Korpisoturi; Laura Gustaffsson.

https://www.aamulehti.fi/a/24114080

Kirjan suppea esittely Aamulehdessä.

korpisoturi-rgb

Tilasin tuon e-kirjana, kirjan nimi ”korpisoturi” ja nainen kirjoittajana, tuntui aluksi hieman erikoiselta ja nyt pari päivää luettuani, sanoisin, onpahan mielenkiintoinen, kuvannee nykyistä Suomea ja ehkä suomalaisuuttakin siellä äärilaidalla.

Kirjan tapahtumat tietenkin ovat aivan fiktiivisiä mutta ilmiö heijastelee nyky-Suomea ja sen ääri-ilmiöitä varsin hyvin. Jossain määrin tulee jotenkin mieleeni tuo Huovisen Hamsteritkin.

Kirjassa, ainakin tähän asti löytyy huumoriakin mutta ikään kuin se ”totta toinen puoli”; jatketaan lukemista.

 

4 Replies to “Korpisoturi; Laura Gustaffsson.”

  1. Näin sadepäivänä; lueskelin, siis tuota korpisoturia. Vaikkakin fiktiota mutta jossain määrin faktaakin nyky-yhteiskuntaan .
    Jos olet ison perinnön saanut, elämä ”korpisoturina” jonkin aikaa sujunee.
    Toisaalta, työelämästä, yrittämisestä tms sitä rahaa tulee saada ja nimenomaan työskentelemällä.
    Kun sitten olet eläkeikäinen, eläkkeesi lienee n 1/2 vuositulostasi.
    Silloin voit ilmeisestikkin leikkiä korpisoturia, eläketulojesi mukaisesti.
    Tämän kirjan paradoksi lienee se ”kohdekätköjen” tekeminen tulevan varalle; puolustaa näitä esim aseellisesti. Ei mielestäni vaikuta reaalielämältä.
    Toisaalta; saatathan sanoa, että ruokasi ovat marjoja metsästä, kalaa järvestä, perunoita ”omasta maasta”, ei tosiaan uusia perunoita tähän aikaan vuodesta enää.
    Kalaa järvestä edellyttää vähintäänkin alkeellista pyydystyskalastuksen tuntemista,
    Ei ja taaskaan ei; tämmöinen ns ”luontaistalous” ei tosiaankaan toimi, vaikka sienien ja marjojen + kalojen pitäisi mukamas riittää. Kyllä, jos näihin tukeudut, heikoilla olet.

    1. Pitää kaataa peura, villisika tai hirvi, että eväät riittävät pidemmälle…

  2. Kalasta ja riistasta: pitänee kait sanoa, että kalaa ja riistaa pitää sen hankkimisen lisäksi myöskin osata valmistaa ruuaksi, jopa säilykkeiksikin.
    Jonkinlaista kasvinviljelyäkin pitäisi osata ja niinhän se Ahma kyllä opettelikin.

  3. Tulihan se tuo pari ja puolisataa+ kirja sitten luettua; alku selkeähköä linkolalaisuutta, osin erakkofilosofian ihannointia, osittain omavaraistalouden yli ihannointia; sitä kun nykyään ei voi olla, nimittäin omavaraistaloutta, osin myöskin maailmanlopun odotusta..
    Osa kirjaa oli tyypillistä viheraatetta ilman reaalitotuutta.
    Osa kirjasta todistaa, Ahman käyneen rautakaupassa, baarissa kaljallakin ja tietenkin kaksi naista putkahtaa Ahman pihapiiriin, asettuen sittemmin sinne lähes asumaan. Pikantti yksityiskohta lienee se sika (karannut), joka myöskin asemoituu tapahtumiin.
    Kirjan ironia kohdistunee lähinnä näihin survival-henkisiin ihmisiin, jotka ilman realiteetteja olettavat pystyvänsä elämään metsässä omin avuin ja kaikenlaiseen korpisotilasihannointiin. Korpisotilaathan ovat sieltä II maailmansodan ajalta, missään mielessä eivät nykypäivää.
    Kirjan teksti on muuten lennokasta ja mukaansa tempaavaa.

Kommentoi