Eilen tuli sellainen melko harvinainen saalis verkosta; kirjolohi, en erityisemmin arvosta, minä kun en muutenkaan näitä haitallisia vieraslajeja arvosta.
Jos olisi tullut toutain, näiden vesien harvinainen saalis, olisi tilanne ollut toinen. Toutain näillä vesillä on entisestään harvinaistunut tuon vieraslajin vuoksi.
Sinnehän pönttöön sen sitten kuitenkin valmistelin ja kylmäsavustin, 18 tuntia. Tänään se lienee iltasella jo ”vetäytynyt” ja leivän päälle kelvollistunut. Saas nähdä.
Toutainta monesti ensin saattaa luulla siiaksi. Kauhea tappelemaan virvelin päässä. Savukalana kohtuullinen, mutta kamala syödä ruotoisuutensa vuoksi. Fileet parempi jauhaa myllyssä ja kalapihveiksi ja sitten vaikka savuuv.
Heikki, toutain on todellakin aivan h*********nen tappelija virvelin päässä, kokemäenjoen alajuoksuilla tuli joskus nuorena poikana niiden kanssa väännettyä useammankin kerran.
En tiedä kuinka sitä mahtaa nykyään niillä vesillä olla, mutta tuolloin ei se mikään ihan mahdottoman harvinainen ollut.
Toutaimen muuten saa, kunhan perehtyy sen anatomiaan, fileerattua aivan ruodottomaksi muidenkin särkikalojen tapaan.
Maultaan voittaa kirjolohen mennen tullen. Ei juurikaan mausteita kylmäsavuna tarvitse; hieman sokeria, savusuolaa, ripaus pippuria (aivan kuin lohikaloillekkin) ja 12 tuntia suolausta, ynnä parinkymmenen tunnin kylmäsavustus.
Olen muuten tehnyt isosta särjestäkin kylmäsavua ja aina kirjolohen voittaa; näin ainakin minun suussani.
Minusta haaraisten selkäruotoarmeijan poisto ei maksanut vaivaa.
Kalle, mielestäni toimintasi taistelussa vieraslajeja vastaan on aivan esimerkillistä, mikä olisi parempi tapa kuin se, että syö ne kala kerrallaan pois kuljeksimasta 😉
Katos Mika, meillä esim on melko vahva, entiseltä kalanviljelyslaitokselta karanneita puronieriöitä, puronieriä valtaa kutualaa meidän alkuperäiseltä tammukaltamme, eli siis purotaimenelta.
Kuitenkin osakaskunta varjelee tätä vieraslajikantaa mustasukkaisesti purotaimenen kustannuksella. Tarpeettomia patojakaan ei ole purettu tammukan vaelluksen tieltä.
Aivan samanlainen trendi vallitsee Forssassa, toutainistutukset tehdään padon alapuolelle ja erään päättäjän lausuman mukaan siksi, etteivät menisi Tammelan puolelle, jossa löytyy useita kutukelpoisia virtavesiä.
Y-ruodot ovat ominaisia hauelle, särkikalalla niitä ei ole.
Jos haluaa säästää fileeratessa lihaa, ruotopihdit (minulla kolme eri tyyppiä), aivan oivat työkalut.
Kylmäsavustus muuten on siksi pitkä projekti, että nuo pienemmät ruodot ehtivät pehmetä, kuten suolauksessakin.
Eikä se hauen y-ruodon poistaminen mikään mahdoton tehtävä ole kunhan vähän harjoittelee. Juutuubista löytyy hyviä opastusvideoita siihenkin asiaan.
En nyt tarkkaan muista toutaimen ruotojen muotoa, mutta helvetisti niitä oli. Olen saanut vain yhden toutaimen n.1,5 kg Porvoon Backaksen joesta virvelllä n. 10 vuotta sitten.
Hauen y-ruodon poisto on helppoa, mennee vaikka ”rätti silmillä”.
Eihän se ole, parilla viillolla sen pois saa, eikä lihaakaan haaskuun mene jos esim keittää kalaliemen, tarpeellinen moneenkin kalaruokaan jos alkukeittoonkin, jos nyt harrastaa gourme´t aterioita.
Minä en harrasta ja kalaliemi on kastikeaines minulle.
Kiiskestä muuten saa aivan mahtavan kalaliemen kuin myöskin simpuista.
Kiisken ja simpun mäti lievästi savustettuna on uskomaton herkku.
Eikös ne ruodot sulaisi neljän tunnin umpiointikäsittelyssä lasipurkissa uunin lämpötilan ollessa 120 astetta?
Ei sitä nyt oikein kylmäsavua tehdä pilkotusta kalasta ja umpioinnista.
Sen verran olen tuota säilykekalaa tehnyt, että tiedän tuon autoklaavin tehon ruotoihin.
Pelkällä googlettamisella ei saada henkilökohtaista kokemusta aikaiseksi; pitää tehdä ja oppia.
Vieraslajeista:
Kurttulehtiruusu ja jättibalsami kukkivat vielä myöhään eli ylläpitävät kimalaiskantaa. Varsinkin balsamissa näitä pörriäisiä pörrää syksyn lähestyessä.
No noita kurtturuusuja jos en jättibalsameitakaan ole ravinnokseni käyttänyt.
Minä en toutainta kovin hyvin eddes tunne, vaikka onkin Pirkanmaan maakuntakala. Muutaman kerran olen kiinni saanut ja päästänyt karkuun, kun on mielestäni särkikala.
Pentti, se särkikala on ja on aina ollut Suomessa kohtuullisen arvostettu; ainakin heille ken sen älyävät.
Särkikalalla Suomessa pulavuosina pidettiin Suomi hengissä.
Yltäkylläisyys kun lisääntyi Suomessa, särkikala unohtui valtaosin maassa.
Nyt se olisi taas merkittävä luonnonvara, ken sen älyäisi.
Kyllähän ruusun kiulukat ovat hyvinkin vitamiinipitoisia, moni käyttää niitä erilaisten ruokien joukossa ja vielä viinin valmistuksessa.
Harmittaa, kun meillä on tuota ruusuaitaa kymmeniä metrejä ja nyt se pitäisi kiskoa pois. Millään sitä ei saa juurineen ja ilman se ei häviä, se kun on ihan mahdoton leviämään versomalla.
Tottahan tuo Pentti; minä vaan en ole tottunut noita käyttämään kalan kanssa.
Ne ruusunmarjat ovat Hansaruusun marjoja, ei kurtturuusun.
Kyllä ne kiulukat ovat nimenomaan kurttulehtiruusun, ei hansaruusun. Saattaa niitä olla siinäkin, jonka kukat ainakin ovat pienempiä ja kasvaa korkeammaksi.
Mutta tässä hiukan ohjeita nautintoaineiden tekoon. ”Kylmäsavulohta ja ruusunmarjoja”. Kuulemma hyvää ja terveyspommeja.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/10/14/ruusunmarja-syksyn-yllattava-terveyspommi
Meillä kasvaa tuota kurtturuusua ja mustaa aroniaa ihan villinä pihapiirissä, kiulukat olen kerän nyt, joko hilloksi tai kuivannut.
Hilloresepti;
musta aroniaa 1l
sokeria 1/2 l
vaniljatanko
vettä 2l
vahvaa rommia 5cl
Marjat ja vanilja keitetään vedessä, lisätään sokeri, keitoksen jäähdyttyä, lisätään rommi.
Rommi lisää säilyvyyttä aromia.
Säilyy hyvin lasipurkissa, pimeässä ja viileässä.
Ruusunmarjajauhetta teen kuivaamalla, erittäin hyvää leivonnaisiin, salaatteihin ja vaikkapa puuroihin.
Niin ja lisättävä, tänä aamuna tuli koeponnistettua eilinen kylmäsavu; tosi herkullista ruisleivän päällä.