Elämän taival

 

 

lapsena vihasi puiden hakemista sisälle

hae ite, jos kerran palelet

olisi sanottu isälle

ei vain uskallettu

tänään, elämän kolhimana

arvostaa, kun on liiteri

siellä pinoja vieri vieressä

on mistä kantaa sylyllisiä

laittaa uuniin tuli

lämmittää vanhoja luita

katsoa ulos ikkunasta pakkasaamua

taivaalta putoavia

kauniita lumihiutaleita

osata antaa arvoa lämpimälle tuvalle

armaani kutomille villasukille

iloita arjen pienistä asioista

muistellessa vastoinkäymisten

onnistumisten taivalta

eletyn elämän taipaleella

6 vastausta artikkeliin “Elämän taival”

  1. Se on semmonen kiertokulku, kun luulee saanensa puita pinoon moneksi vuodeksi, niin joku niitä kantaa pesiin ja polttaa saman tien. Tuleehan niistä sitä lämmintä ja paistuu leivät ja pullat, jota työtä meillä näköjään juuri nyt tehdään, eli leivotaan.

  2. Meillä oli aamuleivonnaiset jo tänä aamuna pakattukin. No, olihan siinä kotivaraakin.
    Mukavan lämpimän se puuhella aam uisin vaan pirttiin tuo.

  3. Klapinteko on myös minun lempipuuhaani, ollut aina. Nyt vaan tuo Fiskars makaa joutilaana ammattimiehen ”liiterissä”. Täytyy panna työhakemus eteenpäin.

  4. Meillä Liisa tekikin hiukan kurjan tempun, otti ja kaatoi ison männyn rakennuksen ja järven välistä. Ei ihan ulettunut latva kiinni rakennuksen seinään, mutta eipä paljon puuttunut. Yhden omenapuun ja ja vuorimännyn runnoi, mutta mitäs niistä. Myöskin yhden kevytrakenteisen välivaraston osin pilppusi. Mitä lie maanantai tuo tullessaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *