Vaimo aamulla kertoili; Mirri tuli saunan terassille, vakiopaikalleen, aikansa siellä istuskeli ja kun ei mitään herkkua ilmestynyt; käppäilipä sitten sisään. Yläkerran rapun alapäässä oli pieni purkki muikunpäitä, ruotoja yms. Alkoipa tuo einehtimään.
Vaimo ei minua, sanojensa mukaan raskinut herättää, minä kun kahdeksan aikaan olen unten mailla.
Aamulla sitten kertoili.
Mirrin tullessa aamiaiselleen, se ei tapansa mukaan luikahtanut saunan alle vaan jäi siihen keskelle pihaa valvomaan aamiaiskattauksen järjestelyjäni.
Vuosia on mennyt Mirrin kanssa luottamuksen kehittämisessä, nyt näyttää vaihteeksi taas hyvältä.
Pitäisi tässä loppukaneetiksi sanoa; kissa, joka kaihtaa ihmiskontakteja, ei välttämättä ole villikissa; lain määrittämissä puitteissa.
Kissa on mielestäni varsin itsellinen eläin; se hyväksyy yhteiselon tai sitten.
Mirri on ollut minulle ikuinen arvoitus, taikka sitten ratkeamassa, mielellään.
Olipa vekkuli yllätys. Mikäs nyt oli, että Mirrin aamuruokinta myöhästyi? Menitkö uudelleen vielä petiin aikaisen aamun jälkeen?
Enhän minä mennyt; tästä ikkunastani näen, koska Mirri saapuu ja ryhdyn heti noutopöydän kattaukseen.
Mirri on minulle niin iso arvoitus, että vuosien eläinten käyttäytymistä koskevat kokemukseni jäävät Mirrin käyttäytymisen varjoon.
Lienee ehkä hyväkin, vanha mies käsityksineen oppinee ehkä uuttakin.