Talvisen aamun hetki

 

 

hetken kestää talvisen aamun pimeys

täydellinen hiljaisuus

kuin maailmaa ei olisi

pimeys katoaa hämäryyden tieltä

hämäryys häipyy näkymättömiin

antaen tilaa päivännäölle

hiljaisuus särkyy kahvinkeittimen porinaan

kissan raksujen rouskutukseen

ryystän mukista kahvia

herään arkeen

katson ulos

maailma on yhä

minä siinä yhtenä

olkoon sitten niin

 

Yksi vastaus artikkeliin “Talvisen aamun hetki”

  1. Näin ja tällä sävyllä sitä minunkin aamuni alkaa; herään, aamutoimet, kissoille aamiaispurkit mukaan, otsalamppu paikalleen ja ulos. Tällöin viimeistään huomaan eläväni, varsinkin tämän aamun tuuli ja lämpötila pikkuisen pakkasella.
    Sitten jonossa postipolulle, kissat ja minä, lehti (kolmen päivän tauko). Sitten vaan saunan terassille ja Mirreille aamiainen, kamera mukaan ja sisälle lämpimään ja aamiaiselle. Kellokin näyttelee jo pian puoli viittä.
    Näillä rutiineillahan ne aamut menevät.
    Kanahaukka kun hyökkäsi kolme päivää sitten, kaikki kanat piiloutuivat rakennuksen alle, eivät tulleet pariin päivään näytille, lumijäljistä vain näin kun ainakin joku oli syömässä käynyt.
    Eilen sitten koko kööri paineli iltahämärissä kanalaan, ei ollut kukaan saaliiksi jäänyt. On se muuten tuo vapaana elelevä maatiaiskana miltei villieläin.

Kommentoi