Vaihteeksi asiaa sukupuolista ja ammatinvalinnasta

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/93d053d8-71d6-4f92-a64c-de47a214afd7

”Kolumni: Miehet ja naiset ovat erilaisia – älkää koettako tehdä miehistä väkisin sairaanhoitajia ”

”Kerron teille nyt salaisuuden, koska kukaan muu ei sitä taaskaan uskalla tehdä. Olen riittävän monessa twitter-kohussa marinoitunut, joten mikään ei enää pelota ja käyn rohkeasti päin tulta: Miehet ja naiset ovat erilaisia. Hah, siinäs kuulitte! Lynkatkaa minut, kestän sen kuin mies.”

”Tärkeintähän on, että yksilöt pystyvät vapaasti toteuttamaan itseään ilman esteitä tai hidasteita. Jos Minttu haluaa olla sairaanhoitaja, häntä pitäisi siihen kannustaa, ei yrittää väkisin tehdä hänestä insinööriä.”

Sanna Ukkola kirjoittaa taas asiaa.

Ei tasa-arvo lisäänny sillä, että miehet pakotetaan naisten yleisesti valitsemiin ammatteihin ja naiset miesten valitsemiin.

Tasa-arvoon sitä, että sukupuolesta riippumatta jokainen voi valita sellaisen ammatin ja uran, minkä itse haluaa eikä sitä, että pitää mennä telaketjufemakkojen halkuamaan ammattiin ja tehdä heidä vaatimaansa uraa.

8 Replies to “Vaihteeksi asiaa sukupuolista ja ammatinvalinnasta”

  1. En ole tiennytkään, että Suomessa joku voitaisiin pakottaa johonkin sellaiseen ammattiin, johon hän ei halua.

    On naisia vaikkapa autonkorjaajina – mutta uskallan olettaa, että kyseiset naiset ovat ihan itse halunneet autonkorjaajiksi. On naisia vakinaisessa palveluksessa olevina upseereina – esiupseereinakin – oletan heidän valinneen sotilasuran ihan vapaaehtoisesti.

  2. Sana ”ammattimies” poistuu olemasta koska ei semmoista enää voi olla, vaikka se ammattimies tekee edelleen töitä, on tämä niin hauskaa 😉

  3. Aika surkea kirjoitus. Asia oli kirjoitettu paremmassa muodossa jo tusina kertaa aiemmin, Ukkola vain teki sen vähemmällä tietopohjalla ja suuremmalla huutopohjalla. Ei hänen parhaita tekstejään.

    Hän ei ole väärässä, mutta hän nappasi piirakasta todella kapean palasen. Itse katson mieluummin koko piirakkaa.

  4. Kyllähän asia kuitenkin noin on, että vallalla on kulttuuri, jossa ajatellaan tasa-arvoa olevan sen, että puolet naisista ryhtyy insinööriksi ja puolet miehistä sairaanhoitajiksi tai kerhotädeiksi. Käytetään iskulauseita kuten:” Tekniikan ala tarvitsee naisia” :

    https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/tekniikan-ala-tarvitsee-naisia-ja-nuoret-naiset-oikeaa-tietoa-alan-ammateista

    Ja ollaan huolissaan siitä, miten vain noin 10% alan opiskeljoista on naisia.Kuitenkin samassa artikelissa todetaan miten homma ei ole sukupuolesta kiinni. Miksi siis tekniikan ala ”tarvitsee naisia”????

    En näe muuta syytä kuin kieroutuneen käsityksen tasa-arvosta jonka mukaan tasa-arvoon vaaditaan samanlaisuutta.

  5. Mitäpä jos koko asia käännettäisiin aivan erilaiseksi kysymykseksi: saavatko kaikki ihmiset Suomessa mahdollisuuden löytää oma haasteensa? Oman, itselleen sopivan haasteen löytäminen ja siihen tarttuminen on melko lailla parasta mitä elämästä voi löytää.

    Ehkäpä pitäisi katsoa, onko meillä aloja jotka tarjoavat heikommin mahdollisuuksia omien haasteiden kohtaamiseen ja ruveta tutkimaan miten työtä pitää kehittää.

    Silloin työn palkitsevuus kohtaisi työn tekijät, olivat he mitä tahansa sukupuoleltaan.

  6. Itse olen mies ja sairaanhoitaja, enkä suosittele ammattia kenellekään sukupuolesta riippumatta, mutta jos olet sovussa itsesi, ihmisyyden ja elämän kanssa niin ammatti ei ole huono valinta.

    Olisinko ollut siihen valmis 18- vuotiaana, en missään nimessä, olisinko tuolloin pyrkinyt ammattiin, ei tullut mieleenkään.

    Sairaanhoitajan ammatissa, kuten valtaosassa ammatteja, on kovin vähän sukupuolesta riippuvia asioita, mutta sitäkin enemmän henkilöä itseään.

    Onko ammatti sitten se kuuluisa ”kutsumus”, no ehkä häviävän pieneltä osin, mutta ikävä puhkaista kupla, sairaanhoitajakin tekee työtään saadakseen kaupasta leipää.

  7. Kannatan sukupuolten välistä tasa-arvoa ja tasa-arvoa yleensäkin. Kun vielä tietäisi miten se määritetään ja mitataan. Miten olisi samat oikeudet, samat velvollisuudet?

    Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka kultturimarxistinen aivopesu jauhaa jauhamistaan että ihminen on sosiaalinen konstruktio ja tämä konkeritisoituu mm. siten, että julkisissa vessoissa ei oven päällä ole miehen tai naisen kuvaa vaan henkilön kuva. Ja eikös nyky-Ruotsissa ole niin, ettei ole poliittisesti korrektia käyttää pronomineja hun ja han, sama meininkihän on tietysti englanninkielisisä maissa, jossa pronominit he ja she sortavat pahasti sukupuolineutraaliuden valtavirtaistumista. Onneksi meillä äidinkielessämme ei ole tuollaista ongelmaa, huh!

    Toisaalta ihminen on sosiaalinen konstruktio ja sukupuolten välisiä eroja yritetään hämärtää keinolla jos toisellakin. Toisaalta taas sukupuolikiintiöistä pidetään edelleen hanakasti kiinni. Toisaalta on myös niin, että nainen pystyy täysin samaan kuin mieskin, mutta toisaalta taas sellaiset sovinistiset elokuvaohjaajat kuin Aku Louhimies oli härski jätkä, kun vaati Tuntemattoman kuvauksissa naisnäyttelijöiltä samaa kuin miesnäyttelijöiltäkin. Esim. jos. jos piti syömäpuuhassa näytellä nälkiintynyttä ihmistä, piti olla oikeasti syömättä määrätyn pituinen aika. Näin on kerrottu. – Listaa tämmöisestä kaksinapaisuudesta voisi jatkaa.

    Mies ja nainen ovat erilaisia ja hyvä niin. Jos mies kritisoi naista/naisia, hän on sovinisti. Jos nainen kritisoi miestä/miehiä, hän on pääsääntöisesti oikealla asialla. Jos nainen yltyy työkseen haukkumaan miehiä ja levittämään vihaa sukupuolten välille, hän saattaa saada oman radio-ohjelman ja hänet voidaan palkita erilaisin kunniaosoituksin ja mitalein – tapaus Anne Moilanen.

    Kaksinapaisuudesta vielä pari sanaa. Jos nainen lainaa feministikrittisen Sanna Ukkolan tekstiä, se on persu tai muuten vain kajahtanut nainen, jolle on helvetissä varattu kuuma paikka (Anne Moilasen mukaan). Jos mies taas lainaa feministikriittisen Sanna Ukkolan tekstiä, hän on surkea kirjoittaja ja mitä kaikkea onkaan.

Kommentoi