Suppilovahverojahdissa.

Maanantaina laitoin kuivuriin, äsken otin pois kuivurista, paino 140g. Tuorepaino oli maanantaina 2kg.

Tuota suppilovahveroa on helppo kerätä, se kun lähes vuosittain löytyy samasta paikasta. Välimatkat kuljen mönkijälläni metsäautoteitä pitkin, helposti pääsee hyville sienipaikoille.

Tuommoinen perusteellisesti koneessa kuivatun suppilovahveron kosteusprosentti jää runsaaseen 6% ja säilyy määrättömiin paperipussissa/vastaavassa.

Sitä kun murskaa jauheeksi morttelissa, tosi aromikas mauste moneen käyttöön kastikkeisiin, mausteseoksiin, yms.

Minä kuivaan Marlemin Orakkaalla ja mielellään aivan kuivaksi, silloin se on helppoa hienontaa. Käytän  n 40 astetta kuivauslämpötilana.

Kenellä on kuivattua suppilovahveroa; kannattaisi kokeilla seosta, jossa on mittasuhteiltaan rkl suppisjauhetta, chaman-jauhetta, kurkumaa, kaikkia 1 rkl ja lisäksi 1/2 rkl chilijauhetta.

12 vastausta artikkeliin “Suppilovahverojahdissa.”

  1. Sanovat, että eivät ole helppoja poimittavia. Päivät on hämäriä, sienet tummia ja kasvavat usein sammalen sisällä ja kooltaan usein rääpäleitä. Minä en poimi, enkä syö, en kyllä mitään muitakaan.

  2. Suppilovahveron poiminta vaatii kouliintunutta ”suppilovahverosilmää”, se kun on paremmin maastoutunut kuin pilkkupukuinen harrastelijasotilas tai metsästäjä.
    Mielestäni tuore suppilovahvero ei oikeastaan kelpaa kuin pikkelsiin’; sitä vastoin kuivattu ja käyttöä varten rouhittu; uskomattoman maukas.

  3. Monet parhaat suppispaikat on hävitetty tolkuttomalla metsien hakkaamisilla. Ne esiintyvät lähes aina samoilla paikoilla, rinteissä kuusikkomättäillä tai sammaleen seassa pöheiköissä. Poiminta tarvitsee joko hyvä ja kehittyneen silmän tai, että marssii tutulle paikalle ämpäri valmiina täytettäväksi.
    Kuivaus on tehokas eikä vaadi säilytystilaa ja kuivattuina sitä voi murustaa keittoihin, kastikkeisiin tms. ja säilyy ”ikuisesti”, mutta miksi säilöä ikuisesti, koska seuraava vuosi on jo ovella.
    Mutta, kuivaaminen täällä kaupungissa on turhaa ja sörsselssön- hommaa, joten itse kuhautan tarpeellisen määrän ja puristan pakastepusseihin.

  4. Niin kuin jo mainitsinkin; kuivatun suppilovahveron käytöstä. Vuosiin en ole pakastanut enää, vain kuivannut.
    Kuivatuissa on se etu, että kuivarouhetta voi lisätä muihin maustejauheisiin; pakastetta ei ja kuivaus lienee vähiten energiaa tarvitseva säilömistapa.

      1. Minun Marlemiini ,mahtuu esim suppilovahveroita tuommoiset 3kg ja kun kuivureita on kaksi, kyllä niillä nopeasti kuivaa isonkin määrän.

  5. Mitenkähän nuo karhut näihin aikoihin? Joko ovat talviunilla, vai tulevatko sanomaan käsipäivää.

    1. Eikös Mage se iso uroskarhu ( egoltaan ) saanut juuri naapurissa koskemattomuussuojan loppu iäkseen.

    2. Kyllä meillä Tammelassa karhujakin asustelee; harva vaan on päässyt näkemään, kuulun niihin harvoihin. Karhu on arka eläin, eikä oma-alotteisesti lähesty ihmistä.

  6. Suppikset pvat hyviä ja meillä niitä isätään lähes joka ruokaan.
    Kuivaus on todella helpoin tapa säilyttää ja kuivattuja helppo käyttää.
    Itse en suppisjahdissa käy, kun vaimo hoitaa senkin puolen.
    Tuossa puolen kilometrin päässä on loistavat suppismaastot ja välillä löytyy muutakin sientä kastikkeeksi.

Vastaa käyttäjälle Heikki Karjalainen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *