Gallup-tuloksista tulee aina tutut juhlat ja selitykset, mutta gallup-trendeistä pääsee pintaa syvemmälle. Tällä hetkellä kaksi puoluetta – Vihreät ja Persut – sanovat äänestäjille mitä ajavat. Tätä menoa Suomi suuntaa kaksipuoluejärjestelmään jota en tottavie halua nähdä. Siten tarjoankin eväitä vaihtoehtoa varten.
Modernin työläisen puolue
Maassamme olisi tilaa modernin työläisen puolueelle. Hän voi olla pätkätyöläinen, alustatalouden duunari, ehkä vuokratyöläinen, joko omasta halustaan tai pakosta. Perinteinen AY-jäärävankkuri tai AY:n keskushallintomalli ei pysty tarjoamaan heille mitään. Jos Demarit haluavat olla tämä puolue, heidän on hypättävä puoli vuosisataa eteenpäin, tai katsoa hiljalleen kun vanhat punajäärät jäävät eläkkeelle ja puolue hiipuu unholaan. Viisas puolue, kuten mikä tahansa yhteisö, ymmärtää milloin vanhasta voimavarasta uhkaa tulla nykypäivän painolasti. Nyt olisi kasvava työväki, alati kasvavilla haasteilla, kenties vailla sopivaa puoluetta äänestettäväksi.
Pohjoismainen markkinaliberalismi
Elina Lepomäki on saanut lähes yksin kannatella tätä lippua ja se tuntuukin olevan ainoa osa Kokoomusta joka innostaa enää nuoria ja akateemikkoja suurella voimalla. Miksi suotta leikkiä toisella puolen puolivihreää ja toisella puolen puolipersua, kun voi löytää modernin ja pirteän aatteen? Tämä malli vastaisi niin hyvinvointivaltion byrokratiaan, startuppeihin, pienempien yritysten kasvavaan määrään, kuin myös vientiin ja globalisaatioon. Ennen kaikkea sillä olisi sanoma jolle on kysyntää ja kuten Demareilla, myös Kokoomuksella on akuutti tarve irroittaa painolastiksi muuttunut EK-kivireki perävaunusta. Vanhoja jättejä palvomalla ad infinitum saa vain hiljaiset hautajaiset. Talouspuolueen pitäisi nähdä missä talous kasvaa ja hypätä kelkkaan ennen kuin on myöhäistä. Persut ovat jo kovaa vauhtia ottamassa yrittäjäpuolueen lipun haltuun.
Maakunnissa voimaa?
Tämä on vähän vaikeampi, mutta pohdin olisiko Suomen kaltaisessa, pitkien välimatkojen maassa vielä tilaa ns. maakuntapuolueelle? Se olisi puolue joka ymmärtäisi etenkin harvaan asuttujen maakuntien persoonallisuudet, eikä koittaisi laittaa kaikkia samaan muottiin. Nykyinen kepu koittaa matkia muita puolueita ja toisaalta ajaa keskushallinnon mahtia tasapaksuna ympäri maan rajojen, eikä se tunnetusti kerää kiitosta. Ainakin sanoma olisi terävämpi, mikäli jokainen maakunta lakattaisiin näkemästä yhtenä ja samana, ja ymmärrettäisiin että paikalliset olot, edut, haitat ja resurssit pitää käyttää parhaalla tapaa. Kepu tuskin osaa puolueena muuttua, sillä kaupunkien ulkopuolinen elämä on heitä enää kovin vähän kiinnostanut, joten sen tehtäväksi jäänee kuihtuminen. Toinenkin optio olisi tarjolla.
Pienempiä yllättäjiä
Pienemmissä puolueissa on jatkossakin tilaa. Mielestäni kristilliskonservatiivinen aate pystyy jatkamaan suunnilleen nykyvauhdilla, ehkä jopa lisävoimin kun kepu kuihtuu alta pois. KD saa toki pallotella kehittyvän kirkon ja keskiaikaisen änkyröinnin välissä, mutta sille lienee aina pieni kysyntä.
Pro-Venäjä-puolueelle lienee kysyntää ja vaikuttaisi että Liike Nyt on ottanut sen tehtävän. Hallituspaikkaa se ei saa, eikä juuri hymyä kansalta, mutta ainakin nykyisen Venäjän aikana sille lienee taattu sen verran rahoitusta, näkyvyyttä ja äänestäjiä että se pysyy pelissä mukana.
RKP:llä on niin paljon rahaa ja niin paljon halua suojella rahojaan verottajalta, että se todennäköisesti pitää myös paikkansa perinteisenä pro-korruptio-puolueena. Se todennäköisesti etsii aina tarpeen mukaan avuksi myös hetken trendejä, olivat ne sitten turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukset, turkistarhauksen kasvatus, kielikysymykset tai mitä milloinkin.
Ns. vähäosaisten puolue voi myös löytää paikkansa ja tätä Vasemmisto on koittanutkin. Ongelma on että Vasemmiston perusvoima on viha – sama kun persuilla ja yhä enemmän myös vihreillä, eli nyt pitäisi löytää joku uusi malli. Olisiko se joku voimaannuttamismalli joka ehkä löytäisi paremmin tilaa? Mene ja tiedä, mutta potentiaalista yleisöä ainakin piisaa.
Mietin myös olisiko erilliselle pro-EU/pro-liittovaltio -puolueelle paikkaa, mutta mielestäni se yksin ei riitä. Toki tällainen vahvan EU-liberaali voima voisi pärjätä, mikäli Vihreät ujostuvat aiheesta ja markkinaliberaali voima ei lähde liikkeelle. Joissain EU-maissa tämä toimii.
Häviäjistä ei ole pulaa
Mielestäni voidaan pitää jo kovin todennäköisenä, että moni vanha puolue muistuttaa kääntöpuolen vierivän kiven sammaloitumisesta. Home ja sammal ovat ainoat kasvun merkit toimijoissa, jotka eivät ymmärrä tuulen kääntyneen. Tänä päivänä, tämän päivän äänestäjistä, saa ääniä irti puuttumalla tämän päivän ongelmiin. Mitä nopeammin tämä tajutaan sammalta kasvavissa puoluetoimistoissa, sen paremmin voi Suomen demokratia ensi vaaleissa. Toisin sanoen, herätys!
Ilmeisesti puolueilla on yleinen ongelma – ne yrittävät miellyttää äänestäjiä, jotta niiden ehdokkaat saisivat ääniä.
Ideologiat ovat haalistuneet tai niitä yritetään jopa peitellä, ettei menetettäisi ääniä.
Tämä koskee myös minun puoluettani Kokoomusta. Kokoomuslaisilla on yleisesti joitakin yhdistäviä tekijöitä: Kannattaa ydinvoimaa, kannattaa NATO-jäsenyyttä, kannattaa EU-jäsenyyttä, haluaisi alentaa kokonaisveroastetta tai ainakin yritysten ja palkansaajien verotusta, jne. – haluaisi vähentää erilaista sääntelyä, jne.
Selkeä oikeistolaisuus, joka aikoinaan ilmeni: Koti, Uskonto ja Isänmaa – on oikeastaan yritetty ”lakaista maton alle”. Koti/Perhe oli perusta. Perheeseen kuului Isä, Äiti ja Lapsia. Isänmaa sisälsi Maanpuolustuksen, Lainkuuliaisuuden, Uskollisuuden – eipä niistä juuri enää puhuta.
Hyvä blogi kuten myös Juhanin kommenttikin.
Joko politiikkakin samaistunut mm.äänestäjiä kosiakseen että turvatakseen poliit.tekij.selustat ”bisneiksi”.
Totta myös että eräänlainen viha ehkä kalvaa ”toinen toista vastaan” poliittisilla turuilla.
Hyvä erottua mutta ei ”vihalla” vaan asiaperustein. Tavallaan monipuoluejärjestelmä on samaistumista ts.yhteistä demokraattisuutta, niin hyvässä kuin vähemmän hyvässä – toimia yhdessä.
Nykyään ei ole mitään väliä kuuluuko poliitikko oikeistoon vai vasemmistoon, todellisuudessa näiden arvot on samat, oma etu ja hyvävelijärjestelmien ylläpito (sulle ja mulle etuudet) on tärkeintä. Oikeasti ero ns oikeiston ja vasemmiston välillä on olematon.
Kyllä se vasemisto on samoin kun oikeistokin ei ne mihinkään ole kadonnut terv tepivaari
” Ehkä ne pienet vivahde-erot ratkaisee ” – niitäkin löytynee kuin Markon kommentti on hyvä tiedostaa !
Juhanilta hyvä analyysi meidän kotipuolueesta. Mielestäni vanha ”koti, uskonto ja isänmaa” semmoisenaan ei sovellu, mutta siinä ajatusmallissa on toki paljon hyvää. Eipä demaritkaan enää profiloidu Leninin puolueeksi.
Mutta se on totta ettei eroja löydä oikea vs vasen. Itse asiassa en osaa nimetä edes mikä on vihreiden ja persujen ”suuri erolinja”. Se ei ole kansallinen vs globaali, se selittää vain osan. Ehkäpä se on kovin klassinen konservatiivi vs liberaali?
Puolue-nimi tarkoittaa sitä, että se on puolueellinen ajamaan vain omaa puolueellisuuttaan suhteessa muihin. Ja näistä ihmisten sitten pitäisi valita eniten omaa puolueellisuuttaan tukeva puolue. Jokaisella puolueella on jotain hyvää ja vastenmielistäkin.
Itse olen ajan kuluessa äänestänyt kokoomusta, vihreitä, liberaaleja, rkp:tä, sdp:tä ja kerran Porvoossa persua. Hesassa asuessani kommareissa oli erinomaisia sivistyneitä ehdokkaista kuten Yrjö Hakanen, Kalevi Kivistö ja vasureissa Claes Andersson.
Pidätän itselleni vapauden äänestää vähiten vastenmielistä puoluetta, joka on laajasti ja ensisijaisesti ihmisen asialla väriin tai lähtökotinaan kansallisuudesta riippumatta, vaikka yrittäjäkin tietyssä mielessä olen edelleen.
Ilmeisesti persujen kannatuksen kasvu osoittaa vanhojen puolueiden heikkouden.
Niilon kommenttia mukaillen, mielestäni Persut ja Vihreät elävät tämän päivän hengessä, perinteiset puolueet vanhan aatteen varjossa.