8.5 – kevät ottaa takapakkia

 

 

Taitaa käydä niin, että pitkät kalsarit on kaivettava uudelleen esille. Kuluneet polvet eivät yhtään tykkää kylmästä. Toisaalta työilma on mitä parhain. Onhan se muutenkin hienoa, kun ei tarvitse aamulla valoja laitella vaikka herää kuinka aikaisin. Otetaan kaikki irti keväästä.

 

Herneen, porkkanan ja salaatin siemeniä täytyy muistaa ostaa. Ja tietysti perunan taimenia. Olin nyt vähän ilkeä Katri Kulmunille, hyi minua. Sattuuhan sitä sanakömmähdyksiä tiukoissa paikoissa kenelle vaan. Ihan oikeasti, emme ole perunoita istuttaneet enää muutamaan vuoteen.

 

Olen vanhemmiten alkanut miettiä kuka minä olen? Olenko se sama ihminen mitä nuorempana olin? Mitä tarkoitan? Sitä, että mitä omaa minussa on? On sydämen tahdistin, on silmälasit, kuulolaitteet, verenpainetta ja kolesterolia hoidetaan lääkkeillä. Jos vielä jossain vaiheessa polviin ja lonkkiin vaihdetaan nivelet, olenko lääketieteen tuotos?

 

Pääkopassa sentään on omaa keltaista ainetta. Se taas hyvät lukijani on teidän syy. Päiväkirjaani luetaan siksi paljon, että Mirjam jo huomautti, ettei kai vain se keltainen neste ole alkanut nousta päähän. Menin peilin eteen, kallistin päätäni ja kyllä, ihan pikkuisen näkyi silmissä keltaista.

 

Pohdintaa koronasta:

  • mitenkä on kesän laita koronan suhteen? Pidetäänkö kahden metrin välit? Ja koskee kaikkia, vai? Mikäs tässä sitten on ollessa. Ei tule kiusaa hyttysistä eikä paarmoista. Heidänkin on syytä pysyä kaukana iholtani.
  • taas peloteltiin. Tutkijat arvelevat koronamutaation tulevan entistä ärhäkämpänä. Siitä ovat kuulemma eri mieltä, mutta siihen on syytä varautua. Jos tätä menoa jatketaan muutama vuosi, onko silloin enää ilmastonmuutos ajankohtainen?
  • viikonloppu ja äitienpäivä käsillä. Karkaavatko rajoitukset käsistä? Kyllä äitejä ja mummuja täytyy päästä onnittelemaan, kunhan muistetaan ohjeet.

 

Tunnustan, olen ollut tuhma. Olen paasannut toisille koronaosiossa rajoitusten ja ohjeistuksien tarkasta noudattamisesta. Paljastan nyt, olen itse rikkonut sääntöjä. Henkisen hyvinvoinnin takia olen vienyt Mirjamin muutaman kerran kauppareissulle. Tosin heti aamusta kun väkeä on ollut hyvin vähän. Olen antanut kumihansikkaat käteen, toitottanut turvaväleistä ja maksut suoritettava pankkikortilla. Toki hän itsekin on ne hoitanut, mutta kun minä olen ylisuojeleva, niin olen ollut tarkkana.

 

Annatteko hyvät lukijani minulle anteeksi heikkouteni ja kun annoin periksi muutaman kerran. Vetoan siihen vanhaan käytäntöön jota vallassaolijat käyttävät: Tehkää niin kuin minä sanon, älkää niin kuin minä teen. Ei vaiskaan, kyllä me olemme hyvin huolella noudattaneet ohjeita, noita muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Ajattelimme silloin kyllä ihan mielenterveyden kannalta, ihmisten ilmoille mentäessä.

 

Huumoria:

Mirjam sai pakotettua minut katsomaan balettia. Muuta en ymmärtänyt kun, että taitavia ovat tanssijat. Kiinnitin erääseen asiaan huomioni ja rohkaistuin kysyä: Miksi kaikki tanssijat ovat lyhyitä? Kuinka niin, kysyi Mirjam? No kun kaikki tanssivat varpaillaan?

 

 

2 vastausta artikkeliin “8.5 – kevät ottaa takapakkia”

  1. Samat ovat tunteet täälläkin kuin Sinulla; polvia kolottaa. Noita varaosia minu,lla tosin ei ole kuin muutama hammasimplantti, vasen polvi piti leikata jo kymmenisen vuotta sitten, hainrustouutteen ja Perskindolin kera siitä on menty päivä kerrallaan.
    Kylmää vaan oli tänäkin aamuna; +3,4astetta. Pitäisi nuo timjamit ja rosmariinit saada maahan, kaskinauris vähän myöhemmin.

  2. Oliskohan se viisainta istuttaa ne perunan taimetkin parin metrin välein. Onhan se ministerikin keskustapuolueen pomo, pitäisi olla maatalousasiat hallussa.

Vastaa käyttäjälle Kalle Pohjola Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *