Minäkin Nagant revolverista.

Minulla on, aivan luvallinen Nagant revolveri; varsin haluttu ase sota-aikana; tehokas, toimintavarma, vaan patruunat tahtoivat olla ongelma.

Revolverini olen hylsyttänyt .22 mg kaliperille; alkuperäistäkin oli ihan tehdastekoisena kal .22.

Artikkelikuvasta näkyy hyvin miten ylimenokartion suu on  lievästi kartio ja rullan panospesät taas vastaavasti koveria; tiiviys on hyvä eikä ulospuhallusta synny.

Revolveri on belgialaisen Leo Nagantin mestariluomus.

10 Replies to “Minäkin Nagant revolverista.”

  1. Eikös ole Kalle kumma, että eräiden kahden blogistin kanssa ei voi keskustella, väitellä tms., koska heidän päre ei kestä eriäviä mielipiteitä tai edes mitään kommentointia.

    1. Olet Heikki aivan oikeassa, aivan oikeasti olen halukas väittelyyn, mutta kun se kommenttien poisto, bannaus lienee liian yleistä joidenkin kohdalla. On muuten tämän foorumin iso ongelma.

  2. Ken ei oikein tunne Nagant revolveria ja sen toimintaa, saattaa jonkin aikakauslehden ”asiantuntijan” mukaan mennä.
    Minulla taas tuo Nagant on ollut n 50 vuotta ja tunnen sen toiminnan perin juurin.
    Se on paljon edistyksellisempi kuin S&W tai Colt.

  3. Minä olen ampunut elämäni aikana ainoastaan kahdella revolverilla. Kerran s&w 38 specialilla poliisilaitoksella ja kerran Dan Wessonin magnum 357 lla Herralan kanuunassa, silloin kun se oli vielä olemassa,

  4. Syy, miksi muuten muutatin tämän cal ,22 mg; Nagantin originaalit patruunat maksavat nykyisin toista euroa kappale, aina olleet kalliita.
    .22 mg on lähtönopeudeltaan huomattavasti nopeampi, Naganti patruunat taas subsonicisia. Pysäytysvoima tietenkin on 7,62x38R:llä auurempi mutta en elävään maaliin tällä ole aikonut ampuakkaan.

  5. Se Nagant muuten ei ollut Venäjän/NL:n armeijassa ainut revolverimalli, Nagant oli yleisin, oli S&W, Colt, Webleytäkin oli jonkin verran, Nagantin jälkeen tuli vielä 70-luvullaTOZ .36 cal urheiluammuntaan tarkoitettu revolveri.

  6. Kehtaisikohan tunnustaa, että minä en ole koskaan ampunut ns käsiaseella, edes armeijassa. Sielläkin sen ainoan kerran kiväärillä luokka- ammunnoissa, kovapanoksilla. Tulihan sitten ammuttua räkäpäillä ja puupäillä.

    Minun ainoa aseeni on ptkäpiippuinen kamera, tosin sekin on jäänyt viimeaikoina aika vähille.

    1. Kehtaapa tuon Pentti hyvinkin tunnustaa; eivätpähän nuo minullakaan paljon käytössä kulu,
      Tuota Naganttia olen jossain määrin käyttänyt jyrsijäjahdissa, haulipatruunoilla ladattuna.
      Ainut ampuma-aseeni käytössä on Feinwerkbaun ilmapistooli, sillä tulee jonkin verran tuolla varaston puolella ammuskeltua.
      Minä kun en vähimmässäkään määrin ole ”asehullu”, onpahan tuo asetuntemus tarttunut tuolla armeijavuosillan i ja hieman kilpa-ammun noissakin.

  7. Minulle oikein tuttu on vain parabellumi 9 mm, joka oli perua isoisältäni isälle jne..Sillä räiskittiin salaa, kunhan vain kuteja saatiin. Purkaminen ja kokoaminenkin oli helppoa.
    Sitten eräs poliisi esitteli virka-asettaan magnumiaan 9 mm. Sitä ei tietenkään kokeiltu, mutta tyhjänä pitelin kädessä, joka oli laitonta. Siitä on aikaa ”sata” vuotta.

  8. Taisi Heikki tuo 9mm (mg) olla .357 mg revolveri, tosin 9mm sekin mutta eri kuin Pb tai ACP.
    Se muuten tuo Naganttini on melko ”uusi”, valmistettu Siestarjoella 1939, Nagantin valmistushan loppui 1945.
    Tuo omistamani Nagant on isäni sotasaalisase, jonka löysin talomme välieristeistä, säilytin sitä kunnes aloitin työni armeijan leivissä. Ensiksi sain sen sotilasluville, sittemmin erottuani palveluksesta hyvän tuttavani nimismiehen myöntämälle siviililuvalle; joten aseella on minulle melkoinen tunnearvo.

Kommentoi