Muun maan mustikka.

On mustikan poiminta, mukavaa toimintaa sanotaan laulun sanoissakin ja niin se on minunkin mielestäni.   Ja vaikka se mukulana olikin tervan juontia, niin nyt vanhana sitä kulkee metsässä hyvissä ajoin katsastelemassa, kuinka kukinta on onnistunut ja nyt kun kukinta on ilman hallan panemisia jo raakulaisella  täällä Kesälahdella, niin satonäkymät ovat hyvät jossei suorastaan loistavat.

Olihan se 50-60 luvuilla ”leivän jatketta” ja karkin korviketta, nykyään kun tämä hyvinvointiyhteiskunta on tehnyt lapsistamme ja nuoristamme niin hyvinvoipia, että mustukat saavat olla rauhassa mättäillään ja toriltahan sitä sitteen saa, jos sinne ”jaksaa”kävellä.

Mutta kuten uutiset ovat kertoneet, niin Ukrainalaiset kausityöntekijät pääsivät kuitenkin mansikanviljelijät ( ja itsensä ) pelastamaan pahimmalta katastrofilta, joita sitten täydentävät ”harvat” kotimaiset poimijat….mutta…

sitten, nyt kävi niin, että metsämarjat 75%.sesti aikaisemmasta tulevat jäämään metsään ja soille, koska Thaimaa ei päästä kansalaisiaan suomeen koronasta johtuen keruuhommiin.

Ehkäpä tämä meidän hyvinvointimme on viety jo liian pitkälle, että se on jo muodostunut pahoivintiyhteiskunnaksi monissa tapauksissa., nämä ulkomaiset marjankerääjät hynänä esimerkkinä, kun tulevat mahdollistamaan kotimaisen ”siestan” jatkumon.

En nyt mene sen pidemmälle vakuutteluissani, kuinka henkisesti ja fyysisesti metsässä liikkuminen ja siihen vielä yhdistettynä marjojen poiminta olisi lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäjänä.

 

 

 

9 Replies to “Muun maan mustikka.”

  1. Mustikoita ja puolukoita kannattaisi käydä poimimassa niin nuorten kuin vanhojenkin. Jo metsässä kävely tekee hyvää. Ei ole enää pitkä aika metsämansikoihinkaan.

    1. Juhani,- oman kokemukseni mukaan metsämansikka ( ahomansikka ) on katoava luonnonvara. Näiden metsämansikoiden perässä mentiin pitkiäkin matkoja mukulana ja heiniin pujoiteltiin ”saalis” ja vielä kun näitä löytää, niin siinä maussa lapsuus tulee käsin kosketeltavaksi.

      1. Meillä kyllä tuo ahomansikka alkoi viime viikolla kukkimaan; kesä – heinäkuun vaihteessa ensimmäiset ehkä saamme.
        Se on maukas marja ja pidän sen kasvustoille avoimia paikkoja; raivaan loppukesästä.

        1. Kalle, se on tosiaan maukas marja kuten sanoit, mutta oletkos koskaan kokeillut sitä pakastaa, se muuttuu tosi kitkeräksi sieltä otettuna, vaikka eihän sitä sellaisia määriä kukaan pysty löytämäänkään, että pakastimeen riittäisi, mutta onpahan tullut kokeiltua.

  2. Täysin totta tuo Arvin ”pelko ”. Nyt kuitenkin on niin, että Suomessa on thaimaalaisia todella paljon, jotka ovat metsien ammattilaisia.
    Heillä, kun on ihme kyllä tiedot laajasti, missä ne parhaat ja sallitut mustikkapaikat ovat m. puolukka, kanttarellit jne..
    Tampereen Tammelantorilla valtaosa marjoista on thaimaalaisten poimimia, ja puhtaita.
    … ja se meidän oma nuori ja notkea porukkamme makoilee vain sohvilla perunoineen
    .. senioreiden varassa on sekin, koska he tuntevat metsät ja keruupaikat eivätkä pelkää risun rapsahdusta

    1. Heikki, täytyy kyllä itsekkin myöntää, että olen näiden Thaimaalaisten toritarjontaan ”sortunut” ja hyväksi havainnut. ja huononakin marjavuonna he kyllä ovat menneet mättähältä mättähälle kiitettävästi. Mutta näillä ”kotimaisilla” ei pystytä kyllä estämään suurimman sadon jäämistä metsään.

  3. Ennen oli täällä syrjäkulmilla pikkuteiden varsilla paljonkin suuria mansikoita. Paikoin niitä on vieläkin, mutta ei niitä uskalla syödä, kun ”koirankusettajat” on vallanneet tien varret.

  4. Meillä tässä on n puoli kilometriä käytöstä poistettua tienpätkää, ei ole koirankusettajia näkynyt, sitä vastoin ahomansikkaa kylläkin.

Kommentoi