Lupiini; mielestäni mm tienvarsien kaunistus. Artikkelikuva näyttää miten lupiini on levinnyt tontillemme n 20 vuoden aikana. Aluksi tässä oli puolenkymmentä lupiinia ja julmetusti pujoa. Nykynäkymä; ei tuo lupiini ihan hirveästi levinnyt ole; toisaalta pujo on hävinnyt. Tilan ovat vallanneet lupiini ja siankärsämö.
Lupiini on erittäin tehokas maanparantaja, kaiken kaikkiaan kaunis kasvi, mielestäni. Kahdenkymmenen vuoden aikana , tänä keväänä tuosta kasvustosta ilmeni yksi kasvi n 10m päässä.
Aamulehti kirjoitti hyvän artikkelin muutamia päiviä sitten; ”lupiini on ympäristöviranomaisten vieraskasvi”.
Miksi kirjoittelen näitä luonnosta ja eläimistä kertovia havaintojani; yksinkertaisuudessaan on se, yli 25 vuotta sotilaspalvelua, ei kiinnosta enää siitä kirjoittelut, ikäni huomioiden kaikenlaiset sota-asiat eivät nekään kiinnosta, joskus ihmisen ajatusmaailma entiseen kyllääntyy totaalisesti, ei kiinnosta muistella menneitä vaan havainnoida nykypäivää, luontoa ja sen ilmiöitä.
Sen lupiinin suhten on hiukan niin ja näin, eli se leviää ja ei leviä. Sekin varmaan valitsee paikan, jossa se tykkää parhaiten kasvaa, sinänsä tehokas aluskasvuston tuhoaja. Kaunishan se on katsella varsinkin teiden varsilla pelloille se ei oikein sovi.
Paljonkin pahempia vieraita ovat kurtturuusut ja jättiputket ja jokin verran rannoilla kasvava jättibalsami.
Suomessa tehokkain lupiinin levittäjä on ollut valtion tienrakennuslaitos. Lupiinia on aikoinaan kylvetty surutta tienvarsille ja risteysalueille kaunistukseksi. Tämä kyllä nykyisin kielletään, kun vastuu vieraslajien poistosta kuuluu niiden levittäjille ja ”tontin” omistajille.
Juhannusaattona ajelin uutta Kuruntietä Ylöjärvelle. Tienpenkat olivat satojen metrien matkalta lupiinien peitossa. Välillä pieni katkos ja taas jatkui lupiinipelto. Sama näky toistuu kaikilla isommilla teillä, missä ojien viisteet ovat hiekalla.
Onpas Kallen atmosfääri kohdillaan.kuvan perusteella ja kuulen kuinka ampiaiset ja kärpäset pitävät pitojaan niittykukkasissasi.
Jos minun valittavakseni tulisi, pujo vaiko lupiini. Pujo allergisoivana on haitallinen; lupiinin haittoihin en ole perehtynyt.
Jos pellolla kasvaa lupiini; pelto lienee melko huonossa kunnossa, lupiini taasen saattaa parantaa tilannetta kun se ravinteita maaperään tuottaa.
Luulenpa, että vastuu lupiinien hävittämisestä ulottuu vain yksityisiin tontinomistajiin. Valtiolla ja kunnilla ei riittävästi varoja lupiinien hävittämiseen – ajatellaanpa vaikka kaikkia Suomen tienvarsia.
****************************************************************
IL:
Haitallisten vieraslajien hävitys on aina maanomistajan vastuulla. Kaupungit ja kunnat torjuvat niitä hallinnoimillaan mailla ja yksityisten tonttien omistajien täytyy torjua niitä omilla maillaan, kiteyttää vapaaehtoistyön koordinaattori Armi Koskela kaupunkiympäristön toimialalta Helsingin kaupungilta.
……………………………………………………………………………………
https://yle.fi/uutiset/3-8141568
Lupiinit kukkivat näyttävästi – tienvarsien kaunis kauhistus on liki mahdoton hävittää
,
Teiden varsilla kukkivat lupiinit saavat kasvaa alueellamme ilman pelkoa hävittämisestä. Esimerkiksi Ely-keskus ei pyri hävittämään vieraslajiksi luokiteltua lupiinia. Teiden varsilla lupiini syö tilaa perinteisiltä piennarkasvustoilta.
…………………………………………………………………………………………
https://www.iltalehti.fi/piha/a/9a576be4-5ef9-44ed-a75f-d84270aabc45
11.06.2020
.
Näin kielletty lupiini aiotaan hävittää Suomesta: 8 askelta
Erityisen kauniiksi sitä ei voi haukkua mutta kaipa se totuus on katsojan silmässä. Vaan eipä sitä vieraslajeistakaan sovi puhua edes kukkien osalta, on kohta syyttäjä ovella.
Minun lapsuuteni ihanin kukka. Sininen, valkoinen ja lila. Pihakasvina se on kauneimpia kukkia ja myös erikoisimpia.
Sitä pitää osata hoitaa siten, että se on rajatulla alueella. Sen annetaan kukkia aivan täyteen loistoonsa, mutta heti, kun siemenkodat alkavat syntyä ne on leikattava pois ja hävitettävä.
Samaten kannattaa katkoa puskan ympäriltä juuret siten, ettei se pääse leviämään juurista. Muutama kymmenen sentin ”nurmikko” lupiinipuskien väleihin siten, että koneella pääse ajamaan väliköt puhtaiksi.
Teiden pientareilta sitä on vaikeaa hävittää ellei niitä kynnetä ja haravoida juurineen pois. Kuka sen tekee ja maksaa ?
Tien pientareetkin voidaan rajata niin, etteivät ne pääse alueelta leviämään. Kun ne ovat riittävän tiheitä, eivät siemenkodat tuota enää uusia versoja, kun ei ole itämiseen tarvittavaa maata alla. Lupiini tappaa kaiken mun kasvillisuuden ympäriltään, mutta myös omat versonsa, jos niillä ei ole riittävästi maata versoutua.
Lupiinin kauneus on tosiaan katsojan silmissä – minusta lupiinit ovat tienvarsilla kauniita
************************************************************************
Ruotsissa on kirjattu lupiinin esiintyminen villiintyneenä luonnossa ensi kerran jo vuonna 1870 Skånessa. Lupiini parantaa maaperän typpipitoisuutta sitomalla typpeä ilmasta juurinystyröidensä bakteerien avulla. [Lähde : Wikipedia]
*************************************************************************
Suomessa ensimmäinen karkulaishavainto lupiinista on jo 1800-luvun lopulta.
Piti kulua yli 120-vuotta lupiinin rantautumisesta Suomeen ennen kuin kasvia alettiin vainota.
***************************************************************************
Kuva:
https://www.maajakotitalousnaiset.fi/sites/default/files/styles/landscape_large/public/article/image_main/mkn_vinkitjateemat_vieraslajit_lupiini_kuva_terttu_laitila.jpg?itok=wteM7P99
Monet ihastelevat lupiinin kukintaa tienvarsilla, vaikka se on erittäin haitallinen vieraskasvi. Lupiini leviää tehokkaasti siemenistä, joita yksi kasvi voi tuottaa jopa tuhansia kappaleita. Lupiinin hävittäminen on erittäin hankalaa, sillä maaperän siemenvarastosta nousee uusia lupiineja useiden vuosien ajan. Yksittäinen henkilö voi torjua lupiineja pieneltä alueelta katkaisemalla kukinnat ennen siementen kypsymistä. Lupiinien laajamittaiseen torjumiseen tarvitaan maanomistajien, kuntien ja yhdistysten yhteistyötä. Lupiinit eivät häviä, jos niitä torjutaan vain pieneltä alueelta ja vieressä rehottaa lupiinikasvusto siemenet kypsymässä.
Kaunistus ja kauhistus. Mökkitontilla olen yrittänyt torjua sitä jo vuosia. Se in levinnyt ympäriinsä ja poistaminen on hankalaa. Juuret ovat kuin porkkanoita, mutta syvällä maan sisällä, niitä on vaikea poistaa ilman että tekee maahan kuopan. Jokainen kasvi-tekee valtavan määrän siemeniä ja jos yksikin niistä jää huomaamatta se levittää ne ympäriinsä.
Haluan pihan, jossa on muutakin kuin lupiinia. Nyt jo näkyykin erilaisia suomalaisia niittykukkia, on keltaisia ja violetteja. Mielestäni piha on paljon kauniimpi kun siinä on monia erilaisia kukkia sen sijaan että se olisi lupiini pöheikkö. Myös hyönteisille on käsittääkseni monimuotoinen kasvisto parempi ja se on yksi syy, miksi lupiinista haluttaisiin päästä. Tuo mitä Heikki sanoo on ainoa tapa pitää lupiinia, mutta koska se karkaa niin helposti olisi parempi että siitä päästäisiin kokonaan eroon.
Itsekin kyllä annoin osan lupiineista olla ja kukkia näön takia, mutta tänään revin melkein kaikki kukat ja laitoin kompostiin. Ne ryökäleet kun hyvin nopeasti muuttavat kukat siemeniksi. Huomenna täytyisi vielä kiertää tontti ja etsiä onko niitä jossain salassa kukkimassa. Ja tekevät ne vielä loppukesästäkin yritysksiä kukkia joten valppaana on oltava. Olen miettinyt koko pöheikön niittämistä, siinä menisi lupiineilta lehdetkin, mutta en halua menettää muita niittykukkia joten ei ehkä onnistu.
Lupiini parantaa kyllä maata, mutta tekee sen samalla kasvukelvottomaksi köyhempää maata vaativille kotoperäisille niittykukille. Niittykukkia taas tarvitsevat ainakin perhoset, joille lupiini ei käy. Lupiini siis rikastaa maaperää mutta köyhdyttää Suomen luontoa.
Mitäs erittäin haitallista siinä lupiinissa on? Mitä niittykasvustoihin tulee; luonnon niityt ovat aikoja sitten jo menetetyt ja nimenomaan ihmisen toimin.
Miksiköhän oma pihapiirini ei ole lupiinin valtaama, vaan tällä hetkellä siankärsämön peitossa, leinikkejä, kaikenlaisia, saunioita, siis köyhänkin maan kasveja. Meillä ei ole kasvatettavia, tai kylvettyjä kukkia; kaikki luonnonkukat saavat rehottaa villinä, lupiini mukaan lukien.
Samat oikeudet omaavat kaikki karvakkaat ja siivekkäät luonnon eläväiset; ruokaakin jopa tarjoilen. Niin, ja kruisaileehan meillä noita nahkasiivekkäitäkin.
Kyllä lupiini on todella sitkeä ja runsaasti leviävä, kuten edellisessä bloggauksessa kerrotaan. Kasvit taistelevat elintilasta – lupiini on tässä voimakas.
Jotenkin on kuitenkin ihmeteltävä miten ihmiset ovat sietäneet lupiineja niiden alkuperäisillä kasvualeilla. Ehkäpä näiden alueiden ihmiset sietävät lupiineita, koska ne ovat heidän omia lajeja, ei vieraslajeja.
*********************************************************************************
Lupinus polyphyllus
Lupinus polyphyllus (large-leaved lupine, big-leaved lupine, many-leaved lupine, blue-pod lupine, or, primarily in cultivation, garden lupin) is a species of lupine (lupin) native to western North America from southern Alaska and British Columbia east to Quebec, and western Wyoming, and south to Utah and California. It commonly grows along streams and creeks, preferring moist habitats.
********************************************************************************
Invasive species
.
[ Invasive – (especially of plants or a disease) tending to spread prolifically and undesirably or harmfully.]
.
In New Zealand, where it is known as the Russell lupin, Lupinus polyphyllus is classed as an invasive species and covers large areas next to roadsides, pastures and riverbeds, especially in the Canterbury region. It is documented as being first naturalised in 1958 and it has been suggested that tour bus drivers deliberately spread seeds of the plant to promote colourful roadside vegetation in areas which some tourists may consider to be rather drab. The plant threatens indigenous species especially when it invades the braided river beds in the South Island.
.
It is also classed as an invasive species in Sweden, Norway, Switzerland, Argentina, the Czech Republic, Finland, Lithuania, and Ukraine. [ Lähde : Wikipedia]
Kurtturuusu on myös aivan hieno ja kiva ruusu. Ne eivät ole mitenkään häirinneet ikivanhoja piha-alueita, missä olemme asuneet.
Niin lupiinin kuin kurtturuusun hävittämien ovat aivan tyhjänpäiväistä touhua.
Keskityttäisiin roskaamisen ja muun rumuuden hävittämiseen siinä sitä hommaa olisi.
https://www.aamulehti.fi/a/97628f1c-65a2-43ae-b15b-1ecc612a7243
Vuoden takainen artikkeli Aamulehdessä.
En tästä ”lupiinisodasta” kovinkaan enkä oikeastaan mitään järkeä näe. Lupiini lienee lähinnä ja eniten ympäristöviranomaisten ongelma.
Kyllä se lupiini on Suomessa ja ilman järeitä kemiallisia torjuntamenetelmiä sitä ei pystyttäne hävittämään.
Että ”mitäs haitallisia”? Haitallista on juuri se, että se leviää kuin rutto ja valtaa muilta kukilta kasvualan. Luonto yksipuolistuu niin kasvien kuin hyönteisten osalta. Kuten sanottu, en halua mökkitontin olevan lupiinipöheikkö, sellainen ei ole kaunis, vaan näyttää joltain hylkymaalta. Haluan paljon erilaisia, perinteisiä kukkia ja tarjota hyönteisille, kuten perhosille, elinolosuhteet. Toivottavasti lupiinin hävittäminen onnistuu, vaikka tuskin kokonaan. Tienvarsien nimittäminen voisi olla toimiva keino. Eilen juuri kaivoin muutaman lupiinin mökkitontilla juurineen, mutta sitä on liian laajalla alueella ja juurien saaminen pois maasta on todella vaikeaa.
Kurtturuusuakin täällä oli, mutta ei siitä mitään vaivaa ollut. Sen sijaan jossain rannikolla se kuuluu olevan samanlainen riesa kuin lupiini. Vesien mukana siemeniä voi kulkeutua sisämaasta joten parempi oli sekin hävittää.
Tuommoista ruttomaista leviämistä en sitten ole havainnut, yli 20v ja kymmenen neliön alalta ei tuo ole kahteenkymmeneen neliöön yltänyt, ei siis kovinkaan ruttomaista leviämistä.
Jos noita kahta verrataan, niin ruusu on ihan ehdottomasti pahin. Meiiä on se ruusu ikivanhaa kantaa kolmessa- neljässä paikassa ja vanhempaa mitä minä olen. Jos minä olen viikon ajamatta nurmikoita, niin johan on muutaman metrin päässä ”pistokkaita”, eikä niistä eroon pääse muuta, kun ajamalla lekkurilla yli. Silti jää vielä vahva juurakko, sitä taas ei häiritse mikään.
Jos tällä varsin suurella tontilla en lupiinia rajoittaisi niin luultavasti se valtaisi kaiken muun pinta-alan paitsi sen josta ruoho leikataan. Se kasvaa pellossa, metsässä ja rannassa.