11.4 – maaseudut elävät mökkiläisistä!

 

 

Tänään keskityn poikkeuksellisesti vain yhteen aiheeseen. Alueemme kunnat ovat ns. mökkikuntia. Väestömäärä kasvaa roimasti kesäisin. Elinkeinoelämälle ja kunnille siis tuiki tärkeitä ovat sankoin joukoin mökeille rientävät ihmiset.

 

Korona virus muutti kaiken – ainakin toistaiseksi. Mökkiläiset, varsinkin ne jotka asuvat Uudenmaan alueella, viruvat nyt asunnoissaan ja kaipailevat mökeille. Mökkikuntien kauppiaat ja muut pienyrittäjät odottavat sesongin alkua kuin kuuta nousevaa.

 

Hermostuneisuutta alkaa ilmetä. ”Eikö nyt jo voisi hieman höllentää rajoituksia”, pyörii monien ajatuksissa. Ovatko ajatukset itsekkyyttä? En tiedä. Näin unta, kuinka keskustelin kunnanjohtajan kanssa ja olimme huolissamme, miten meidän käy. Olemme kovalla kädellä yrittäneet laittaa kunnan taloutta kuntoon, monin eri keinoin. Nyt tulevaisuus näyttää olevan hämärän peitossa.

 

Elämme oudon tilanteen edessä – meidät yllätettiin ikään kuin housut kintuissa. Onko ihme jos ajatuksemme ovat sekaisin – onko tämä kaikki unta vai totta? Minkälainen on tulevaisuutemme, kuntien, koko yhteiskunnan – elämän?

 

Itsekkyyden sijaan puhuisin mieluummin tuskastumisesta. Varsinkin pienissä kunnissa joissa ei ole todettu tartuntoja, ajatellaan ehkä toivorikkaina pahimman olevan ohi. Siitäkin huolimatta, kuinka uutisvirta kertoo karuja lukuja koronasta päivittäin. Toisaalta pelätään, ”älkää tulko tänne tartuttamaan meitä”.

 

Kaikesta huolimatta, vaikka kuinka sormenpäitä polttelisi palata normaaliin päiväjärjestykseen, on pysähdyttävä ja ajateltava kokonaisuutta, vaikka kuinka sattuisi ja hermoja raastaisi. Irtiottoja yhteisöstä ei vain voi tehdä.

 

Meitä koetellaan nyt, mutta me kestämme koettelemuksen. Tähän mennessä olemme selvinneet suhteellisen pienin menetyksin. Voimme vain kuvitella miten syvältä on riipaissut heitä jotka omaisensa ovat menettäneet.

 

Emme sydämissämme tahdo menettää enää yhtään ihmishenkeä. Siksi meidän on yhtenäisinä oltava siinä rintamassa, jolla tuo pahuksen korona virus voitetaan.

 

4 Replies to “11.4 – maaseudut elävät mökkiläisistä!”

  1. Mökkikunnassa elelemme Saarani kanssa mekin. Kesällä aiemmin väkimäärä yli kaksinkertaistui. Varsinaisia kyläkauppoja meillä ei enää ole.
    Tuolla keskustaajamassa S- ja K-market. Mahdollisuuksiemme mukaan olemme yrittäneet suosia K-kauppaa, siinä kun vuosi sitten aloitti uusi kauppias. Oikein miellyttävä henkilö ja hyvä asiakaspalvelu.
    Merkittävää kehitystä edustaa seudullamme mm Forssan aivan keskustassa, Kartanokeskus, sen iso supermarket lopetti vuodenvaihteessa kannattamattomana. Heijastusvaikutus pienyrittäjiin samassa kiinteistössä kuin myöskin torielämään.
    Olen monesti ihmetellyt sitä hinkua noihin isoihin kauppakeskuksiin ja niiden hehtaarihalleihin. Eivät ole minua varten. Mieluummin asioin vaikkapa ehkä hieman kalliimmassa ”omassa kaupassa”.

    1. Valitettava tosiasia on, että pikkunaarmut ja sen tapaiset pienemmät taudit sekä sydärit kyetään hoitamaan.
      Pandemiaan ei yksikää terkkari ole varautunut eikä sellaisesta massiivisen mökkiläisjoukon osalta tule koskaan kykenemäänkään.

Kommentoi