Tänä kesänä kameran kanssa

Olen jokusen vuoden hieman käyttänyt kameraa, puhtaasti harrastusmielessä ja hullun uteliaisuudella. Pääosin minut näkee Conikuvat.fi-valokuvausyhteisön vapaaehtoishommissa, mutta joskus matkaan myös muualle. Tänä kesänä on toistaiseksi jäänyt erityisesti mieleen…

Pimeää (ja jännää?)

Henkilöiden kuvaaminen studiossa on siis minulle tutuinta hommaa. Se tapahtuu yhteistyössä ohjaajan kanssa ja toki tuloksessa on paljon kiinni myös kuvattavan kiinnostuksista. Jotkut vain haluavat nopeasti kuvan ja pois, toisilla on intoa ja aikaa viipyä hetki pidempään ja etsiä poseerauksia, ym. Olemme omana haasteena ottaneet mukaan muutamissa tapahtumissa ns. hassukuvat, eli ns. vakaasti valaistujen peruskuvien lisäksi otamme jossain välissä vähän erikoisia kuvia, enemmän pöhköä postmodernia tekotaidetta ja vähemmän virkamiesmäistä korrektiutta. Ei hätää, näitä ei makseta verorahoilla.



Joskus se tarkoittaa värejä. Kuvauspaikka Popcult Helsinki / Marina Congress Center



Joskus värit ovat vallan kielletty, mutta varjoja senkin edestä. Kuvauspaikka Desucon / Lahden Sibeliustalo. Samalla tyylillä on lisääkin kuvia minulta sekä värillisenä Helene Lindforsilta.



Joskus taas studio on tylsää ja on kivempi kuvata pihalla. Kuvauspaikka Nekocon / Kuopion Musiikkikeskus (sisäpiha).

Luontoäidin studiossa








Joskus liikutaan luonnossa. Ylimmässä kuvassa neuvostopartisaanien rakentama ja myöhemmin kunnostettu Paha-Oinaan Korsu, sitten pari yleiskuvaa niinikään Patvinsuon seuduilta, Lieksasta ja Ilomantsista, osa Patvinsuo-Hopealampi kuvagalleriaa.

Hauskaa harrastuksena

Tunnen paljon työkseen valokuvaavia ihmisiä, ja työssäni vastaankin muutamien sellaisten välineistä ja varusteista. En kuitenkaan tästä työtä haluaisi, vaikka varmaan muutaman vuoden opettelulla osaamista voisi karttuakin tarpeeksi. Tämä on sellainen homma jota on kiva tehdä joskus vähän aikaa, mutta kyllä siinä lajittelussa ja käsittelyssä menee aika paljon aikaa ja kahvia. Itse en kuvien sisältöä muokkaa, eli en ”photoshoppaa”, mutta teen kyllä asetussäätöjä Lightroom-ohjelmistolla.

Studiokuvauksessa etenkin on monta kikkaa jota en vielä osaa ja tekisi mieli opetella. Ehkäpä tässä tulee vielä tilaisuuksia. Sitä odotellessa, rakentavaa palautetta otetaan vastaan jotta pystyy jatkamaan oppimista. Ja jos joku haluaa jotain kuvia käyttää, käyttöehto on CC BY. Ehkäpä editoin parista luontokuvasta vielä taustakuvakokoiset versiot.

Jaa käyttäen:


4 Replies to “Tänä kesänä kameran kanssa”

  1. Nämä perinteiset lehtikuvaajat ovat edelleenkin erittäin korkealla arvostusasteikossa ja henkisinä oppi-isinä nykypäivän kuvaajillekin. Sääli että sekin ala on pitkälti kuihtunut – vaan niin on kuihtunut koko journalismi.

    Mutta, olen tässäkin asiassa änkyrä, kuvaan kameralla enkä kännykällä, talletan kuvat omalle palvelimelle enkä pilveen…

  2. Valokuvaus on itselleni hyvin lähellä syvintä minuuttani, intohimo, työkalu itsetutkiskeluun ja samalla myös tapa kommunikoida ympäristön kanssa tasolla, johon ei ole helppoa löytää sanoja.

    Valokuvia on kaikkialla ja usein ne odottavat kuukausia, jopa vuosia ottamistaan, parhaat jäävät ehkä ikuisesti ottamatta, mutta mielessä ne säilyvät aina kun kulkee kohteen ohi.

    Värien, valojen ja varjojen leikki, kaikki pysäytettynä yhteen ohikiitävään hetkeen.

    Loputon mahdollisuuksien kirjo, parhaat kuvat syntyvät usein vahingossa ja parhaat poseeraukset kohteen tietämättä.

    Jokainen kuva voi olla ottajalleen korvaamaton.

  3. Valokuva ei ole pelkkä muistikuva joita itsellä on tuhansia niitä van ei voi kelekkään näyttää
    Mutta luonnossa kun liikkuu siellä on isojakin ylläreitä ja kamera on joko kotona tai sittn taskussa kun sen saanut esille kohde lenteleekin jo muualla
    Kyuulta hienoja otoksia . terv tepivaari

Kommentoi