootioiden, motivaation ja huomiokyvyn avainsäätelijä. Dopamiinin on myös todettu olevan yhteydessä temperamenttipiirteisiin, erityisesti elämysha- kuiseen, uusia toimintatapoja ja jännitystä etsivään temperamenttiin. Dopamiinin puute taas johtaa apaattiseen, mistään kiinnostumattomaan persoonallisuuteen (Menza, Mark, Burn& Brooks 1995; Sugiura ym. 2000).

Serotoniini puolestaan on yhteydessä mentaalisiin häiriöihin kuten bipolaariseen af-fektihäiriöön, depressioon ja väkivaltaiseen itsemurha-hakuisuuteen. Laajemmin serotoniini nähdään mielialan ja emootioiden säätelijänä. Matalan serotonergisen aktiivisuuden on todettu olevan yhteydessä negatiivisiin affekteihin, aggressioon ja matalaan impulssikontrolliin (Siever & Davis 1991; Sugiura ym. 2000).

Dopamiinin ja serotoniinin kandidaattigeenejä,siis geenejä,joiden yhteydestä näi- den välittäjäaineiden tuotantoon ja toimintaan on todisteita, on löydetty useita. Kirjallisuuden perusteella voisi esittää selkeän, muutaman kymmenen geenin listan, mutta listan elinaika on aika lyhyt. Uusia kandidaattigeenejä tunnistetaan ja uusia yhteyksiä geenien ja psyykkisten piirteiden välillä löytyy jatkuvasti, niin että puolen vuoden kuluttua lista olisi jo toisen näköinen.

Geenien ja ympäristön vuorovaikutus

Ensimmäinen geenin ja ympäristön vuorovaikutuksen osoittava tutkimus käyttäy-tymistieteiden alalla oli Caspin ja hänen työtovereittensa julkaisema (Caspi ym. 2003). He osoittivat, että tietty serotoniinia säätelevä geeni, 5HTT, oli väliin tuleva muuttuja tarkasteltaessa ympäristön ja stressaavien elämäntapahtumien vaikutusta depression puhkeamiseen. 5HTT oli yhteydessä yksilön herkkyyteen epäsuotuisalle ympäristölle, niin että tämän geenin tietyn variantin kantajat olivat muita alttiimpia tulemaan depressiivisiksi epäsuotuisassa ja stressaavassa ympäristössä.

Myöhemmin on osoitettu, että mitä myöhemmällä iällä depressio puhkeaa, sitä selkeämpi on kyseisen geenivariantin vaikutus. Nuoruusiän depressio olisi siis tämän mukaan suuremmassa määrin kokemusten ja ympäristön olosuhteiden seurausta, kun taas myöhemmin puhkeava depressio korreloisi voimakkaammin perinnöllisyyteen. ”

RJK: Millainen biokemiallinen mekanismi ohjaa sellaista depressiota, joka EI OLE yhteydessä geeneihin?

Mahtaisko prof. Keltikangas-Järvisellä olla sellaisesta minkäänlaista vihjettä tai ounastelua…?

LK-J: ” Edelleen Caspi tutkimusryhmineen on osoittanut, että tietty MAO-A-geno- tyyppi (serotoniinia säätelevä geeni) välittää yhteyttä lapsuuden epäsuotuisten olosuhteiden ja huonon kohtelun ja myöhemmän epäsosiaalisen käytöksen välillä (Caspi ym. 2002). Toisin sanoen se, miten lapset reagoivat huonoon kasvuympäristöön, olisi geneettisen rakenteen ohjaama. Tietyn MAO-A-variantin kantajat ovat muitalapsia herkempiä omaksumaan epäsosiaalisen käytöksen piirteitä, jos heitä kohdellaan lapsena huonosti. Foley tutkimusryhmineen (2004) toisti tämän tutkimustuloksen. Näihin kolmeen edellä mainittuun tutkimukseen viitataan kun halutaan osoittaa ympäristön ja geenien vuorovaikutuksen olemassaolon toteaminen. Tutkimuksista puhutaan jo klassikoina, vaikka ne iässä ovat vasta muutaman vuoden takaisia.

Mielenkiintoinen on myös löytö,että elämyshakuisuudeksi kutsuttu temperament- tipiirre yhdistyneenä tiettyyn dopamiinia säätelevään geeniin tekee ihmisestä hy- vän stressinsietäjän, niin että hänen suorituskykynsä ei stressitilanteessa laske, mutta huonon koulumenestyjän. Jos tämä yhdistelmä tavataan tytöillä, niin heidän todennäköisyytensä lopettaa koulunkäynti ennen lukiota oli nelinkertainen verrokkeihin verrattuna, ja pojilla vastaava luku on puolitoista (Keltikangas-Järvinen, Elovainio, Kivimäki, Ekelund & Peltonen 2002).

Tämä temperamentti ei korreloi älykkyyteen, kykyihin tai motivaatioon, joten sillä ei pitäisi olla vaikutusta koulumenestykseen. Kyseinen temperamenttityyppi on kuitenkin hyvin kaukana siitä, millainen koulu odottaa oppilaan olevan, joten selitystä koulumenestykseen on haettava ympäristön odotuksista. Tutkimustulos osoittaa, että ymmärtääksemme geenien vaikutusta, ei riitä, että tutkimukseen yhdistetään pelkkä lähiympäristö. Muokkaavat tekijät ulottuvat aina sosiokulturaalisiin arvostuksiin saakka. Perimän viimeisin merkitys riippuu siitä, mitä kulttuuri ihmiseltä odottaa.

Geenien ja ympäristön vuorovaikutuksen tutkiminen osoittautuu yhä tärkeäm- mäksi. Tutkimustulosten viesti on aina sama:käyttäytymisgenetiikka lisää mielum- min ympäristön vaikutuksen ymmärtämistä kuin tietoa psyykkisten ominaisuuksien perinnöllisyydestä. Tutkimukset ovat myös osoittaneet vääräksi sen usein esitetyn toteamuksen, että ”geeneillemmehän emme voi mitään”. Psykologisissa ominaisuuksissa ympäristö lopulta määrää geenin merkityksen, tai geeni ympäristön merkityksen, aivan kuten asia halutaan nähdä, mutta joka tapauksessa geenin vaikutus ymmärretään vasta sitten, kun ympäristön vaikutus on otettu huomioon.

Käyttäytymisgenetiikan tuoma muutos psykologiaan johtaa sellaisen väittelyn loppu-miseen, että onko jokin persoonallisuuden ominaisuus perinnöllinen vai ympäristön tuote. ”

RJK: Se ei poista väittelyä eikä kokeellista tutkimusta siitä, mikä ärsyke tai reaktio (jotka yhdessä muodostavat REFLEKSIN) on genettinen,ja mikä taas ehdollistunut.

Se on erittäin tärkeä aihe myös eläintieteessä, erityisesti kotieläintieteessä.

LK-J: ” Tällaista jakoa ei oikeasti ole olemassa. ”

RJK: EI OLEKAAN, ja Keltis onkin aika pitkälle repäissyt koko ”keskustelun” perseestään… ainakin siinä muodossa kuin hänon sitä yllä kuvannut…

Sitä vastoin tutkimus ehdoolisita ja ehdottomista reflekseistä ja myös LEIMAUTU- MISEN (imprinting, Prägung, zapetshatlenie) on mitä ajankohtaisnta, ja pysyy sellaisena vastakin…

LK-J: ” Sellainenkaan keskustelu, että onko jossain ominaisuudessa enemmän perimää kuin ympäristöä, ei johda mihinkään. ”

RJK: No ei todellakaan…

LK-J: ” Perimä on mukana kaikessa, mutta geenit saavat merkityksensä siinä ym-päristössä, jossa ne toteutuvat. Niin kauan kun perimän yhteyttä johonkin psyko- logiseen ilmiöön tutkitaan ilman kontekstia, niin joka toinen tutkimus löytää yhteyden, joka toinen ei, kun taas vuorovaikutuksen tarkasteleminen vie tutkimusta
lähemmäs todellisen elämän ilmiöitä.

Kirjoittaja on psykologian professori Helsingin yliopistossa. ”

(RJK: Mun tekstejä TÄLTÄ PALSTALTA saa siiten vapaasti vaikka kopsia graduihin, mää olen harrastajana nää asiat itsekin jostakin kopsinut…

***

Pistetäänpä vielä tähän samaan putkeen tuo toisenkin sanakaritädin toimialuetta koskeva oikaisu suhteessa valtmeedian viljelemään kuvaan ja jopa sen välittämiin usein vääiin tietoihin kansainvälisen oikeuden päätöksistä, vaikka hänen en varsinaisesti tiedä perskohtaisesti tietoa väärentäneen…

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/03/srebrenican-joukkomurhaa-vahvasti-liioiteltu

Näin kirjoittaa Balkain asioihin perehtynyt Ari Rusila blogissaan ja Uuden Suomen Puheenvuorossa:

Kysymyksiä (i.a.):

Tässä muutamia aiheellisia kysymyksiä:

  1. Miksi Srebrenican tragedian yhteydessä yhä puhutaan 8000 teloitetusta yksilöstä kun ainoa kova todiste Haagin tribunaalin käsissä on 442 teloitetun ihmisen jäännök- set? Omaa kertomustaan oikeudenkäynnistä toiseen muuttanut, syyttäjän kanssa sopimuksen tehnyt tähtitodistajakin (koska muita silminnäkijöitä ei ole löytynyt) puhui Branjevon farmilla tapahtuneiden teloitusten yhteydessä 1200 teloitetusta, 115 löydettiin.
  2. Alueen haudoista on löydetty vajaa 4000 tapausta joista noin 1500 oli vain ruumiin osasia ja samasta määrästä kuolinsyytä ei voitu selvittää.Kun loppujen osalta DNA:ankaan avulla kuolinaikaa ja kuolintapaa ei juuri ole voitu määritellä esim. sen suhteen ovatko ne tapahtuneet taisteluissa, luonnollisista syistä, teloituksissa tai jopa aiemmin – miksi vain teloituslukua ja sitäkin suurenneltuna käyetään kansanmurhan todisteena. ”

YK:han ei ole todennut Srebrenicassa kansanmurhaa (genocide), vaan joukko- murhan (massacre), ja lisäksi se ei ole katsonut silloista Jugoslavian liittovaltiota (Serbia, Montenegro, Kosovo) syypääksi tuohon joukkomurhaan.

Kuitenkin joukkomurhiakin on monenlaisia. Tällä joukkomurhalla on erityistesi pro- pagoitu ns. ”paholaismiesteoriaa”. On muodostettu myös nimilistoja, mutta sittem- min on ilmennyt että osa ”joukkomurhatuista” on mm. ”äänestänyt” Bosnian Muslimitasavallan vaaleissa. Tähänhän on kaksikin mahdollista selitystä, joten pistin varmuuden vuoksi noihin molempiin ”muuttujiin” lainausmerkit ympärille…

Kaj Kaskuberg kommentoi_ 13. maaliskuu 2013 18:18

Kun alkoivat kaivelemaan,nousikin maasta niiden tuhansien serbien ruumiita joita ulkomaalaiset jihadilaiset olivat haudanneet joukkohautoihin. Ja sitten kun kaivettiin toisen maailman sodan aikaisia joukkohautoja, niistäkin löytyi muslimien, kroaattien ja saksalaisten murhaamia serbejä. Serbejä murhattiin saksalaismiehityksen aikana arviolta noin 700.000 ja useat näistä päätyivät joukkohautoihin. Myös Srebrenicassa on tapahtunut useita etnisisä puhdistuksia viimeisten sadan vuoden aikana – ja aina uhreina ovat olleet serbit.

Myös ns. Bosnian sodan aikana 1990-luvulla tuhansia serbejä oli ”kadonnut” Srebrenican alueelta.Kokonaisia kyliä kerrallaan. Juuri ennenkuin serbijoukot siirtyivät Srerenicaan, he olivat löytäneet kylälli- sen eli 129 naista, lasta ja vanhusta murhattuina Srerenican lähellä sijaitsevasta serbikylästä.

Kapa kommentoi_ 13. maaliskuu 2013 19:58

Kosovo minua on eniten ihmetyttänyt. Sieltähän ei löydetty yhtään joukkohau- taa vain yhdestä kylästä anpumalla surmattuja. Näissä vainajissa oli outa se että heillä oli sopimattomat vaatteet päällä ja jopa sepalus takapuolessa. Tällä alueella oli käyty edellisenä päivänä UCK.n ja Serbien välinen taistelu. Nämä vainajat olivat kuvista päätellen puettu jo kuolleina näihin sivilivaatteisiin. Näiden todisteiden perusteella NATO alkoi Serbian pommitukset. Syntyi sittemmin Kosovon valtio joka oli jo syntyessään elinkelvoton. Nyt tämä valtion ainoa vientituote on mafia pimeä asekauppa ja huumeet.

Kaj Kaskuberg kommentoi_ 13. maaliskuu 2013 23:47

Kapan ihmettely on aivan paikallaan.UCK myi sadoilta vangiksi ottamiltaan serbeiltä sisäelimiä, ennen heidän tappamistaan, juutalaisten johtamalle kan- sainväliselle elinkauppamafialle. Läntisessä maailmassa tämä kauppa on juutalaisten käsissä ja siksi ainoat langetetut tuomiot on annettu juutalaisille (New Yorkissa). Myös Israel on harrastanut ”organ harvesting” nimellä googlesta löytyvää bisnestä. Tämä merkitsee sitä, että jos Tel Avivin sairaalaan tuodaan akuutti uutta munuaista tarvitseva juutalaispotilas, hänelle haetaan uusi munuainen joko joltain varastossa (pidätettynä) olevalta 15000 palestiinalaiselta tai sitten miehitettyjen alueiden palestiinalaisilta vaikka keskeltä yötä. Israel + juutalaismafia johtavat tätä bisnestä kansainvälisesti ja ovat käyneet kauppaa UCK:n lisäksi Kiinalta poliittisten vankien sydämistä, maksoista, munuaisista, silmistä ja muista elimistä. Vangit tapetaan, kun elimet on luovutettu.

Kosovossa tapahtui serbien, romanien ja muiden vähemmistöjen etninen puh- distus, murhaaminen, varastaminen, omaisuuksien ja maiden haltuunotto.

http://en.wikipedia.org/wiki/Organ_theft_in_Kosovo

http://www.dafoh.org/

http://www.whale.to/c/organ_harvesting.html

 Sitsimies kommentoi_ 14. maaliskuu 2013 01:00

Ottakaas pojat oma huone jostain muualta täältä verkosta.

”Itseasiassa serbejä on aina tapettu”. Kirjoittaako tässä dosentti Backmanin alter ego?

Muuta keskustelua:

Re: TV-vinkki: 5 kulmaa kosmologiaan

RK, 1.9.2011 0:16:38, 340998

Zaphod.b kirjoitti 31.08.2011 (340982)…

>RK kirjoitti 31.08.2011 (340966)…

>>Zaphod.b kirjoitti 31.08.2011 (340947)…

>>>Osaatko heittaa arvioita kuinka monta ihmista on kuollut antipavlonismin tai >>>peilisolujen vuoksi?

>>Se ei ole asiassa olennaista kansainvälisessä laissa.

>No laitetaan kansainvalinen laki viela sivuun. Ihan mielenkiinnosta,
>paljonko on tullut uhreja antipavlomista ja peilisoluista?

MILLÄ ”VALTUUKSILLA” sinä ”panet kansainvälisen lain sivuun”!!!???

Puoskaritiede on puoskaritiedettä, ja SE RINNASTUU JOUKKOMURHAAN!!!

Varmasti on tullut uhreja, mutta SE EI OLE EHDOTTOMAN OLENNAISTA kansain-välisessä eikä useimpien maiden kansalisessakaan laissa nimenomaan tiedettä ja teknologiaa koskien, ja Suomessakin on painaita tuossa suhteessa muutoksiin.

Täällä on yksi esimerkki, miten pari henkilöä on tuomittu Haagissa kansanmurha-säännösten perusteella, vaikka KANSANMURHAA EI OLLUT- KAAN TUOMIOIS-TUIMEN MUKAAN TAPAHTUNUT, vaan oli tapahtunut joukkomurha (Srebrenica), jossa katsottiin KYSEISTEN HENLÖIDEN KOHDALLA ilmenneen ”kansanmurhan valmistelu”:

www.icj-cij.org/presscom/index.php?pr=1898&p1=6&p2=1&search=%22Srebrenica%22

” Application of the Convention on the Prevention and Punishment of the Crime of Genocide (Bosnia and Herzegovina v. Serbia and Montenegro)

Statement to the Press by H.E. Judge Rosalyn Higgins,President of the International Court of Justice

26 February 2007

Ladies and Gentlemen,

Thank you for attending. My purpose is to try to explain, in readily understandable language, some of the legal matters in this highly complex case. “

Tämä lehditötiedote ei ole itse päätösteksti, vaan tämä on selvitys päätetystä ratkaisusta kielellä, jota toimittajienkin on lupa olettaa ymmärtävän.

“ I am also very mindful of how important it is, in reporting this case, that the Press have really understood what we have said and relay it correctly. “

Oikeuden puheenjohtaja ilmaisee vaälillisesti epäluulonsa lehdistön halua ja kykyä kohtaan ymmärtää pätös ja välittää se oikein eteenpäin. (tuollaisen pitäisi olla slvää erikseen huomauttamattakin, mutta kun ei vaan ole…)

“ This is the first legal case in which allegations of genocide have been made by one State against another. “

Asia, josta on pyydetty lausunto, on, että voidaanko vastaajan (kantajan, Bosnian & Hertzegovinan, mukaan “Serbia ja Monteengro”,joka kuitenkin hajaantui asian vireillepanon ja lausunnon välisenä aikana, ja Oikeus tulkitsee, että “Jugoslavian liittovaltion”, mikä onkin oikea tulkinta, koska Bosnian serbitasavalta tappeli juuri ollakseen oman päätöksensä mukaa osa tuota) katsoa syyllistyneen kansamurhaan (genocide) Bosnian sodassa.

Muu on perustelua, PÄÄTÖS (jonka Tuomioistuin katsoo olevan osapuolia sitova (koska Jugoslavia on tunnustanut sen eikä kumpikaan perillinen ole siitä sanoutunut irtiainakaan tuolloin) oa “juu tai ei”, eli siis tuo “ei”.

Lausunnon/tuomion pyytäjä on kantaja. (Tällöin tuomioistuin on sopimuksenvarai- nen. Jos kuitenkin YK:n Yleiskokous tai TN vahvistaa jonkin päätöksen tai on sellaista pyytänyt, se sitoo kaikkia, jopa ei-YK:n-jäseniä.)

“ The International Court of Justice has been acutely sensitive to the responsibili- ties that have fallen on it. The Court – as it always does – has meticulously applied the law to each and every one of the issues before it. These judicial considerations have led, in the event, to mixed findings so far as the Parties are concerned. That does not mean, of course, that the Court has been seeking a political compromise, still less any predetermined outcome. “

Eli kansamurhalakia on jo ennenkin käytetty eri tavoin entistä Jugoslaviaa koske- vissa tutkimuksissa. Vähän yllättäen tuo kansamurhalakikin vaatii kansallista vah- vistamista sovellettaessa valtioden riitoihin, eli sen status on tasan sama kuin itse tuomioistuimenkin. En vain tiedä, mikä maa sitä ei olisi tunnustanut (mahdollisesti USA). Ei ainakaan Venäjä oletunnustamatta, sillä lakia pidetään yleisesti Neuvostoliiton ja jopa nimenomaan Stalinin läpiajamana.

“ I begin with two particular comments.

First,although the hearings in this case were on the merits,Serbia and Montenegro had advanced contentions to the effect that, even though the Court had in an ear- lier Judgment found it did have jurisdiction to hear the substance of this case, more recent events relating to changes in Serbia and Montenegro’s status called this into question. The Court found that the earlier Judgment in favour of its jurisdiction still stood: it was res judicata. When we say this decision constitutes res judicata, we mean that it is final and binding on the parties. “

PÄÄTÖS (ja vain päätös!) on OSAPUOLIA (ja vain osapuolia!) SITOVA (esimerkiksi perustelut eivät voi olla lopullisia eivätkä “sitovia”, sillä uutta aineistoa voi koska tahansa tullaesiin. Sitä tulee jatkuvasti esiin myös II maailmansodan ajaloita noilla alueilla).

“ The International Court of Justice can take account of new developments, but only through a formal request for revision.In fact,such a request had been made previously by the Respondent, and rejected by the Court in a Judgment of 3 February 2003. “

Eli tuomioistuinen päätösvaltaisuudesta oli valitettu 2003 koskien Jugoslaviaa, mutta valitus oli todettu aiheettomaksi.

“ Second,a short time after the close of the oral hearings in May 2006, Montenegro declared its independence based on the results of a refe- rendum. This raised the question of who is now the Respondent party in the case. The Court has answered by saying that at the date of this Judgment, Serbia was the only Respondent. However, the Court notes that any responsibility for past events involved at the relevant time the composite State of Serbia and Montenegro. Bear this explanation in mind when you hear me refer to “the Respondent”. “

Tarkoittaa, että päätös koskee kohdetta “the Respondent”,jota voidaan erikseen tarkastella, mutta joka on “Jugoslavian liittovaltio” kuitenkin jossakin muodossa, kuten Wikissäkin. Tämä on tärkeä rajaus, koska sellaiseen Bosnian serbitasavalta katsoi kuuluvansa ja sellaisen puolesta taisteli.

“ As you are aware, the jurisdiction of the International Court of Justice is based on consent.

States may consent generally to the Court’s jurisdiction by submitting a declaration under Article 36, paragraph 2, of the Court’s Statute. States can come to the Court by agreement, ad hoc. States may also consent by becoming parties to any of the 300 treaties that refer to the Court in relation to the settlement of disputes arising from their application or interpretation. In this case, the Court’s jurisdiction is solely based on Article IX of the Genocide Convention. “

Tämä koskee edelleen sitä tuomioistuimen sitovuutta. Ja sitovuus koskee nimen- omaan PÄÄTÖKSIÄ erityisesti noissa komplisoiduissa ja välillisissä tapauksissa. Se EI koske kaiken maailman välipulinoita eikä retorisia kärjistyksiä käsityskyvyltään rajoitetuille auditorioille…

“ This means that the Court has no authority to rule on alleged breaches of obli- gations under international law other than genocide, as defined by the Genocide Convention. “

Kappas vaan: tämän oikeuden päätösvalta rajoittuu tapausten tutkimiseen, joissa VOISI olla kyseessä kansamurha, ja tutkimus perutuu ko. laille! (Jos tuollaiset EI voi olla kyse, asia kuuluu muulle tuomioistuimelle. Tämä tuomioistuin ei siis tuomitse pelkästä joukkomurhasta, tai vaikkpa terrori-iskusta. Hyvä kun huomattiin…)

“ This is important to understand because in this case we were confronted with substantial evidence of events in Bosnia and Herzegovina that may amount to war crimes or crimes against humanity – but we had no jurisdiction to make findings in that regard.
We have been concerned only with genocide – and, I may add, genocide in the legal sense of that term, not in the broad use of that term that is sometimes made. “

Erittäin aiheellinen tarkennus KANSANMURHAOIKEUDEN PUHEENJOHTAJALTA, että LEHDISTÖ (JA MM. WIKI) KÄYTTÄÄ TERMIÄ “KANSANMURHA” (GENOCIDE) TÄYSIN ERI MERKITYKSESÄ KUIN SEN LAKIMERKITYS!

“ This was an extremely fact-intensive case. The hearings lasted for two-and-half- months, witnesses were examined and cross-examined, and the Parties each sub- mitted thousands of pages of documentary evidence. About one third of the Judg- ment is devoted to analysing this evidence and making detailed findings as to whether alleged atrocities occurred and, if so, whether there was the specific intent on the part of the perpetrators to destroy in whole or in part the protected group, identified by the Court as the Bosnian Muslims. “

Haateen perutella tutkittiin aianoastaan ja vain Bosnian muslimeita vastaan suun- natun kansanmurhahankkeen epäilyjä. Muihiin ryhmiin kohdistuvat sellaiset, ja muun tyyppiset rikoset ovat erikseen.

“ It is this specific intent, or dolus specialis, that distinguishes genocide from other crimes. In this case, it was not enough for the Applicant to show that,for example, deliberate unlawful killings of Bosnian Muslims occurred. Something more was required – proof that the killings were committed with the intent to destroy the group to which the victims belonged. “

Ei riittänyt, että esiintyi siellä täällä Bosnian muslimien murhia. Oli osoitettava, että ne tähtäsivät (systemaattisesti, ja johdetusti, esimerkiksi ideologisesti kuten uskonnollisesti) kyseisen ryhmän hävittämiseen jossakin ja jostakin.

“ Given the exceptional gravity of the crime of genocide, the Court required that the allegations be proved by evidence that is “fully conclusive”.

We made our own determinations of fact based on the evidence before us, but we also greatly benefited from the findings of fact that had been made by the Inter- national Criminal Tribunal for the former Yugoslavia (ICTY) when it was dealing with accused individuals. “

Eli ICTY voi syyttää vain henkilöitä.

“ The Court has found it conclusively established that massive killings and acts causing serious bodily or mental harm were perpetrated in specific areas and in detention camps throughout Bosnia and Herzegovina.We also found that there was deliberate infliction of terrible conditions of life. In many cases, Bosnian Muslims were the victims of these acts. However – with one exception which I shall return to – the evidence did not show that these terrible acts were accompanied by the specific intent to destroy the group that is required for proof of genocide. “

Eli MISSÄÄN MUUALLA KUIN MAHDOLLISESTI SREBRENICASSA ei ole voitu osoittaa kansanmurhan tuntomerkkejä täyttäviä vainoja.

“ The Applicant had argued that the specific intent could be inferred from the pattern of atrocities.

The Court could not accept this. The specific intent has to be convincingly shown by reference to particular circumstances; a pattern of conduct will only be accepted as evidence of its existence if genocide is the only possible explanation for the conduct concerned. “

Eli ns. INDISIOTODISTEET eivät kelpaa, vaan kansanmurhatuntomerkkien pitää olla AINOA selitys joillekin tapauksille.

“However,there was an important exception to these findings.The Court found that there was conclusive evidence that killings and acts causing serious bodily or mental harm targeting the Bosnian Muslims took place in Srebrenica in July 1995. These acts were directed by the Main Staff of the VRS (the army of the Republika Srpska) who possessed the specific intent required for genocide. “

Eli heinäkuussa 1995 Bosnian serbitasavallan armeijan pääesikunnan toimesta Srebrenicassa tapahtui toimia,jolla oli erityinen tarkoitus (hävittää muslimiryhmä alueelta: osa tappaa ja osa ajaa pois), joka on ominaista kansamurhille.

Sellaisia TOIMIA siis oli, yhdessä paikassa ja yhdessä kuussa. Ne kohdistuivat kui- tenkin pelkästää pyssyikäisiin miehiin, muuta voidaan tietysti ajatella, että muiden oli ajateltu karkaavan paikalta…

Tässä on nyt otettava huomioon tärkeä seikka ICJ:n toimenkuvassa: jos ICJ EI täl- laisessa VALTIOIDEN VÄLISESSÄ RIIDASSA löydä mitään kansamurhatoimia tai muita kansamurhalaissa mainittuja rikoksia, niin SILLÄ EI OLE PÄÄTÖSVALTAA KOKO ASIAAN, koska se ei voi tuomita edes (muista) sotarikoksista eikä ihmiskunnavastaisista rikoksista, kuten joukkomurhasta.

Halosestakaan ei ole siis ICJ oikea paikka valittaa hänen europuoskaritieteestään.) Sillä ei olisi valtaa päättää edes, että Vastaaja EI OLE SYYL- LINEN. Tuomioistui- men toimenkuvaa pitäisi hieman laajentaa kaikkien kansainvälisten sotarikosten ja ihmiskunnan vastaisten rikosten suuntaan, jos kansamurhan mahdollisuus on ollut olemassa.

“ Having determined that genocide was committed at Srebrenica , “

Tässä ei sanota,että oikeus olisi TODISTANUT tuollaista,vaan se on muodollisten tuntomerkkien perusteella MÄÄRITELLYT ikään kuin “muodollisen sellaisen”, että VAIKKA olisi kansamurha niin… sillä mahdolliselle rikokselle on yksi mahdollinen syyllinen, Bosnian serbitasavallan armeijan esikunta, jonka syyllisyys EI TARKOITA JUGOSLAVIAN LIITTOVALTION SYYLLISYYTTTÄ, kuten oikeus itten päätikin!

“ the next step was for the Court to decide whether the Respondent was legally responsible for the acts of the VRS. “

Tämä oli se varsinainen oikeudelle esitetty kysymys, ja tähän annettu vastaus on sen tulos.

Jugoslavian liittovaltio (käytännössä Serbia) on vapautettu kansamurhasyytök- sistä, ja erikseen tutkitaan tuon Bosnian serbiarmeijan esikunnan jäsenten mahdollista syylliyyttä kansamurhaan.

Silloin myös vasta lopulta ratkeaa, pitääkö kansainvälinen oikeus Srebrenicaa kansanmurhana vai ei. Ja tuomioistuimen pitää olla valtuutettu tuomitsemaan myös lievemmistä rikoksista kuin kansanmurhasellaisista.

(Edelleen on muistettava,että esitetty sitoo OSAPUOLIA, OSAPUOLIA, OSAPUO- LIA, kuten puheenjohtaja Higgins sanoo, niiden esimerksi omissa oikeutoimissa.

Se EI sido ehdottomasti esimerkiksi YK:ta, kuten se sitoisi, jos lausunnon olisi pyytänyt Yleiskokous!

YLE on meillä lallannut ja rallanut “tietoa”, että “Srebrenicassa olisi tapahtunut joukkomurha, MUTTA SEN LISÄKSI OLISI TAPAHTUNUT MUUALLA PÖYRISTYTTÄVÄ BOSNIAN KANSANMURHA SERBIEN TOIMESTA”…

“If the VRS was an organ of Serbia and Montenegro (as that country was then called), then in law the Respondent would be responsible for the VRS’ actions. The Respondent would also be responsible in law if the VRS was acting on the instructions of, or under the direction or control of, the Respondent. In the light of the information available to it, the Court has found that it was not established that the massacres at Srebrenica were committed by organs of the Respondent. It has also not been established that those massacres were committed on the instructions, or under the direction of the Respondent, nor that the Respondent exercised effective control over the operations in the course of which those massacres were perpetra- ted. This is the test in international law. In fact,all indications are that the decision to kill the adult male population of the Bosnian Muslim community in Srebrenica was taken by some members of the VRS Main Staff, without instructions from or effective control by the FRY.

I would like to say a few words at this juncture on the paramilitary unit called the “Scorpions”.

During the oral proceedings the Applicant presented a video to the Court showing the execution by paramilitaries of six Bosnian Muslims, in Trnovo,an area near Sreb- renica , in July 1995. This video had previously been shown on Serbian television and during the Milošević trial at the ICTY.

In addition to this video, other evidence was submitted to the Court by the Appli- cant alleging that the Respondent was responsible for the acts of the “Scorpions”. The Court has systematically assessed all the information brought to its notice. The Court can only make decisions on the basis of materials before it.And,on the basis of these materials, the Court has been unable to find that the Respondent was responsible for the acts of the “Scorpions” in Trnovo in mid-1995.

Let me say something about the question of complicity in the Genocide Conven- tion. The Court had to consider whether the Respondent provided the means to enable or facilitate the events in Srebrenica in full awareness that the aid supplied would be used to commit genocide. It is clear that the Respondent supplied quite substantial aid of a political, military and financial nature to the Republika Srpska and the VRS, long before the tragic events of Srebrenica, and the aid continued during those events. But a crucial condition for complicity was not fulfilled, namely, the Court did not have conclusive proof that authorities of the Respondent, when providing this aid, were fully aware that the VRS had the specific intent characterizing genocide. “

Eikä TUOTAKAAN siis ole ainakaan vielä näytetty toteen, vaan SITÄ VASTA TUTKITAAN ICTYSSÄ!
“It is not so easy to grasp the distinction in law between complicity in genocide and the breach of the duty to prevent genocide. Let me try to explain in a few words. The Court did find it conclusively proven that the FRY leadership, and President Miloše- vić above all, were fully aware of the climate of deep-seated hatred which reigned between the Bosnian Serbs and the Muslims in the Srebrenica region, and that mas- sacres there were likely to occur. They may not have had knowledge of the specific intent to commit genocide, but it must have been clear that there was a serious risk of genocide in Srebrenica. This factor is important because it activates the obligation to prevent genocide, which is enshrined in Article I of the Genocide Convention. “

www.hrweb.org/legal/genocide.html

“ Article 1

The Contracting Parties confirm that genocide, whether committed in time of peace or in time of war, is a crime under international law which they undertake to prevent and to punish. “

“ Let me make clear that the legal issue is not whether, had the Respondent made use of the strong links it had with the Republika Srpska and the VRS, the genocide would have been averted. The legal issue is whether the Respondent took all the measures which were within its power to prevent the genocide. “

Tärkeä pointti: VALTIOVALLAN ON KÄYTETÄVÄ KAIKKIA KÄYTETTÄVISSÄÄN OLEVIA KEINOJA ESTÄÄKSEEN IHMISKUNNAN VASTAISET RIKOKSET…

“ The Court has found that the Respondent could, and should, have acted to prevent the genocide, but did not.

The Respondent did nothing to prevent the Srebrenica massacres despite the po- litical, military and financial links between its authorities and the Republika Srpska and the VRS. “

Oikeuden puheenjohtaja Higgins käyttää VARMOISTA TODELLISISTA TAPAHTU- MISTA puhuessaan Srebrenican tapahtumista johdonmu- kaisesti sanaa MAS- SACRE, joka on ERI RIKOS kuin genocide, mutta voi kyllä olla ja yleensä onkin sellaisen OSA.

Samoin pitäisi myös lehdistömenetellä,ellei se halua esiintyä “maail- man korkeim- pana tuomioistuimena”, jolloin se varmasti menettää luottamuksensa,siten kuin esi- merkiksi YLE on minuun ja moneen muuhun menettänyt, varsinkin halosen aikana (mutta osin jo ennenkin).

“ It therefore violated the obligation in the Genocide Convention to prevent genocide.

There is one further obligation that I will explain, which is the obligation to punish genocide.

Article VI of the Genocide Convention requires that persons charged with geno- cide or any other acts enumerated in Article III shall be tried by a competent tribunal of the State in the territory of which the act was committed, or by an international penal tribunal. “

“ Article 3

The following acts shall be punishable:

(a) Genocide;
(b) Conspiracy to commit genocide;
(c) Direct and public incitement to commit genocide;
(d) Attempt to commit genocide;
(e) Complicity in genocide.

Article 4

Persons committing genocide or any of the other acts enumerated in Article 3 shall be punished, whether they are constitutionally responsible rulers, public officials or private individuals. “

“ In this case,the genocide occurred in Srebrenica,which is outside the Respondent’s territory. “

No tässä se sitten sanoo “genocide”, mutta se pitää kiinni vain istuimensa tuomiovallasta asiassa.

“ Therefore, the Respondent cannot be held responsible for not having tried before its national courts those accused of having participated in the Srebrenica genocide. “

Aivan: tässä on taas kyseessä vastaava tapaus, jos VASTAAJA EI OLE VASTUUSSA VAIKKA OLSIKIN KANSAMURHA.

“ The relevant question, then, is whether the Respondent fulfilled its obligation to co- operate with the ICTY by arresting and handing over to the Tribunal any persons accused of genocide as a result of the Srebrenica genocide and finding themselves on its territory. “

Ovelaa…

“ The Court has not failed to notice the plentiful, and mutually corroborative, infor-mation suggesting that General Mladić, indicted by the ICTY for as one of those principally responsible for the genocide in Srebrenica,was on the territory of the Respondent at least on several occasions and for substantial periods during the last few years and may still be there now, without the Serb authorities doing what they could and can reasonably do to identify his location and arrest him. The Court has found that the Respondent failed in its duty to co-operate fully with the ICTY and therefore has violated the obligation to punish genocide.

As the Court has not found the Respondent itself committed,or was responsible for, the genocide at Srebrenica, the issue of massive reparations for that does not arise. So far as the violation of the obligation to prevent genocide, the Court has found – as the Applicant in fact suggested – that a declaration of the Court is itself the appropriate satisfaction. As to the breach of its obligation to punish genocide, the Court has determined that this is a continuing breach. We have therefore made a declaration that Serbia shall immediately take effective steps to ensure full compliance with this obligation and to transfer individuals accused of genocide for trial by the ICTY, and to co-operate fully with that Tribunal.

I hope that this Statement has assisted you in your work. Thank you for your attention. “

****

ICTYa ei ole pysyväksi tarkoitettukaan. Mutta tuo ICJ:n ja ICTY:n surffi Bosnian joukkomurhasta (jota termiä ne itse käyttävät) osoittaa, että ICJ:n toimeksian- nossa on objektiivisuuden vaarantava valuvika, koska jonkin valtion haastaessa toisen kansanmurhasta ja saatua ICJ:n ottamaan asian käsittelyynsä ICJ:n on löydettävä asiassa JOKIN kansanmurharikos, esimerkiksi suunnittelu tai valmistelu tai osallistuminen, KENEN HYVÄNSÄ takemänä, jotta sillä olisi valtuudet tuomita asiassa lainkaan, edes syyttömäksi. Jos se löytää muun syyllisen kuin syytetyn, se ei voi antaa siitä itse tuomioita, ellei vähintääkin jokin valtio taas haasta. Siksi juuri ilmeisestikin tarvittiin nyt ICTY Sitten, kun asiaa on kymmenillä miljoonilla tutkittu, mutta EI ilmenekään MITÄÄN kansanmurharikosta, vaatii pokkaa tuomareilta heittää pillit pussiin ja todeta, että ”turhaa työtä tehtiin”.

Yksi ratkaisu olisi, että kaikki haasteetkin menisivät Turvallisuusneuvoston kautta, mutta siinä on sellainen huono puoli, että TN joutuisi tekemään päätöksen ”todennäköisestä kansanmurhasta” silloin, kun asiaa vasta aletaan kunnolla tutkia.

Toinen ratkaisu on, että ICJ voisi tuomita myös pienemmistä kansainvälisistä sota- ja ihmisyydenvastaisista rikoksista: joukkomurhista (esim. WTC, ei ”tarvittaisi” guantanamoja…), hölynpöly(lääke- ym.)tiedeterrorismista, (esim. melamiinimaidot, AIDS(virus)denialismi, josta kansamurhahaaste on vireillä johtajan puoluetoverei- den taholta, ”sosiobiologiasta” eli EHDOLLISTUMISDENIALISMISTA (lääketietees- sä) jne. On huomattana, että ANTIPAVLOVISMI / ”SOSIOBIOLOGIA” ON JO ALUS- TAVASTI KRIMINALISOITU RASKAUTTAVANA YDINTUNTOMERRKKINÄ juuri tässä kansamurhalaissa, sillä sitähän se ”sosiaalinen keenimurha” nimenomaan edellyttää… Ja sen takia tämä kansanmurhalaki monia suunnattomasti raivostuttaakin…

Mitä taas tulee liian löysiin tuomioihin,niin Turvallisuusneuvosto voi tuomita kansan- murhista, joukkomurhista ja muista sotarikoksista ja terrorismista, ja se pitää myös listaa maiilman vaarallisimmista terroriteista ja muista rikollisista, jotka se on itse päättänyt, ja joihin kuuluu myös ”meidän” ministeri”mme” Haidi Hautahourulallan ystävä Doku Umarov, jotka on tavattaessa pidätettävä ja tuomittava, tai toimitettava (esimerkiksi) Haagiin.

Venäjällä on tilaisuus ottaa tuo asia esiin TN:ssä ja esittää tätä Oricia sinne listalle tuomiosta huolimatta.Se saattaa olla näin tehnytkin.Ei ole ehkä mennyt läpi.

TN ei ole sidottu ICJ:n tai ICTY:n päätöksiin kuin yhdessä tapauksessa:jos YK:n Yleis- kokous on sitä kantaa/ratkaisua pyytänyt. Se tulkitaan silloin Yleiskokouksen kan- naksi, ellei tämä vielä muuta sitä. Yleiskokous ei ole sidottu kuin omiin Peruskirjaan kirjattuihin säännöksiinsä esimerkiksi enemmistöistä ja kenellä on milloinkin oikeus mitäkin esittää sen päätettäväksi.

Jonkin YK:n tahon on voitava rangaista joukkotuhoista,jotka eivät ole luonteeltaan sotilaallisia, vaan esimerkiksi teknisiä, mikrobiologisia tai lääketieteellisiä. Tällä het- kellä se käy ilmeisesti niin, että WHO pyytää TN:ltä virka-apua. (”Kattotaas ny sitte, kuinka kanan käy…”, sanoi isäntä, kun kanalassa nukkui, ja kana orrelta suun päälle paskansi…)

ristokoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/76865-riitta-harinp%C3%A4yritytt%C3%A4v%C3%A4-ja-rillinen-pierupeilisolutiede-lensi-vihdoinkin-wittuun-tieteen-raho#comment-1046535

www.forumstar.fi/content/hesari-alkkari-ja-stt-sepitt%C3%A4v%C3%A4t-taas-omia-kansamurhia

>>Puoskaritiede on itsessään rikos.

>Voisitko viela selventaa mita tarkoitat puoskaritieteella.

No pierupeilisolutiedettä tietysti, HAISTAPASKANTIEDETTÄ (eikä se ole ainoa):

www.vapaa-ajattelijat.fi/keskustelu/read.php?3,14549,28127#msg-28127

>Puoskari kun taitaa tarkoittaa ilman patevyytta toimivaa laakaria tjsp.

Just, niin tarkoittaa, JA SE KATSOTAAN KANSAINVÄLISESSÄ OIKEUDESSA TIETEELLISESTI, ja se syysi MENEE ARMOTTA KANSALLISEN YLI!

Tarvittaessa WHO järjestää tieteellisen maailmankonferenssiin, kuten Durbanissa AIDS-denialismista (ja jos mahdollista tunaririkollismaan kustannuksella!), koska toistaiseksi ei ole Maailman tiedeakatemiaa.

>Minusta esimerkiksi tieteellisessa debatissa eri hypoteesien ja
>teorioiden esittaminen ei ole puoskarointia.

EI TUO TERRORI OLE PELKÄSTÄÄN SITÄ EIVÄTKÄ NE OLE ASIANMUKAISIA TODELLA TIETEELLISIÄ HYPOTEESEJA!!!! KOSKA NIISSÄ ON SIVUUTETTU KOKO SIIHENASTINEN OBJEKTIIVINEN TIETEELLINEN TUTKIMUS!!!!

>>Myös Suomessa harkitaan esimerkiksi rikoksen suunnittelun kriminalisointia.

>Miten tama liittyy tieteentekemiseen?

>Z

ICTY:n puheenjohtaja Rosalyn Higginsin yllä esittämällä tavalla.

Monilla muilla aloilla on esiintynyt, esimerkiksi minun alallani. Ja minuakin on terrorisoitu.

***

Helena Ranta syntyi Kajaanissa ja opiskeli hammaslääketiedettä Helsingin yliopistossa. Hän on kertonut valinneensa hammaslääkärin opinnot, koska ajatteli sen olevan helppo ammatti, jossa on lyhyet työpäivät. Väiteltyään hammaslääketieteen tohtoriksi vuonna 1978 Ranta työskenteli tutkijana mm. Helsingin yliopistossa ja Oslossa sekä Vankeinhoitolaitoksen ylihammaslääkärinä. Vuonna 1989 hän siirtyi oikeusministeriön ylihammaslääkäriksi ja siitä Suomen ensimmäiseksi oikeushammaslääkäriksi.

Vuonna 1994 hän osallistui Estonian laivaturman uhrien tunnistamiseen, mikä antoi pohjan myöhemmälle työlle kansainvälisten oikeuslääketieteellisten tutkijaryhmien jäsenenä, johtajana ja kouluttajana. Hän on ollut näissä tehtävissä mm. Balkanilla, Irakissa, Tšetšeniassa ja Kaakkois-Aasian hyökyaalto-onnettomuuden selvittelyissä. Ranta on työskennellyt lähes kaikilla mantereilla ja nähnyt omien sanojensa mukaan yli kymmenentuhatta ruumista: onnettomuuksien, rikosten ja sotien uhreja.

1990-luvun lopulla Helena Ranta johti tutkimusryhmää, joka selvitti EU:n toimeksiannosta Kosovon Racakista löytyneiden ruumiiden kuolinsyytä. Tutkimustulokset olivat todistusaineistona Jugoslavian entisen presidentin vastaisessa oikeudenkäynnissä.

Edelleen Helena Rantaa pyydetään asiantuntijaksi kansainvälisen politiikan ja oikeuden ajankohtaisiin, vaikeisiin kysymyksiin. Hänellä on myös ollut lukuisia luottamustehtäviä esimerkiksi Plan Suomi Säätiössä, Naisjärjestöjen keskusliitossa sekä Suomen Akateemisten Naisten Liitossa, jonka kautta hän on edistänyt maahanmuuttajanaisten kielikoulutusta ja kotouttamista.

Katso Helena Rannan palkintovideo

https://www.turpeinen-saari.net/blogi/2018/02/08/23225

Suomen ulkoministeriö ja Jugoslavian pommitukset

https://www.turpeinen-saari.net/blogi/2018/02/27/23561

Torstai 8.2.2018 klo 16:35 – Pirkko Turpeinen-Saari

Jugoslavian hajottaminen 1990-luvulla oli tarkoin suunniteltu prosessi. Taustalla olivat Yhdysvaltojen ja Saksan taloudelliset ja geopoliittiset intressit. NATO:n laajentaminen Balkanille oli keskeisenä tavoitteena.

Toisen maailmansodan holokaustin uhrit serbit, olivat hakeneet turvaa yhtenäi- sestä Jugoslaviasta. Liittovaltion hajottamisessa voimansa yhdistivät entiset natsi-liittolaiset, fasistinen Kroatia ja Saksa. Tässä toisessa vainon kierteessä Yhdysvaltojen globaalin vallan intressit yhdistyivät Saksan ja kroaattien sekä presidentti Izetbegovicin ympärille kerääntyneiden kalifaattia rakentavien muslimien kanssa.

Kroatia kokosi johtoonsa diasporasta Yhdysvalloista ja Kanadasta palaavia nat- seja jälkeläisineen. Izetbegovic vuorostaan hankki jihadisteja Lähi-Idästä ja Afga- nistanista. Kosovon suur-Albaniaa tavoittelevat terroristit saivat taloudellista ja sotilaallista tukea Yhdysvaltojen albaani diasporalta ja CIA:lta.

Kroatian Krajinan serbien toinen kansanmurha toteutettiin yhdysvaltalaisten ken- raalien johdolla. Operaatio Myrskyssä 250.000 serbiä karkotettiin keskiajalta pe- räisin olevilta kotiseuduiltaan ja tuhansia tapettiin yhden viikonlopun aikana elokuussa 1995. Tämän todellisen kansanmurhan peittämiseksi yhdysvaltalainen ja muu läntinen propaganda nosti Srebrenica ”kansanmurha” provokaation peittämään todellista tapahtunutta serbien kansanmurhaa.

Yhdysvaltalaiset kenraalit johtivat myös Izetbegovicin apuna jihadistijoukkoja Sarajevossa.

CIA:n entinen toimihenkilö Robert Baer on kuvannut kirjoissaan 1990-luvun alusta lähtien suorittamaansa kansanryhmien vastakkainasettelun nostattamisen salaista ohjelmaa.

Olen kuvannut suomen kielellä Jugoslavian hajottamisen taustatekijöitä kirjassani Lahtari, Punikki ja Teurastaja. Kansainvälisiä lähteitä on mm George Szamuely Bombs for Peace; NATOs humanitarian war on Yugoslavia.

Yhdysvalloille ei Slovenian, Kroatian ja Bosnian haltuunotto (itsenäistäminen) riit- tänyt, vaan se halusi haltuunsa myös jäljelle jääneen osan Jugoslaviaa eli Serbian ja Montenegron ja Makedonian.

Kosovo on keskiajalta peräisin oleva Serbian maakunta. Sen kasvava albaanivä- estö ei demokraattisista oikeuksistaan huolimatta halunnut kuulua Serbiaan. Se muodosti hallinnollisen rinnakkaisjärjestelmän ja pyrki itsenäistymään Albanian puolelta tulevien terroristien avulla pitkän tähtäyksen tavoitteenaan suur-Albania.

Läsimaat lukivat KLA:n huume-,ihmis- ja elinkaupalla rahaa ja aseita hankkivaksi terroristijärjestöksi aina vuoteen 1998 saakka kunnes keväällä Yhdysvaltojen asenne muuttui. Yhdysvallat, Saksa ja Ranska alkoivat nähdä Jugoslavian sotilaal- lisen ja taloudellisen haltuunoton mahdolliseksi kärjistämällä Kosovon konfliktia.

Koko vuoden 1998 ajan Yhdysvallat ja NATO uhkasivat toistuvasti pommittavansa Jugoslaviaa ellei sen armeija lopettaisi KLA terroristien tuhoamista ja toiminnan lo-pettamista.Jugoslavian hallitus ei olisi saanut pitää huolta turvallisuudesta maansa rajojen sisällä. KLA tappoi paitsi serbipoliiseja myös siviilejä ja albaaneja, jotka olivat valtion viroissa tai ystävällisissä suhteissa serbien kanssa.

Yhdysvaltojen diplomaatit alkoivat neuvotella KLA:n johtajien kanssa.Jo kymmenen vuoden ajan vallitseva propaganda oli demonisoinut Jugoslavian johtoa nimittäen presidentti Milosevicia Hitleriksi. Tosiasiassa Milosevicin vaimon äiti oli tullut natsien teloittamaksi toisen maailmansodan aikana.

Yhdysvallat ja NATO etsivät kuumeisesti tilaisuutta aloittaa pommitukset. Provo- kaatio löytyikin Racakin kylän taistelusta. 15.1.1999 Jugoslavian poliisi ilmoitti tyh- jentävänsä kylän KLA terroristeista. Se kutsui paikalle ETYJ:n tarkailijat ja tiedo- tusvälineet. Ranskalainen AP:n televisioryhmä oli koko päivän paikalla ja kuvasi taistelut. Kylän ympärillä rinteessä oli juoksuhautoja ja ammunta alkoi heti poliisien  ja kuvausryhmän saapuessa paikalle.

Seuraavana päivänä paikalle saapui ETYJ:n tarkkailijoiden amerikkalainen johtaja William Walker lehtimiesjoukon sattelemana. KLA:n terroristit, jotka olivat ottaneet kylän yön aikana jälleen hallintaansa saattoivat kulkueen kuopalle, jossa oli 45 ruumista. KLA:n edustajat ja muut paikallaolijat kuvasivat ruumisröykkiötä teloitetuiksi. Välittömästi Walker totesi, että hän ei ole koskaan nähnyt mitään niin hirveätä. Kyseessä on ”rikos ihmisyyttä vastaan”.

Taistelu oli perjantaina ja jo viikonlopun aikana hallitukset ja NATO:n elimet kokoon- tuivat tuomitsemaan julmat serbit. Teloituksesta syytettiin Milosevicia ja Racakista tuli peruste häne haastamiselleen Jugoslavia Tribunaaliin Haagiin.

Media, länsimaat ja NATO olivat päättäneet välittömästi, että taistelun sijaan ky- seessä oli raaka teloitus. Presidentti Clinton ja ulkoministeri Albright lietsoivat hysteriaa USA:n keskusteluohjelmissa ja uutisissa. Albright vaati pommituksia.

Viikonlopun jälkeen maanantaina ranskalaisissa lehdissä ilmestyi silminnäkijäraportteja siitä, mitä perjantai-päivän aikana todella tapahtui.

Ruuminavaukset suoritettiin Pristinan oikeuslääkeopillisella laitoksella. Jugoslavia- laisten oikeuslääkäreiden lisäksi paikalle kutsuttiin valkovenäläinen työryhmä. Jotta tutkimukset olisivat kaikin puolin objektiiviset, paikalle kutsuttiin vielä suomalainen oikeuslääkäriryhmä.

Suomen ulkoministeriö oli valinnut ryhmän puheenjohtajaksi oikeushammaslääkäri Helena Rannan, jolla ammattitaitonsa vuoksi ei ole mitään tekemistä kuolinsyyn tut- kimusten kanssa. Sen sijaan varsinaista okeuslääketieteellistä asiantuntemusta edusti kansainvälisesti tunnetuin suomalainen oikeuslääkäri professori Antti Penttilä.

Ryhmät työskentelivät siten, että jugoslavialaisen lääkärin suorittaessa avausta, suomalainen seurasi vieressä ja suomalaisen avatessa jugoslavialainen tarkkaili vieressä. Avausten päätyttyä suomalaiset ja jugoslavialaiset olivat yksimielisiä siitä, että uhreja ei ollut teloitettu vaan he olivat kuolleet taistelussa.

Suomen ulkopolittinen johto,jonka tuohon aikaan muodostivat presidentti Ahtisaari ja ulkoministeri Tarja Halonen eivät antaneet suomalaisten oikeuslääkäreiden alle- kirjoittaa lausuntoa yhdessä jugoslavialaisten kanssa. Lausunto luvatiin antaa myöhemmin, mutta päivää lykättiin toistamiseen.

Lausunnon allekirjoittamisen sijaan puheenjohtajaksi määrätty hammaslääkäri Ranta antoi lausunnon, jossa hän kutsui tapahtumaa ”rikokseksi ihmisyyttä vastaan”, mikä termi kuvasi 6 miljoonan juutalaisen kansanmurhaa toisen maailmansodan aikana.

Kaius Niemen kirjoittamassa elämäkerrassa ”Ihmisen jälki” Helena Ranta ilmaisee varsin rasistiselta vaikuttavan asenteen holokaustin kokeneita serbejä kohtaan. Hän asettuu näin julkisesti terroristien puolelle ja kuvaa kuinka hän auton takapenkin jalkatilassa pyrki matkustamaan tapaamaan terroristijohtajia. Hän nauhoitti salaa keskusteluja ja arvosteli Jugoslavian valtion edustajien läsnäoloa ja halua valvoa Helena Rannan tekemisiä.

Teoksessa Ranta kuvaa kuinka saksalaiset diplomaatit asettivat sanat hänen suuhunsa, mitä hänen tulisi vastata tiedotusvälineiden kysymyksiin.

Koska Suomi ja Saksa eivät tähän päivään mennessä ole luovuttaneet suoma- laisten oikeuslääkäreiden lausuntoa, presidentti Clinton, NATO ja media saivat vapaasti jatkaa sitä teloitustarinaa, jonka William Walker oli ETYJ:in nimissä tarjoillut. Presidentti Clinton kuvasi ennen pommitusten aloittamista pitämässään puheessa, kuinka siviilejä oli kiskottu kodeistaan, koottu kuoppaan ja ammuttu niskaan, kaulat katkottu, raajoja revitty irti ja kuinka joukossa oli naisia ja lapsia.

Tosiasiassa kylä oli autio. Vain kahdesta piipusta oli pakkasaamuna noussut savua. Kyläläiset olivat jo edellisenä kesänä muuttaneet terroristeja pakoon. Kylä oli KLA:n tukikohta ja kaatunut nainen oli naapurikylän KLA-päällikön tytär, joka myös oli osallistunut taisteluun.

Helena Ranta tietenkin tiesi, mihin tulokseen ryhmän oikeuslääkärit olivat tulleet. Siitä tiedosta huolimatta hän sepitti epäasiallisia, paikkansa pitämättömiä kertomuksia, joista osaan hän oli saanut ohjeet suomalaisilta ja saksalaisilta virkamiehiltä.

Mikä hankalinta, Helena Ranta todisti myös Milosevicin oikeudenkäynnissä Haa- gissa. Ranta kertoo kirjassaan kuinka myös siellä hän puhui saksalaisessa val- mennuksessa määritettyjä lauseita. Suomen ulkoministeiö katsoi siis Helena Rannan edustavan ruumiinavausten tulosten suhteen totuutta paremmin kuin avaukset tehneet oikeuslääkärit.

Viimeisen Helena Rannan tiedotustilaisuuden päivän aamuna, Washington Post- lehti ilmoitti kyseessä olleen teloituksen ja että ehkä koskaan ei tultaisi julkistamaan suomalaisten avaustuloksia.

Pommitukset alkoivat muutama päivä Rannan viimeisen tiedotustilaisuuden jäl- keen maaliskuussa 1999. Racak oli se provokaatio, jota Yhdysvallat, NATO ja Saksa tarvitsivat. Viimeinen neuvottelu KLA:n ja Jugoslavian hallituksen välillä käytiin Rambuillet’issa. Ryhmät eivät tavanneet kertaakaan samassa huoneessa. Yhdysvaltojen edustajat osoittivat olevansa KLA:n puolella. Neuvotteluasiakirjassa oli edellytetty koko Jugoslavian NATO-miehitystä, mihin Jugoslavian valtio ei tietenkään voinut suostua, joten tie pommituksiin oli myös tältä osin avautunut.

Maaliskusta kesäkuuhun jatkuneet pommitukset tuhosivat uraanipommeilla koko Jugoslavian infrastruktuurin. Saksa osoitti 6.4. erityistä eleganssia sillä, että se pidättyi pommittamasta Belgradin 1941 pommitusten vuosipäivänä.

Pommitukset päättyivät 10.6. Suomen presidentti Ahtisaari osallistui neuvotte- luihin pommitusten päättämiseksi 2.6. Presidentti Milosevicin kysyessä mitä ta- pahtuu, jos hän ei hyväksy sopimusta, Ahtisaari siirsi pöydällä sijaitsevan valtavan kukkalaitteen syrjään ja pyyhkäisi laajalla käden liikkeellä pöytää.” Mattopommitamme Belgradia niin, että viikossa kuolee puoli miljoonaa ihmistä”.

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa todettiin, että Kosovo tulee YK:n hallintaan, se on osa Serbiaa ja sinne sijoitetaan aluksi 50 000 NATO-sotilasta ja 10000 venäläistä sotilasta.

Välittömästi pommitusten loputtua Yhdysvallat aloitti valtavan sotilastukikohdan rakentamisen Serbian valtion alueelle Kosovoon. Kosovon johtoon tuli entisiä KLA:n johtajia. Nykyinen presidentti Thaci pääsi pois Interpolin listalta vasta vuonna 2017. Hänen terroristinimensä oli ”Käärme”. Carla del Ponte, entinen Jugoslavia Tribunaalin pääsyyttäjä toteaa Kosovon olean mafia-johtajien ja sotarikollisten käsissä. NATO-joukkojen miehitysaikana on Kosovon alueella tuhottu 150 serbien ortodoksikirkkoa ja luostaria.

Suomen ulkopoliittinen johto teki palveluksia Yhdysvaltojen, Saksan ja NATOn muodostamalle valtablokille. Nämä palvelukset jatkuvat myös Ukrainassa ja Syyriassa, joista suomalaisten ei sallita tietävän totuutta. Suomalaiset oikeuslääkärit julkaisivat tutkimustuloksensa kansainvälisessä julkaisussa, josta olen sen lukenut. Tiedemiehille kokemus oli traumaattinen. He eivät pystyneet estämään tragediaa.

Meille jokaiselle, joka olemme tottuneet arvostamaan tieteellistä totuutta, on yhä vaikeampaa   ymmärtää saati hyväksyä Suomen ulkopoliittisen johdon epähumaaniksi katsottavaa toimintatapaa, jossa valheet, kiristäminen, taloudellinen ja sotilaallinen vallankäyttö korvaavat totuuden ja tasa-arvoon perustuvan yhteistyön.  ”

4 vastausta artikkeliin “TAAS puoskaritiede palkittiin – absoluutti-antipavlovisti Liisa Keltikangas-Järvinen…”

  1. Keltipaskiainen kiistää KAIKEN TODELLISEN OPPIMISEN.

    ”Ajattelu” on muka sitä, että ”KYSEISEN AJTUKSEN KEENI ILMENEE SEN (PIERU)PEILISOLUSSA”…

    Koko pierupeisoluja ei ole olemassakaan.

    Japuoskaritiede rinnastuu joukkomurhaan,joita tass Ranta tutkii.

    Mutta hyvn näyttä joukkomurhaajan serua kelpaavan…

  2. Helena Ranta allekirjoitti tutkipaperin, jonka perusteella NATO aloitti Jugoslavian pommitukset Srebrenican joukkomurhan takia. Hänellä ei kuitenkaan ole kuolinsyytutkijan pätevyyttä, vaan hän varmisti henkilöllisyyksiä sikäli kuin se onnistui hampaiden avulla. Joiukkomurhan tutkimusryhmässä on kolme jäsentä, joista kaksi on jallakin tavalla ospuolten nimittämiä ja yksi (Ranta) tutkivan organisaation. Yksi kerrallaan avaa ruumitta ja ainakin yksi valvoo. Sitten taas vaihdetaan. Nyt kuitenkaan kumpikaa KUOLINSYYTUTKIJA ei allekirjoittanut paperia, vaan niin teki pelkstään Ranta, mikä voidaan tulkita, että vain henkilöllisyyksiin voidaan luottaa. Sillä kuitenkin jyrättiin sen jäleen meediassa ja NATOn päätöksenteossa. YK ei menoa hyväksynyt.

Vastaa käyttäjälle juhani karjalainen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *