Ruskea kastike.

Lie kaikille tuttu vaan minä sitä tein, vuosien jälkeen.

Tein täysin alusta alkaen, ei mitään valmistuotteita lihaliemikuutioita yms.

Valurautapannulle voita ja voin kupliessa lisäsin vehnäjauhoja ja sekoittelin. Annoin jauhojen ruskistua aina siihen asti kun pannulta tuoksahti palamaan alkava vivahdus. Lisäsin vettä pari desiä ja sekoitellen. Kun seos alkoi kuplia, lisää vettä ja jatkoin kunnes kastike oli haluamani juoksevaa.

Sitten lisäsin tomaattilohkoja, paprikalohkoja, iso kynsi valkosipulia ohuina siivuina, tomaattipyrettä ja dijounin sinappia. Maustoin pippurilla ja savusuolalla. Soijakastiketta vielä pieni luraus.

Viimeiseksi lisäsin melkoisen lohkon valion homejuustoa ja keittelin kasaan ja lisäsin savulihakuutioita tarpeellisen määrän.

Ruokaillessa oli Janssonin kiusausta ja tämä teelmykseni kastikkeeksi. Vaimo kiitteli ja maistui se minullekkin

.

Isänmaallinen kevät.

Isänmaallinen kevät

Kirja porautuu syvälle valkoisen Suomen ytimeen, vapaussotamyytin alkulähteille, ja nostaa esiin ilmiöitä ja henkilöitä, jotka antoivat leimansa kokonaiselle aikakaudelle….

Ote kirjan esittelytekstistä.

Tämmöisen kirjan tulin lukeneeksi ja samalla huomasin tietojeni ylimalkaisuuden sisällissodasta ja sen lähivuosista.

Suojeluskuntien perustamisesta ja jo 1918 kesällä ne miltei lakkautettiinkin mutta sittemmin Mannerheimin valinta valtionhoitajaksi mahdollistikin suojeluskuntien aseman jopa vahvistumisen ja jossain määrin asia sai jopa virallisen leiman.

En myöskään koskaan ole tullut ajatelleeksi ns Valkoisen Suomen aikakautta; 1918 – 1939 ja talvisodan vaikutusta suojeluskuntien asemaan.

20 – 30 luvuilla oli voimissaan ns Uusi Metsätoimisto, Elmo E Kailan ja hänen milteipä salaseuramaisen verkostonsa toimet ja propaganda näyttivät mahtinsa ja voimansa kunnes sitten 40-luvulla tuli romahdus.

En ala referoimaan kirjan tekstiä ja sanomaa laajemmalti mutta kirjan sivuilta saa selkeän kuvan esim sotapropagandan ja propagandan tehosta ja synnystä ensimmäisen maailmansodan alkuvuosista.

Propagandahan lähtee tehoamaan alhaalta ylöspäin ja kyläyhteisöstä valtion aivan huipulle ja se näyttäisi toimivan. Ainakin 20 – 30-lukujen Suomessa toimi yllättävänkin tehokkaasti.

Tri Aapo Roseliuksen teksti on selkeätä ja helppolukuista ja nykypäivän historiantutkimukseen tukeutuvana, ainakin minulle vaikutti asioita ja historiaa selventävästi.

Suosittelisin kirjaa hänelle ken haluaa laajentaa historiantietämystään, se kannattaisi lukea niin poliittisesti sitoutuneen kuin ns  sitoutumatonta ajattelua omaksuvankin.

28.4 – siivouspäivä – vihdoinkin

 

 

Puoli seitsemältä se alkoi. Kuuden jälkeen joimme aamukahvit, sen jälkeen nyreänä katselin harjaa ja rikkalapiota. Karusti totesin kuin Koskelan Jussi Pohjantähdessä: Tosta se alkaa. Siitä se alkoi torpan siivous.

 

En ala eri työvaiheita raportoida, mutta hikeä pukkasi koko ajan. Vanhan, ison sohvan vieminen vinttiin, oli jo aikamoinen rypistys. Eläimet ovat ihmeellisiä miten ne osaavat reagoida kun huoneita laitetaan uuteen uskoon. Vilma piipahti jossain vaiheessa sisällä ja oli todella levoton. Aivan kuin olisi pelännyt, että koti viedään alta. Rauhoittui kun otin syliin ja kerroin, ettei ole hätää.

 

Hyvät naapurit ovat kullan arvoisia. Mirjamin naapurilta Erkiltä ja Eijalta olimme saaneet ilmaiseksi uutta vastaavan sohvan. Erkki vielä toi sen tänne asemanperälle lava-autollaan. On hienoa kuinka nykyäänkin on yhteisöllisyyttä ihmisten kesken. Se on maalla asumisen etu, kallisarvoinen sellainen.

 

Siisti koti, raikas tuoksu, puhtaat lakanat, mikä on ollessa. Tuskan hiet haihtuivat hetkessä unholaan. Naiset ovat taikureita. Mirjam sai kodin tiptop kuntoon. Minä olin ainoa joka puhisin ja puhkuin. Vilma kävi teroittamassa kynsiä uuteen sohvaan. Näin hän hyväksyi muutokset. Nyt vain odottelemme Vappua.

 

Korona kuulumisia:

  • ihmettelen rutinaa yli 70 – vuotiaille annetuista ohjeistuksista. Mikä on muuttunut? Voi käydä ulkona, kaupassa jne. Ainoastaan harrastuksiin ei pääse. Eivät pääse muunkaan ikäiset. Ilman koronaakin vanhat ihmiset viettävät suuren osan päivästään kotona. Miksi yli 70 vuotiaiden pitäisi päästä ihan minne haluavat? Moititaan kun vanhuksia ei hoideta, heistä ei välitetä. Nyt kun heistä välitetään ja turvataan heitä virukselta, taas moititaan.
  • koronakuulumisissa varmaan toistan itseäni. Samat uutiset pyörivät mediassa myös kaiken aikaa. Päiväkirjani tarkoitus on nostaa esille alati tämä harvinainen poikkeustila. Se on otettava vakavasti. Kuitenkin haluan omalta osaltani kertoa jokapäiväisiä, hassujakin juttuja. Siksi, että koitetaan kriisin hetkellä löytää mukavia asioita elämässämme. Ei pidä jäädä murjottamaan. Murjotuskin on toki hyvä asia, kunhan sitä ei jätä ns. päälle.
  • Eletään niitä aikoja, jolloin otetaan mittaa ihmisten sietokyvyistä. Itsellä ei ole ollut ongelmia. Voisi sanoa, että melkein päinvastoin. Jos minä en kärsi, ei tarkoita, etteivät muut kärsisi. Pidetään huoli, ettei ketään jätetä.

 

Huomasin tehneeni kaksi vuotta sitten facebookiin päivityksen meistä mestarikalastajista. Laitetaan se tänne, kun olen jo aiemmin kertonut muutaman tarinan:

Sarjassamme maan kuulut ja mainiot Tiaisen veljesten kalareissut. Veimme pari viikkoa sitten katiskan rannan kaislikkoon. Viikon päästä kävimme kokemassa saaliin. Mitä, katiskassa ei kalan kalaa. Ennen kuulumatonta, meiltä mestarikalastajilta jäädä ilman saalista. Ihmetellessämme moista, toinen huomasi nielun luukun olevan kiinni talven jäljiltä. Ihan selvästi kuului rantaan kun hauet persiinsä repien nauroivat Tiaisen poikien toilailuille ja kuorossa lauloivat: Miksi nielu ei aukene meille. Ja tämä tarina on tosi:)

 

Kevennys:

Tunsin aikoinaan Klaukkalassa asuessani suutarin. Kysyin kerran häneltä miten menee? Aika mukavasti, hän sanoi. Toivoisin kuitenkin enemmän kanta-asiakkaita.

 

 

Trump saa muurinsa

Trump saa vielä muurin jossa on jopa satojentuhansien yhdysvaltalaisten nimet, hänen aikakaudellaan… koska häntä ei vaan kiinnostanut.

Kuvassa on menossa 40 000 kuollutta lähinnä Trumpin välinpitämättömyyden takia, kohta lukumäärä on jo 60 000 ja se vaan kasvaa.

Joka on vielä tämän Trumpin kanssa samoilla linjoilla, on itsekin narsisti, sokea sekä kuuro tai muuten outo…

(Kuva: The New York Post)

 

Viranomaiset myynninedistäjinä

Luottamukseni viranomaistahoja kohtaan sen kun vaan kasvaa päivä päivältä. Työterveyslaitos on antanut yleisen siivoussuosituksen. Sen mukaan julkisissa tiloissa, kauppoissa, työpaikoilla jne. tulisi pintoja pyyhkiä 2-4 tunnin välein. Näin ehkäistäisiin koronan leviämistä.

Työterveyslaitokselta suositusta on ollut laatimassa Työterveyslaitoksen vanhempi asiantuntija Sirpa Laitinen.

”– Heitettiin Työterveyslaitoksen siivousohjeeseen rohkeasti 2–4 tuntia, niin että kahdeksan tunnin aikana tulisi ainakin kaksi kertaa pyyhittyä pinnat julkisissa tiloissa,sanoo Laitinen.”

”– Se on vain sellainen heittosuositus. Ei siihen mitään varsinaista tieteellistä pohjaa ole, kertoo Laitinen.”

Laitinen myöntää, että he ovat saaneet pyyhintäohjeen kansainväliseltä siivousalan tuotteita myyvältä yritykseltä Diverseyltä.

Diversey on suuri kansainvälinen siivous- ja hygienia-alan yritys. He toimittavat siivousaineita ja -välineitä muun muassa sairaaloihin, hotelleille, kouluille ja muihin suuriin yksiköihin.

Itä-Suomen yliopiston kliinisen mikrobiologian professori Jukka Pelkosen mukaan ohjeistus on liioittelua. Hänen mukaansa viruksen tarttuminen pinnoilta on hyvin epätodennäköistä. Pintojen jatkuva puhdistaminen on siten taudin leviämisen kannalta jokseenkin hyödytöntä.

Näin siis toimii suomalainen viranomainen. Hatusta vedetyillä ohjeistuksilla edistetään tietyn tuoteryhmän myyntiä. Kauppa ja ko. yritys kiittävät ja kumartavat.

Lainaukset: https://yle.fi/uutiset/3-11326580

Työterveyslaitos toteaa sivuillaan seuravaa; Työterveyslaitoksen toiminta perustuu monitieteiselle tutkimus- ja kehittämistyölle.

Ylen artikkelin luettuani en aivan allekirjoita tuota.

Osattiin sitä ennen

On  sitä osaamista ollut ja on yhä emme tosin enää tällä alueella paljonkaan tehdä yhtään mitään

Mutta tuossa on Oy Tampella ab veturi numero kaksi vaikka kyltti kertoo että olisi numero yksi seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

27.4 – kiireinen päivä

 

 

Heräsin yöllä puoli yhden maissa. Kävin ulko-ovella kyselemässä neitiä. Pippalot olivat päättyneet ja hän suvaitsi tulla sisälle. Takasin petiin ja Vilma tietysti kehräämään ja nuolemaan kaulan ympärillä. Lonkkaa alkoi särkeä, nousin ylös, otin kipulääkkeet. Vartti yli kolmen tyttö ilmoitti erään operaation jääneen kesken ja halusi ulos, päästin.

 

Aamutoimien jälkeen riensin vähäinen tukka putkella Maurintorille. Kaksi sitruunaa, rusinoita ja fariinisokeria ostoskoriin. Arvaatte varmaa mitä on luvassa Vappuna? Tapasin myös ystäväni Kostin. Vaihdettiin pikaisesti kuulumisia. Kosti on aina hyväntuulinen, joka tietysti tarttui.

 

Seuraavaksi apteekkiin. Olin saanut väärän vahvuisia lääkkeitä, joita menin vaihtamaan. Ulkona kylmässä jonotettiin kun yksi kerrallaan pääsi sisälle. Juttua piisasi siinäkin ja vihdoin sain asiani hoidettua, mukavan henkilökunnan kanssa.

 

Armaani luona en kauaa kerinnyt olla kun lähdimme Virtain keskustaan. Silmälaseista oli tyyny irronnut ja Instruun vei tieni. Siellä saivat näppärästi lasit kuntoon. Piipahdin äkkiä Tokmannilla, en löytänyt etsimääni. Seuraavaksi suuntasimme Killinkosken hautausmaalle. Vielä oli routaa, mutta vanhat kukat ja kanervat siivosimme pois.

 

Syöminen, päiväunet ja sen jälkeen puupinolle puita pilkkomaan. Illansuussa lähdimme yhdessä pitkästä aikaa Kihniölle. Siis ilta vierähti kahden naisen loukussa. Olin illan kuitenkin kiltisti ja sain palkinnoksi lettuja. Huominen siivouspäivä kummitteli kyllä takaraivossa.

 

Korona katsaus:

  • Pirkanmaalla tilanne on edelleen hyvä. Kuulin ystävältäni, sairaanhoitajalta, että Tays käy melkein tyhjäkäynnillä koronan osalta. Toivotaan näin pysyvänkin. Nähtäväksi jää kun todelliset mökkeilykelit alkavat. Muistakaa ohjeistukset: Ei koko joukolla kauppaan. Muistakaa ottaa sormikkaat käsiin. Pitäkää turvavälit ym. toimet. Korona on edelleen keskuudessamme vaikka kuinka haluaisimme uskovan sen pikkuhiljaa häipyneen, ei ole.
  • vihdoin aletaan valmistaa hengityssuojaimia kotimaassa. Tehdas lupaa toimittaa 600 000 suojainta päivässä. Hienoa. Koronan jälkeen vaan valtionyhtiöitä pystyyn, joissa valmistetaan kaikki tarpeellinen joita kriisin aikana tarvitaan ja toki jokapäiväisessä elämässä.
  • vanhusten koronakuolemat ovat saaneet miettimään eutanasiaa. Olen ollut varauksella eutanasian kannattaja. Nyt kuitenkin kun esim. Ruotsissa on koronaan kuollut valtava määrä vanhuksia, kun ei ole haluttu tiukkoja rajoituksia siksi, että talouden rattaat pyörisivät, emmin kantaani. Pistää todella pohtimaan ihmisarvoa ja kuuluuko se kaikille myös jos sallimme eutanasian?

 

Kevään edetessä toivon ettemme unohda pitää yhteyksiä ystäviin, tuttuihin, naapureihin jne. Huomasin itse kuinka moninaiset kevättyöt tuntuvat vievän aikaa niin, ettei ehdi soitella ja vaihtaa kuulumisia. Otan niskasta kiinni itseäni. Ei niin kiire saa ollakaan, että eikö lähimmäisistä huolehtimiseen aikaa jäisi. Miten Urho Kekkonen sanoikaan: Kaikki syyt mitkä estävät liikkumasta, ovat tekosyitä.

 

Kevennys: Minä olin koulussa aika epeli. Opettaja kysyi biologian tunnilla laittaessaan peipon ja varpusen vierekkäin, kumpi näistä on varpunen. Karttakeppi osoitti minua: No Hannu, vastaappa sinä! Ei aavistustakaan, äkkiä kekkasin ja vastasin: Se on tuo joka on peipon vieressä

Kyllä se nässy on kaunis

Koskapa tuo nässy taas avaa selkoset meille no ei siellä enää jäätä ole mutta viilee se kyllä on

Mutta kyllä se kahden kk päästä on sopiva ja lämpöisempi kun nyt tuskinpa se muuksi muuttuu

Kesää odottelen kuten monet minun lisäksi vieläkö kun löytäs vaikkapa 2-3 vuotiaan Norjan harmaan hirvikoira tytön oliskin elo vaarilla mukavaa

kuvan lähde oma arkisto seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

WHO oli oikeassa jo tammikuussa 2020

Suuret maat kuten Venäjä, Englanti ja Yhdysvallat vähätteli tietoa suuresta epidemiasta. Kuinkas kävikään. Nyt näissä maissa on kasa ongelmia ja jopa vaara yhteiskunta järjestelmän sortumiseen.

Pienet maat kuten Suomi on pärjännyt tähän asti paremmin. Nyt pitää vain jatkaa sillä agendalla jolla aloitettiin taistelu virusta vastaan.

”Maailman olisi pitänyt kuunnella WHO:ta”, huomautti pääjohtaja Tedros https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006489146.html

Pohjalla, huipulla, pohjalla?

Valokuituliittimiä kytkimessä

Tämä kriisiaika on monenlaista joustamista, järjestelyä, selviytymistä, välittämistä sun muuta. Yksi asia kuitenkin stressaa päivä päivältä enemmän, ehkä vähän turhaankin. Se asia on yhteiskunnan johdon asenne minuun, tai siis minun tehtävissä olevaan henkilöön. Pessimisti (vai realisti?) sisälläni odottaa todella ikävää iskua lähiaikoina.

Häirikkö, tuhlaaja ja pahanilmanlintu

Toimin siis tietoturvahommissa kaupan, lähinnä tukkukaupan alalla. Tästä lähtee tarina.

Tietoturva-alalla toimivat ja tietoyhteiskunnasta muutoinkin perillä olevat ihmiset ovat olleet ylimmän valtiojohdon tähtäimessä pitkään. Milloin se on ministerin puheita miten pahanilmanlinnut keksivät ”science fiction” uhkakuvia sähköisestä äänestyksestä (olimme oikeassa), milloin toisen ministerin moraalittomuushaukkuja kun esitimme ongelman valtion verkkosensuurista (olimme oikeassa), milloin haukkuja osaamisen puutteesta kun esitimme huolia potilastietojärjestelmistä (olimme oikeassa). Sitten on toki jatkuvat kommentit, kun komppaanne VTV:n laskelmia rahojen heittämisestä kaivoon valtion tietojärjestelmissä. Usein – ei tietenkään aina – ovat ammattilaisten huolet olleet oikeita. Aina – ja ihan taatusti aina – on valtiovalta haukkunut ja herjannut meitä minkä ehtii. Pätee aika usein myös muiden sellaisten alojen ammattilaisiin, joita eivät ministerit edusta.

Yhteiskunnan kulmakivi ja kriittinen osa

Mutta mitä ihmettä nyt? Yksi kirottu virus ja pääministeriä myöten kiitetään miten pidämme pystyssä etäkäyttöä ja viestintäverkkoja. Ihan oikeasti nyt, toveri Marin – helvettiäkö sinä luulit meidän tehneen ennen koronaa? Istuvan peukku ahterissa pohtimassa tapoja kiusata hallitusta? Asenteessa paistaa sen asteen tekopyhyys että Guinnessin ennätysten kirja sopisi soittaa paikalle. He tosin vierailevat nykyään enää diktaattorien luona, joten Marinin hallituksen sinänsä kiitettävä periaate noudattaa perustuslakia estää moisen kunnian saannin. Vitsi sikseen, pieni osa minusta on toki kiitollinen kun kerrankin tietoteknistä osaamista arvostetaan. Isompi osa minusta on kuitenkin sitä mieltä että tuo on puhdasta itserakasta teatraalisuutta. Hallituksemme kaipaa meitä pitääkseen kansan uskollisena. Masentaa aika hitosti kun tiedän, että jokainen verkkoa ylläpitävä työtehtäväni sataa sosialismin laariin. Työmäärä tuplaantui, palkka puolittui, kaipa se on kapitalistille oikea kohtalo juuri nyt. Lisää kirosana tähän.

Vasaran asema

Oli kriisi tai ei, mielestäni tietotekniikan tekijöitä, kuten minua, ei pidä nostaa sankareiksi. Me olemme mahdollistajia. Olemme kuin vasara, joka tekee naulaamisesta aika paljon helpompaa. Tarjoamme työkalun, emme työn tulosta. Tietotekniikka ei tee yhtään mitään, se ainoastaan fasilitoi. Tietotekniikka on apuväline, joka parhaimmillaan tekee tehottomasta osaajasta tehokkaan osaajan – tai tehottomasta tunarista tosi vaarallisen tunarin. Vaan vasaroitakin on hyviä ja huonoja ja toivoisin, että vasaroiden osaajalta joskus kysyttäisiin vasaran valintakriteereistä. Valtio on ostanut tarinamme metaforisia vasaroita sen verran korkealla hintaa ja matalalla laadulla, että me vasaraihmiset koemme toistuvaa päänsärkyä.

Minä pidän yhteiskunnan kokoavasta ajatuksesta, siitä että jokaisella on tehtävä ja yhdessä saamme paljon aikaan. Se toimii parhaiten, jos suutari saa pysyä lestissään. Minä vien kenkäni suutarille, kipeän jalan näytän lääkärille ja maailmankaikkeuden suuret kysymykset vien äidille. Monenlaiselle osaajalle on käyttöä. Kunnioittakaamme heitä siinä mitä he tekevät – ei ajoin yhteiskunnan häirikkönä ja toisena hetkenä korkeampana voimana.

P.S. Mitä hittoa se kaupan ala tähän liittyi? Noh, hetki sitten koko ala oli vain luonnon tuhoamista ja kulutusjuhlaa, nyt taas yhteiskunnan kivijalka joka toimittaa vessapaperit ja käsidesit kansan kaipuuseen. Saman tarinan toinen versio. O tempora, o mores.