Tänään Halla-aho ilmoitti olevansa käytettävissä seuraavaksikin puheenjohtajakaudeksi, kun puoluekokous kokoontuu vajaan kuukauden kuluttua päättämään mm. henkilövalinnoista.
On melko harvinaista tai jopa ainutkertaista, että joku poliitikko ilmoittaa että, ei ole vallanhimoinen.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että vallan kammarien ovet olisivat suljettu, vaikka ei olekaan vallanhimoa.
Vallanhimoisia poliitikkoja on pilvin pimein ja yleensä he ovat valmiita pitkälle meneviin myönnytyksiin päästäkseen valtaan . Yksi esimekki oli Timo Soini. Hän uhrasi koko elämäntyönsä ministerin paikasta.
Halla-aho on poikkeus puoluejohtajien joukossa. Hän on aina ja kaikissa tilanteissa tyyni ja rauhallinen ja usein pieni pilke silmissä haastatteluissa. Sellaista puoluejohtajaa on suorastaan kiva katsella ja kuunnella.
Toivotaan, että Jussi Halla-aho valitaan uudelleen puheenjohtajaksi.
Timo Soini oli ja lienee edelleen extroverttinä lähinnä seikkailunhaluinen. Saattaa suuntautua piakkoin Mount Everestille päin, ellei pääse katolisen kirkon kardinaaliksi.
Käsitykseni mukaan Soini olisi halunnut ministeriksi jo vuonna 2011, mutta puolue ei päästänyt, koska olisi tarvinnut pettää liian monet vaalilupaukset.
Vuoden 2015 vaaleihin tehtiin harvinaisen pitkä vaaliohjelma, mutta ei lyöty lukkoon ehdottomia vaalilupauksia. Tämä mahdollisti PS:n menon hallitukseen.
Nyt oli ennakkoasetelmana se, ettei työllisyyttä ja toimeentuloa saanut vaarantaa hiilimonomanialla eikä valtakunnan ja kansalaisten taloudellista tulevaisuutta saanut vaarantaa kansainvaellusta suosimalla.
Uusi hallitus haluaa pitää kilpailevien talouksien, ruotsalaisten, kauimmaisten ja liittovaltiofanaatikkojen riemuvuoden. PS:lla ei ole mitään mahiksia osallistua noihin menoihin.
No onpa väittämä no siellä on PS johdossa kaksi vallan himoista terv tepivaari
tepi – nimeä vain nimiä ” että olkaanko samoilla aalloilla ” ja veikkaan että … ?
Jonkinasteista himoa täytyy olla johtotehtävissä puolueissa kuin puolueissa.
Toiset näkyvämmin ja toiset taas kuin pitäen vakkaa kannen alla.
Seppo en nimeä mutta varmuudellaolemme samoilla jotka ovat vallanhimoisia tapoihini silti ei kuulu nimetä ketään
Tuota asiaa on joka puolueessa jonkin verran eikä se muuksi muutu terv tepivaari
Kun ihminen sanoo jotain, todennäköistä on että hän valehtelee. Jos sanoja on poliitikko, todennäköisyys kasvaa. Jos sanoja on johtava poliitikko, todennäköisyys kasvaa edelleen.
En tiedä valehteleeko Halla-aho tästä, mutta ainakin kun katsoin tuon hänen puheen, selvästi vaikutti että hän kertoi faktoja aika valikoiden ja koitti tehdä jutusta mahdollisimman teatraalisen.
Ja kun katsoo miten moni uskoo siihen sokeasti, sanoisin että hän onnistui.
Mutta näin sivullisen silmin, hän toimi aivan kuten mikä tahansa puoluejohtaja.
Olen jokseenkin eri mieltä, Halla-aho saattaa olla ihan rehellisempiä puolueeenjohtajia, joita on meillä koskaan ollut.
Olen itsekin taipuvainen uskomaan Mikaa tässä asiassa.
Oli todella harvinaisen hienosti rakennettu puhe. Draaman kaari oli taitavasti konstruoitu; aluksi ei tiennyt, että jatkaako vaiko eikö.
Mulla on pieni epäily kaikkiin isoihin politiikkoihin liekkö vuosikymmenten tuomaa kun lähes aina vaalien jälkeen puheet muuttuu terv tepivaari
Rehellisyydestä olkoot kukin mitä mieltä haluaa en silti usko kaikkiin satuihinkaan terv tepivaari
Jos näkee akkunastaan jonkun työnhimoisen tekevän tekevän duunia puistossa, niin ei muuta kuin suolapaukku perään?
Halla-aho on uskottavasti ilmoittanut tekevänsä työtä taloudellisesti ja muutenkin turvatun Suomen puolesta. Ja sekös huijareita keljuttaa. Eivät voi millään uskoa asiaa, kun oikea työnteko ei ole itseä koskaan kiinnostanut.
Vahva mandaatti jatkoon.
Tässä on Jussin vaalipuhe kahden vuoden takaa:
Jos edellinen tuntuu turhan pitkältä ja raskaalta, niin tässä on median tekemä kevytversio:
Tässä on tämä eilinen puhe, mitä avaus koski:
Kyllä, komppaan että draaman kaari oli tehty – mutta se oli nimenomaan teatraalisesti tehty, kuten millä tahansa puoluejohtajalla. Käsikirjoitettu, tutkittu, pohdittu, analysoitu ja harjoiteltu.
Ei siinä mitään, se vaan meinaa että Halla-ahon persut ovat yksi puolue muiden joukossa, niin tyylissä kuin toimissakin. Osa meistä muistaa Aamulehden blogeista kun paljasteltiin persuaktiivien korruptiotakin, eli sekin sieltä sujuu. Kuten perinteisiltä.
Halla- aho on eräänlaisella ”marttyyrimielellä”, että jos te nyt kerran välttämättä haluatte, niin voinhan minä jatkaa.
Rahassa hävinnee rutkasti verrattuna mepin palkkiohin.
Jussi olisi tullut valituksi, jos olisi tehnyt vasemmistolaisittain ja tuonut yhden lisäpaikan.