Tähän saakka kevät on ollut kuivahko. Ilmatieteenlaitoksen ennustusten mukaan jatkossakin on kuivaa ja myös varsin kuumaa – jopa 30 astetta Celsiusta. Sadetta on luvassa vain olemattoman vähän – kuuroina, jos sitäkään.
Ettei vaan taas kerran kävisi huonosti niin mustikoiden kuin myös puolukoiden kanssa. Molempia on toki pakasteessa vieläkin, mutta haluaisin tänäkin vuonna nauttia marjojen maistelusta jo metsässä ja poimimisesta varastoon.
Säälle ei tietenkään mahda mitään, joten sitä on ihan turha kiroilla – se on mikä on ja varustuksen on oltava sään mukainen, että marssit ja pyöräilyt onnistuvat miellyttävästi.
Varustus
Olen valitettavasti ”kasvanut ulos” minua jo kymmeniä vuosia hyvin palvelleista reisitaskushortseistani. Joitakin päiviä sitten onnistuin ostamaan Englannin armeijan aavikkoshortsit, kun näyttivät hyviltä, niin ostin kerralla kahdet. Olen jo kerran testannut niitä pyöräilyssä ja ne toimivat todella hyvin. Sen sijaan että olisi sekä t-paita, että muukin asustus märkänä pyöräilyn jäljiltä, niin nyt oli ihan hyvä olo.
Kaitpa engelsmannit ovat harjoitelleet aavikolla helteessä tarpeeksi, jotta shortsit lopulta toimivat. Niissä on vyön kohdalla joku kummallinen punosnauha. Oletan sen olevan nimenomaan hienkokooja, jotta lämpimässä ilmastossa marssiessa hiki ei valu valtoimenaan minne sattuu.
Käytin samoja shortseja myös helteisissä talkoissa ja ne toimivat hyvin.
Joutunen siten myöntämään, että jopa englantilaisetkin (tai heidän alamaiset) ovat keksineet jotakin asiallista.
Omassa puutarhassa kukkiminen ja kukkien pölytys onnistui hyvin, joten marjoja ja hedelmiä on omasta puutarhasta odotettavissa. Jos on pitkään kuivaa, niin suoritan ”hätäkastelun” – ja saan kuitenkin satoa.
Ei ole ollut muutamaan vuoteen kunnollista herkkutattisatoa. Oletan, että vielä tässä vaiheessa on runsas lämpö tärkeämpi kuin runsas vesi. Pitäisin kesän alkua ihanteellisena tatille.
Siitä taitaa olla kohta kaksikymmentä vuotta, kun oli rekkojen tattiralli eteläiseen Eurooppaan.
Nyt, jos tulisi samanlainen sato, niin korona saattaisi heikentää kaupallista tulosta.
Tattia voisi kuivata kotitarpeiksi.
Nyt on Lapissakin lämpöä, joten hyvältä näyttäisi matsutaken eli männyntuoksuvalmuskan kannalta. Parhaat nuoret yksilöt piileskelevät vanhoissa mäntymetsissä karisteen alla. Sienen voi haistaa matkan päässä. Kestää kuljetusta hyvin.
Hyvälle marjasadollekin Lapissa näyttäisi olevan mahdollisuuksia. Tekisi mieli matkustaa, mutta koronatartunta olisi uhka. Ehkei pystyisi käyttämään omaa autoa eikä bussia tai junaa.
Teltassa voisi tulla ongelmia.
Sienistä en ole huolissani – eiköhän se jossakin vaiheessa sada.
Korona ei vaikuta elämääni tässä suhteessa.
Koska olen eläkkeellä, niin olisi aikaa kokeilla sienestystä myyntiä varten. Dallavallella on ollut vastaanottopisteitä siellä ja täällä.
Esimerkiksi Seitsemisen kansallispuistossa olen havainnut herkkutatteja, samoin Kihniössä, josta olen löytänyt myös matsutakea, tuota hurjan Hirohiton huushollin herkkua. Japanilaiset ostaisivat, mutta laatuvaatimukset ovat keisarilliset. Pakkaus yksin kappalein jne.
Muinoin kotona säilöttiin rouskuja purkkiin. Lihakastikkeessa rousku antaa hyvän säväyksen.
Viime kesänä en saanut muita sieniä kuin keltavahveroa. Varoitetaan syömästä sitä liikaa, karvasaineet saattavat rasittaa maksaa.
Karvarousku on minusta mainio sieni, niitä voi syödä ja säilöä monella tavalla.
Olen esimerkiksi marinoinut erilaisia tatteja ja vahveroita purkkeihin – jos sekaan laittaa karvarouskua, niin niistä kaikista tulee entistäkin parempaa.
Jostakin syystä karvarouskun ja haaparouskun yhdistelmä on parempi kuin kumpikin erillään.